Kolme kiloa iloa

Koko viikko kärsitty vieroitusoireista, kun kalaan ei ole voinut mennä. Ainakin täällä Kuopiossa on tuullut niin kovasti, että kalastus on omalla hengellä leikkimistä, jos järvelle viidentoista metrin puuskiin lähtee pienellä veneellä. Ja taisihan se sataa vettäkin välillä. En muistanut, että syksy tekee kalastajan elämästä näin hankalaa :)

Kävin aikani kuluksi etsimässä tuleville kuha-aterioille kastikeaineksia, parilla reissulla on jo mukavasti löytynyt sieniä :)

Sienestysapulainen löysi suurimman osan sienistä :)

Yleensä viikonloput menee kalastaen, mutta tällä kertaa perjantai ja lauantai piti käyttää olympialaisten katseluun, sillä tuuli ei vaan hellittänyt millään. Onneksi täksi päiväksi kelissä tapahtui lähes täyskäännös, eikä tuulesta tai sateesta ollut enää tietoakaan. Ihan outoa, miten nopeasti ilma muuttui, mutta kyllähän se hyväkin ilma saattaa hetkessä pistää kaiken ranttaliksi :)

Kello soi tänään neljältä ja viiden hujakoilla oltiin satamassa pakkaamassa kamppeita veneeseen. Viime sunnuntaina löydettiin kuhien pesä Ollinselältä päin ja mietin koko viikon, oliko se vain ohimenevä syöntipiikki vai asuuko ne kuhat oikeasti siinä. No eivät ne asu, tänään siitä ei löytynyt enää yhtään kuhaa. Mutta ahvenia siitä kyllä löytyi, olisiko siinä sittenkin joku kalojen hotelli..

Näin ihana aamu meillä tänään :)

Kalakaveri nosteli ahvenia veneeseen ja minullakin tärppi, mutta en saanut kaloja tartutettua. Ajattelin, että olisi se nyt edes yksi kala kiva saada päivän aikana, mutta niin vain irtosivat koukusta, ennen kun sain kaloja veneeseen asti. Viime viikonloppuna kuhille hullun tehokkaasti toiminut Savage Gearin Bleak Paddle Tail oli uimassa ja kyllä se nostatti ahvenissakin tunteita. En tiedä yrittivätkö ne syödä vai vaan kiusata sitä, mutta koko vapa nytkähteli, kun porukka repi jigiä alakerrassa.

Savage Gear Bleak Paddle Tail, tämän hetken kuumin hottis

Päätettiin siirtyä hieman ja ajoin veneellä erään saaren vedenalaiselle niemekkeelle. Olin katsonut kartasta paikan valmiiksi ja siinä oli kuusi metriä vettä. Alue oli kuitenkin tyhjä kaloista, joten putputtelin hissukseen eteenpäin. Penkka syveni ja kohta vettä oli jo 9-10 metriä. Näin pohjan tuntumassa yhden paremman kalan näytön ja pysäytin veneen välittömästi. Tuo kala on kyllä testattava ja pakitin takaisin kohti kalaa.

Tiputin Savage Gearin salakan kohti pohjaa ja siellä oli pari jotain pienempää kalaa vastassa. Voi harmi, ei tainnut parkkeeraus osua kalan päälle. Samassa näin, että isompi keltainen viiva läheni jigiä ja tärppäsi välittömästi. Ohhoh, sepä ei aikaillut. Sanoin kalakaverille, että nyt on hauki siiman päässä. Tunsin, että jigi on huonosti kiinni, sillä en saanut iskettyä kunnolla vastaiskua.

Kalakaveri vihjaili, että löysää jarrua, mutta tiesin kalan olevan huonosti kiinni, joten jatkoin kelaamista. Epäilin kalaa parin kilon haueksi. Sitten sain kalan lähelle pintaa ja iso ammottavan auki oleva suu tuli näkyviin. Tuo on varmaan 1,5 kiloisen hauen suu… Tai hetkonen, mitenkäs sillä on selässä hiton iso selkäevä pystyssä? Apua, tuohan on kuha ja vielä iso semmoinen, nyt haavi ja ÄKKIÄ!!!

En uskonut, että saadaan kalaa haaviin, sillä se oli niin hentoisesti kiinni. Kalakaveri sai kuitenkin koukkastua kuhan haaviin ja taidettiin siinä joku high five heittää. Jes! Juuri vähän aikaa sitten pistin itselleni tälle kaudelle tavoitteeksi 2kg kuhan enkä uskonut, että tavoite toteutuu. Haavissa köllöttävästä kuparikyljestä päätellen lähellä kuitenkin oltiin..

Kalakaveri oli heti sitä mieltä, että kala vapautetaan. Muistin, miten hankala fileoitava iso kuha on, joten punnituksen ja mittauksen jälkeen aioin laskea kalan takaisin kasvamaan. Paremmat oltavat sillä on järvessä, kuin jäisessä kylmälaukussa. Punnittiin kuha haavissa ja haavin paino vähennettynä kala oli noin kolmekiloinen ja pituutta sillä oli 70cm. Ai että minä olin iloinen ja onnellinen :)

Aamukahdeksalta tällä yksilöllä oli nälkä :)

Olen katsonut isojen kuhien vapautusvideoita ja niissä kuha on usein vapautettu tiputtamalla kala vauhdilla veteen pää alaspäin. Vapautin kuhan samalla tekniikalla ja kala onneksi lähti uimaan takaisin kohti pohjaa. Näimme myös luotaimesta, että kala laskeutui pohjaan.

Vitsit mikä fiilis, olin varmaan puoli tuntia jossain transsissa =D Eihän se loppujen lopuksi iso kuha ollut eikä edes ennätyskalani, mutta tämän kesän isoin ja antoi se taas vähän uskoa ja luottamusta omaan tekemiseen. Heh, tuuriahan se kaikki todellisuudessa oli ja ihan vahinko sekin, että kuha sattui uimaan juuri veneen alta. Pieni 10cm jigi ja 10g jigipää, mutta onneksi kala tuli ylös asti ja koukkukin pysyi kuhan ”kitalaen” nahkariekaleessa kiinni :) Olisi se pikkuisen kirpaissut, jos kala olisi veneen vierellä karannut, varsinkin jos sen olisin kuhaksi ehtinyt todeta.

Kuha söi jigin syvälle, mutta koukku oli huonosti kiinni

Jatkettiin kalastusta, mutta siltä alueelta emme saaneet enää kalaa. Etsimme samankaltaisia paikkoja ja erään toisen saaren vastaavassa paikassa oli tosi paljon aktiivista kalaa. Saimme siitä jonkun verran kuhia ja ahvenia, ja pari ruokakuhaa lähti mukaankin. Ahvenet olivat vain kolmesatasia, joten ne pääsivät takaisin. Se puolikiloinen raitapaita olisi juuri passeli savupönttöön, mutta niitä ei vaan meinaa löytyä mistään :)

Vähän liian pieni ;)

Ahventa oli kyllä ihan tosi paljon alla. Kun pidin vertikaalijigatessa vapaa paikallaan, niin vavan kärki väpätti koko ajan, kun ahvenet kävivät niin hurjina repimässä jigiä. Tartuttaminen oli hankalaa ja usein sain kalan tarttumaan ihan pohjasta. Tein myös vastaiskuja jo ennen kuin kala oli tärpännyt, joten ihan vahingossakin tarttui kaloja koukkuun. Voi kun se olisi aina tällaista :) Tänään en saanut muilla jigeillä kalaa, kuin Savage Gearin salakalla, mutta montaa erilaista jigiä en edes malttanut kokeilla. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Tasurit eivät meinaa edelleenkään toimia ja yksi alamittakuha tuli Kalapelen muikkuvärisellä Nulikalla, jigi on kuitenkin viime aikoina maistunut paremmin.

Viime postauksessa kerroin Musagan jigikoukuista, joita sain Samfishingiltä testiin. Täytyy kyllä kehua niitä jigipäitä, sillä tänäänkään ei hurjasta ahventärppi-ilotulituksesta huolimatta jigi lähtenyt kertaakaan koukusta irti. Yleensä tuollaisessa syönnissä jigi roikkuu vähän väliä puoliksi pois paikaltaan.

Kyllä taas sanonta ’hyvää kannattaa odottaa’ piti tänäänkin paikkansa. Koko viikon odotin malttamattomana kelin parantumista ja sitten kun se parantui, ai että mikä päivä! Hunajata, hunajata ;)