Kyllä taas sattuu ja tapahtuu

Ja sattuminen ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, siitä vähän myöhemmin lisää… Kalastusrintamalla on ollut taas ihan uskomattoman hiljaista. Tuntuu, että kalat ovat täysin kadonneet Kallavedestä. Ei enää tiedä, että mitä voisi kokeilla, kun kaikki syvyydet ja puolet Kallavedestä on etsitty. Onhan siinä tietysti ne toiset 50% etsimättä..

Pirttilahti 

Saatiin vene vihdoin omaan laituriin Pirttilahteen ja kalaan lähteminen helpottui huomattavasti. Ja kaiken järjen mukaan hyvät kalapaikat avautuvat heti laiturista lähtemisen jälkeen. Siinä on vaikka mitä kivaa ja hyvät mestat jatkuvat ihan Sotkalle asti. Ollaan lähipäivinä kierretty Etelä-Kallavettä tankillisen verran ja ajettu tuntikausia. Viime viikolla Pohjois-Kallavedellä kalaa näkyi luotaimessa ihan hyvin, mutta eteläisellä puolella ei mitään. Ei ensimmäistäkään yli 100g kalaa ole nähty edes luotaimessa. Voiko vaikuttaa, että veden pintalämpötiloilla oli aika iso ero, pohjoisessa 3 astetta ja etelässä 10. Paitsi ainahan etelässä on lämpimämpää :)

Kelit ovat olleet ihan huippuja, viime kesänä en koskaan edes voinut uitella pieniä kevyitä tasureita, sillä ne eivät pysyneet veneen alla. Nyt on ollut koko tasuriarsenaali käytössä. Voisiko avovesikausi olla yhtä kivaa ihan tuonne lokakuulle asti? Tässä on nyt ehtinyt jo tottua tähän (liian) hyvään, niin mielellään en niitä märkiä, tuulisia ja kylmiä ilmoja enää kaipaisi ;)

Äitienpäivänä päätettiin lähteä koko perheen voimin kalaan ja tarkoituksena oli lopuksi mennä saareen grillaamaan makkarat. Ihan sinne saareen asti ei päästy, mutta tyhjää ehdittiin kalastelemaan pari tuntia. Meidän 10vee halusi kuulemma mortikaalijigata ja 15vee pilkkiä navigaattorin kanssa :) Vielä termit vähän hakusessa, mutta siitä se lähtee.

Harjoittelua lasten valtakunnallista kalastuspäivää varten

Iltapäivällä oltiin juuri pakkaamassa tavaroita, jotta voidaan siirtyä saareen ja aloin laittamaan pulpetilla ollutta Kalarosvoa rasiaan. Otin rosvon käteen ja mitähän lie vilkuilin samalla muualle, kun rosvon toinen koukku tarttui rattiin kiinni. No käsi kuitenkin jatkoi tasurin siirtämistä ja kun tasurin etukoukku jämähti rattiin, samalla peräkoukku jämähti peukaloon. Ajattelin vaan, että hui, olipa lähellä taas koukun uppoaminen ihoon, mutta selvisin säikähdyksellä. En nimittäin tuntenut mitään kipua. Kalakaveri valahti valkoiseksi ja näki ratin takaa, että kyllä se koukku taisikin aika syvään upota. Kun nostin käden lähemmäksi, niin totuus paljastui: Kalarosvo väkästä myöten keskellä peukaloa. Siinä meni grillailut..

Aloin repimään rosvoa irti, mutta kuten hyvin muistin parin vuoden takaa, ei ole helppoa. Ei irtoa yhtä helposti, kuin kalan huulesta. Ei toivoakaan. Pyysin jotain veistä työkaluksi ja kun kalakaveri ojensi viime Äitienpäivänä lahjaksi saamani Leathermanin, ympyrä sulkeutui. Milläpäs muulla minä tänä juhlapäivänä kaivelisin koukkua irti sormesta, kuin lahjaveitsellä…

Tunnin nyhräsin koukkua irti, mutta sitten piti luovuttaa, sillä Leijonien peli oli alkamassa. Ja kyllähän siihen sormeen myös koski aika helkutisti. Hurautettiin rantaan ja onneksi kotiin päästiin parissa minuutissa rannasta. Heti kotona särkylääkettä naamaan ja Emla-pintapuudutetta koukun kohdalle. Katsoin jääkiekkoa sillä välin, kun voide vaikutti.

Pelin jälkeen ajattelin vielä kokeilla itse koukun irroitusta terävä fileerausveitsi apuna. Jos olisin lähtenyt päivystykseen, Kalarosvon koukku olisi työnnetty ihosta läpi ja katkaistu.. Sain tuon kyseisen rosvon Tommilta lahjaksi kilon ylityksestä (ahven), joten en mielelläni haluaisi sitä menettää…

Vilkuilin kelloa ja ajattelin, että seitsemältä luovutan ja lähden Kysiin. Onneksi varttia vaille koukku vihdoin suostui irtoamaan ihosta. Pintapuudute ei hirveästi auttanut, kun koukku oli niin syvässä, mutta kyllä sitä on silti hankittava uusi tuubi vastaisuuden varalle kaappiin. Nyt täytyy vaan toivoa, että sormi ei tulehdu, vaikka puhdistusainetta kyllä tuli suihkuteltua reippaasti.

Että sellainen Äitienpäivä =)

Sain hienon kortin <3