Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.
Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.
Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.
Oikeastaan kaikki omistamani tasurit ovat pienvalmistajien tekemiä. On mielenkiintoista käyttää eri valmistajien tuotteita ja huomata jokaisen tasurin ainutlaatuisuus. Kyllähän ne kaikki kaloilta näyttävät, mutta monesti yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Jokainen tekijä on oman tasurinsa ”fiilannut ja höylännyt” omaan silmään sopivaksi. Ennen kuin valmis viehe tipahtaa minun postiluukusta, on tapahtunut paljon asioita. Vaikea edes arvailla työn määrää ja toimivan tasurin tekeminen on takuulla vaikeaa. Voi olla, että siitä täytyy tehdä jopa kymmeniä koeversioita, jotta esim. uinti saadaan halutunlaiseksi. Ja käsityönä kun tehdään, se on hidasta hommaa. Pienvalmistajien tasurit maksavat enemmän kuin markettien 3kpl kympillä, mutta ovathan ne ihan eri maailmastakin. Mielelläni maksan laatutuotteesta enemmän, sillä tiedän, että tekijä on tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen ja varmaan muutamia hikipisaroitakin vuodattanut :)
Laitan esittelyyn kaikista tasureista ”noin”-mitat. Punnitsin ne kotivaa’alla ja mittasin pituuden koukusta koukkuun. Gramman ja millin heittoja saattaa olla valmistajien ilmoittamiin mittoihin nähden, mutta viralliset koot saatte itse valmistajilta/kotisivuilta. Valitettavasti en välttämättä tiedä/muista kaikkien tasureiden oikeita nimiä, mutta mainitsen kuitenkin valmistajan.
Kalarosvo, Tommi Joensuu
Pienet kevennetyt 6,5cm/11g. Oikealla kevennetty 8,5cm/17g.
Kevennetyt 9,5cm/24g.
Lyijyiset 9,5cm/35-40g.
Sepeteus, Seppo Happonen
Kevennetyt 11cm/27g.
Kaksi ylintä ovat lyijyisiä, kooltaan 10cm/35g. Kaksi alinta kevennettyjä 10cm/21g.
Pääevä, Mikko Asikainen
Pieni lyijyinen 5cm/16g. Kevennetyt 8,5cm/20g.
Panucci, Panu Kolehmainen
Kevennetyt 10cm/24g.
Silli Lures, Toni Sillanpää
Lyijyiset 10cm/29g ja 8cm/19g. (Sillin kasit ovat pakasta vedettyjä, joten niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan.)
Perza-vaaput, Jarno Viljakainen
Kevennetyt 11cm/24g.
Sanek, Chadin Alexsandr
Kevennetyt 10cm/28g.
PP-Lures, Petri Perttula
Kevennetyt 10cm/23g ja 7cm/16g.
Jekku, Jani Elkelä
Kalapele, Pekka Leino
Lohijurmu
BTG, Juho Mäki-Maunus
Kevennetyt Jekku 9,5cm/16g, Kalapele 8,5cm/15g, Lohijurmu 9cm/16g, BTG 12cm/28g.
Hankin omalta kotipaikkakunnaltani (Rautalampi) kotoisin olevan valmistajan, Lohijurmun, Kalaja-kevennetyn. Sitä en ole vielä päässyt testaamaan ollenkaan, mutta näppituntuma on hyvä :) Mielenkiinnolla odotan pilkkikauden alkua. Toivottavasti karman laki ei toteudu, sillä ostin toissa kesänä Lohijurmun vaapun ja ensimmäisellä käyttökerralla kävi näin. Täytyy olla tuon Kalajan kanssa varovaisempi ja toivoa, ettei se näppituntuma ole liian syvä, eikun hyvä ;)
Oma uittotyylini tasureiden suhteen vaihtelee. Välillä kalat tykkäävät täysin paikallaan olevasta tasurista ja liikkeiden pitää olla tosi pieniä ja rauhallisia. Varsinkin talvella kuhat ovat oikeastaan aina tärpänneet sillä tyylillä uitettuun tasuriin. Toisinaan tasuria taas saa uitella tosi suurilla liikkeillä ja vasta sitten alkaa tapahtumaan. Kaikuluotain on kyllä aivan ehdoton kapistus tasurihommissa. Sen avulla pystyy seuraamaan ovatko kalat kenties sen paikallaan olevan kalan perään vai haluavatko ne pyydystää vähän vikkelämmin liikkuvia kaloja. Monesti pilkilläkin olen luullut olevani tyhjän reiän päällä, mutta sitten pohja alkaakin elämään, kun satun uittamaan tasuria oikealla tyylillä.
Minulla tosiaan kulkee koko tasuriarsenaali aina mukana ja haluan testata monia vieheitä päivän aikana. Avannollakin minulla on tasurirasiat jäällä avonaisina ja vaihtelen niitä muutaman minuutin välein, jos ei merkkejä tule. Samoin kesällä tulee vaihdeltua tosi ahkerasti. Ja vaikka olisin jonkun tasurin kokeillut, saatan kokeilla sitä vielä monta muutakin kertaa päivän aikana, jos minulla on tunne, että se voisi toimia. Joskus se sitten viidennellä kerralla toimiikin. Tai sitten ei :) Sehän siitä kalastuksesta mielenkiintoista tekee. Aijaijai, nyt alkoi tekemään pilkille mieli. Pitäiskö tässä muuttaa Lappiin vai jaksaisko odottaa vielä muutaman viikon ;)
Hei!
Kun sulla on tuota arsenaalia ja kokemusta pilkkimisestä, niin kysäisen mielipidettä.
Kun vaihdat nopeasti pilkin toiseen jos ei syö, niin onko pilkin värillä tai pienellä muodon muutoksella tosiaan niin suuri vaikutus syöntiin?
Vai johtuuko vaan suuremmasta liikkeestä tai uinnista syöntiärhäkkyys.
Tietty minäkin saan enimmät saaliit luottouistimilla vakipaikoista ( johtuu kyllä osin sitä että siellä useimmin olen ja samoilla kokeilen eniten)
Talven jäitä odotellessa hyviä jatkoja :)
Tasurin uittotyylillä on varmasti tosi suuri merkitys kalan tärppäämisessä, mutta nyt kesällä olen huomannut, että kyllä se värikin vaikuttaa. Kalakaverilla on useampi samanlainen tasuri kuin mulla ja jos hän on saanut tärpin/kalan jollakin tietyllä tasurilla, niin vaihdan itselleni joko saman tai saman värisen. Välillä on sitten alkanut itselläkin napsumaan. Eräskin paikka piirsi kalaa alle ja kokeiltiin kaikki mahdollinen. Sitten loppujen lopuksi kalakaveri laittoi Kalarosvon kuoretasurin ja sillä alkoi tulla kalaa. Vaihdoin itselleni saman ja välittömästi alkoi paukutus myös minun tasuriin. Eli joskus kalat ovat tosi tarkkoja tasurin ulkonäöstä, se pitää olla just eikä melkein :)
Oijoi onpa muutama tasuri päässyt pahasti ruostumaan. Esim. Panucci :( Muistathan aina avata rasiat kuivamaan kun tulet pilkiltä niin vieheet pysyy kunnossa.
Joo olen huomannut itsekin saman :( Yleensä tuon tasurit sisälle kuivumaan, mutta joskus on unohtunut ja sen huomaa sitten joistakin tasureista heti. Jännä juttu, että osa koukuista ruostuu helpommin kuin muut, vaikka säilytän kaikki samalla tavalla.
Pisti silmään nuo ” jigihännät” muutamissa puntareissa. Itse olet ne varmaankin viritellyt, ja kymysys kuulukin että iskeekö niihin tiuhemmin kuin hännättömiin. Varsinkin kuhasta haluaisin tietää.
Kuhia on tullut sekä levy- että jigipyrstöisillä, joten en osaa sanoa kumpiko on parempi. Monet valmistajat tekevät noita jigipyrstöisiä malleja. Silloin ei ole pelkoa, että levy rikkoontuu ja myös tasurin tuunaus on helpompaa eri värisillä pyrstöillä. Jigipyrstöinen ui eri tavalla myös ja jigipyrstö antaa elävyyttä uintiin.
Komea arsenaali. Itse kestän kymmenessä vakitasurissa ja oon opetellu niitä uittaa,varsinkin lyijytasurit on mun mielestä käsialapilkkejä. Hiukan oon kateellinen noista sun Sillin 8.1 tasureista:). Mieheltä kun ei kovin herkällä noita saa. Voitas hieroo kauppaa varsinkin tosta alimmasta sillistä,jossa punertava pää;D. Aiiika herkullisen näköinen:).
Kiitos! Kyllä se käsiala on todella ratkaiseva tekijä. Kesälläkin pilkittiin veneessä Kalakaverin kanssa vierekkäin samoilla Kalarosvoilla kuorevärissä. Kalakaverille napsui kuhat, mulle ei! Silloin oli rauhallinen liike malttia ja minä liian innokas uittelija :) Ja ei passaa kaupitella harvinaisuuksia ;)