Kalastus on muuttunut Suomessa lähivuosikymmeninä paljon. Alun perin kalastus oli vain ja ainoastaan ruuan hankkimista ja se tapahtui alkeellisilla välineillä. Kalastus ei ollut harrastus, se oli keino saada nälkä väistymään.
Nykyään kalastus on enemmänkin mukavan tunteen ja elämyksien tavoittelua. Jos saalista ei tule, kukaan ei kuole nälkään. Onnistunut kalareissu ei vaadi ennätyskaloja ja suuria saaliita. Onnistuneen kalareissun voivat saada aikaan ympäröivä kaunis luonto, virkistävän raitis ilma ja yhdessäolo. Toiset taas nauttivat yksinolosta. Kalastus on kokonaisuus, jonka jokainen voi koota mieleisekseen.
Ei se päämäärä, vaan matka :)
Kalastuskulttuuri muuttuu koko ajan ja päivän sana on kestävyys. Kestävyydellä tarkoitetaan saaliskalojen valikoimista siten, että kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Kaikkia saatuja kaloja ei tarvitse ottaa syötäväksi asti, vaan osan kaloista voi vapauttaa.
Ja sitten päästäänkin siihen polttavaan puheenaiheeseen. Sanaan, joka aiheuttaa kalastajissa ihan uskomattomia tunteita: C&R (catch&release) eli pyydystä&päästä kalastus. Kuinka moni kalastaja oli kuullut termin kymmenen vuotta sitten? Tuskin kovinkaan moni. Ja nyt termiin törmää päivittäin, varsinkin jos on aktiivinen sosiaalisessa mediassa.
Netin keskustelupalstat ovat hyvä ja huono asia. Tieto liikkuu nopeasti ja sitä on paljon. Paljon on myös turhaa ”tietoa”. Sosiaalinen media kerää samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset yhteen ja tottakai mitä useampi ihminen keskusteluihin osallistuu, sitä enemmän löytyy myös eri mieltä olevia. Ristiriidoilta on mahdotonta välttyä ja olen nähnyt käsittämättömiä aikuisten ihmisten väittelyitä kyseisestä aiheesta.
Jos mietin itseäni kalastajana ihan sieltä lapsuudesta asti, niin kyllä parin kolmen viime vuoden aikana oma suhtautuminen kalastukseen on muuttunut paljon. Kolmekymmentä vuotta sitten kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että saatu kala laskettaisiin takaisin elävänä. Miksi kukaan sellaista tekisi? Sittenhän kalastus olisi ollut ihan turhaa. Ihmisten asenne on aina ollut sellainen, että kaikki saadut kalat papitetaan, koska saamisen eteen on tehty töitä.
Muutama vuosi sitten C&R kalastus terminä alkoi vilahdella kalastajien keskuudessa. Alkuun minun oma suhtautuminen oli hämmentynyttä. Minut on kasvatettu siten, että kaikki saaliiksi saadut kalat syödään. Miksi kala pitäisi pistää takaisin? Ja vielä hirveämpää, että juuri ne isot kalat, jotka antavat kalastajalle sen parhaimman fiiliksen, pitäisi vapauttaa. Uskomaton älynväläys joltakin viherpiipertäjältä.
Kalastusryhmissä ja videoissa näkyi aina niitä outoja kalastajia, jotka päästivät parhaimmat kalat takaisin. Ne aiheuttivat minulle kauhean tunteen ja olisin halunnut käydä äkkiä ”pelastamassa” kalan omaan ruokapöytääni. Miksi te teette noin? Ei tuo ole oikeaa kalastusta!
Mutta niin vain ihmisen mieli muuttuu. Onhan siitä tehty sananlaskukin: ”älä sano koskaan ei koskaan”. En olisi silloin muutama vuosi sitten uskonut ajattelevani näin, mutta kyllä vanha koirakin voi oppia uusia temppuja, vaikka se eräs toinen sananlasku väittikin ihan muuta ;)
Suurin syy omien mielipiteiden ja ajatusmaailman muuttumiselle ovat juurikin ne internetin keskusteluryhmät. Kestävä ja vastuullinen kalastus on kuitenkin vielä niin tuore asia, että lähestymistavan täytyy olla hyvin pehmeä. Paasaamisen ja opettamisen raja on häilyvä. Juuri siksi tunteet räiskyvät, kun ihmiset esittävät liian vahvoja mielipiteitä ja pitävät omaa toimintaansa ainoana oikeana.
Mikään ei voi muuttua hetkessä. Se vaatii vuosia ja vuosikymmeniä, jotta tätä kestävää ajatusmaailmaa saadaan istutettua ihmisten mieliin. Asia on helpoin opettaa omilla esimerkeillä. Ei valittamalla, ei kieltämällä, ei paasaamalla, ei tuomitsemalla. Asenne ei muutu hetkessä. Se ei välttämättä muutu koskaan, mutta aina kannattaa yrittää. Kalastus on ihan yhtä ihanaa, vaikka sen toteuttaisi vastuullisesti ja kestävästi.
Otsikossa olikin jo kysymys, että minkälainen kalastaja sinä olet? Onko sinun kalastustapasi muuttunut viime vuosina? Mitä ajattelet yllä olevasta tekstistä, onko se turhaa vauhkoamista? Vai oletko kenties samaa mieltä kestävästä ja vastuullisesta kalastuksesta?
Minusta tuntuu, että mitä nuorempi kalastaja, sitä helpompi hänen on kasvaa uusiin kestäviin toimintatapoihin. Olen ilokseni huomannut, että myös vanhemmat kalastajat ovat lähteneet mukaan tähän meidän ”viherpiipertäjäremmiin” eli vapauttaneet kaloja, joille ei ole itsellä käyttöä. Muutos on aina vaikeampaa, jos on vuosikymmenet tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla.
Minä en ole täydellinen kalastaja, en lähimainkaan. Eikä kukaan muukaan, se on fakta. Yritetään kuitenkin jokainen tehdä sen verran, mihin rahkeet riittäävät. Pikkuhiljaa. Syödään kalaa, mutta ei tyhjennetä järviä, jotta myös tulevat sukupolvet pääsevät nautiskelemaan sekä kaloista että kalastuksesta :)
Yekku…pistäpäs tämä ajattelutapa lapin asukkaille….he nimittäin saadessaan hauen eli jänkhakoiran tekevät juuri c&r kalastusta…mutta paikka mihin he vapauttavat tai heittävät isot hauet on sammalikko tai kuiva jänkha….siinä se kala potkii ja kuolee ilman papitusta. On sielläkin ollut talouksia tiukkana aikana että hauki on päätynyt ruuaksi asti, mutta yleensä se on ollut heille se jänkhäkoira joka syö harrit ja tammukat sukupuuton partaalle. Eivät ollenkaan muista kun vesitasolla lennetään tunturivesistöön ja verkoilla tyhjennetään viikossa joku järvi kaloista tyhjäksi. Siksi Metsähallitus on monessa paikassa lopettanut tuki-istutukset kokonaan muutaman ääliön hölmöilyn takia. Siitä on ollut juttuja mediassa. Ja nyt lappalaiset hyppäävät barrikaadeille kun etelän ihmisille Metsähallitus on aloittamassa lupamyynnin Tenon sivujokiin. Se on aiemmin ollut vain sallittua paikallisille Tenon suunnalla. En ole pohjoisen kansaa vastaan, mutta tasa-arvon nimissä tämä uusi asia on hyväksyttävä. Norjassa oli myös sääntö ettei turisti/ ulkomaalainen saanut mennä päätieltä liian syvälle…oli nk km rajoitus. Mutta kestävän kalastuksen kannalta on rajoituksia ja kiintiöitä syytä noudattaa. Nytkin oli juttua että Halikonlahdella nk.ammattikalastaja oli syyllistynyt salakalastukseen. Samoin Pohjois-Karjalassa voimalaitoksen alla lähes joka yö rikotaan aitaa ja salakalastetaan uhanalaista järvilohta. Ihminen on suurin peto ja ahne….vaikka ei kuole nälkään…pioneerionkeakin käytetään. Valvontaa ja valistusta on tehostettava ja osoitettava valtion toimesta kalastuksenhoitomaksuja oikeaan tarkoitukseen. Älä papita kaikkia Jaana ja kireitä siimoja ja turvallisia kalareissuja tulevan talven jäille. Pidä liivit päällä ja naskalit rinnalla.?
Jospa ihmisten asenteet pikkuhiljaa alkaisivat muuttumaan.
Kireitä siimoja Jussille ja lähdetään yhdessä pilkille, kunhan saadaan jäitä :)
valikoiva kalastaja kuvaa varmaan minua parhaiten. pystyn myös lopettamaan kalastuksen, kun ruokakalat on saatu.
Se on järkevää, kukaan ei tarvitse kalaa enemmän, kuin syö :)
Moi Jaana! Hieno kirjoitus. Tällainen teksti ja nimenomaan siis avoin, ei-provosoiva KESKUSTELU pitäisi saada esim Jigikalastus Faceryhmäänkin, jossa nykyisellään ei saa C&R:ää millään tavoin kritisoida. Oikeastihan C&R on sekä itsekästä, että epäitsekästä toimintaa (kukaan ei voi väittää muuta, ja varmasti jokainen tämän ymmärtää kun asiaa vähän miettii).
Omasta taustasta sen verran että olen intohimoinen kalastaja (mies), elämäntapa kestänyt jo n. 40v. Myös itse toteutan ”C&R:ää” (esim isot hauet, ~80-120g ahvenet jne., tottakai alamitat mutta se eri asia), mutten haluaisi missään nimessä ”leimautua” C&R mieheksi, koska siinä on itselleni myös jotakin joka tuntuu epämiellyttävältä ja itsekkäältä ja jopa ”väärältä”. Myös itselläni oma vaarini omalla tekemisellään opetti että ”kaikki” kalat otetaan kyytiin. Mutta ei niitä kaloja niillä varusteilla kyllä liikaa tullutkaan (käsin heitto, paksut siimat, syvyyssolmut ankkurissa, erittäin epätarkat paperikartat jne.).
Tomin kommentti yllä on mielestäni erittäin hieno, ja kyllä pakko on olla rehellinen ja sanoa että onhan se 100% järkevämpää kuin C&R. Tuleeko niin aina itse toimittua, no ei tule. Järvellä on vaan niin huippuhienoa olla että reissut kestää helposti sen 10h, ja toki kun kalastaa koko ajan, sitä kalaakin väkisinkin tulee (joskus vähemmän, joskus paremmin).
Kyllähän totuus on se, että nykyään jigikalastajan vene on suoraan kuin NASAn tehtaalta, elektroniikkaa löytyy todella paljon (lue: liikaa). Ei ole yhtään liioiteltua sanoa että keulakoneeseen ja kaikuluotaimiin (niitäkin pitää olla monta) laitetaan nykyään helposti esim 3000e kiinni, jopa enemmän. Eikä siinä mitään pahaa ole, en sitä tarkoita, hyvä vaan että raha kiertää ja liikkuu. Mutta lienee selvä että ne RUOKAkalat tulisi sieltä vedestä kyllä pienemmälläkin rahallisella investoinnilla. Toki noi on mukavauustekijöitäkin ja ehkä lisää hyvän harrastuksen mukavuutta, en tiedä. Sen tiedän että joka asiassa ”inflaatio” kääntyy joka kerta jossain kohtaa tekijää vastaan, ja tulee negatiiviseksi asiaksi. Niin myös kalastuksessakin. Ei todellakaan ole hyvä asia pitkässä juoksussa kalastajalle itselleenkään jos kalaa tulee aivan liikaa, se ei tunnu enää miltään. Kyllä se 8h MP-reissun jälkeen tuleva mittakuha vaan tuntuu hienolta! :)
Eli kyllä se varusteiden (kelat, vavat, kuitusiimat, jigit, kaiku, plotteri, keulakone, vene/moottori jne.) parantuminen on tässä se suurin syy miksi edes tarvitsee keskustella C&R:stä. Ja uskoisin että myös ihmisten vapaa-ajan määrän kasvu selittää tätä osaltaan.
Onko itselläni keulak + kaiku? No kyllä on, yli 2000e niissä rahaa kiinni. Jos unohdetaan luotaimen syvyysnäyttö ja veden lämpötila (jotka ovat huipputärkeitä juttuja), olen miettinyt teoreettisesti mielessäni että voisin jopa luopua itse kaikunäkymästä. Kalaa tulisi takuulla vähemmän, mutta se olisi enemmän ”ansaittua”. Ei sitä kaikkea mitä vedessä on tartte tietääkään. Olen siis ensimmäiset 30v vuotta kalastanut ilman kaikua, joten tiedän sen suhteen mistä puhun.
C&R:n epäitsekkyyspuolesta ei tarvinne mitään sanoa, se aspekti on täysin selvä ja oikea (mm. kalakantojen säilyttäminen myös esim omille lapsilleni).
Mutta C&R:n itsekkyyspuoli onkin täysin toinen juttu. Ymmärtääkseni myös kala tuntee kipua (ei pelkästään jos koukku kielessä kiinni), eli onhan siinä myös eläinrääkkäyspuoli mukana. Tutkimusten mukaan n. 10-15% vapautetuista kaloista kuolee siihen kuitenkin (esim bakteerit ihmisestä, kova stressi, paineen vaihtelu). Onko tuo prosentti korkea vai matala, siihen en osaa vastata. Se on tottakai n. 85% parempi kuin jos jokainen kala papitetaan.
Mutta miksi kalastus jatkuu kun ruokakalat on jo veneessä? No tottakai sen takia kun se vaan on niin älyttömän mukavaa, ihminen, kuten vaikkapa minä, on itsekäs eläin. Ja myös voisi kysyä että jos/kun ihminen joka tapauksessa syö lihaa/kalaa, miksi olisi parempi että sen vesistöstä saadun kalan sijaan haen esim tehotuotettua broileria kaupasta? Miksi kalan elämä on arvokkaampi kuin sen broilerin, tai miksi broilerin kärsimyksellä on vähemmän arvoa tai merkitystä? Eläimiä ne ovat molemmat. Kyllä minä olen täyttänyt erittäin hyvällä omallatunnolla sekä oman pakastimeni, kuin myös vanhempieni ja parhaan ystävänikin, itsepyydystetyllä kalalla. Vaikka samalla hyvin tiedän että C&R ”miehet” pitävät toimintaani vääränä, ja paheksuttavana.
Heitetäänpä tähän loppuun vielä kysymys. Faktahan on että parantuneen välineistön (esim kaiku) myötä saaliiden määrä on noussut vuosien/vuosikymmenten aikana todella paljon. Nykyään esim kuhaa jigaavassa veneessä voi hyvinkin yhden kalareissun aikana käydä helposti 150 kuhaa. Aikaisemmin se saattoi olla esim 5-15.
Missä kulkee järkevyyden, kohtuuden ja tavoiteltavuuden raja tässä? Koska esim sivuluotaus ja uusi 3d -tekniikka antaa taas paljon lisää luotaukseen, määrät nousevat väkisinkin entisestään, olettaen tietysti että käytetty aika kalassa on sama, ja vesistö kalakantojen suhteen samassa kunnossa. Olisiko 500, tai 1000 kuhaa sopiva mitä tavoitella per kalareissu esim 5:n tai 15:sta vuoden päästä? Eihän tässä enää mitään järkeä ole, ja helposti jokainen tajuaa että asia on pelkkää C&R:ää huomattavasti laajempi.
Myöskään C&R ei ole mustavalkoinen ”oikea” tai ”väärä” asia.
Ja älkööt kukaan tulkitse kirjoitustani provosoivaksi, koska sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Ainoastaan mietintää ja keskustelua herättäväksi.
Kireitä kaikille, kalastus on huippuhieno laji!
Kiitos blogihistorian pisimmästä kommentista! :) Siinä oli paljon asiaa!
Kalojen kivuntuntemuksesta voisi varmasti tehdä ihan omankin artikkelin, mutta minä en ole perehtynyt aiheeseen niin paljon, että pystyisin asiapitoisen tekstin kirjoittamaan.
Se on totta, että jigausreissuilla kuhia saattaa joskus tulla paljon, jopa sata. Ei ehkä ihan tuhatta kuhaa ehdi päivän aikana kalastamaan, ellei veneessä ole useampaa kymmentä henkilöä :) Jos kuha on purullaan ja lähes joka heitolla on kala kiinni, mahdollisten ruokakalojen ottaminen kannattaa jättää päivän loppuun.
Kireitä siimoja!
Kireäpipoisuutta tosiaan kannattaa välttää. Itse vien usein nuoria kalaan ja pitää miettiä millaista esimerkkiä antaa tekemättä kalastuksesta kumminkaan tylsää. Kyllä minun veneessä junnu itse päättää saako enkkakala pamppua vai ei. Usein se kala pitäisi viedä äidille näytettäväksi.
Eri asia sitten on kun olen yksin veneessä. Silloin pyrin hyvinkin vastuulliseen kalastukseen, eikä edes saaliin maksimointi ole tähtäimessä. Vieheet on kohtuukokoisia, koska tavoite on välikoon ruokakala. Isoihin tähtäävä pyynti ei ole mielestäni sen järkevämpää tai vastuullisempaa kuin alamittojen kalastus. Vieheissä on vain yksi väkäsetön yksihaarakoukku. Paitsi tasurissa, jossa on etu- ja takakoukku. Väkänen on jäljellä koukuissa, joissa pitää saada mato tai toukka pysymään. Sehän on väkäsen ainoa tarkoitus. Syötin pitäminen kiinni koukussa.
Myös kalapaikan valinnalla on merkitystä. Matalassa on paljon alamittakaloja olipa kyse hauesta, kuhasta tai ahvenesta. Suht syvä vesi 5-15 metriä ja pohjan tuntuma tarjoaa useimmiten niitä ruokakaloja. Välivedessä uskaltavat uida isot petokalat, joiden ei tarvitse juurikaan pelätä muita petoja. Ne jätän vertsuillessa rauhaan, vaikka uistellessa se ei aina onnistukaan.
Uhanalaiset jätän kokonaan rauhaan vaikka niiden pyynti osan vuotta laillista onkin. Järkevää se ei ole koskaan.
Kiitos kommentista! Olen samaa mieltä tuosta nuoren ennätyskalan papituksesta. Ne ennätyskalan saamiset ovat aika harvinaisia hetkiä ja mikäli lapsi/nuori kalan haluaa syödä, se on ok minulle. Mutta se on myös mukava asia, jos iso kala saakin vapautensa takaisin.
Yleensä aikuiset näyttävät esimerkkiä nuoremmille, mutta kalastuksessa se saattaa kohta mennä ihan toisinpäin ja nuoret näyttävät esimerkkiä meille :)
nyt täytyy kyllä pikkuisen heristää etusormea. 100 kuhaa veneeseen päivässä. ehdottomasti liikaa. tietysti jos veneessä on vaikka 5 henkilöä ja jokainen ottaa 3-5 ruokakalaa, crää 20kpl olettaen ettei kaloja revitä nopeasti syvältä pintaan, niin että kuha raasu ehtii paineet tasaamaan. läheskään aina ei ehdi, vaan uimarakko pilkistää kurkusta, näitä ei ainakaan kannata vapautella. on tietysti paikkoja ja paikkoja. eteläsuomessa vedet on sillä mallilla että saalismaltti on enemmän kuin suotavaa. harvassa on ne sadan kalan päivät, vaikka hyvinkin kokeneiden kaverien kyytiin lähtee. sadan kuhan mahdollisuus on oikeastaan vain kesällä kutuaikaan ja se pitäisi rauhoittaa kokonaan, niin kuin ennen vanhaan oli. kesällä voi kalastella lohta, se vasta hauskaa on, vaikka kaloja tulee hyvin maltillinen määrä. Yksikin lohi on jo hyvä päivä. Ei riidellä kuitenkaan. jokainen tyylillään.
Edelliseen cr juttuun vielä kikka joka avaa silmät tai ainakin antaa lisää ajateltavaa.
Älä cr.ää kaloja suoraan mereen tai järveen, vaan pistä ne ämpäriin, niin näet mitkä yksilöt, suurella varmuudella selviävät vapautuksesta ja mitkä ei. Talvella kun pilkitään matalasta säilyy ahvenet virkeinä ja hyvävoimaisina parikin tuntia ja ainakin sen aikaa että vaihdat paikkaa. paikkaa vaihtaessa voi ei halutun saaliin päästää takaisin. enäähän ei parven hajoaminen haittaa kun muutenkin olet poistumassa. vastaavasti 6m pilkityt ahvenet ei meinaa ämpärissä enää pysyä pystyssä. Mitä tapahtuisi jos ne päästäisi syvyyksiin? Voi tietysti olla että paine tasaantuisi ja ahven jatkaisi matkaansa hyvin voivana, koska en tiedä miten oikeasti tulee käymään pyrin välttämään tilannetta ja otan yleensä kaikki ylös kunnes ruokakalat on saatu. itse kun kaiken fileoi, niin äkkiä huomaa mikä on sopiva määrä. Kuhaa en juurikaan kalasta :) ei ole tarpeeksi isoa ämpäriä. Leikki leikkinä, ahvenet on mielestäni paremman makuisia ja täältä päin ei tahdo mittakuhaa enää saada. alamittaiset täytyy tietysti vapauttaa jo lainkin takia oli ne missä kunnossa tahansa. kalastaja viimekädessä päättää mitä ja mistä kalastaa. saaristomeri on tällainen. Monilla järvillä voi tilanne olla aivan toinen.
kalastus on hieno harrastus.
Hei Jaana, itselleni on tärkeää kalakannan kunto ja kalojen kunto vapautuksen yhteydessä ja jne. Joten siksi käytän punnituspussia ja esim, isoa haukea en roikota missään vaiheessa leuvasta ilman tukea. Olen 14 vuotias ja kaverini on myös innokas hauenkalastaja. Itse kalastan kylläkin vuodenaikojen mukaan… Mutta olen hänelle suositellut punnituspussin käyttöä isoja vapauttaessa ja ohjeistanut tukemaan kalaa joka vaiheessa. Mitä mieltä olet punnituspussin käytöstä esim, kuhan kanssa, että olisiko kannattavaa myös? Ja tähän loppuun vielä, että voisitkos ehdottaa hyvää vertikaali vapaa ja muutaman hyvän vertsu jigin? Kiitän etukäteen ja kireitä!
Moikka, kiva kuulla, että olet innokas ja vastuullinen kalastaja! Punnituspussi on varmasti hyvä myös kuhien kanssa, jos kohdekalana ovat isommat kuhat :)
Vertikaalivapaa en osaa suositella, sillä itse käytän monesti ihan omaa heittovapaani myös vertikaaliin. Nyt menneenä kesänä käytin suurimmaksi osaksi ihan tavallisia jigejä myös vertikaalissa ja ne olivat tehokkaita. Sitten jos haluaa isompia v-pyrstöisiä kokeilla, niin Lunker Cityllä on hyvät valikoimat ja jigit ovat kestäviä (esim. Fin-S Fish).
Kireitä siimoja!