Viime viikonlopun surkeiden kalasaaliiden vuoksi sain blogin lukijoilta myötätuntoa ja myös vinkkejä tulevia kalareissuja varten. Paikkaneuvojen avulla kalaonni kääntyi! (Aika pohjallahan sitä oltiinkin, joten huonommin ei oikein kalareissut enää olisi voineet päättyä). Nyt siis kuiva kausi loppui ja sain vihdoinkin vähän murkinaa Ahdin valtakunnasta. Mutta vain vähän :) Tärpit siiman päässä tuntuivat hyvälle, pitkästä aikaa.
Suunnattiin siis Ollinselälle, mistä kuulemma oli tullut hyviä kuhasaaliita. Me ei oltu käyty siellä koskaan aiemmin, mutta eilisen illan perusteella siitä tulee kyllä yksi lempparipaikoista. Sinne on helppo ja nopea mennä, meidän Puattisella hurautettiin sinne reilussa 20 minuutissa.
Alku näytti tosi lupaavalta, sain tasurilla reilun 400g ahvenen ja kaiku piirsi kalan kavereitakin veneen alle vaikka millä mitalla. Valitettavasti kaverit taisivat tajuta jutun juonen eikä yksikään appura enää käynyt koukkuun. Ei muuta kuin toiselle patille.
Kävin ennen kalareissua ostamassa namipussillisen herkkuja honkkarista. Puhun siis jigeistä :) Kuhat ovat huhupuheiden perusteella purreet sirppipyrstöisiin jigeihin viime aikoina ja niitä minulta ei oikeastaan löytynyt. Nyt löytyy. Heittelin kaikki muka hyvät värit läpi enkä edelleenkään saanut sitä heittojigaus kuhaa. Tämän kesän kuhat ovat tulleet kaikki vertikaalilla. Ainoa tärppi oli pohjatärppi ja sinne jäi yksi uusista jigeistä pohjaan. Siirryin siis takaisin tasurointihommiin.
Uittelin varmaan 15-20 eri tasuria, ei mitään kiinnostusta! Kaloja oli alla ja on se muuten turhauttavaa heilutella miljoonaa eri viehettä niiden nenän edessä. Kun näet, että pohjasta lähtee viiva nousemaan kohti ja juuri kun odotat sydän kurkussa tärppiä, viiva karkaa takaisin pohjaan. Se on jo aika lähellä ikiliikkujaa, kun kiinnittää vieheen siimaan, laskee sen pohjaan, heiluttelee, nostaa ylös, vaihtaa toiseen vieheeseen, laskee pohjaan jne.
Sitten löysin tasurirasian uumenista muutama viikko sitten hyvin toimineen Sanekin tasurin. Silloin se houkutteli hirmuisia määriä kuhia. En ehtinyt tänäänkään sitä kauan uittaa, kun ensimmäinen kuha tuli ylös. Valitettavasti se oli vähän alamittainen, mutta mukavalle tuntui saada pitkästä aikaa kuha. Tärppi, jonka pikkukuha antoi, oli niin kova, että virveli lensi kädestä. Taisi olla äkäinen jostakin :) Kaiku piirsi samanlaisia keltaisia viivoja pohjan tuntumaan ja selkeästi ne olivat kuhia. Kalakaveri sai jigaamalla yhden ihan hyvänkokoisen kuhan, joka otti sirppipyrstöiseen jigiin. Kokeilin heti itsekin heittää samaa punertavaa väriä, mutta en saanut edes tärppiä. Eli vaihdoin taas tasuriin.
Kalat olivat nirsolla päällä, vaikka niitä oli paljon liikenteessä. Aurinko alkoi laskemaan ja pimeys pikkuhiljaa hiipimään Kallaveden ylle. Päätettiin testata vielä yksi patti ja sitten olisi aika suunnata satamaan. Sanek oli uimassa ja minä olin puhelimessa. Puhelun aikana sain useamman tärpin ja yhden karkuutuksenkin. Onneksi illan päätti lopulta vielä yksi ylös asti tullut tärppi, joka oli mitallinen kuha. Sanottiin lopuille keltaisille viivoille, että hyvää yötä, nähdään huomenna.
