Pilkkihullun kuulumisia

Vihdoin on päästy pilkkikausi aloittamaan täällä Savossa. Ensimmäinen pilkkireissu venyi tämän vuoden puolelle asti ja vasta 1.1. jäätilanne oli sellainen, että pilkille uskalsi lähteä.

Kalastustaukoa ehti tulla kaksi kuukautta ja huh huh, että meinasi aika käydä pitkäksi. Loka-marraskuussa oli pieniä pakkasia ja olin aivan varma, että joulukuun alkupuolella pääsee pilkille, mutta vaikka muutamassa paikassa jo ohut jäänkansi silloin olikin, me ei uskallettu jäälle vielä lähteä. 

Viimeisin blogipostaus oli lokakuulta ja silloin kerroin, että oltiin saatu Suvasvedeltä hyviä ahvensaaliita. Mainitsin myös, että vaikka elämäni aikana kilon ahvenen raja on rikkoontunut kaksi kertaa, en ollut kilon ahventa kuitenkaan koskaan saanut vielä avoveden aikaan. No asia korjaantui ihan muutaman päivän päästä ja kauden viimeinen avovesireissu 30.10. antoi sen maagisen kilon kalan myös avovedestä. Ahven painoi 1010g eli hilkulla se oli😁

Avovesikausi siis päättyi Suvaksen reissuun lokakuun lopulla ja vene vietiin talvisäilöön marraskuun alkupuolella. Enpä olisi uskonut, että joudun kaksi kuukautta odottamaan seuraavaa kalastuskertaa, mutta niin siinä kävi, että rospuuttoaika tänä syksynä oli todella pitkä. No onneksi keväällä tauko pilkkikauden ja avovesikauden välissä ei ole yhtä pitkä. 

Pilkkikausi starttasi Roikanvedellä 1.1., ja uskalsimme lähteä kyseiselle järvelle, koska jäätilanne oli tiedossa ja siellä oli jo pilkkijöitä käynyt. Jäätä oli reilu 10cm. 

Kauden alussa ensimmäinen pilkkireissu on aina jotenkin maaginen, kun pitkän odotuksen jälkeen pääsee taas vihdoin kävelemään vetten päällä. Ensimmäiset askeleet rannasta lähtiessä pelottavat ja aina sitä hämmästelee, että miten luonto voikin olla niin ihmeellinen, että se antaa meidän kävellä järvessä.

Pilkkiminen ja veneestä kalastaminen eroavat toisistaan todella paljon, vaikka periaate molemmissa on sama, eli viehe veteen ja kädet ristiin 😃 Kesällä tilanteen veden alla näkee jatkuvasti kaikuluotaimen avulla ja kalapaikan voi valita näkemänsä perusteella. Talvella on luotettava intuitioon. Vasta avannon tekemisen jälkeen näet kaikuluotaimesta tuliko tyhjä arpa vai kenties päävoitto. 

Välillä ihmettelen, että kuinka hyvä tuuri sitä toisinaan on, kun osaa tehdä avannon juuri kalojen päälle ihan sokkona. Tottakai kartta on yleensä puhelimessa lähes koko ajan auki, kun pilkkipaikkoja kolutaan, mutta hyvä kalapaikka kartassa ei takaa vielä yhtään mitään. Talvella tarvitaan paljon myös tuuria. Kalat ovat kankeita eivätkä liiku paljon, joten joskus metrikin väärään suuntaan voi olla ratkaisevaa kalan saannin kannalta.

Roikanvedellä kala oli ollut aktiivista pari päivää aiemmin. Ahvenet olivat olleet ajolla välivedessä ja nousseet hyvin useita metrejä tasurille. Sen jälkeen tulikin lumisade ja melkein 10cm lunta jäälle. 1.1. uusi vuosi ja uudet kujeet. Ei tullut yhden yhtä nousua tasurille ja kalojen aktiivisuus oli tipotiessään. 

Näin pohjan tuntumassa jotain eloa, mutta ketään sieltä ei tullut näytille. Kokeilin vaikka mitä tasureita ja koska ne eivät toimineet, kokeilin lopulta jigiä. Ajattelin, että jos kalat ovat arkoja, saan jigiin eloa pelkästään pienellä värisytyksellä eikä tarvitse tehdä uittoliikkeitä. 

Jigi sitten herättikin yhden ahvenen mielenkiinnon sen verran hyvin, että se nousi metrin pari pohjasta ja tuli tärppäämään. Pilkkikauden avauskala oli yli puolikiloinen ahven ja en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun saalisodotukset olivat olleet nollassa. Ensimmäisen reissun tavoite kun oli testailla välineitä ja vain fiilistellä jäällä oloa, mutta puolen kilon ahven tottakai oli erittäin mukava yllätys. 

Roikanveden reissun jälkeen ollaan käyty kaksi kertaa Virmasvedellä. Pilkkijärvet ovat olleet tähän asti aika vähissä, kun jäätä ei ole kaikkialla ollut, mutta kiitos tämän hetkisen pakkasjakson, kohta pääsee joka paikkaan 😊 

Roikanvesi oli siis täysin fiilistelyreissu. Virmasvedeltä sitten olisin mielelläni jo voinut ruokakalojakin ottaa, mutta en muistanut, että talvella se ruokakalojen kalastus on paljon hankalampaa, kuin kesällä. Varsinkin kun pilkkii lähestulkoon pelkästään tasureilla, tapahtumat voivat jäädä yhteen kalan vilahdukseen kaikuluotaimen näytöllä. Toisinaan tyhjää ruutua saa tuijotella useitakin reissuja putkeen.

Tasuripilkkiminen on ihan oikeasti haastavaa, ainakin minulle. Tai siis itse pilkkiminenhän on helppoa: avanto jäähän ja tasuri veteen. Sitten heilutellaan kättä. Sen osaa vauvat ja vaarit. Mutta jos haluaisi saada ruokakaloja, niin siinä tulee monesti ongelmia. 

Saalisvarmuus olisi paljon korkeampi, jos viehevalikoimasta löytyisi myös pystypilkkejä ja morreja, mutta silloin myös ahventen keskikoko olisi paljon pienempää. Olen siis tehnyt ihan tietoisen valinnan, että suurin osa ajasta pilkitään tyhjää, mutta sitten kun ahvenia tulee, niin koko on suurimmaksi osaksi pannukarkeaa. 

Virmasvedeltä ei siis kummoisia saaliita tullut. Liikkuminenkin siellä oli tosi raskasta, kun ahkion pohjaan jäätyi koko ajan hirveä loskakasa ja ahkio ei meinannut hievahtaa mihinkään. Ei sitten hirveän paljon tullut maisemia vaihdeltua päivän aikana. Myös jäätilanne oli vähän arvaamaton, kun pääosin teräsjäätä oli yli 10cm, mutta Juha löysi vähän sivummasta kohdan, jossa oli vain 4cm, joten mihinkään kauemmas ei tehnyt mieli edes lähteä. 

Meillä on Juhan kanssa Ursuitin MPS kuivapuvut jokaisella talven pilkkireissulla päällä, oli jäätilanne mikä vaan. Lisäksi meillä on pilkkihaalarit, joissa on kelluttava vanu. 100% turvallisia jäitä ei ole koskaan ja aina voi paksunkin jään keskellä olla heikompi kohta, mutta kyllä pilkillä pystyy kulkemaan hieman luottavaisemmin mielin kuivapuku päällä. 

Nyt varmaan jäitä alkaa tulemaan nopeaan tahtiin, kun luvassa on kovia pakkasia. Kireitä siimoja kaikille pilkkihulluille, tänä vuonna taitaa Etelä-Suomeenkin tulla pilkkijäät 👍