Kyllä se pilkkiminen on kivaa eikä jäältä meinaisi malttaa olla pois ollenkaan. Muutaman päivän putki tuossa tulikin vedettyä =)
Ollaan koluttu Sotkanselkää muutamana päivänä, ainoa poikkeus tehtiin eilen, kun käytiin ensimmäisen kerran Kallavedellä. Sotka on ollut vaikea, ihan yksittäisiä ahvenia sieltä täältä ja melkein enemmän on saatu havaintoja hauista, kuin ahvenista. Ilmiselvästi on ongittu vääriä paikkoja, kun jotkut sieltä ovat kuulemma pussitolkulla isoja ahvenia kantaneet.
Sotkal eka, Sotkal vika
Torstaina löytyi jotain pientä :)
Ahvenille maistui sama Lunkerin jigi kuin kesällä
Jäätilanne Sotkalla on hyvä, kunhan ei mene liian lähelle laivaväylää. Oli vähän omituista pilkkiä, kun jäänmurtaja ja isoja laivoja huristi takaa ohi :)
Toisilla on vielä avovesikausi menossa :)
Eilen siis käytiin Pohjois-Kallavedellä ja siellä oli jopa parempi jää, kuin Sotkalla. Ainakin aluksi luulin niin, nimittäin yhden saaren vieressä olikin joku vaarallinen virtapaikka ja teräsjäätä oli vain kolme senttiä kohvan alla. Kyllä muuten peruutin aika nopeasti samoja jälkiä takaisin, kun niin ohuen kohdan löysin. Petollista siis, vaikka jossain kohti saattaa olla jopa 15cm teräsjäätä.
Eilen kala söi huonosti, aivan kuten koko pilkkikauden ensimmäiset päivät. Aamupäivällä sain muutamia pieniä ahvenia ja oikeastaan enemmän keskityin valokuvien ottoon. Siellä oli niin kaunista ja räpsin kännykän muistin puolilleen kuvia.
Oltiin jäällä puoli yhdeksältä eli ennen auringonnousua. Aurinkohan nousee puoli kymmenen aikaan, mutta ei siellä jäällä silti pimeää ollut. Keli oli unelma, ei ollut kova pakkanen eikä tuullut. Mikäpä olisi ollut kaloja nostellessa.
Puijon torni auringon nousun aikaan
Iltapäivällä laitoin Veli-Pekka Hammon kevennetyn pikkutasurin ensiuinnille Kallaveteen. Tasurin värit on tehty minun toiveiden mukaan ja ajattelin juurikin Kallavedellä toimivia sävyjä, kun kerroin Veli-Pekalle toivevärejä tasuriin.
Laskin tasurin avantoon ja jätin uimaan väliveteen. Pohjasta lähti välittömästi iso kala hitaasti kohti tasuria. Nyt on muuten ahven, tulee niin määrätietoisesti kohti. Odotin vain tärppiä ja kun kala tuli kohdalle, se tärppäsi heti. Ja arvatkaapas mitä sitten tapahtui? Melkein tulee kyynel silmään, kun ajattelen eilistä. Vapa katkesi!!!
Tartuin epätoivoisesti siimasta, josko kala olisikin vielä siellä, mutta ehei. Vaihdoin äkkiä tasurin toiseen onkeen ja sillä välin luotain piirsi kunnon ahventen ilotulitusta avannon alle. Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja yksi kala sieltä lähti taas nousemaan. Se ei piirtänyt lähellekään samanlaista viivaa, eli koko oli paljon pienempi. Kala tärppäsi ja tällä kertaa vapakin kesti, harmi, kun ensimmäinen ahven ei tullut ylös asti.
Veli-Pekka Hammon tasuri
Näiden avulla yritin houkutella parvea takaisin, ei tullut :(
Parvi meni menojaan enkä löytänyt sitä enää. Suunnattiin iltapäivällä kohti rantaa ja kai se pitää ajatella positiivisesti, olinhan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huoh.
Hienot maisemat lohduttivat
Viime yönä heräsin kolmelta ja kieltämättä eilinen tilanne pyöri päässä. Kyllä voikin harmittaa yksi ahvenen karkuutus paljon :( Tänään siis olin aamuvirkkuna, enkä saanut enää kolmen jälkeen unta. Ajattelimme käydä testaamassa vaikean Sotkan vielä kerran, ennen kuin pitäisimme pilkkitauon. Joulu vähän sotkee harrastusta, en ole kyllä koskaan aiemmin päässyt ennen joulua pilkille, joten ei ole tämmöisiä ongelmia ollut. Hei, nyt keksinkin mitä haluan Ahdilta joululahjaksi.. se liittyy lihaviin raitapaitoihin.
Oltiin Sotkanniemen rannassa kahdeksalta ja aika hämärää oli vielä siihen aikaan. Kierrettiin vanhoja edellisten päivien paikkoja, joista oli tullut muutamia ihan hyviä ahvenia. Viikolla pilkkikaverin isoin oli 400g.
Hämärän rajamailla
Tänään ei näkynyt oikein missään mitään. Jotain pieniä 100-150g nousi välillä mikrojigillä, mutta ensin sai kyllä houkutella hurjana, ennen kuin kalat suostuivat tärppäämään. Iltapäivän puolella sanoin muille, että lähden rantaa kohti. Kun ei syö, niin ei syö.
Menin kokeilemaan vielä aamun ensimmäisen avannon ja kas kummaa, pohjassa näkyi kaloja. Isoa tasuria niille ei uskaltanut tarjota, vaan pistin Rannan Henriltä saamani AK-tasapainon uimaan. Siinä on mätikoukku ja taitaa olla minun ainoa tasuri, jossa on värikoukku. Ehkä se maistuisi varovaisille kaloille…
Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja nehän ihastuivat siihen. Nostelin muutamia raitapaitoja ylös ja vapakin kesti, pistin nimittäin Kirpun vavan avokelaan. Minulla on nyt tuossa avokelassa paksu kuitusiima ja kyllä se on aikamoinen rasite vavalle, kun repäisen vastaiskun =)
Tuleekohan tuossa ongelmia, kun siima menee vain tuon ylimmän vaparenkaan läpi?
AK-tasapaino antoi mukavia raitapaitoja
Ahti oli kiltti ja antoi vielä muutaman kalan, osa alkoi olla jo ihan ruokakokoa. Aamun vaikeudet unohtuivat iltapäivällä ja pitkästä aikaa pääsee taas ahvenen makuun.
Hienoja ahvenia taas kerran. Mekin päästiin eilen jo merelle pilkille. Edellinen kerta ennen vuodenvaihdetta merenjäällä oli v.2010. Harvinaista herkkua siis! Kalat tosin olivat kadoksissa kaikilta. Ihan kuollutta oli mutta fiilis ja keli oli hyvä. Tänään sitten oltiin pikkulammella kisoissa. Sielläkin syönti aika kehnoa. Ukko tosin vetäisi 650g ahvenen. Aika hyvin alle kilometrin järveksi jossa syvin kohta 3m :D No tästä se sitten alkaa taas merikausi.
Kiitos! Ihanaa kyllä, kun päästiin aloittamaan pilkkikausi jo näin hyvissä ajoin :) Ukkohan on vetänyt kommeen körmyniskan :)
Hienoa Jaana! Hei sellainen kysymys että kerroit käyttäväsi kuitusiimaa. Mitä siimamerkkiä käytät? Lähinnä kysyn siis sen takia kun ainoastaan tietyt, harvat ja valitut kuitusiimamerkit ovat sellaisia millä pystyy pakkasessa pilkkimään, eli imevät liikaa vettä ja jäätyvät. Mutta itse olet siis löytänyt jonkun hyvän jota voi käyttää pakkasellakin? Kiitos vinkistä jo etukäteen ja jatka vaan näiden huippublogikirjoitusten kirjoittamista, näitä on aina hauska lukea. Ja onhan noi kuvasikin ihan huippulaatuisia. Eli näkee että aikaa ja vaivaa palaa. Yritä vaan löytää mahdollisimman monta yhteistyökumppania että saisit, no jos ei ihan voita leivän päälle niin ainakin kalastuskamoja ;-) Täältä siis täydet peukutukset sinulle!!!
Moikka ja kiitos kannustavasta kommentista :)
Käytän nyt Power Prota, kyllähän sekin jonkun verran vettyy ja varsinkin kovalla pakkasella meinaa avokela olla jäässä, samoin viime talvena hyrräkela, kun siiman mukana tullut vesi jäätyi.. Mutta kestävää se siima on :) Kuitusiimaa ei kyllä pysty pilkkimisessä käyttämään kuin tuollaisissa keloissa, joilla voi sitten myös kalan kelata jäälle. Jos käsin alkaa nostamaan, niin karkuutuksia tulee paljon, kun kala saa niin helposti kuitusiimasta löysiä. Opettelua tämä on koko ajan ja kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kuitusiimalla tartutus helpompaa, mutta kalan ylösnosto vaikeampaa. Monofiilissä toisinpäin.
Joo olen itsekin koittanut PowerPro:ta (joka on siis siima josta yleensä porukka jigauksessa tykkää, tosin onhan se äänekäs mutta muuten huippusiima), mutta oli pakko palata takaisin ”suunnittelupöydälle” koska vettymisen ja jäätymisen takia ei toiminut lähellekään niinkuin olisin halunnut.
Olen kyllä kuullut että kuitusiimoissakin olisi paljon toimivimpia nimenomaan siis talvella.
Oletko fluoroa käyttänyt? Etkö jostain syystä siitä tykkää? Onhan se kovempaa ja venyy vähemmän eli tärpit on helpompi saada ylös.
Ja tietenkään ei toi siima ole niin tärkeä seikka isoilla tasureilla (kevennetytkin kuitenkin jonkin verran painavat), mutta on oikea ongelma varsinkin morreilla ja pikkutasureilla (karvapersukset jne).
”Kalastus on opettelua läpi elämän, kukaan ei ole koskaan valmis. Onneksi.” :-)
En ole sitä fluoroa kokeillut pääsiimana talvella. Mennään nyt tuolla Power Prolla ja sitten kun menee hermot jäätymiseen, etsitään muita ratkaisuja ?
Hienoja kalojahan sieltä on noussut. Pääasia että jotain tapahtumia on siiman päässä, ne isot on sitten mukavia bonuksia.
Kiitos, kyllä se on jännä juttu, että vaikka olisit monta päivää kalastanut tyhjää, niin yksikin hyvä kala saa huonot reissut unohtumaan ja elämän hymyilemään =) Ja bonukset kruunaavat kaiken ;)
en usko että tulee ongelmia, mutta ei sen ylimääräisen lenkin poistaminen pitäisi mitään haitata. mattopuukolla varovasti sidokset poikki. vaparenkaan jalka suojaa itse vapaa. onhan se kivaa kun on vähänkuin itse tehnyt kalavehkeet. :)
Selvä, kiitos kommentista! Täytyy vielä katsella kaupoista, josko löytyisi vähän pidempiä venepilkkivapoja, en henno Kirpun vapaa alkaa tuhoamaan :)
eihän se siitä rikki mene :) näppäränä tyttönä pyörität langalla vaparenkaan takaisin paikalleen ja kynsilakalla viimeistelet, jos vielä perhokelalla pilkit ja tuntuu et tarvit sen renkaan siihen, mutta eikö se vaan rajoita siiman ulos vetoja ja yksi jäätyvä rengas lisää. :)
Komean kokoisiahan nuo ahvenet ovat! Me aloitimme miehen kanssa pilkkiharrastuksen viime talvena. Kairaa lainasin isältäni, mutta nyt täksi talveksi olen ajatellut hankkia ihan ikioman jääkairan suoraan valmistajalta.