Pilkkikauden ensimmäiset tasuriahvenet

Pilkkikausi päästiin aloittamaan reilu pari viikkoa sitten ja sen jälkeen ollaan ehditty käymään pilkillä kuusi kertaa. Olemme kierrelleet eri järviä ja lampia ja viimeisimpänä käytiin Virmasvedellä. Kallavedelle ei olla vielä uskaltauduttu, koska se jäätyi vasta vähän aikaa sitten. Pienemmillä järvillä ja lammilla jäätä on ollut hyvin ja Virmasvesi yllätti todella, sillä siellä oli yli 20cm teräsjäätä. Nähtiin jopa moottorikelkka ?

Virmasveden jää kantoi pilkkimiehen hyvin =)

Itse liikutaan vielä jalkapelissä ja eipä meidän kelkka edes olisi ajokunnossa tällä hetkellä. Jospa Juha saisi sen kuntoon lähiviikkoina, tai viimeistään viikolle neljä, kun lähdemme Puruvedelle tasurihurjien talvitreffeille.

Ensimmäiset pilkkireissut meni nautiskellessa ja kalattomuus ei haitannut ollenkaan. Neljän reissun jälkeen alkoi olemaan vähän ikävä ahvenia, kun tasureita oli tullut heiluteltua jo päiväkausia ilman tuloksia. Neljä eri kalapaikkaa ja ei hipaisuakaan tasuriin. Yhden kukkokalan sain mikrojigillä, mutta tasuriahvensaldo oli nollassa.

Neljän reissun saldo oli tämä =D

Nyt joulun ja uudenvuoden tienoilla meillä on vapaata ja päästään käymään pilkillä useita kertoja, joten voisi sanoa, että tällä hetkellä on pilkkiputki päällä ☺️ Säätiedotuskin lupailee oikein mainioita pilkkikelejä tuleville päiville!

Tehtiin kaksi reissua Virmasvedelle, joista ensimmäinen oli eilen. Reissu oli sen verran lupaava, että halusin lähteä sinne tänään uudestaan. Virmasvesi on aina ollut tosi haastava järvi ja enpä muista ollaanko koskaan saatu sieltä reppukaupalla kaloja.
No totta puhuen kyllä minä muistaisin, jos oltaisiin saatu =D

Eiliselle asetin tavoitteeksi tasuriahvenen. Olin odottanut kauden ensimmäistä tasurikalaa jo liian kauan, joten yksi kala voisi tuoda uskon pilkkimiseen takaisin. Minusta nimittäin alkoi tuntumaan siltä, että Savon kalat ovat vaihtaneet ruokavalionsa morripainotteiseksi. Itse en haluaisi vielä tässä vaiheessa talvea ”sortua” toukkavehkeisiin, kun olen kuitenkin tasurihurja, mutta kyllä ne morripäivätkin vielä koittavat aivan varmasti ?

Eilen oli ihan kauhea lumimyräkkä ja päivän aikana satoi varmaan 10 senttiä lunta. Sade alkoi jo aamulla ja koska lunta oli jäällä jo ennestään, olosuhteet jään alla pimenivät lisää. Mietin, että minkähänlaista tasuria kannattaisi sellaisena päivänä kokeilla.

Uittelin muutamaa erilaista tasuria ja sen jälkeen muistin, että minulla on Joensuun Tommin tekemä söpö pinkki Kalarosvo, jonka olen nimennyt Virmakseksi juurikin tasurin värien vuoksi.

Eipä aikaakaan, kun Virmas haki pojan kotiin. Tai saattoi se olla tyttökin. Yksi parhaista asioista pilkkimisessä on se, kun uitat tasuria välivedessä ja näet luotaimen näytöltä, kun määrätietoinen ahven lähtee pohjasta kohti viehettä. Siihen hetkeen mahtuu aina niin paljon jännitystä. Viivan paksuus ei välttämättä kerro kalan koosta mitään, mikäli kala tulee kaikukeilan reunalta, joten jättiläisahvenen mahdollisuus on aina olemassa, kun viiva lähestyy ?

Odotin jännittyneenä tärppiä ja kun ahven tarrasi kiinni, kiskoin siimaa paniikissa jäälle. Kauden ensimmäinen tasuriahven on saatava jään paremmalle puolelle! Ja kyllähän se jäälle tuli ☺️

Pieni ja nätti ahven kävi kuvattavana ja sen jälkeen päästin sen takaisin kasvamaan. Olin tosi iloinen, mutta nälkä alkoi kasvaa syödessä heti ensimmäisen kalan jälkeen ja minun alkoi tehdä mieli jo vähän isompia ahvenia ?

Kalarosvon tasuri värissä Virmas ja kauden ensimmäinen tasuriahven

Turha luulo, että niitä isompia olisi enää tullut, sillä se yksi ainokainen ahven oli ollut vain ohikulkumatkalla. Haukia taas pyöri avannon alla ihan liikaa ja tiesin, että ne tykkäävät Virmas-tasurista, sillä tasuri menetti toisen silmänsä Virmaalla jo viime talvena hauen hampaisiin.

Eilen jouduin vetämään tasurin karkuun haukien syöksyjä, mutta silti muutama hauki tuli niin salamannopeasti sivulta, että en ehtinyt tehdä mitään. Ja Virmas-poloinen menetti nyt maalitkin selästä niiden haukien takia ?

Hauen syöksy, ehdin juuri ja juuri vetämään tasurin turvaan

Mutta haukia riitti, tämä yksilö ei näkynyt edes luotaimessa, kun tuli sivulta. Ja Virmas syvällä suussa :(

Lähdin iltapäivällä kokeilemaan uutta paikkaa ja ensimmäinen avanto piirsi heti kalaa alle. Sain tärpin Virmakseen ja nostin hyvänkokoisen ahvenen jäälle. Kala söi päätykoukkuun, joten ahvenet selkeästi olivat syönnillään. Kalat tärppivät, mutta eivät pysyneet kiinni ja kokeilin vaihtaa pienempiin tasureihin.

Sain reilut kymmenen ahventa, mutta koko ei ollut mitään kummoista. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun tasurihanat aukesivat vihdoin. On niin ihanaa kalastaa tasureilla, vaikka se tarkoittaakin sitä, että kalatapahtumia on aika harvakseltaan.

Pimeä tulee aikaisin ja meillä oli pitkä matka lumihangessa tarvottavana. Lähdettiin kahdelta rantaa kohti ja koska olin löytänyt syövät ahvenet vasta iltapäivän puolella, mietin, olikohan ahven syönyt paikalla jo aamulla.

Eipä siinä auttanut muu, kuin tehdä päätös seuraavan päivän kalapaikasta ja paikaksi valikoitui luonnollisesti Virmasvesi ? Onhan se paikka ehdottomasti käytävä testaamassa myös auringonnousun aikaan, kun kerta iltapäivällä siellä oli ollut pienimuotoiset ahvenkarkelot. Olin aika varma siitä, että kala syö siellä aamullakin.

Välillä olen suuruudenhullu. Eilisen tavoitteena oli saada yksi tasuriahven ja tänään tavoitteena olikin jo 50cm ahven. Niin paljon luotin siihen kalapaikkaan ?

Lunta oli tuiskuttanut edellisen illan aikana vielä lisää ja ahkiota vetäessä meinasi tulla hiki. Lumessa kuitenkin jaksoi taapertaa, kun tiesi, että pian pääsee ihailemaan ilotulitusta kaikuluotaimen näytöltä. Kylläpä ahven maistuukin hyvältä muutaman päivän kinkun mässäyksen jälkeen!

Löysin rannasta ihania kiviä :)

Aloitin pilkkimisen eiliseltä hottisavannolta ja aika pian sain ensimmäisen ahvenen. Tästä se lähtee! Juhakin sai yhden ahvenen ylös ja toiveet olivat korkealla.

Sitten alkoi syömäkarkelot! Harmi vain, että kalat olivat täysin väärää lajia, nimittäin haukia ? Kyllä sai Virmas-tasuri taas osumaa, kun haukia ilmestyi kuin tyhjästä. Kahden päivän aikana haukia kävi jäällä yhteensä 14 kappaletta.

Olisipa ollut ahven…

Päivän isoin ahven oli noin sata grammainen, joten 50 sentistä jäätiin vielä aika paljon. Täytyy ehkä hieman höllätä tavoitteita seuraavalle reissulle ?

Keli oli melkein nollassa, mutta kova pohjoistuuli sai ilman tuntumaan jäätävältä. Lähdettiin puoli kahdelta rantaa kohti, koska haukien kalastus ei enää kiinnostanut. Sormetkin meinasivat jäätyä.

Matkalla rantaan kuultiin tuttu lause: ”Minä en tule tänne enää ikinä.”