”Karkasin” tänään töistä puolen päivän jälkeen. Työpaikan takapihalle ajoi auto, jossa oli tummennetut takalasit. Hyppäsin takapenkille ja sanoin määränpääksi 10 metrin käyrä. Riisuin työvaatteet moottoritiellä ja vaihdoin siviilit ylle. Siviilit eli nukkavierut pilkkikalsarit ja muutama kerros villaa ja toppaa.
Tunsin itseni melkein Clark Kentiksi, mutta vaihdoin vaatteet nopeammin kuin teräsmies. Hurja muodonmuutos hetkessä ja minusta kuoriutui aito pilkkihullu. Ei muuta kuin jäätä kohti.
Paikaksi valikoitui nyt viimeisen viikon hyviä tuloksia antanut järvi. Päästiin jäälle ja voe mahoton mikä tuuli siellä oli. Sormet olivat ihan jäässä koko ajan. Hottipaikat eivät antaneet mitään merkkejä, pelkkää silppua ui pohjassa. Kierreltiin vähän laajemmalla alueella ja samaa silppua joka paikassa. Isot olivat kateissa. Yhden vähän paremman kalan löysin ja ei varmaan tarvitse kertoa mihin se otti? Ihme vekottimia nuo rosvot ;) Muutaman tunnin jälkeen piti luovuttaa, koska aamulla viiden aikaan sama paikka kutsuu taas.
Keskiviikkona olin vapaalla ja käväisin jäällä ”nopean” 11 tunnin reissun. Saaliina muutama hauki ja ahven, ei mitään erikoista. Aikamoinen päivä, sain yhden kalan aina joka neljäs tunti. Antoisaa kalastusta, ei ihan jokainen jaksaisi noin kauaa odottaa sitä mahdollista kalaa. Mutta viimeisiä pilkkireissuja viedään, pakko se on nautiskella pilkkimisestä vaikkei mitään tulisikaan. Ja EHKÄ joskus se yrittäminen palkitaan.
Kävin tällä viikolla myös museossa ja mielenkiintoisimmat asiat pääsivät kuviin. Tässä muutamia kuvia Kuopion museosta:
 |
| Valaan leukaluu |
Niin ja tiedättehän te mikä on savolainen supermies? Vähän siihen tyyliin män tämän päivän pilkkireissu ;)
