Ruokakalat mielessä

Nyt kun on saatu apina ihan kunnolla pois selästä, voidaan keskittyä hieman pienempien ahventen kalastukseen ? Ollaan käyty muutamilla eri järvillä kalassa, mutta Kallavedelle ei olla vielä uskaltauduttu. Olen sen verran arkajalka ensijäillä, että annan muiden käydä ensin testaamassa jäätilanteen ja menen itse perässä vasta sitten, kun jäälle on turvallista mennä. Nyt teräsjäätä on ollu kymmenestä sentistä jopa kahteen kymmeneen niissä paikoissa missä ollaan käyty. Sellaisiin paikkoihin jo uskaltaa Ursuit ja kelluntahaalari päällä pilkille suunnata. 

Kun sain sen jättiahvenen, ajattelin, että onpa kiva, kun vihdoin olen oppinut pilkkimään. Usko omiin taitoihin oli kova. Ja usko säilyi aina siihen saakka, kun suuntasin seuraavan kerran kalaan. Käynti Virmasvedellä palautti maan pinnalle.

Olosuhteet jäällä ovat tällä hetkellä ihanteelliset potkukelkkailuun. Maisemat vaihtuvat niin kovaa kyytiä ettei tosikaan, rakastan tuota omaa potkuria! Kunpa tämä lumettomuus jäällä jatkuisi koko talven, kuka muka tarvitsee moottorikelkkaa? 

Meillä oli potkurit mukana Virmasvedellä. Päivän aikana tuli potkuteltua useampi kilometri ja aamulla kaikki vielä sujui hyvin, toisin sanoen potkuri vielä luisti. En tiedä kenen idea oli asentaa potkuriin liukujalakset, no minunhan se on tietysti ollut, mutta Virmasveden reissun jälkeen ne lähtivät aika livakkaan pois. Kun jäälle satoi päivällä lunta, potkurit eivät luistaneet enää mihinkään. Matka rantaan kesti ikuisuuden, kun me ei tajuttu ottaa liukujalaksia irti, vaan työnnettiin potkurit kävelyvauhtia. 

Oltiin Virmaksella neljän hengen porukalla ja melkein taitaa voida yhden käden sormilla laskea meidän yhteisen ahvensaaliin. Itsehän sain yhden kukkokalan ? Se oli totaalinen paluu arkeen sen 1,8 kiloisen jälkeen. 

Mehän ei kerrasta opittu, vaan mentiin saman järven jäälle vielä seuraavanakin päivänä. Toinen päivä antoi muutamia ruokakaloja, mutta vaikea päivä se oli silti. Kolmantena päivänä meitä ei siellä enää näkynyt ?

Jäätilanteen takia joka paikkaan ei vielä uskalla mennä pilkille. Olin kuullut, että porukka on käynyt Sotkanselällä ja siellä jäätä oli kuulemma yli kymmenen senttiä. Niinpä mekin uskallettiin lähteä sinne.

Virmasveden jälkeen oli mukavaa, kun luotaimessa oli jotain katseltavaa. Tyhjän ruudun tuijotus alkoikin jo hieman tympäisemään. Sotkalla kalatapahtumia oli harvakseltaan pitkin päivää ja kalojen kokokin oli aika pientä. Iltapäivällä pistin Kalapelen Kesselin siiman päähän ja en tiedä oliko se väri vai mikä, mutta kohta oli luotaimen näyttö täynnä kalaa. Kesseli sai kaloissa ihan ihme reaktion aikaan ja jopa kukkokalat tärppivät tasuriin.

Ahvenet olivat ihan pienen kuoreen perässä ja siksi ohutrunkoinen tasuri oli kova sana. Päivän kalat tulivat Mr. Manun karvapyrstöllä ja Kalapelen Kesselillä, molempien muoto ja koko olivat lähellä sen hetkistä ahventen ravintokalaa. 

Kotona kaloja peratessa pistin merkille, että ahventen mahat olivat tyhjiä. Sotkan ahvenilla oli siis syönti päällä. 

Lähdettiin katsomaan Sotkan ahventen nälkätilanne parin päivän päästä uudestaan. Oltiin jäällä puoli tuntia ennen auringonnousua ja oli outoa, että ahven aloitti syömisen jo siinä vaiheessa. Kalaa oli koko ajan näytöllä, vaikka aamu vielä hämärti. Kylläpäs päivä alkaa erikoisesti! 

Olin kalareissulla kaverin kanssa ja hänen äitinsä oli aamulla pyytänyt tuomaan kaikki kalat mitä saadaan, tällä kertaa en siis laittaisi yhtäkään kalaa takaisin avantoon.

Kaveri sai heti aamusta kolme mittakuhaa omasta avannostaan ja suurin niistä oli yli kiloinen. Ihmeellistä, että isoin kuha tuli morrilla. Istuttiin vierekkäisillä avannoilla ja molemmilla oli koko ajan tapahtumia näytöllä. Ei meinattu uskoa näkemäämme, kun kaloja vaan nousi tasurille jatkuvasti.

Miten tämä voi olla edes mahdollista? Yleensä parvi ilmestyy näytölle ja siitä ehtii yhden tai pari kalaa saamaan, mutta nyt parvi vaan pysytteli alla koko ajan. Ahventen koko vaihteli pienistä sinteistä vajaaseen puoleen kiloon ja suurin osa oli kooltaan 150-200g.

Meidän ei tarvinnut vaihtaa koko päivänä paikkaa vaan saimme kaikki kalat kahdesta avannosta. Saatiin päivän aikana lisäksi pari haukea ja kaiken kaikkiaan kalaa tuli yli 19kg, josta ahventa 14,2kg. Harvoin olen noin kovassa syönnissä ollut tai itse asiassa talvella en koskaan. Vaikka me ei yli puolen kilon ahvenia saatukaan, niin kyllä me oltiin reissuun todella tyytyväisiä. Tuollaisia pilkkipäiviä on tosi harvoin! Itse otin potista 14 filekalaa ja kotona peratessa huomasin saman asian kuin edelliselläkin kerralla, mahat olivat aivan tyhjiä.

Pari päivää myöhemmin suunnattiin taas Sotkalle. Enää kala ei syönyt yhtä hurjana ja tällä kertaa joutui itse liikkumaan ja etsimään kalaa, kun viimeksi kalat olivat tulleet minun luokse. Potkurilla oli mukava huristella paikasta toiseen ja kalapaikoille oli helppo suunnistaa, kun pistin Navionicsin karttaohjelman kännykkään auki ja kännykän potkurissa olevan repun päälle.

Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi jotkut pilkkijät jättävät röykkiöittäin kaloja jäälle? Ei ole kovin mukava näky, kun avannon ympärille on heitelty kaikenkokoista kalaa isoimpien ollessa kiloluokan haukia. Mikä siinä on tarkoituksena? Miksi esimerkiksi niitä haukia ja edes isoimpia ahvenia ei voi laittaa takaisin avantoon, jos niitä ei aio mukaan ottaa? 

Itsekin kyllä myönnän joskus jättäneeni kukkokalan avannolle, jos kala on vaurioitunut pahasti ja se on täytynyt tappaa, mutta Sotkallakin yhdellä avannolla oli 15 kalaa eikä se ollut ainoa avanto, mihin kalaa oli jätetty. En tajua.

Välillä ahvenia saadakseen täytyy kokeilla kaikenlaisia temppuja. Tänä kyseisenä päivänä tasuria piti uitella tosi rajuilla uittoliikkeillä, jotta kaloja ylipäätään sai luotaimen näytölle. Lisäksi tasurin piti olla monta metriä pohjan yläpuolella. Silloin kalat bongasivat vieheen jostain kauempaa ja kyllä taas Mr. Manun karvapyrstö sai ahvenilta kovaa kyytiä, koska kaikki päivän kalat tulivat sillä. Päivän isoin ahven oli 400g. 

Ruokakaloja oli tullut edellisillä reissuilla kiitettävästi, joten halusin välillä pilkkiä myös tyhjää. Lähdettiin Vehmersalmelle Roikanvedelle ja se järvi ei taaskaan pettänyt. Saatiin pilkkiä aivan rauhassa ja yksikään ahven ei noussut päivän aikana tasuria katsomaan. Nämä tyhjät päivät ovat ihan antoisia, koska silloin muistaa miten haastavaa kalastus osaa välillä olla. 

Meillä päivä kului kuitenkin rattoisasti kalattomuudesta huolimatta. Keskityttiin enemmänkin valokuvien ottamiseen ja potkurilla huristeluun. Ihan kuin olisi ajanut sulan järven pinnalla, harvoin on tuollainen keli!

Roikan jälkeen Sotka alkoi taas vähän houkuttelemaan, joten käväistiin katsomassa millä tuulella kalat mahtoivat sillä kertaa olla. Kenties ne olivat kylläisiä pienen kuoreen mutustelusta, kun aika vähän näkyi elämää missään, mutta muutamat filekalat sain mukaan. 

Tykkään ottaa paljon valokuvia kalareissuilla ja muulloinkin. Olen kuitenkin saanut muilta kalamiehiltä valituksia, kun valokuvien perusteella poltan heidän kalapaikat. Kohta en enää tiedä uskallanko laittaa blogiin tai someen mitään ilman, että joku pahoittaa mielensä. 

Kerran sain viestin, että en saisi kertoa blogissa, jos käyn Virmasvedellä kalassa, muuten kuulemma kaikki kuopiolaiset menevät tyhjentämään järven. Olen saanut viestejä, että Kallaveden kalapaikat palavat, kun kuvissa on näkynyt reimareita, joiden perusteella kaikki nyt löytävät kyseiset paikat. 

Järven selällä otetusta kuvasta ”koko kylä” näkee pilkkipaikan tarkan sijainnin ja todennäköisesti nyt sen tiedon jälkeen paikalta katoaa kaikki kalat. 

Kuopiossa ja lähiympäristössä on todella paljon kalastajia ja kukaan ei voi yksin omistaa järvien kalapaikkoja. Jos joku valokuvan perusteella hahmottaa missä olen ollut kalassa, niin todennäköisesti järvi ja kalapaikka ovat hänelle jo ennestään tuttuja. 

En enää yhtään ihmettele, miksi on olemassa sanonta, että kukaan ei ole niin kateellinen, kuin kalamies. Se on täysin totta ja teet niin tai näin, aina joku loukkaantuu. Jos en kerro, missä olen ollut, loukkaannutaan. Jos kerron missä olen ollut, loukkaannutaan. 

Kyllä minä aion jatkossakin ottaa valokuvia kalareissuilta ja jos joku jonkun kalapaikan löytää kuvan perusteella, niin ei muuta kuin kireitä siimoja! Eiköhän me kaikki mahduta järville kalastamaan ihan yhtä lailla, kateus ei ainakaan nosta tämän harrastuksen suosiota.