Viime blogikirjoituksessa taisin haaveilla ahvenpotista, kun pilkkireissuilla saaliit ovat tänä talvena olleet vain yksittäisiä ahvenia. Heti seuraavalla reissulla Ahti antoikin ihan hyvän määrän ruokakaloja, vaikka ei se vielä mikään 7 oikein tulos ollutkaan. Kyllä se kuitenkin mieltä lämmitti, kun kerrankin ahvenia tuli enemmän kuin yksi tai kaksi.
Reissu oli siitäkin ihmeellinen, että pilkimme Juhan kanssa samalla alueella ja jopa samoilla avannoilla, mutta vain minä sain päivän aikana kaloja. Juhalla päivä oli MP.
Rantamäen Manu on kehitellyt kevennettyjä tasapainoja sekä isommassa että pienemmässä koossa ja tällä kertaa pienempi malli oli kalojen mieleen. En osaa ollenkaan sanoa, että miksi juuri se yksi, helmiäisen sinistä sisältävä malli, toimi. Me saatiin Juhan kanssa täysin samanlaiset Mr. Manun tasurit testiin, mutta Juha unohti omansa kotiin. Siispä mukana oli vain yksi ottikone ja se löytyi minun siiman päästä.
Mr. Manun proto alkoi antamaan kalaa jo heti aamun ensimmäiseltä avannolta
Pienestä se on kiinni, jokin pieni yksityiskohta tasurin värissä tai uinnissa oli ratkaiseva tekijä. Vaikka pilkimme muutaman metrin välimatkalla toisistamme, minä sain näyttöön aktiivisia tasurille nousevia ahvenparvia useaan otteeseen, Juha ei nähnyt nousevia ahvenia kertaakaan päivän aikana. Kun aina tietäisi, että mikä on päivän väri, niin olisi se helppoa ottaa oikea tasuri rasiasta ja poimia ahvenparvista filekaloja yksi kerrallaan.
Isoimmat ahvenet olivat noin 400g
Itku pitkästä ilosta, hauki tuhosi ottikoneen :(
Suomessa oli pitkä korkean ilmanpaineenjakso ja en muista koskaan nähneeni koko Suomea viininpunaisena. Muutenkin viime aikoina on ollut erilaisia sääilmiöitä ja oli erikoista huomata, että kahden päivän sisään Utsjoki oli sekä Suomen lämpimin että kylmin paikkakunta. Onko tuollaista tilannetta edes ollut ennen? :) Olen aina ollut siinä käsityksessä, että korkealla, pitkään tasaisena jatkuneella, ilmanpaineella ei kala söisi hyvin. Väite tuli kuitenkin todistettua vääräksi.
Kyllä on paineet korkealla =) (Kuva lainattu saa-varoitukset.fi)
Suvasvesi. Se iso jättimäinen kattila, tai itseasiassa kaksi kattilaa, Kuopion kaakkoispuolella. Järvi on tosi mielenkiintoinen ja erikoinen. Sehän on kraatterijärvi, jonne on joskus tippunut kaksi meteoriittia. Järvi on kirkasvetinen ja tuo vähän mieleen Puruveden, ja uskon, että hyvänä päivänä sieltä voisi saada muikkutasurilla kunnon potin körmyahvenia.
Järvi on aina kiinnostanut minua, mutta se on niin haastava, että hyvin harvoin sieltä tämmöinen ummikko mitään saa. Siksi olen keskittynyt helpompiin järviin. Eräs aamu sain kuitenkin idean, että lähdetäänpäs käymään Suvaksella. Katsoin säätiedotteen ja koko päiväksi näytti pilvistä keliä. Kirkkaalla kelillä en Suvakselle lähtisikään, jos järvi on yhtä vaikea aurinkoisella säällä, kuin Puruvesi.
Lähdimme kohti Vehmersalmea ja mitä lähemmäs määränpäätä pääsimme, sitä vähemmän taivaalla oli pilviä. Myös Kuopiossa ollut lauha keli alkoi muuttua kylmempään suuntaan. Suunnitelma meni niin sanotusti mönkään, sillä Enonniemen kalasatamaan tullessa pilvipeite repeili jo uhkaavasti ja aurinko yritti tunkeutua esiin. Myös pakkaslukema oli jotain ihan muuta, mitä Pekka Pouta sen lupasi olevan, miinus yhdeksäntoista!
Piti olla -10C, mutta yllätys, nyt pilkitäänkin vähän vilpoisemmassa kelissä!
Aamulla rannassa toivoin vielä pilvien pysyttelevän meidän päällä
No, ei se auttanut kuin lähteä yrittämään. Toiveet eivät olleet enää korkealla, vaikka olin alunperin varautunut tuomaan kilokaupalla isoja ahvenia kotiin. Haaveilin kunnon ilotulituksista kaikuluotaimen näytöllä, mutta haaveiksi ne jäivät. Neljän tunnin kalastuksen jälkeen olimme edelleen ilman tärppejä.
Sumuinen maisema
Juhalla oli kuitenkin ollut yksi lähes sydämenpysäyttävä tilanne luotaimen näytöllä, kun kolme jättimäistä, siis oikeasti jättimäistä, kalaa oli lähtenyt nousemaan kohti tasuria. Ja neljä kilon ahventa elämänsä aikana saanut ihminen tietää miltä näyttää iso ahven kaikuluotaimen näytössä. Jokin oli kuitenkin kalojen tärppihaluun vaikuttanut ja pian kalat hävisivät näytöltä. Juha sanoi kymmenen minuuttia tilanteen jälkeenkin vielä tuntevansa sydämenlyönnit haalarin läpi, sen verran oli jänskättänyt se tapahtuma ?
Sumu alkoi hälvenemään ja päivä kirkastui entisestään
Kyllä se tapahtuma loi minullekin uskoa, että kunhan ajoahvenet löytyvät, niin sitten rytisee, sillä selkeästi kalat olivat syönnillään. Niin nopeasti parvi meni ohi ja liekö kalat nähneet sitten houkuttelevampia muikkuja lähistöllä ja lähteneetkin niiden perään.
Iltapäivän puolella luovutin tasureiden suhteen, sillä en ollut itse saanut näyttöön yhtään nousua. Kaveri oli kertonut edellisenä päivänä jallittaneensa ahvenia pikkujigillä, kun tasuri ei ollut kelvannut, joten päätin itsekin kokeilla pikku Sairaa.
Kaikki avannot olivat olleet tyhjiä siihen asti, mutta heti kun pistin jigin avantoon, kalaa ilmestyikin näyttöön. Vai niin, tuon kun olisi arvannut jo aamulla, niin voisi kalapussissa olla muutakin kuin ilmaa. Sain jigillä pari kalaa ja luulin jo syönnin alkaneen, mutta yhtäkkiä kaikki loppui. Päivän saldoksi jäi kolme ahventa.
Päivän isoimmat
Päivän aikana ehti valokuvailemaan ja miettimään asioita sillä aikaa, kun odotti kaloja näyttöön. Melkein alkoi pelottamaan istua jäällä, kun katsoi isolle selälle ja mietti kuinka joskus joku jättimäinen möhkäle on tullut taivaalta ja tippunut juuri siihen kohtaan tehden lähes 100 metriä syvän montun. Ihan uskomatonta. Ei olisi jäänyt edes märkää länttiä jäljelle, jos sen alle olisi jäänyt. Kyllä se on ollut iso tömähdys, kunhan ei historia toistaisi itseään seuraavalla Suvaksen reissulla ?
Päivä oli ”tosi” pilvinen =)
Iltapäivällä alkoi pilviä kerääntymään taivaalle, mutta se ei vaikuttanut kalojen syöntiin
Kuin pumpulia :)
Suvasveden reissun jälkeisenä päivänä lähdimme käymään Juurusvedellä. Järvet ovat täysin erilaisia, sillä Suvasvesi on kirkas ja Juurusvesi taas tosi tumma. Eron vesien värissä huomasi hyvin, kun Suvasvedellä teki avannon, niin avannosta tullut vesi oli ihan läpinäkyvää, mutta Juuruksella avannosta tullut vesi näytti ihan likaisen keltaruskealle. Siksi on ilmiselvää, että eri järvillä toimii eri tasurit ja värillä on väliä.
Minulla oli ongissa edelleen kiinni Suvasvedellä käytössä olleet tasurit ja tiesin, että kaikki täytyy vaihtaa, kun Juuruksella toimii tummemmat ja luomummat värit. Minulla on yhdessä ongessa aina Kalapelen tasuri kiinni ja otin ongen käteen, että vaihdan siihen jonkun hillitymmän tasurin, kun siinä oli Suvaksella käytössä ollut uv-valkomahainen kameleonttihiletasuri.
Suvaksella uittelin tätä Nulikkaa, jossa on uv-valkoinen maha
Aurinko pilkahteli pilven raosta ja ajattelin, että kokeilenpa huvikseen uv-maalin tehoa, vaikka tasuri ei ollut yhtään ”Juuruksen värinen”. Eipä aikaakaan, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva ja tuli suoraan tasurille ja tärppäsi. No ohhoh, se oli varmaan vahinkokala, liekö ollut ahvenella näössä vikaa.
Päivän ensimmäinen ahven painoi reilut puoli kiloa
Sain toisenkin kalan kyseisellä tasurilla ja siitä tiesin alueella olevan kalaa. Ehkä jos vaihdan Juuruksen oman värin siiman päähän, niin syönti hurjistuu entisestään… Ei hurjistunut, vaan kaikki elämä hävisi näytöstä. Testailin eri tasureita, mutta näyttö pysyi tyhjänä. Ja välillä aina kokeilin uv-mahaista Nulikkaa ja jostain kumman syystä joka kerta kalaa ilmestyi alle.
Hämmästyttävä juttu, kyllä näiden värien kanssa saa olla aina ihmeissään. Oliko tällä kertaa ratkaiseva tekijä se uv? Päivän aikana sain jonkun verran ruokakaloja ja kaikki, lukuunottamatta yhtä, tulivat sillä uv-Nulikalla. Kyllä tästä lähtien täytyy taas muistaa ajatella laajemmin näitä vieheasioita eikä aina mennä sen mukaan, minkä olettaa toimivan, vaan testailla että mikä oikeasti toimii. Kyllä ahvenet osaavat yllättää aika useinkin ”kokeneen” tasuripilkkijän.
Meidän perheessä asuu Hannu Hanhi ja monet hyvät kalat ”Hannu” on saanut minun vieressä. Ja välillä tunnen itseni Aku Ankaksi, kun toinen vetää viereiseltä avannolta körmyn, vaikka uittaisimme täysin samoja tasureita.
Näin se yleensä menee =) (kuva lainattu Pinterest.com)
Juhalla on kolme viimeisintä reissua mennyt Juurusvedellä hyvin, sillä hän on saanut Kalarosvon ykköstykillä hyvät ahvenet. Edellisillä reissuilla hän sai pari n. 700g ahventa ja eilen hätyyteltiin jo kilon rajaa. Puruvedellä oli hassu tilanne, kun olin merkinnyt karttaan etukäteen ”nastan” ottipaikalle. Juhahan sai siellä kilon ahvenen lähes ”nastapaikalta”.
Juurusveden ahven 960g/40cm
No eiliselle olin taas laittanut nastoja mielenkiintoisille ja täysin uusille kalapaikoille ja tottakai kelkalla pääsi ajamaan lähes nastan päälle. Juhan eilinen kala tuli alle kymmenen metrin päästä minun merkkaamasta nastasta, että ole hyvä Hannu, eikun Juha, näistä kalapaikoista. Helppoahan se on, kun minä vien kalapaikalle ja toisen ei tarvitse, kuin laittaa tasuri väliveteen, huokaista syvään ja tehdä vastaisku. Sitten ihmetellään yhdessä jäälle noussutta jättiläistä.
Kalarosvon ykköstykki on kovaa valuuttaa Juurusvedellä
No ehkä se jättiläinen sattuu vielä joskus minunkin siiman päähän, tänä talvena isoin ahven on kyllä vielä toistaiseksi lähempänä puolta kiloa, kuin kiloa. Mutta ei minulla todellisuudessa ole stressiä saada isoja ahvenia. Joskus se maaginen kilo oli tavoitteena ja kun sen sai rikki, sen jälkeen helpotti =) Oikeastaan filekoon ruokakaloja (300-500g) on tosi mukava nostella, varsinkin jos niitä tulee useampia.
Viimeisimmän reissun ahvenfileet jalostuivat seuraavanlaisen aterian pääraaka-aineeksi: keitetyt perunat ja sipulikermaviilikastike, tortillasipseillä paneroidut ahvenfileet ja fetasalaatti rapealla pekonilla. Ja jälkkäriksi mutakakkua ja vaniljajäätelöä, ehkä talven paras ateria, nam ? Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, on ne ahvenfileet semmoista herkkua!
Todellakin vielä santsasin tämän annoksen jälkeen =D
Sain vinkin, että kalan panerointi onnistuu helposti laittamalla jauhot ja suola pussiin, jonka jälkeen pussiin lisätään fileet. Lopuksi ravistellaan niin kauan, että fileet ovat ympäriinsä jauhoissa. Tänään hienonsin ensin tortillasipsit pussissa, jonka jälkeen lisäsin fileet ja ravistelin. Tosi helppo ohje ja panerointi käy kuin itsestään!
Nopea tapa paneroida kala
Minusta tehtiin haastattelu Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen, jos kiinnostaa, niin käykäähän lukemassa. Ja ihan vinkkinä, mobiililaitteella tekstiosiot eivät näy kokonaisuudessaan, vaan niitä täytyy vierittää alaspäin. Ja mobiililaitteen täytyy olla vaakatasossa, että juttu aukeaa ☺
Moi, minkä tyyppisiltä paikoilta isompaa ahventa tulee juurukselta? Itsekkin juuruksen alueella pilkin ja tuloksena silloin tällöin yksi pannukarkea ahven. Eli mistä syvyydestä, selkävesiltä, vaiko rannasta, tuleeko jyrkistä rinteistä vai tasaisemmilta alueilta? Jne.
Saisi näillä tiedoilla jo jonkinlaisen käsityksen, että onko tullut pilkittyä aivan vääristä paikoista vai onko pilkkijässä vika. Ja löytäisi mahdollisesti sitten niitä oikean tyyppisiä paikkoja.
Eikä tietenkään tarvitse omia paikkoja kertoa.
Moi, parhaiten on tullut saarten päistä, joissa tasaista aluetta tai mantereen loivista penkoista. Ja välillä myös ihan selkäpateilta, mutta ei ihan patin matalimmasta kohdasta, vaan rinteestä, kun lähtee loivasti syvenemään. Juuruksella kannattaa pilkkiä ahventa 4-5 metrissä, kuhaa löytyy sitten hieman syvemmästä (itse ei olla kuhia sieltä saatu, mutta tuttavat ovat).
Kireitä siimoja, toivottavasti seuraavalla reissulla löytyy useampi paistettava ?
Kiitos nopeasta vastauksesta!
Pitääkin tästä lähteä noilla vinkeillä kokeilemaan.
Kireitä sinullekin!