Kello herätti tänään viideltä ja Sotka kutsui. Tuuliennusteet näyttivät kerrankin nollaa.
kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi
Menomatkalla tien vierustoilla oli epäilyttävän paljon sumua ja mieleen hiipi perjantainen kaikkien aikojen sankin sumu Kallavedellä. Olisikohan Sotkalla yhtä paha tilanne.. Perjantaina sumu alkoi hälvenemään vasta kymmeneltä, sehän tarkoittaisi tuntikausien palloilua sumun keskellä.
Pelko osoittautui oikeaksi. Sumua oli, ja vielä paljon enemmän kuin perjantaina. Rannassa oli kuin valkoinen seinä, järvelle ei nähnyt yhtään mitään. Melkein jo iski ahtaan paikan kammo, vaikka ympärillä oli aakeeta laakeeta kilometritolkulla.
Sumu alkoi heti veneen viereltä ja jouduttiin ajelemaan muutaman kilometrin tuntinopeudella, kun ei nähnyt esimerkiksi järvellä mahdollisesti olevia verkkoja. Onneksi oli plotteri ja eihän rannasta olisi päässyt edes lähtemään ilman sitä, mutta ihme juttu, että vaikka seurasin koko ajan plotterista minne ajoin, aloin vahigossa pyörimään ympyrää. Mutta kun kalalle on päästävä, niin silloin sinne on päästävä. Vaikka hitaasti, kunhan varmasti.
Kolmen tunnin aikana edettiin ehkä pari kilometriä. Ei löydetty edes kaloja, joka paikassa oli aavemaisen tyhjää. Yhdentoista maissa alkoi pikkuisen näkymään sinistä taivasta sumun keskeltä. Sumun väistyttyä luotain alkoi myös näyttämään kaloja. Syönti oli kuitenkin todella huonoa.
Puolen päivän maissa sain reilusta 10 metristä päivän ainoan mitallisen kuhan. Kalalla oli painoa 1,25kg ja sen kokoinen on jo ihan mukava ruokakala. Kuha iski isoon sinertävään vertikaalijigiin. Tiputin jigin pohjaan ja lähdin nostamaan hitaasti ylöspäin. Silloin ampaisi pohjasta nopea viiva kohti jigiä ja tärppäsi. Saatiin kala haaviin ja samassa se sylkäisi kaksi kiiskeä suustaan, sillä ilmarakko tuli suuhun.
Ai niin, jostain sumun keskeltä veneeseen pölähti miljoona kirppua vai mitä lie öttiäisiä olivatkaan. Vaatteet olivat täynnä tummia pisteitä eli ötököitä. Ja ne purivat! Lensivät korviin, naamaan, suuhun, vaatteiden alle.. Laitoin yhtä todella tehokasta hyönteismyrkkyäkin, ei se auttanut mitään. Huomenna on varmaan vartalo täynnä jotain paukamia. Se oli kuin kidutuskammio, sillä normitilanteessa olisi voitu ajaa niitä karkuun, mutta nyt ei. Oli kyllä viimeinen kerta, kun tuommoiseen sumuun lähden.
Iltapäivän saldona oli yksi parisataa grammainen ahven. Päivän kokonaistulos oli heikko, mutta ei sentään mp ja veneen paras tulos kuitenkin ;)
Eilen käytiin testaamassa Juurusvettä, sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Muutama alamittainen kuha, mutta siihen se jäikin. On se vaikea vesistö sokkona lähteä pörräämään. Siellä on niin paljon syvää vettä, että se soveltuu ehkä paremmin uistelijoille. Juurusvesi saa olla minulta rauhassa ainakin tämän vuoden. Jos joskus saan tarkkoja koordinaatteja joltain lahjaksi, niin suatanpa käävvä testoomassa, mutta muussa tapauksessa annan luovutusvoiton Juurukselle :)
Itse en vielä parin reissun perusteella uutta järveä tuomitsisi, muuttujia on aina niin paljon että ”totuus” ei välttämättä paljastu useammallakaan reissulla. Ainakin minä jaksan hämmästellä aina sitä, miten vähän sitä – varsinkin yksin kalastellessa – muutamassa tunnissa ehtiikään, kun alkaa esim. jigin väriä, ottipaikkaa ja -syvyyttä viilaamaan. Kalakaveri toki auttaa kartoittamisessa ja satamassa voi saada hyviä vinkkejä ja/tai vertaistukea. Omista Juuruksen paikoistani voin ihan hyvin vinkata, sp-osoite varmaan näkyy sinne suuntaan.
Juurus on varmasti hyvä kuhavesi, jos kaikki loksahtaa kohdalleen. Sieltä on kuulemma isoja mörkökuhia noussut tänä kesänä. Tutkimiseen ja etsimiseen vaan pitäisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa, meillä kalastusaika jää aina vähän lyhyeksi matkojen ja veneen laskun takia. Eiköhän sinne ensi kesänä taas tule muutama reissua tehtyä..
Mörköjahtihan olisi sitten ainakin isojen poikien mukaan ihan asia erikseen, omalla kohdalla olen yrittänyt vakiinnuttaa homman edes ’varmat ruokakalat’ -tasolle, ja sekin on vielä usein varsin haastavaa. Juuruksen mahdollisista möröistä en tiedä mitään, kun en sieltä kalastajia tunne ja internetissäkään en sen suunnan kalastajiin juurikaan törmää. Kutakuinkin tuosta syystä aloin blogiasi lukemaankin – oli mukava havaita jonkun liikkuvan edes joskus samoilla vesillä.