Tänään herätys oli puoli neljältä eli ihan hirmu aikaisin ja kyllä olisi nukuttanut makoisasti, kun tuli valvottua eilen niin myöhään. Mutta ei voi ottaa sitä riskiä, että jokin mahtava kala jäisi saamatta vain sen takia, että haluaisin mukavuudenhaluisena nukkua pitkään. Ahti ei kelloa katso, kun antejaan suo. No mutta tänään ei kuitenkaan ollut se mahtavan kalan päivä, muutama pienempi kuitenkin kävi veneessä ja yksi pääsi ravinnoksikin.
Aamulla viiden maissa ripeksi vähän vettä ja keli oli tuulinen. Veden lämpötila oli alle 14 astetta, joten viime viikonlopusta vedet eivät ole lämmenneet. Aallokko oli aikamoista ja veneen keinuminen alkoi jo vähän tuntua päässä. Kaloja ei ollut missään. Yritin tasuroida, mutta en saanut edes nousuja pohjasta. Pakko oli vaihtaa jigailuun. Ei tärpin tärppiä jigeihinkään. Neljän tunnin sikin sokin ajelun ja kaikkien hyvien luotojen tutkimisen jälkeen sain idean, että pistän vaapun vetoon. Olen aina ollut sitä mieltä, että uistelu ei ole minun juttu ja ei se ehkä edelleenkään ole, mutta voihan sitä aina välillä kokeilla. Vapatelineenä toimin minä itse, sen pidemmälle en niissä uisteluhommissa mene ;) Tai voiko sitä edes sanoa uisteluksi, jos loikoilen keulassa vapa kädessä ja ajellaan hissukseen..
Joka tapauksessa, onpas se tehokasta kalastusta, ainakin parin tunnin kokemuksen perusteella. Miten paljon te uistelijat saatte yhdellä reissulla haukia? Ehdin pitää vaappua muutaman minuutin vedossa, kun jo ensimmäinen noin kiloinen hauki oli kiinni. Irroituksen jälkeen taas muutama minuutti ja uusi hauki kiinni. Tällä menollahan hauet loppuvat Kallavedestä alta aikayksikön, nyt äkkiä vaaput pois Jaanalta.. No ei nyt sentään.
Sitten olikin varmaan tunnin ajan hiljaista. Vaihdoin aika matalassa uivan vaapun tilalle pidempi uintilevyisen vaapun, jotta sain sen vähän syvempään uimaan. Ajettiin noin 15 metrin montun päällä, kun sain tärpin. Salaa toivoin sitä kuhaksi, kun se tuli niin helposti veneen alle asti. Sitten läks ja kala otti haukimaiset spurtit kohti pohjaa. Ilman näköhavaintoakin sen tunnisti haueksi. Harmi, että se ei ollut tavoitelaji, mutta kyllä silläkin nälkä lähtee.
Sen jälkeen huristeltiin vielä jonkin aikaa ja yksi ahven käväisi veneessä. Kuhat eivät siis vieläkään suostu puraisemaan minun vieheitäni. Puolen päivän jälkeen oli aika luovuttaa päiväkalastus ja alkaa lataamaan akkuja mahdollista yökalastusta varten. Kotimatkalla meinattiin hakea lähikaupasta ruokatarpeet, mutta sitten juolahti ”ilmainen” kylmälaukussa matkaava ruoka mieleen. Ruokalistalla tänään siis pannulla paistettua haukea :)
