Viime viikolla oli hurjat pakkaset loppuviikosta, mutta onneksi jo viikonlopuksi ilma lauhtui siedettäviin lukemiin. Katsoin viikolla sääennusteita ja lauantaiksi oli tulossa surkea keli. Kukaan hurja ei lähtisi semmoisessa lumipyryssä, tuulessa ja tuiskussa pilkille. Ilmanpaine oli noussut viikolla ensin jyrkästi ja lauantaina se tipahti yhtä jyrkästi alas.

Ilmatieteen laitoksen sivuilla voi tarkkailla ilmanpainetta

Minulle surkea keli tarkoitti ison ahvenen syöntikeliä. Olen odottanut koko alkutalven tarpeeksi huonoa säätä, jotta voisimme lähteä testaamaan erään ison ahvenen järven. Lauantaina keli vihdoin oli halutunlainen, joten auton keula suunnattiin kohti suurten raitapaitojen kotia.

Kymmenen metrin puuskatuuli, kymmenen asteen pakkanen ja poikittain piiskaava lumisade saivat minut välillä epäröimään homman järkevyyttä, mutta itsepähän olen harrastukseni valinnut. Aamupäivän jälkeen saldona oli vain kaksi haukea, joka ei haitannut yhtään, sillä aikomuksena oli tehdä elämän ensimmäiset purkkikalat. Isosta ahvenesta ei saatu merkkiäkään, vaikka kaiken piti olla otollista.

Ei meinannut vastarannalle näkyä

Puolen päivän aikaan Ahti antoi kuin antoikin sen suuren ahvenen, mutta epähuomiossa väärästä avannosta. Olan takaa alkoi kuulua pilkkikaverin hämmentynyttä jupinaa, ”minä luulin, että se on hauki”. Käännyin katsomaan ja älytön mötkö makasi jäällä. Ohhoh!

1050g pilkkikaverille, hienosti alkoi kausi :)

Juoksin äkkiä kameran kanssa viereiselle avannolle ja vaikka Juha olisi ahvenen halunnutkin vapauttaa punnituksen jälkeen, kalan silmät olivat jäätyneet hetkessä, joten vapautus ei onnistunut.

Ahvenen silmät näyttivät tältä minuutti jäälle noston jälkeen

Kala oli seuraillut kauan aikaa jigiä, jonka jälkeen pikainen vaihto Kalarosvoon oli saanut sen tärppäämään. Juhan rosvo on lähes samanlainen, kuin minun ykköstykki kuore Kalarosvo. Huippuväri ja malli, ei voi muuta sanoa :) Tommille taas kovasti kiitoksia perheen neljännestä kilokkaasta ;)

Kalarosvon kuore

Enempää ei isoja ahvenia löytynyt ja minun päivän saaliina oli vain haukia. Järvi on vaikea, se oli tiedossa. Nyt vain odotellaan tarpeeksi surkeaa keliä, jotta pääsee taas kokeilemaan onneaan ;)

Tänä talvena monet ovat käyttäneet pieniä jigejä ahvenen pilkinnässä, sillä ne ovat tosi tehokkaita. Ainoa huono puoli ”pikkuvertikaalijigauksessa” on jigipäiden huono saatavuus tai oikeastaan puute. Pieniä jigipäitä ei meinaa löytyä. Vilkmanin Aleksi oli tehnyt juuri ahvenen pilkkimistä ajatellen pieniä jigipäitä, joissa on erikoinen muoto ja bonuksena alakoukku :) Hän lähetti minulle muutaman testiin ja kyllä näillä jigi ui tosi nätisti!

Aleksi Vilkman teki jigipäitä

Sunnuntaina käytiin kalassa ihan uudella pikkujärvellä ja seuraksi saimme blogin kautta löytyneitä kalakavereita. Treffattiin rannassa Markun ja Jeren kanssa, joille järvi oli entuudestaan tuttu. Isoja ahvenia on sieltäkin löytynyt ja tottakai pieni salainen haave oli löytää körmyahvenia.

Kyllä oli nätit maisemat!

Aamupäivällä ihmettelin, kun luotain ei piirtänyt kun tasurin, vaikka kokeilin eri syvyyksiä kolmesta metristä yli kymppiin. Kylläpä osasi olla hiljaista. Markku varoittelikin, että järvi on vaikea, mutta en olisi uskonut, että se on niin vaikea. Kaloilla ei ollut syöntipäivä ja sillä selvä. Yritin houkutella kukkoahventa näytille kärpäsen toukalla, mutta en saanut edes sellaista. Kierrettiin kaiken kaikkiaan iso lenkki ja pitkästä aikaa kalareissu oli tyylipuhdas mp :)

Kalastus olikin vähän sivuseikkana koko päivän, sillä meillä oli niin mukavaa muutenkin. Markku teki saareen tulet ja vuoli meille makkaratikut. Kylläpä kelpasi kyrsää järsiä :) Jälkiruoaksi sain kokea verkot :)

Markku teki hyvät tulet :)

En ole koskaan ollut verkoilla ja olihan se jännää nostaa verkkoa jäälle, kun selvästi samalla tunsi, että jotain liikettä siellä verkossa tuntuu. Veikkasin sitä nelosen kuhaksi, mutta arvio meni hieman pieleen. Alle kilon hauki =) Huonosti oli kalaa verkkoonkin uinut, ei ihmekään että hiljaista oli joka puolella jään alla.

Nelosen kuhako se sieltä nousee… ääh, pikku hauki

Meillä oli tosi hauska päivä, vaikka kalaa ei tullut. Kyllä kalastus on niin paljon muutakin, kuin pelkkää siiman heilutusta :) Kiitos Markulle ja Jerelle seurasta ja kiitos myös Möyhy-morreista. Markun isä on tehnyt morreja, joilla on pärjätty jopa SM-kisoissa. Nyt on minullakin ottivehkeet, jos vaikka innostun kisoihin joskus =)

Markku bongasi hienon kiven

Tänään käytiin Kallavedellä ja kyllä oli hurja tuuli sielläkin. Puuska oli 11 metriä ja ei paljon tehnyt mieli kalastaa ilman rukkasia. Olin ihan varma, että kala ei syö, kun se oli eilenkin niin passiivista, mutta kyllä sieltä jonkun verran raitapaitoja nousi. Pieniähän ne oli, kun silmä ehti jo tottua siihen kilon köllikkään, mutta eiköhän se taas tästä.

Melkein kukonlaulun aikaan

Tuuli oli tehnyt lumiaallokon jäälle

Pitkästä aikaa sai ihastella auringonnousua

Pertti Moilasen tasuri oli ainoa, joka antoi minulle kalaa tänään

Puuska 11 metriä ja sen kyllä tunsi poskissa

Kotiin tullessa nälkä kurni mahassa ja pääsin vihdoin maistamaan itse tehtyä purkkikalaa. Ihan uskomatonta, miten hyvää se oli! Purkeissa oli haukea ja ahventa ja kalan rakenne oli muuttunut lihamaiseksi. Vähän kuin tonnikalaa, mutta sata kertaa parempaa. Kannattaa kokeilla joskus, minä söin jo yhden purkin ja kohta taitaa mennä toinen.

Tarkkaa reseptiä en voi antaa, sillä kotikokkina olen vähän suurpiirteinen mausteiden suhteen :) Lonkalta heitettynä ainekset menivät näin:

-1,5kg puhdasta kalaa
-2 sipulia
-1,5dl ketsuppia
-1,5dl rypsiöljyä
-2rkl etikkaa
-2,5tl suolaa
-jauhettua valkopippuria

Seos purkkeihin

Kannet tiukasti kiinni ja uuniin

Pilkoin kalat, silppusin sipulin ja sen jälkeen heittelin mausteita sekaan. Seos kannellisiin purkkeihin ja uuniin. Purkkeihin kannattaa jättää muutama sentti tyhjää tilaa, ettei seos tule yli. Aluksi laitettiin lämpöä lähemmäs 150, jotta saatiin seos kiehumaan ja sitten laskettiin lämpö 125 asteeseen. Neljän tunnin päästä purkit olivat umpioituneet, joten virrat pois ja purkit jäähtymään. Minun uusi herkku ehdottomasti ja tätä täytyy alkaa tehdä useammin! Oletteko kokeilleet ja olisiko jotain vinkkejä maustamiseen?

Näyttää epämääräiseltä, maistuu taivaalliselta

Vielä meinasi yksi kiitos unohtua, kiitos Susanna ja Sami pullista, kyllä maistui perheelle! :)

Kerkesinpäs vielä pilkille ennen kovia pakkasia. Loppuviikoksi on luvattu todella kylmiä kelejä ja kyllä -30C pakkanen pitää jopa tämmöisen pilkkihullun sisätiloissa.

Käytiin eilen ja tänään testaamassa uusia paikkoja Pohjois-Kallavedellä ja ensivaikutelma oli hyvä. En ollut ostanut tänä talvena vielä toukkia, mutta eilen aamulla tein poikkeuksen ja hain toukkapurkin hätävaraksi. Olen tasuripilkkijä, mutta suurimpina epätoivon hetkinä saatan uittaa myös morria. Jos luotain piirtää kalaa alle ja kaikki rasioiden tasurit on kokeiltu, morri saattaa olla taikasana nirson ahvenen jallituksessa.

Aamuhämärässä luotain piirsi vielä tyhjää

Eilen löysin kalaa, mutta niille ei kelvannut mikään. Siispä laskin ison sinisen morrin ahventen nenän eteen ja nehän hullaantuivat siitä. Minä taas hullaannuin niistä ahvenista. Olin juuri tuijottanut tunnin pari niitä nirsoilevia raitapaitoja ja yksi pieni sininen pallo muutti niiden ruokahalun täysin. Ensin ei muka ruoka maistunut, mutta sitten kaikilla olikin kurniva nälkä.

Oli ihanaa nostella ahvenia jäälle, ainoa miinuspuoli oli jäätyvät sormet. Myös toukat ehtivät jäätyä koukkuun joka kerta, kun kokeilin josko tasuri toimisi. Minullahan on tapana sulatella vaparenkaita ja avokelaa kielellä, jos siima on jämähtänyt vaparenkaisiin kiinni. Eilen havahduin siihen, kun meinasin sulattaa morrissa olevia toukkia kielellä. Hupsista, ihan niin pilkkihullu en sentään ole ;)

Kyllä pelkällä morrillakin voi saada isoja ahvenia :)

Kaloilla oli eilen pari syöntipiikkiä ja loppujen lopuksi ihan hyvin saatiin filekalaa mukaan.

Yhteissaalis eiliseltä

Morritteluasento

Olen kuullut, että banaanit tuovat huonoa onnea kalassa, mutta koskaan en ole niin taikauskoinen ollut, että olisin jättänyt eväsbanaanit kotiin. Eilen aamulla pilkkikaveri unohti eväsbanaaninsa auton katolle ja heti kala söi hyvin? Hmm… toisaalta, eräs kaverini toivotti minulle eilen kalaonnea…

Ehkäpä tästä lähtien jätän banskut suosiolla kotiin

Tänään käytiin samoilla suunnilla kalassa kuin eilen. Emme ehtineet kalastaa koko päivää, vaan kello oli jo yli yksitoista, kun saavuimme jäälle. Etsin seitsemän metrin vettä, sillä edellisenäkin päivänä kala löytyi siitä syvyydestä. Menin hieman liian matalaan ja vettä olikin alla vain viisi metriä.

Pistin Kalarosvon kuoreen uimaan, sillä eilisillä ahvenilla oli kuoreita mahassa, osa jopa sulamattomia. Luotain alkoi piirtää heti eloa pohjaan ja tasurille tulikin useampia nousuja. Kalat kävivät tökkimässä ja epäilin niitä ihan pieniksi ahveniksi, joita ne todennäköisesti olivatkin. Ajattelin siirtyä vähän syvempään. Samassa näin isomman viivan lähtevän pohjasta ja se nousi suoraan tasurille pari kolme metriä. Kala tärppäsi ja päivän ensimmäinen ahven oli jäällä. Okei, en taida siirtyäkään syvempään, sillä vaaka näytti ahvenelle painoksi 570g.

Köllikkä

Talven isoin 570g, tästä suunta ylöspäin ;)

Pistin Kalarosvon takaisin uimaan ja jätin sen yli kaksi metriä pohjan yläpuolelle. Näyttö pamahti täyteen ahventen nousuja. Huh huh, pitkästä aikaa ilotulitus! Ai niin, nythän onkin uusi vuosi.. Kalojen keskikoko ei ollut mitään suurta, mutta välillä sieltä löytyi aina parempi seasta. Kokeilin muitakin tasureita, mutta tänään Kalarosvon kuore oli ainoa tasuri, joka sai aikaan ahventen joukkohyökkäyksen pohjasta. Tuo tasuri, jota kutsun myös nimellä ykköstykki, on ollut minun lempitasuri siitä saakka, kun sen viime talvena sain =)

Tasuria piti uitella 2-3 metriä pohjan yläpuolella, sen alempaa eivät kalat tärppineet

Tämä tasuri on ollut minulle antelias

En kärsinyt pilkkiä ollenkaan ilman rukkasia, joten morrihommat sai unohtaa. Ahvenet nousivat tosi hanakasti tasurille, mutta se loppusilaus eli tärppi jäi aina puuttumaan. Pari tuntia kalaa oli hurjana alla ja tein itselleni kolme avantoa vierekkäin, joista jokainen antoi kalaa.

Välillä rosvo syötiin päätykoukuistakin

Jos keli olisi ollut lauhempi ja olisin voinut pilkkiä morrilla, luulen, että saalis olisi ollut tosi iso. Toisaalta voi olla, että ahventen keskikoko olisi pienentynyt huimasti. Noh, joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen päivään ja talven ennätysahvenkin tuli tänään.

Minulle toivotettiin muuten myös tänään kalaonnea, joten kyllä se on tehokas toivotus, paljon tehokkaampi, kuin kireät siimat ;)

Onko muualla ahven syönyt lähipäivinä hyvin?

Tänään alkoi joulutauko pilkkihommissa ja muutaman päivän ajan keskitytään herkuttelemaan ja rentoutumaan.

Kävimme tällä viikolla vielä jouluvalmistelujen lomassa pilkillä, mutta syönti on ollut heikkoa. Päivän ahvensaldo on jäänyt joka kerta muutamaan ahveneen. Keskiviikkona käytiin Virmasvedellä ja reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun jäätilanne oli sen verran vaihteleva. Emme uskaltautuneet kuin 400m päähän rannasta, kun jää vaikutti niin pehmeältä joissain kohti.

Talven eka reissu Virmasvedelle

Ahvenia ei löytynyt millään ja luotain piirsi 99% päivästä tyhjää. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi joskus osua kunnon syöntiin, kun ravaan kalassa niin paljon, mutta jostain syystä osaan aina valita huilipäiviksi ne ahventen hurjimmat syöntikekkeripäivät. Tarvitsen kristallipallon, vieläkö ehtii toivoa sitä joulupukilta?

Tyhjä ruutu

Virmasvedellä siiman päähän eksyi vain yksi parempi ahven, joka oli pitkä ja hoikka. Se puri Kommon uutta isompaa kevennettyä mallia. Kommo teki minulle tasuriin spesiaalivärin, joka on takinkääntäjäväri: toinen kylki musta ja toinen valkea.

Tämä nousi neljä metriä tasurille, kun houkuttelin sen metrin nostoilla =)

Kommon tasurin ensiuinnilla ihan ok ahven :)

Lisäksi käytiin Pohjois-Kallavedellä pari kertaa, mutta sielläkin saaliit jäivät heikoiksi. Keli on ollut märkä ja tuulinen ja jäällä on ollut lähes mahdotonta kävellä liukkauden takia. Vielä on luut ehjänä *kop kop*, mutta kyllä meinasin useamman kerran ottaa ilmalennot. Ihan tajuttoman liukasta, kaikki lumi on sulanut pois ja vaihtunut vedeksi ja veden alla on peilijää.

Aikaiset linnut eivät napanneet matoja

Kalastustukikohta

Sain Tommilta uuden Kalarosvon prototyypin testiin ja olen uitellut sitä nyt pari päivää. Ihan yhtä hyvin ei testiuitot minulla alkaneet, kuin Tommilla, joka veti 40cm ahvenen koeuittoreissulla. Tasurin jigipyrstö on malliltaan ihan uudenlainen, mitä on aiemmin totuttu näkemään.

Tasurista löytyy sellaisia värejä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan

Huonosta syönnistä huolimatta tasuri on napsinut joitakin ahvenia ja kyllä se on tehokas kapistus. Lasket sen väliveteen ja odotat, että kaloja alkaa nousta pohjasta kohti. Kun kala on kohdalla, pieni värisytys ylöspäin ja pam, kala on kiinni. Ihan tajuttoman terävät rosteriset päätykoukut tuossa tasurissa, ei ole koskaan tullut reikiä sormiin pelkästä koukun kokeilusta, mutta nuo koukut menevät heti nahkasta läpi. Ei enää armoa ahvenille ;)

Lähes kaikki ahvenet söivät alakoukkuun ja koukku oli tosi hyvin kiinni. Ahvenet olivat vielä laittaneet suunsa kiinni, kun eivät meinanneet suostua luopumaan rosvosta ollenkaan. Väkisin piti aukoa suut, mutta minun rosvoa ne eivät kyllä vie, se on varma =)

Nyt vietetään joulu ja uusi vuosi alta pois ja sitten ensi vuoden alusta lähdetään kinkun sulatus askareisiin jäälle. Oikein hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Pistetään siimat kireiksi taas ensi vuonna!

Juttusarjani tasapainopilkkien valmistajista on nyt tullut päätökseen ja olen erittäin iloinen, että sain mahdollisuuden haastatella Juhaa, Pekkaa ja Tommia. Julkaisin jo aiemmin postaukset Kommosta linkki ja Kalapelestä linkki ja nyt siis päästään käsiksi Kalarosvoon :)

Viisi vuotta sitten Pälkäneellä asuva Tommi Joensuu teki jotain merkittävää. Hän kehitteli Kalarosvon. Maailmassa on muutamia tärkeitä hetkiä, jotka kirjataan historian kirjoihin ja jokainen varmaan muistaa kuka keksi hehkulampun tai kuka kävi kuussa. Tämän postauksen jälkeen muistatte kuka keksi Kalarosvon.

Tommi on kulkenut jäällä pienestä pitäen ja nyt tarkoitan hyvin pienestä pitäen. Hän oli isänsä mukana pilkillä jo vauvana, ja tarina kertoo, että isä pesi Tommin kakat avannossa Tommin ollessa kahden kuukauden ikäinen. Siinä on tuleva kalamies saanut kunnon kasteen kalastuksen maailmaan :)

Kalarosvon isä Tommi Joensuu omalla verstaallaan

Tommi teki ensimmäiset tasurinsa jo 1970-luvun lopulla eli lähes pikkupoikana, sillä nuorihan hän on vieläkin (48v.). Ensimmäisellä tasurilla tuli (tottakai) kaloja, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa eikä kuvaakaan siitä löydy.

Tommi kalastaa itse aina kun ehtii. Paras kalastusmuoto on kuulemma se, kun on kalassa :) Syksyisin ja keväisin Tommi keskittyy lohen uisteluun, mutta talvella ja kesällä on tasurin uiton aika. Tommilla on viisi eri tasurimallia, joista jokainen on jollain tavalla kevennetty. Omasta pakista häneltä löytyy triplasti enemmän malleja ja lähes joka kalareissulla hän testaa jotain uutta.

Tommi on huomannut, että vaikka asiakkaiden palautteet tasureista ovat tärkeitä, niin kehitystyössä kaikista tärkeintä on kuitenkin itse havainnoida tasurin ominaisuuksia, uintia ja värejä, ja sitä kautta pohtia, voisiko jotain tehdä toisin.

Protoja

Jotain Tommin omistautumisesta tasureiden valmistukseen kertoo se, että hän on jopa sukeltanut kalojen maailmaan tutustumiskäynneille. Tommi on entinen sukelluskouluttaja ja vedenalainen maailma on tullut vuosien varrella tutuksi.

Hän on varmasti tehnyt kultaakin kalliimpia havaintoja veden alla ja lopulta tehnyt havaitsemistaan asioista tasurin muotoisen muistiinpanon. Me voimme vain arvailla miten paljon tietoa, taitoa ja aikaa yhden tasurin tarina sisältää. Kokemus on jokaisen tasurin sydän.

Tommi kertoo välillä käyvänsä tasuriaskin kanssa sukellusreissulla katselemassa värimaailmaa. Kalojen käytöksestä saa ihan uusia näkökulmia, ”pitää vaan malttaa kököttää pohjassa ja katsella ympärilleen”. Hymy nousi huulille, kun kuvittelin Tommin sukelluspuvussa järven pohjaan kököttämään, mitäpä sitä ei tasurin valmistaja meidän pilkkijöiden vuoksi tekisi ;)

Kalarosvo siis syntyi viisi vuotta sitten. Tommille avautui mahdollisuus lukittautua pariksi kuukaudeksi verstaaseen ja kehitellä mieleisensä tasapainopilkki. 150 proton (kyllä, sadanviidenkymmenen!) jälkeen tasuri alkoi olla valmis ja nimensä se sai Tommin kaverilta, joka oli tasurin nähdessään todennut: ”toi sun kuvas on yks perkeleen kalarosvo!” Siinä kaveri oli täysin oikeassa. Ihan mahtava syntytarina :)

Mestari työssään

Kalarosvo

Tasurin valmistus alkaa lankojen taivuttelulla ja koukkujen muokkauksella. Sen jälkeen kaadetaan valu muottiin ja annetaan sen kuivua. Kuivumisen jälkeen on vuorossa valupurseiden siistiminen ja koukkujen ja lankojen oikean asennon tarkastaminen.

Valut valmiina

Tämän pöydän ääressä tehdään ihmeitä

Kalarosvon myynnissä olevia malleja on viisi, joista jokainen on kevennetty. Isoimmat kalannahkaiset tasurit Tommi keventää ympäri balsalla. Flash-kylkiseen tulee kylkiin hiukan balsaa ja loppukevennyksen hoitaa paksu kerros lakkaa.

Isoissa kalannahkaisissa tasureissa balsaa on koko rungon ympäri

Flash-kylkisessä balsakevenne löytyy kyljistä, loput keventeet hoituvat lakalla

Pienemmissä malleissa kevennys tehdään eri metalliseoksia käyttämällä. Keventämisen idea on saada noste sopivaksi tasurin koosta riippumatta. Kevennetyn tasurin tekeminen on hidasta ja valmistusajat pitkiä. Yksikään tasuri ei lähde pajasta alle viiden tunnin käsittelyllä ja joidenkin mallien valmistus kestää 10 tuntia. Työvaiheita Tommi ei ole halunnut edes laskea. Ymmärrän kyllä miksi.

Flash-kylkisessä tasurissa on 40 lakkakerrosta

Tasurin valmistus on suurimmaksi osaksi käsityötä ja sellaisena Tommi haluaa sen pitääkin, joten työkaluja hän käyttää mahdollisimman vähän. Muutamia verstaalta kuitenkin löytyy: langanvääntöpukki, valumuotit metalleille, vannesaha ja nauhahiomakone puun työstämistä varten, Dremel silmänreikiä varten ja ohutlaikkainen hiomalaite perälevyjen sovitukseen.

Loppujen lopuksi kuitenkin kädentaito ja huolellisuus ratkaisevat ja jos yhdessä työvaiheessa fuskaa, se näkyy lopputuloksessa heti.

Jotkut tasurit saavat päälleen kalan nahkan ja jos tasuri esittää esimerkiksi yhdeksän senttistä kuoretta, niin kyllähän suomujen koon täytyy täsmätä oikean 9cm kuoreen suomujen kokoon. Ensiksi täytyy siis kalastaa niitä ysisenttisiä kuoreita, jotta pääsee eteenpäin tasurin valmistuksessa :)

Nyljetyt kuoreet odottamassa ”pukemista”

Ja kohta puetaan

Valokuva kuoreesta toimii mallina tasurille (kuva: Lauri Urho)

Ja lopputulos on ihan huikea, jokainen yksityiskohta on just eikä melkein :)

Työvaiheet vaativat harjoittelua ja lisää harjoittelua, ja aina lopulta Tommi on saanut kaikki oikut ja ajatukset tasurin muotoon, kun on tarpeeksi hakannut päätään seinään :) Haastavinta tasurin valmistuksessa on kuitenkin maalaaminen, eikä Tommi kuulemma koskaan ole täysin tyytyväinen maalattuihin värisävyihin. (Olen kyllä täysin eri mieltä tasurien värisävyistä, nehän ovat täydellisiä!)

Tommin mielestä tasurin valmistuksessa parasta on uuden luominen ja saalispalautteet. Kyllähän sekin oli hyvältä tuntunut, kun hän oli käynyt nykymallin Kalarosvoa uittamassa ensimmäisiä kertoja ja kilon ahven oli pamahtanut omatekemään tasuriin, mutta nykyään hän pitää itseään enemmän tekijänä, kuin saajana ja saa mahtavan hyvän fiiliksen asiakkaiden saamista kaloista :)

”Mitähän minä tänään keksisin kalojen pään menoksi?”

Tommin ehdoton oma suosikki tasurimalleista on flash-kylkinen tasuri sekä jigi- että levypyrstöisenä, sillä se on niin monipuolinen. Hän kalastaa sillä 90% ajasta ja ei ole kuulemma vielä tullut paikkaa, josta tasuri ei olisi kuhaa, ahventa, haukea tai taimenta antanut. Tommi käyttää tasuria talvi- ja kesäpilkintään, jigittelyyn ja jopa uisteluun. Kyllä, luitte oikein! Siksi se on niin monipuolinen :)

Tommin oma suosikki flash-kylkinen Kalarosvo on kuin kameleontti, siitä löytyy sävyjä joka lähtöön :)

Toinen Tommin lempitasuri on 70mm kuore ja se sopii paremmin alle puolikiloisten ahventen pilkintään. Kukapa niitä kiloisia aina jaksaisikaan pyytää ;)

Uusia ideoita olisi paljon, mutta ajanpuutteen vuoksi vain murto-osa pääsee toteutusvaiheeseen asti. Flash-kylkinen tasuri olisi seuraava projekti, jota Tommi haluaisi lähteä kehittämään eteenpäin.

Flash-kylkinen Kalarosvo

Kalarosvoja voi tilata Tommilta sähköpostitse kalarosvo@gmail.com tai sitten Facebookin kautta Kalarosvon sivuilta linkki.

Voin lämpimästi suositella näitä tasureita, sillä meidän perheen kaikki yli kiloiset ahvenet ovat tulleet Kalarosvoilla ;)

Haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia kolmea tasurin valmistajaa, joten kiitos Juha, kiitos Pekka ja kiitos Tommi! Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa teistä blogiin. Se oli minulle, ja luultavasti myös monille muille, silmiä avartava kokemus. Tiesin, että tasurin valmistus on aikaa vievää hommaa, mutta siltikin tuli yllätyksenä, miten täysillä ja täydestä sydämestänne teette tätä! Yhden tasapainopilkin matka on pitkä ja se alkaa ajatuksesta. Sen jälkeen työvaiheita on todella monta, mutta niin vain joka pajalla ja verstaalla syntyy uskomattomia taidonnäytteitä. Ihan mielettömän hienoa työtä ja vielä hienompia miehiä!

Jutussa esiintyvät kuvat: Tommi Joensuu

Wuhuu, mittakala löytyi, olen niin iloinen :) Eilen oli koko päivän huippukeli ja lämpöä ja kirkkautta piisasi. Päätin lähteä illaksi kaverini kanssa kalaan, vaikka usein tuollaisilla keleillä saa pyytää tyhjää. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen eilistä, minusta tuntuu, että Ahti sai auringonpistoksen, sillä se oli ihan eri mies kuin ennen. Voisi jopa sanoa, että höveli :)

Suunnitelmissa oli mennä suoraan ”ahvenpaikalle”, jossa on viime reissuilla näkynyt joka kerta raitapaitoja. Matkanvarrelle sattui kuitenkin pari matalikkoa, joihin oli pakko pysähtyä tsekkaamaan tilanne. Ensimmäinen matalikko antoi vain pari pientä ahventa, joten kokeilimme vielä toisen etapin ennen määränpäätä.

Tämä toinen paikka antoi viikonloppuna alamittakuhaa, joten potentiaalia siitä löytyi. En kuitenkaan uskonut, että siitä löytyisi niin paljon potentiaalia, mitä luotain minulle eilen näytti. Garmin kävi ihan kuumana, hyvä ettei kärähtänyt, kun joutui piirtämään niin paljon elämää pohjaan. Tuo vempele ei ole koskaan näyttänyt niin paljon kalaa meidän veneen alle. Minulle tuli jopa vähän outo olo, kun ajattelin viime ja tämän kesän reissuja ja mietin, että olisiko jossain oikeasti ollut tällaisiakin paikkoja tarjolla. Yleensä kun näemme jossain pari kalaa, niin äkkiä pakkia ja kalastamaan.

Ollaanko oltu liian malttamattomia etsimisen suhteen, jos vasta nyt satojen, satojen tuntien jälkeen löydän ensimmäisen kerran sen OIKEAN kalapaikan. Uskomatonta. Myös se yllätti, että melko isolla matalikolla kalat nyhjöttivät loppujen lopuksi tosi pienellä alueella. Tarvitsen ehkä tehokkaamman kaikuluotaimen, joka luotaa alas, sivuille, taakse, eteen, viistoon, chirppinä ja kaikilla maailman taajuuksilla. Helpottuu se etsiminen ;)

Oi Garmin, miksi et aina näytä tältä?

Kalaa siis löytyi, mutta niitä oli tosi vaikea saada tärppäämään. Heittelin eri värejä, uittelin monia vertikaalijgejä, jigejä ja tasureita. Luotaimesta näkyi, kun kalat nousivat katsomaan. Minusta jopa tuntuu, että ne olivat kuhaparvia, jotka nousivat vieheelle. Huh huh, yleensä se on yksi tai kaksi kuhaa, mutta että parvi. Kyllä saa piirtää ison ruksin seinään eilisen jälkeen.

Ankkuroiduttiin pari kertaa kalojen päälle, mutta jostain syystä se lopetti kalantulon lähes kokonaan. Huomasimme, että parempi tyyli oli ajaa tuulen yläpuolelle ja valua siitä hissukseen kalapaikan yli. Plotterikin näyttää nyt siltä, että muutaman kerran on sitä paikkaa hangattu, ei siihen oikein enää jälkiä mahdu :)

Kalat olivat suurimmaksi osaksi noin 50 metrin alueella

Niin, ne kalat. Alamittoja kävi veneessä useampia, niitä ei jaksa enää laskea tai kuvata, sillä vihdoin ja viimein HÄN saapui. Tämän vuoden ensimmäinen mitallinen kuha. Pitihän se mitata ensiksi, sillä olen niin sokea, peloissani ja alamittojen kiroama, että en osannut sanoa, onko kala 42cm. Mittanauha kuitenkin antoi kalalle ihanan 48 senttimetrin pituuden ja minä leijailin onnesta. Pus pus Ahti, kiitos! Tämä kala saattaa olla kallein pyytämäni kuha, on nimittäin muutama tankillinen ajettu tätä etsien. Kilohinta on varmaan muutaman tonnin. Jos lukijoiden keskuudesta löytyy halukkaita ostajia, niin nakatkaa viestillä! =D

Alun perin olin jättämässä tasurit eilen kotiin ja ajattelin keskittyä jigien uittamiseen. Kaverini Mauri sattui kuitenkin kuulemaan suunnitelmani ja hänellä tippui leuka rintaan. Ei meinannut uskoa korviaan, joten hain autotallista tasurirasian matkaan Maurin mieliksi. Onneksi hain, sillä kauan kaivattu mittakalani tärppäsi siniseen Kalarosvoon. En ehtinyt uittaa sitä kuin ehkä minuutin ja heti kun laskin sen veteen, sain tärpin joka ei tarttunut. Hetken päästä uusi isku, jonka sain ylös asti. Ei pääse koira karvoistaan eikä Jaana tasureistaan. Minä en ole jigaaja, olen tasuristi. Uskottava se on.

Koko illan aikana en saanut ensimmäistäkään kalaa heittämällä. Mistä se johtuu? Sitten kun pilkin tai vertsuilin luotaimen kanssa, niin kalaa tuli. Illan aikana saatiin useita hyviä tärppejä ja kalaa olisi ollut älytön satsi, jos kaikki tärpit olisivat tulleet ylös asti. Jännä juttu, että värejä sai vaihdella tiuhaan. Tuntui, että yksi väri toimi aina yhden kalan verran ja sitten se arpa oli raaputettu. Paitsi tietenkin Maurilla, joka sai kaikki kalansa tasan kahdella jigillä :)

Tällä kyseisellä matalikolla vierähti koko ilta ja oltiin siinä yli kahteentoista. Ei siitä malttanut poiskaan lähteä, kun koko ajan oli niin helkutisti kalaa alla. Kallavedellä oli eilen paljon porukkaa ja on tainnut muillakin kala syödä. Ympärillä näkyi useita veneitä, jotka kalastivat samalla tavalla pienellä alueella tuntikausia. Kuhat olivat eilen hurjana.

Mörkö ui ohi ja minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin

Illan aikana tuli myös haukia, mutta onneksi vähemmän kuin kuhia. Illan isoin oli Maurin 3,6kg, joka pääsi takaisin nauttimaan kesästä. Ahvenia tuli muutamia, mutta enemmän tuli kuhia.

Yhdeltätoista sain vertsuillessa vihreään jigiin tärpin, joka sekin oli kuha. Sanoin, että tämä on pieni ja alamittainen, mutta kuha oli sittenkin 47cm. Silmäni ovat alkaneet valehdella senttikaupalla, onko tämä nyt se pelätty ikänäkö? Onneksi olin ottanut tällä kertaa sen mittanauhan mukaan, varmaan olisin tuonkin kalan vahingossa vapauttanut. Eilen useampi kala olisi voinut olla hyvin lähellä mittaa, mutta vapautettiin ne ilman mittausta. Ei pitäisi liiaksi luottaa omiin silmiin.

Tämä neljäseiska tirisee pian rasvassa pannulla :)

Kuulin eiliseltä jo juttuja huikeista saaliista, jollakin kävi veneessä 40 kuhaa, toisella useampi mittakala, joista suurin yli kolmonen, erääseen veneeseen 10 mittaa ja yhdelle porukalle 8 mittaa, joista suurin 56cm. Hyvin on siis purrut kuha Kallavedellä eilen. Meidän Puattisessa taisi olla ”surkein” saalis, mutta silti olen ehkä kaikista onnellisin, sillä tuntuu, että harteilta putosi viiden kilon kivi. Seuraava tavoite onkin sitten pudottaa haaviin se viiden kilon kuha, kireitä meille kaikille! :)

Viikolla tuli käytyä parinakin iltana testaamassa iltasyönti. Maanantaina vein nuorimman lapseni kalaan ja asetimme tavoitteeksi kalan. Hän ei ole koskaan saanut virvelillä kalaa ja kaiken järjen mukaan tavoitteen piti täyttyä nopeasti. Kyllähän äiti nyt kalapaikat löytää…

Pari tuntia pörrättiin Pirttilahdessa ja kyllä me jopa kaloja luotaimessa nähtiin, mutta niin vain jäi lapsiraukka ilman tärppejä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Ensimmäistä kertaa ratin takana :)

Keskiviikkona sain veneeseen pari miekkosta mukaan, Jussin ja Miron. Lähdettiin vesille kuudelta ja keli oli oikein mainio. Tilasin itselleni uusia jigejä ja jigit saapuivat juuri sopivasti kalastusreissua varten. Odotukset olivat taas korkealla, sillä uudet jigit näyttivät niin herkullisilta, että melkein teki mieli itse syödä ne.

Illan ensimmäinen kala nousi minulle ja ottipelinä oli uusi jigi. Voi voi, eipä taida miekkosilla olla mitään mahdollisuuksia minua vastaan, sen verran nopeasti tuli ensimmäinen merkki. Harmi, että kala oli hauki. Siitä saa kuulemma miinuspisteitä? Taisivat kaverukset juuri keksiä tuon säännön, kun näytti siltä, että häviävät naiselle.

Kohta vietiin taas minun siimaa ja uusi jigi vaikutti lyömättömältä. Mutta taas pienoinen pettymys, sillä sain jo toisen miinuspisteen. Taisin ostaa vahingossa haukivärin. Illan aikana kasvatin saldoni miinus kolmeen ja jäin mittelöissä pronssille.

Hauska tilannekuva, huomioikaa minun tyhjä luotaimen näyttö =)

Jussin ja Miron illan kalat olivat kuhaa, haukea ja ahventa, mutta sen verran hyvässä suhteessa, että kumpikaan ei jäänyt miinukselle. Jopa yksi ruokakala löytyi mukaan, kun Jussi sai moottoriöljyn värisellä jigillä 46cm kuhan. Kuha tuli yllättävän matalasta, 2,5 metristä. Ilta oli siitä erikoinen, että pilkkimällä tai vertikaalijigaamalla ei tullut mitään, vaan kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Huippuilta ja huippumaisemat

Tänään iltapäivän ja illan sääennusteet näyttivät sen verran sateisilta ja tuulisilta, että päätettiin käydä testaamassa aamusyönti. Heräsin puoli neljältä ja puoli viideltä lähdettiin jo satamasta kohti kalamestoja. Keli oli kuin päivällä, sillä oli niin kirkasta. Aamulla tuuli oli lähes nollassa, joten kalastus sujui ongelmitta. Tai olihan siinä yksi pieni ongelma, nimittäin kalattomuus, mutta ei sitä passaa kaikesta valittaa :)

Superkaunis aamu

Kiertelin keskiviikkoisia paikkoja, joista löytyi silloin kuhaa ja ahventa, mutta ne paikat olivat tänään täysin tyhjiä. Kala oli selkeästi vähän syvemmässä. Ei muuta kuin Karttaselain auki ja joku uusi paikka lähistöltä määränpääksi. Yksi mukava patti siinä näkyikin pienen matkan päässä, joten hurautin siihen. Koko aamun olin kierrellyt 3-6 metrin vettä, mutta patin reunalle saapuessa luotain piirsi heti kalaa seitsemään metriin.

Ja mitäs minun uniset silmäni näkivätkään, syömäkarkelot! Pitkästä aikaa niitä ihania keltaisia viivoja, jotka tulevat innokkaana tervehtimään lähestyvää Kalarosvoa. Tärppi, tärppi, tärppi. Kävipäs mäihä, että löydettiin nälkäisiä ahvenia. Kalakaveri viskeli mikrojigiä ja lähes joka heitolla kävi kala veneessä.

Minulla oli ykköstykki käytössä eli Kalarosvon pieni kuore. Kokeilin myös muita tasureita ja vertikaaljigejäkin, mutta ainoa jolla kalaa sain ylös, oli rosvo. Tämä alkaa oikeasti olemaan jo uskomatonta, että minä omistan tuollaisen taikakalun. Ihan hirveä ajatus, että menettäisin tuon hauelle tai jonkun kiven väliin. Toivottavasti Tommilla on tarkat värikartat tallessa tuosta mallista, on niin tehokas ottiväri ettei tosikaan. Tasurissa ei ole kuin yksi huono puoli: tuulisella säällä isossa aallokossa tasurointi on melkein mahdotonta pienen koon vuoksi, mutta toisaalta, pitäähän kaloillakin jotain mahdollisuuksia olla.

Syönti kesti puolisen tuntia ja ahventen keskikoko oli parin sadan gramman luokkaa. Savupönttörajana pidin 300g, joten yksikään ahven ei tällä kertaa lähtenyt mukaan.

Tuuli voimistui yhtäkkiä todella kovaksi ja myös ahventen syönti loppui kuin seinään. Puuska oli lähes 10 metriä, mutta vene pysyi suht hyvin paikallaan ankkurissa. Siirryttiin hieman, josko löydettäisiin parvi uudestaan.

No siellähän niitä keltaisia viivoja taas oli! Kalarosvo lähti kohti pohjaa hoitamaan hommiaan ja joukko kaloja ui iloisesti vastaan. Ja kiinni on taas! Se tuntui jo vähän paremmalta ja sielun silmissä välkkyi puolen kilon raitapaita. Kelasin kalan veneeseen ja höh, se olikin alamittainen kuha.

Ottipeliä ei varmaan tarvitsisi mainita, mutta sehän se taas oli: pieni, mutta pippurinen kuore. Saankohan minä tänä kesänä kuhia millään muulla vieheellä? Ja se ruokakuha on edelleen hakusessa, jokohan huomenna…

Mukavaa viikonloppua ja kireitä siimoja! =)