Paistaa se päivä risukasaankin. Olen viettänyt viikkokausia siellä risujen seassa pimeässä ja nyt vihdoin on alkanut hieman valonpilkahduksia näkymään. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja kaloja löytyy ihan kylmälaukkuun asti :)

Perjantai-iltana lähdettiin testaamaan se paljon puhuttu iltasyönti. Olen saanut blogiin vinkkejä kuhien ilta-aktiivisuudesta, mutta meille aamukalastelut ovat sopineet aikataulullisesti paremmin. Perjantai-ilta sattui kuitenkin olemaan suunnitelmiltaan tyhjä ja kelikin oli ok, joten ei muuta kuin Puattinen kohti kalapaikkoja. Seitsemän hujakoilla lähdettiin ja tarkoitus oli kalastaa muutama tunti. Alkuun tilanne näytti ihan yhtä huonolta, kuin aina ennenkin eikä kaloja löytynyt, lukuunottamatta paria tasuriin puraissutta sattumahaukea.

Lähdettiinkin sitten kuhien sijaan etsimään ahvenia vähän matalammasta ja mentiin kuuden metrin vesille. Yllätys oli suuri, kun down vu piirteli jotain ”möykkyjä” pohjaan. Mitähän lie kiviä, mutta kyllä ne on kokeiltava. Ehti mennä ehkä pari minuuttia, kun kalakaverilla oli kala kiinni. Wau, kyllähän silläkin useamman viikon mp-kausi oli takana, joten kalan saaminen tuntui pieneltä lottovoitolta. Kaveri kelasi kalan veneeseen ja sieltä nousi kuha! Alamittainen, mutta hyvälaatuinen :)

Olin ollut koko illan vähän kylmissäni ja jopa kotiinlähtö käväisi välillä mielessä, mutta kuhan nähtyäni alkoi sydän pamppailemaan ja veri kiertämään. Nytkö se alkaa, kuhien iltasyönti? Enää ei ollut kylmä.

Luotain piirsi kalaa, mutta vehkeet eivät olleet oikeat. Uittelin tasureita ja vertikaalijigejä sekä heittelin välillä jigejä. Nousuja tuli, mutta tärppejä ei. Ilta eteni ja kokeiltiin vielä matalammasta, alle viidestä metristä. Koko tasuriarsenaali oli uiteltu läpi ja tämän hetken ykköstasuri, Kalarosvon pieni kuorekevennetty, lähti uimaan ehkä viidennen kerran illan aikana. Kaloja nousi metrin pari tasurille, mutta eivät ottaneet. Laskin tasurin ihan kalojen luo pohjaan ja tunsin välittömästi repäisyn. Kelasin kalan pintaan, oujeah, kuha minullekin! Äkkiä haavi, jos sattuu olemaan mittakala! En ehtinyt edes tekemään vastaiskua, kun kala otti heti pudotuksesta, joten oli varmaan huonosti kiinni.

Silmämääräisesti kala näytti aikalailla mitalliselta, mutta koska mittanauha oli jäänyt kotiin, laskin kuhan takaisin. Yleensä meillä on aina Igloon kylmälaukku mukana, jossa on mitta-asteikko kannessa, mutta tällä kertaa luotto saaliiseen oli 1%, joten mukana oli pienempi kylmälaukku. Melkein sain ruokakalan ja kyllä se aika lähellä 42cm olisi ollut, mutta eiköhän niitä isompiakin vielä tule, nautiskelen sen aterian sitten oikein antaumuksella :)

VOITTEKOUSKOASAINKUHAN-ilme =)

Ihana kuha saapui kello 22.10

Iltasyönti antoi molemmille kuhat, joten lauantaina kalastus ajoittui myös iltaan. Keli oli vähän lämpöisempi, kuin perjantaina ja tuulikin lähes nollassa. Mentiin suoraan edellisen illan kuhapaikalle, mutta kuhat olivat häippäisseet. Etsittiin varmaan kaksi tuntia kalaa ilman tärppejä ja sitten piti tehdä jotain muutoksia paikkaan. Katsoin Karttaselaimesta olisiko lähellä hyviä patteja ja silmät osuivat erääseen erittäin hyvännäköiseen paikkaan. Juuri sellainen, minne mentäisiin pilkille, jos järvellä sellainen alue olisi. Tuota paikkaa emme olleet koskaan edes nähneet kartassa, mutta sen verran vähän on vielä Pirttilahdessa pyörittykin, ettei kaikki ole tullut tutuksi.

Kaunis Suomen kesä <3

Hurautin uudellle paikalle ja siellä oli mahtava meininki. Ne kalat olivatkin siellä! Välittömästi alkoi tulla tärppejä, mutta ylös asti ei vielä yhtään. Vihdoin saatiin laji selville, kun kalakaveri käytti pari alamittaista kuhaa veneessä. Kiva juttu, kun löytyi uusi paikka.

Uittelin ”ykköstykkiä” eli Kalarosvon pientä kuoretta ja kalaa oli paljon alla. Yksi kala erehtyi maistamaan ja paljastui ahveneksi. Alla oli siis sekä kuhaa että ahventa, paljon! Vaikeaa oli kuitenkin kalojen veneeseen saaminen, melkein tärppeihin jäi. Yksi vähän parempi kuha karkasi kaverilta veneen vieressä ja se olisi ollut mittakala. Alle 50cm kuitenkin.

Eilenkin uittelin tosi monenlaisia vieheitä, mutta vain rosvo toimi. Yhdessä vaiheessa joku kävi tarraamassa rosvoon ihan todella kovasti, melkein ranne murtui :) Näin kalan luotaimessa ja samassa se iski uudestaan. Sitten tarttui ja kelasin kalan pintaan. Ihan hyvä hauki, päätin ottaa sen pannulle. Pitkästä aikaa tuoretta kalaa, maistuu! Yhdentoista jälkeen päätettiin lähteä nukkumaan. Pistin hauen kotona fileiksi ja jääkaappiin odottamaan paistinpannua.

Painoa 1,98kg =)

Tänään käytiin vielä aamupäivällä ihan mielenkiinnosta kokeilemassa se eilinen kultakaivos ja Kalarosvon kuore ehti uida pari minuuttia, kun ensimmäinen kuha nousi veneeseen. Huh huh, kaksi kysymystä pyöri päässä: olenko minä kerrankin löytänyt ihan oikean kalapaikan ja toinen kysymys koskee Kalarosvon valmistajaa Tommia, mitähän sukua se on Ahdille vai liekö Ahti itse? Hyviä tasureita se ainakin tekee.

Ensimmäiseen kysymykseen tuli aika nopeasti vastaus, kun kalantulo loppui kuin seinään. Toinen kysymys on edelleen mysteeri. Kuinkas muilla meni viikonloppu, kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Facebookin puolella olen ainakin lueskellut isoistakin kuhasaaliista, jopa kymmeniä mitallisia illan aikana. Minulle nyt alkuun riittäisi edes se yksi =)

Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

Sunnuntaiaamu Puutossalmella

Asetin itselleni tavoitteita avovesikaudelle ja jo sunnuntaiaamuna ensimmäinen niistä täyttyi. Tavoitteena oli siis saada kala. Valitettavan pienihän se oli eikä ihan tavoitelajiakaan, mutta kivalta se pieni haukikin tuntui siiman päässä. Peli auki! :)

Todistusaineistoa, kyllä siellä kala on =)

Kauden avauskala tuli Borgmanin Terhon tekemällä lyijyisellä kuhapilkillä

On kyllä ollut ihania kelejä nyt ja veri on vetänyt vesille. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut enemmän kesäisiä päiviä, kuin koko viime kesänä yhteensä ja tämä ilohan vielä jatkuu. Niin, ne tavoitteet. Seuraava tavoite oli saada ahven ja sunnuntaina Sotkalla myös se tavoite täyttyi. Kylläpä teki nannaa ;)

Miljoona ahventa ja vain yksi ylös, aika ”hyvin”

Sotkalla ajelehti vielä vähän isompiakin jäälauttoja, tuohon kun ajaa satasta…

<3

Pirttilahti ei ole vielä ollut niin auki, että veneen olisi saanut laskettua luiskalta järveen, mutta Julkulan ranta oli ihan auki, joten eilen lähdettiin korkkaamaan Kallavesi. Minun seuraava tavoite oli saada kuha ja odotukset olivat korkealla, sillä tarkoitus oli mennä eräälle viime syksyiselle hyvälle kuhapaikalle. Aamusta kyllä käväistiin ensin kokeilemassa Kelloselkää, mutta hiljaista oli. Muutama tärppi ja yksi ylös asti tullut ahven. Päätettiin lähteä takaisin Pohjois-Kallavedelle.

Paksuraitainen ahven

Kun saavuttiin puolen päivän jälkeen kuhapaikalle, niin eikös kalakaveri nosta melkein välittömästi kevään ensimmäisen kuhan. Wau, ihana kala ja voisikos Ahti antaa minunkin siiman päähän yhden samanlaisen, kiitos? Tai mielellään mitallisen, tämä yksilö oli himpun verran alamittainen. Kohta kaveri nostaa jo toisen kuhansa ja minulla ei vielä mitään. Tärppejä kyllä tuli ja päivän aikana taisi tulla yhteensä kahdeksan tärppiä, mutta kun ei millään tarttunut. Höh. Kalaa oli tosi hyvin alla ja meininki ihan erilainen kuin Sotkalla, missä luotain piirsi lähes tyhjää joka paikkaan.

Kalakaverin kauden eka kuha

Aktiivisista fisuista huolimatta jäin ilman kuhaa. Iltapäivällä oli lähdettävä kotiin, kun lämpöhalvaus lähestyi. Minullahan tosiaan oli taas thermotoppahousut jalassa ja kassillinen muuta toppaa mukana. Jalassa Muckbootsit ja ihana rakas merinovillakerrasto tottakai alimmaisena. Olin ehkä hiukan ylipukeutunut nollatuuleen. Lämpötila oli semmoiset kaksikymmentä astetta, joten kuka hullu laittaa toppavaatteet sillä kelillä? Joko minä seuraavalla reissulla muistaisin..

Tänään koitti se seuraava reissu ja uskokaa tai älkää, blondina puin taas ne hikiset toppahousut jalkaan. Ja kesäkengät, mitkä ne muka on? Kunnon varrelliset lämpösaappaat ne olla pitää, eipähän iske vilu! Aamulla ajoin kalapaikalle nahkarukkaset käsissä, ei vielä silloin tuntunut yhtään kuumalta. Mentiin suoraan eiliselle kuhapaikalle, mutta yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä. No, kai se on etsittävä uusia kuhapaikkoja.

Ei voi parempaa keliä vesillä olla

Päivitettiin eilen meidän luotain ja siihen tuli uusi ominaisuus: Quickdraw Contours. Se tarkoittaa sitä, että voit tallentaa karttakortin kartan päälle omaa karttaasi samalla, kun liikut vesillä. Tuo meidän plotterissa oleva kartta on suoraan sanottuna melko huono, jos vertaan sitä Karttaselaimen karttaan, joka on huomattavasti tarkempi. Nyt asia helpottuu, kun kartat tarkentuvat niiltä osin, millä alueilla järvillä tulee liikuttua. Katselin karttaa tänään ihan haltioituneena, kun sitä mukaa, kun ajoin veneellä, karttaan ilmestyi uusia käyriä. Kiva juttu, että meidänkin luotainmalliin (Garmin Echomap 50dv) sai tuon uuden päivityksen.

Karttakortin oman kartan mukaan tässä piti olla vitosen patti, eipä löytynyt

Etsiskelin uusia kuhapaikkoja meidän ”uudella luotaimella” ja eilen eräs pikaisesti kokeiltu paikka houkutteli. Siinä näkyi elämää edellisenä päivänä, joten jokohan ne kalat olisivat ottihaluisempia.. Uittelin lyijyistä Kalarosvon kuoretasuria ja sain hennon tärpin. Jaahas, ahvenia alla. Vaihdoin vähän pienempään Kalarosvon kuoreeseen ja taas näkyy nousevan viivoja tasurille. Tärppi, jes, äkkiä ahven ylös. Kelaan kalan veneelle ja mitä minun silmäni näkevätkään? Ne näkevät kolmannen tavoitteen täyttymisen, sillä kala onkin kuha! Jippii!

Siinä hän nyt on, tavoitekalani =)

Mittaa oli vain 38cm, joten kala pääsi takaisin kasvamaan, mutta minä olin silti onnellinen! Seuraava tavoite sitten mitallinen kuha :) Kuhat ovat tulleet yllättävän matalasta, kalakaverin kuhat seitsemästä ja minun kuha kahdeksasta metristä. Kuha jäi uuden paikan ainoaksi ja lähdettiin taas takaisin sille ykköskuhapaikalle. Se on kyllä ihan huippupaikka ja meillä on varmaan 15 merkkiä plotterissakin sillä paikalla. Ihme on, jos siitä ei kuhaa saa ;)

Etsin luotaimella kalanäyttöjä ja kun näin pari kalaa, pysäytin veneen ja laskin Kalarosvon pienen kuoreen viivojen yläpuolelle. Toinen kaloista lähti heti kohti ja tärppäsi, no siinä ei kauan nokka tuhissut. Kelasin kalan ylös ja 40 senttiä kaunista kuhaa nousi veneeseen. Vielä Ahti pari senttiä lisää, niin päästään syömähommiin ;)

Päivän toinen kuha, näin sen homman pitäisi aina edetä ;)

Päivän mittaan riisuin itseäni pikkuhiljaa ja lopulta päällä oli enää Nuuskamuijasen hattu ja merinovillakerrasto. Ihan tajuttoman kuuma keli ja tuultakin tasan nolla. En olisi viikko sitten uskonut minkälaiset ilmat saadaan heti toukokuun alkuun. Vastahan ne jäät toissapäivänä Kallavedestä lähtivät ja nyt näyttää ja tuntuu heinäkuulta. Mutta en valita (kovin paljon), vaikka kuuma onkin. Nautitaan nyt näistä, tiedä vaikka olisivat kesän ainoat helteet :)

Päivän ottipeli oli Kalarosvon kuorekevennetty, muilla vieheillä ei tänään kalaa noussut =)

Ihan hyvä päivä kalojen suhteen, kun aika paljon on niitä ämpeereissujakin nähty. Saldona kaksi kuhaa, yksi ahven ja yksi hauki. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Julkulan rantaan ja siellä oli tietenkin puolet kuopiolaisista venehommissa. Kieltämättä vähän hävetti kulkea kalsariasussa ja Muckbootseissa..

Aijai, vähiin käy ennen kuin loppuu. Eiliselle oli luvattu matalapainetta ja sadetta, joten minulla oli joku kumma etiäinen, että talven ahvenhanat aukeaisivat. Eilisen perusteella minulta ei kannata ostaa ennustajan palveluita, meni taas vaistot täysin vikaan.

Pahimpana pelkona oli, että sateisen ja kylmän mp-päivän jälkeen laahustetaan rantaan häntä koipien välissä kuin uitetut koirat. No siinähän kävi juuri niin. Ihan hirveä päivä suoraan sanottuna, en ottanut edes kuvia. Niin surkeita kuvia katsellessa tulisi vain surullinen mieli. Mentiin kotiin, ravisteltiin turkit kuiviksi ja heräteltiin toivoa seuraavaa päivää varten.

Tänään päätettiin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja lähteä vasta sitten kalaan. Puhelin soi puoli kuudelta, koska ahvenpaikalla oli kuulemma ilotulitus käynnissä ja sinne pitäisi lähteä niin nopeasti kuin pystytään. No siinä ei kauan nokka tuhissut, koko talvi on ”banaaneita” etsitty ja odotettu, nyt ne olivat siellä. Kun vihdoin päästiin määränpäähän, näin vain tyhjät banaaninkuoret. Syönti oli ja meni, mitäs nukuin. Kaverin Kommoon oli paukuttanut ajoparvi ihan huolella, mutta hyvistä tärpeistä huolimatta vain yksi puolen kilon ahven tuli jäälle asti.

Matkanvarrella kalapaikoille on näin ihana minisaari :)

Minun avannon alla oli perinteisen tyhjää, kun viimein sain laskettua tasurin jään alle. Ei sadan metrin juoksua voi voittaa kahden minuutin ajalla. Minä olin hidas ja palkintoseremoniakin oli jo suoritettu, kun saavuin paikalle. No ehkä ensi talvena sitten mitali kaulaan..

Keli oli tänään aika pöpperöinen :)

Aamupäivä meni tyhjää näyttöä katsellessa, mutta aika ei käynyt siltikään pitkäksi. Tapasin erään Samin, joka on kalastellut kyseisellä järvellä yli 20 vuotta. Mukava oli höpötellä kalastusjuttuja ja kuunnella korva tarkkana ammattimiehen vinkkejä ja samalla vielä sain katsoa, miten sitä kalaa oikein nostetaan. Minä viereisellä avannolla tuijotin tyhjää ruutua, kun Sami nosteli ahvenia viiden metrin päässä :)

Nyt on jo huhtikuu, joten on hyvä alkaa valmistautumaan ensi jouluun kirjoittamalla Joulupukille lahjalistaa valmiiksi. Siihenhän on jo laitettu se moottorikelkka ja tänään keksin toisenkin jutun, joka olisi ihan kiva: telamönkijä. Ainakin alustavasti minulle riittäisivät nuo pari juttua :)

Kyllähän tuommoisella pörhältäis ;)

Siirryin tyhjältä avannolta vähän syvempään, josko löytäisin silppua uimassa välivedessä ja sieltä niitä banaaneita. Uudella paikalla vettä oli alla 14 metriä ja joitain pieniä kaloja pohjan lähettyvillä. Oli aika syödä eväät. Kaadoin kahvia mukiin ja söin eväsleivät. Kahvi jäähtyi nopeasti, joten maitoa jäi yli. Kun leivät oli syöty, ajattelin kaataa loput maidot avantoon, ei semmoista määrää viitsi enää takaisin kotiin viedä.

Kuin kaksi marjaa

Maito lähti avannosta kohti pohjaa ja luotaimessa tapahtui jotain outoa. Alle ilmestyi ihan tajuttomasti pientä kalaa. Sattumaa vai tulivatko ne maidon perässä? Joka tapauksessa kalaa tuli koko ajan lisää, ensin sitä oli viiden metrin matto pohjassa ja kohta lähes kymmenen. Nostin omaa tasuria koko ajan, jotta se olisi parven yläpuolella ja erottaisin sen, sillä silpun seasta en näe omaa syvyyttä.

Kohta keskelle silppua ilmestyi paksu keltainen viiva. Silppu ison kalan ympäriltä hävisi hetkessä. Jäljelle jäin vain minä eli ahvenen nahkainen Kalarosvo, ja se keltainen paksu viiva. Oma rosvo ui kolmessa metrissä ja viiva lähestyi kutosen kohdilla. Meinasin ottaa näytöstä valokuvan ja otin jo kännykän käteen, mutta viiva tuli niin nopeasti kohti, että pistin kännykän pois ja molemmat kädet tukevasti vapaan. HUH HUH MIKÄ TÄRPPI!!! Kylläpä tuntui mukavalta :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös, mutta sepä ei tullutkaan niin helposti. Kala repi vapaa ylös alas ja ajattelin vaan nostaa kalaa pikkuhiljaa rauhallisesti, sillä siima kyllä kestäisi. Ehkä sille olisi pitänyt antaa siimaa, mutta tuolla hyrräkelalla ajattelin kokeilla nostaa kalan varovasti suoraan jäälle. Jos tasuri on huonosti suussa, se irtoaa jos annan löysiä.

Avanto oli harmaa maidosta ja en yhtään nähnyt mitä sieltä olisi tulossa. No kyllähän minä sen haueksi päättelin, ei nyt noin isoa ahventa voi olla. Onneksi avanto oli jonkun vanha kasituumainen ja anturikin eri reiässä, joten pitäisi mahtua :) Sain kuitusiiman ja perukkeen välissä olevan monofiilin näkyviin. Nyt kala on jo lähellä. Kunhan saan perukkeesta kiinni, niin voin nostaa kalan jäälle. Pidin yhdellä kädellä vavasta ja kala edelleen jumputtaa edestakaisin ja vapa vatkaa. Vihdoin näkyy peruke samean veden seasta ja otan siitä kiinni ja nostan kalan jäälle.

Kalarosvo kahdella koukulla erittäin tiukasti leuassa kiinni, hauella ei ollut mahiksia karata :(

Oho, mikä möhömaha. Arvelin kolmosen kalaksi, kun mittailin pituutta silmämääräisesti. Varmaan noin 80cm, joten ei ole pilkkiennätyskala. Tämän talven ennätys se kuitenkin oli, 3,2kg :) Kalalla oli ihan tyhjä maha, ilmankos oli nälkä. Nyt on minullakin nälkä, haukipullia, nam nam..

Loppupäivä olikin taas hiljaista, mutta fiilis oli vähän parempi. Sain edes jotain äksöniä pilkkikauden viimeisiin päiviin :)

Löysin rannasta timantteja, nämä eivät ole ikuisia. Viikon päästä ovat jo poissa.

Muutama päivä sitten kerroin lähteväni testaamaan kalojen iltasyönnin. Huhupuheiden mukaan auringonlaskun aikaan ahvenilla saattaisi olla syöntipiikki. Saattaisi olla. Se todennäköisyys riitti minulle, joten pakkohan se oli testata!

Oltiin puoli viiden jälkeen jäällä ja käveltiin suoraan aiemmin ahvenia antaneelle paikalle. Avannoilla näkyi hyviä merkkejä ja ahvenet nousivat porukalla tasurille. Voisikohan iltasyönniltä tosiaan saada hyvän saaliin? Kalat vaikuttivat melko pienille eikä tärppejäkään kuulunut, joten siirryimme vähän eteenpäin. Sen jälkeen luotain ei piirtänyt enää edes niitä sinttejä. Avantoa avannon perään ja sama tyhjä ruutu nenän edessä. Arvasin, ahvenet olivat jo nukkumassa siihen aikaan.

Kahden tunnin jälkeen olin valmis lähtemään pois, sillä alkoi tulla jo hämärä. Sitten luotaimessa näkyikin liikettä, joten pitihän se tilanne vielä tsekata loppuun. Viiva läheni pohjasta ja teki nopean syöksyn. Niinpä tietenkin, hauki! Ne eivät taida nukkua ikinä. Kala tärppäsi Kalarosvon pieneen ahveneen ja käväisi tervehtimässä. Ihan hyvän kokoinen kala, mutta se pääsi tällä kertaa jatkaamaan yöjuoksuaan.

Tämä hauki ei tullut ylös asti, liekö sama kala, kuin hetki aiemmin vapautettu..

Pilkkikaveri istui läheisellä avannolla ja kohta kuului, että nyt on kiinni. Ajattelin, että hänellä on sama hauki siiman päässä. Kohta jäälle nousi melkein puolikiloinen ahven. Mitä ihmettä, tuon kokoinen kala ja tähän aikaan? Tein vähän lähemmäksi itselleni uuden avannon ja pistin saman Kalarosvon pienen kuorekevennetyn uimaan, jolla ahven oli juuri noussut. Tekniikka oli kuulemma ollut tasurin paikallaan pitäminen metri pohjan yläpuolella. Kala oli noussut hitaasti pohjasta ja viivat olivat yhtyneet. Siinä vaiheessa omat hermoni olisivat olleet täysin riekaleina ja olisin tehnyt peliliikkeitä, eli värisyttänyt tasuria ja/tai nostanut ylöspäin. Pilkkikaveri lehmän hermoineen oli ottanut skaban, että kumpiko luovuttaa ensin, kala vai kalastaja. Ahven oli ollut tasurin vieressä kauan aikaa kunnes lopulta puraisi.

Aurinko laski, joten kotiin joutaa

Täytyisi itsekin muistaa tuo rauhallisuus tasurin uitossa, mutta kun on malttamaton luonteeltaan, niin silloin sitä on. Ahven jäi illan ainoaksi raitapaidaksi.

Tiistaiaamuna mentiin Kallavedelle uusia paikkoja kokeilemaan. Olin katsonut edellisenä päivänä kartasta mielenkiintoisen paikan valmiiksi ja suuntasin sinne. Pilkkikaveri taaperteli omia polkujaan, näköetäisyydellä kuitenkin. Kun saavuin ”kohteeseen”, näin alueella useita kahden reiän avantopaikkoja. Hmmm, joku on tainnut löytää täältä kalaa.. Ja on pilkkinyt luotaimen kanssa. Toivo heräsi, jospa nyt vihdoinkin löytyisi Kallavedestäkin hyvä ahvensaalis.

Jaana isojalka

Testasin varmaan jokaisen avannon, jonka löysin valmiina, mutta sain ainoastaan kaksi sinttiä. Isompaa ei näkynyt missään. En malttanut lähteä alueelta pois, kun siellä selkeästi oli ollut tapahtumia.

Uusi paikka oli aika tarkasti rei’itetty jonkun toimesta

Päivä oli ihan todella kuuma ja lämmintä oli varmaan kymmenen astetta. En tiedä kehtaanko edes kertoa miten paljon minulla oli vaatteita päällä, ei taas paljon raksuttanut kotoa lähtiessä. Kevään lämpimin päivä ja Jaana pukeutui kuin talven kovimmilla pakkasilla. Nyt naurattaa, mutta silloin hikoilutti. Minulla oli mukana kaksi merinovillakerrastoa, Ursuit, fleecehousut, toppahousut, villapaita, untuvaliivi ja toppatakki. Niin ja pipo ja nahkarukkaset. Takkia en kyllä onneksi tainnut laittaa edes päälle missään vaiheessa. Kyllä minä nyt uskon, että kevät on tulossa. Inhoan kylmyyttä, siksi mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Villapaita suoraan 90-luvulta vetelee viimeisiään, on ainakin hintansa hankkinut! (muistaakseni 90 markkaa :))

Vaihto talvesta kevääseen

Vaatteet vähenivät pitkin päivää, kun alkoi olla jo tukalan kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli unelmakeli pilkkiä. Valitettavasti taaskaan ne kalat eivät syöneet, joten yhden aikaan aloin haaveilemaan kotiinlähdöstä. Pilkkikaveri tuli vielä testaamaan ”minun ottipaikat” ennen lähtöä. Hän uitteli tuttuun rauhalliseen tapaansa Kalarosvon pientä kuoretta. Ja mitä minun korvani kuulivatkaan: nyt on kiinni! Kala oli tärpännyt taas samalla tavalla kuin edellisen päivän iltasyönnilläkin. Jäälle nousi vajaan puolen kilon ahven. Déjà-vu, minähän koin tämän jo eilen!

Katsoin kalan mahaan saadakseni vinkkejä ottiväristä, kolme kuoretta löytyi (no kuoretasuriinhan se ottikin…)

Vaihdoin omasta rasiasta samanlaisen Kalarosvon uimaan, mutta ei puhettakaan, että siihen olisi tullut tärppejä. Mutta ehkä minun uittoliikkeet olivat liian nopeita, kuten yleensä. Kotiinlähtö ei ollutkaan enää päällimmäisenä mielessä. Mielessä pyöri puolen kilon kalat, jospa minullekin… Omat haaveilut loppuivat kuin seinään, kun viereiseltä avannolta kuului: nyt on kiinni! Taas? Ahaa, no minulla ei ole kiinni. Katsoin kun pilkkikaveri nosti jäälle vajaan seitsemän sataisen ahvenen. Kalojen koko vaan kasvaa, seuraava on varmaan kiloinen. Olihan ne hienoja kaloja, mutta mieleen tuli sanonta: kaverille kans.

Tällä 670 grammaisella ahmatilla näkyi 13 senttinen kuore suusta, silti oli jäänyt vielä pikkunälkä, kun morri kelpasi :)

Pilkkikaverin kahden päivän kalat

Pilkkikausi tosiaan lähenee loppuaan, joten eilisaamuna, vai yötäkö se vielä oli, kello soi jo puoli neljältä ja lähdettiin kokeilemaan tuon uuden paikan aamusyönti. Toissapäivänä oltiin vasta kahdeksan jälkeen jäällä, joten auringonnousun aika jäi kokonaan kokeilematta. Eilen oltiin jäällä jo ennen aurinkoa :)

Metsän läpi jäälle

Päivä alkoi valkenemaan nopeasti. Minulla oli tosi kevyt olo, olin nimittäin jättänyt kymmenen kiloa vaatteita kotiin. Matka kalapaikoille taittui nopeasti, sillä jäällä oli huippuhyvä kävellä. Eikä tullut hiki :)

Mentiin suoraan hottipaikoille, mutta ei tullut mitään aamusyöntiä. Ei tullut myöskään päiväsyöntiä eikä iltapäiväsyöntiä. Pientä sinttiä kyllä nousi tasaiseen tahtiin, minulla isoimmat ehkä 150g. Jouduin jopa kokeilemaan morria, sillä eilen pilkkikaverin isoin ahven tuli morrilla. Kalarosvon pieneen kevennettyyn iski reilun kilon hauki, joka pääsee haukipullataikinaan. Eilen jäi kyllä yksi lause kuulematta, tarkoitan siis sitä: nyt on kiinni. Ehkä ensi reissulla se taas kuullaan, mutta minun suustani ;)

Perukkeella on aikansa ja paikkansa =)

Muistattteko, kun joku aika sitten esittelin blogissa kairauksen mukana tulleen kymmenpiikin ja ihastelin sen värejä? Kalapelen Pekka Leino oli tehnyt minulle kaksi kymmenpiikkitasuria ja värit on otettu juurikin siitä valokuvasta. Voi että olen iloinen näistä, näyttävät tosi hyville!

Kirjeestä löytyi jotain muutakin jännää, eväkorvikset :) Voin kertoa, että ei ihan jokaiselta tällaisia löydykään, kyllä kelepoo elvistellä ;) Jos blogin naislukijoita (ja miksei miehiäkin ;)) kiinnostaa samanlaiset korvikset, niin Pekkaan saa yhteyden Facebookin Kalapele-sivun kautta, siellä voi myös ihastella Pekan tekemiä tasureita =) Linkki.

Kiitos Pekalle näistä!

Ja näistä!

Huomenna olisi tarkoitus käydä Kallavesj-messuilla Kuopio-hallissa, onko muilla messuilusuunnitelmia?

Käytiin eilen Kallavedellä ja ajattelin kuvata kaikuluotainvideon. Minulla oli Kiinan halppis-”Kouproo” mukana ja olen samalla kameralla aiemminkin kuvaillut kalastusreissuilla. Yleensähän minä en löydä kalaa Kallavedestä, mutta eilen aamulla tapahtui joku ihme, sillä jo heti ensimmäisellä avannolla oli kalaa alla.

Tein silleen tyhmästi, että menin jonkun vanhalle 4″ avannolle. Ja pistin vielä anturin samaan avantoon.. Kuulostaa juuri siltä, että ei hyvältä kuulosta. Kamera päälle ja rec vilkkumaan. Tasuri avantoon ja viuh viuh, viivoja sinkoilee pohjasta ylös. Halleluja! Ensimmäisen tärpin aikaan onki oli vielä vasurissa, joten vastaisku jäi tekemättä ja kala tartuttamatta. No onki oikeaan käteen ja uusia tärppejä odottamaan.

Pohjasta sinkoili edelleen hyvännäköisiä viivoja ja taas tärppäsi, nyt pysyy! Alan nostamaan kalaa ja anturi on avannon tukkeena. Äkkiä anturitelineen varsi pois avannosta ja eikös se siima sotkeennu johtoon. ”Jes”, kala irtosi :( No nyt on jo toinen kiva tilanne videolla. Voihan sen lähettää hauskoihin kotivideoihin…

Nyt loppui pelleileminen yhden avannon kanssa ja tein sekunnissa 50cm jäähän reiän. Melkein savu nousi avannosta, niin nopeasti pyöri terä. Pakko toimia pikaisesti kun kerrankin on kalaa alla.

Ei muuta kuin Kalarosvo takaisin, joko kolmas kerta toden sanoisi. Tutut viivat uivat väliveteen vastaan ja pam, kiinni on taas! Nyt kala tulee jäälle asti ja ihan kivan kokoinen appura. Esittelen kameralle kalaa, näitä kun saisi vielä lisää.

Heidän silmissään on jotain samaa…

Ehkä isoimmat häippäsivät alta ja pienet jäivät alle hengailemaan, sillä moneen tuntiin ei tullut enää tapahtumia. Kierreltiin 5-10 metrin alueita ja ihan yksittäisiä, hitaita ja ottihaluttomia viivoja kävi välillä katselemassa tasuria, mutta se aamun hurja syöntipiikki oli menneen talven lumia.

Kauhea kaakatus kuului taivaalta, katse ylöspäin ja siellähän lensi joutsenia :)

Kahden maissa lähdettiin rantaa kohti, mutta päätettiin syödä vielä loput eväät eräällä aamun paikalla. Yhtäkkiä luotaimeen pölähtää miljoona kalaa. Apuva, nämä ovat ihan hurjina! Kameran rec vilkuttaa ja tallentaa huippusyöntiä. Kalat tärppivät tasureihin, mutta eivät meinaa tarttua. Välillä parvi katoaa ja muutaman minuutin päästä ilmestyy taas uudestaan näyttöön. Huh huh, miten paljon kalaa. Harmi, kun en löytänyt täydellistä ottipeliä siihen tilanteeseen, siinä olisi ollut mahdollisuus nostella useampia kiloja kalaa hetkessä. Vajaan tunnin ajan parvi siinä kierteli ja sitten hiljeni täysin. Oli kyllä mukava merkki, jospa ensi kerralla minun tasuri maistuu paremmin.

Jekkosen perheen päivän saalis

Kotiin päästyä aloin siirtämään videoita koneelle. Ilta menisikin niitä muokatessa. Mukavaa materiaalia varmasti paljon ja kerrankin hyviä syöntipiikkejä sattui omalle kohdalle. Ja kaikki tallennettuna :) Muistikortti koneeseen ja mitäh, missäs ne videot ovat? Suurin osa jäänyt tallentumatta! Kirosana. Tiesinhän minä, että halvalla ei saa hyvää, mutta talven paras syönti on nyt vaan oman pään kovalevyllä, huoh. Ehkä se on lähdettävä kamerakaupoille.

Tänään käytiin lammella pikapilkillä, oltiin vain neljä tuntia, kun nuorimmainen lähti mukaan. Syönti oli maailman huonointa, en itse saanut yhtään kalaa. Tyttö sai onneksi pari kalaa :) Kairatessa tuli taas kymmenpiikki jäälle, on se kyllä ihmeellinen ja erikoinen kala! Ja jumeleisson miten nopea! Sinkoilee ja poukkoilee sinne tänne.

Kymmenpiikki uiskentelee pinkissä uima-altaassa :)

Nämä C&R

Tämä ei C&R

Luonnon omaa pistekirjoitusta

Pitäisiköhän tänään vielä käydä testaamassa se paljon puhuttu iltasyönti?? ;)

Ei löydy isoja ahvenpotteja mistään. Parina viime päivänä ahvenen syönti on onneksi näyttänyt pieniä elpymisen merkkejä, mutta ihan yksittäisiä ovat saaliskalat olleet.

Perjantaina lähdettiin kokeilemaan Juurusvettä. En ole koskaan käynyt siellä aiemmin pilkillä ja voi olla, että en mene toista kertaa :) Se järvi käyttäytyi minua kohtaan vähän ärsyttävästi. Oltiin yhdeksältä jäällä ja aikomuksena oli kierrellä 6-8 metrin penkkoja. Mentiin kesällä pieniä kuhia antaneelle paikalle, josta pilkkikaveri sai pari talvea sitten hyviä puolen kilon ahvenia. Potentiaalinen paikka siis.

Jäällä oli lunta muutama kymmenen senttiä ja kulkeminen raskasta. Kaiku oli hiljainen ja piirsi vain omaa tasuria joka paikkaan. Puolen päivän aikaan saatiin pilkkikaverin kanssa hepulikohtaukset ja todettiin, että meillä on pilkkimiesten ylikunto. Ollaan etsitty syöviä ahvenia niin ahkerasti (hulluna) ilman tulosta, että kyllähän se jossain alkaa tuntumaan. Keli muuttui pikkuhiljaa hirveäksi ja se ei ainakaan parantanut mielialaa. Päätettiin lähteä rantaa kohti, mutta kokeiltiin vielä aamun ensimmäiset avannot.

Kohta pilkkikaveri nostaa reilun puolen kilon ahvenen jäälle. Whaaaat? Ylikunto loppui saman tien ja juoksin itsekin hottipaikalle. Nytkö alkaa se syöminen vihdoinkin? Tein avannon muutaman metrin päähän ja kalat tärppivät pilkkikamun tasuriin. Kalaa näkyi kuulemma koko ajan alla ja tasurille tuli hyviä nousuja. Minulle sattui tyhjä avanto, joten tein toiselle puolelle uuden. Ei siinäkään mitään. Kun kaikki ilmansuunnat oli kokeiltu ja vähimmillään avantojen väli oli vain pari metriä, aloin myydä maatani. Keskimmäisellä avannolla kuhisee kaloja alle neliön alueella ja minun tekemät avannot ympärillä eivät piirrä mitään!

Pilkkikaveri tyhjensi keskimmäisen reiän ja häippäsi siitä. Koin tilaisuuteni tulleen ja hyökkäsin heti sille avannolle. No totta tosiaan, kalaahan siinä alla oli. Jäljellä olevat olivat valitettavasti vain leikkimielellä, joten koko päivän saldoksi minulla tuli yksi tärppi! Kun rämmittiin rantaan poikittain satavassa lumituiskussa, ajattelin pitää lauantaina välipäivän.

Ainoa kuva Juurukselta, näyttääkö houkuttelevalta pilkkikeliltä? =)

Aika kuitenkin kultasi muistot illan aikana ja lauantaiaamuna suunnattiinkin jo uusille vesille ;) Yön aikana pakkanen oli kiristynyt tosi paljon ja säikähdin, kun vilkaisin pakkasmittaria: -18C! Voiko edes olla mahdollista? Tarkistin vielä Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja totta se oli. No, onneksi oli tosi lämmin pilkkipuku.

Ylikuntoisina päätettiin suunnata jollekin tosi helpolle paikalle, jonne ei olisi pitkä matka ja jossa jäälläkään ei tarvitsisi taivaltaa mahdottomia määriä. Lähdettiin Neulaniemeen, jossa oltiin jo kahdeksalta aamulla. Jäällä oli tajuttomasti loskaa, pahimmillaan 20cm ja siihen vielä lumet päälle. Onneksi kävelymatka ahvenpaikalle oli vain 400 metriä, mutta hikihän se tuli silti. Edellispäivän ämpee oli pyyhkiytynyt mielestä ja päivälle oli taas suuret odotukset :)

Ensimmäinen avanto oli tyhjä, kunnes toisin todistettiin. Todistajana oli taas jälleen kerran Kalarosvo. Hyvä köllikkä jään paremmalla puolella ja päivä vasta alussa. Joko se nyt alkoi se armoton ahvenen syönti?

Aloita aamusi ahvenella!

Omnomnom

Latasin ahvenen kuvan Fish me luck Facebook-ryhmään, sillä halusin näyttää, että nyt se ahven syö. Se oli virhe! Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä se appura jäi päivän ainoaksi. No sentään yksi, sekin lämmitti mieltä. Taas vähän täytettä savupönttöön.

Tältä sen pilkkikelin pitäisi näyttää, eilen osan päivästä oli näin kaunista!

Tälle päivälle säätiedotus näytti ihan huippukeliä. Lauhaa ja poutaista. Lähdettiin Rönön suunnille ja kävelymatka kalapaikoille onnistui jäätietä pitkin. Olisin voinut kävellä vaikka kymmenen kilometriä, sillä tietä pitkin oli niin kevyt kävellä. Ahkio tuli perässä kuin höyhen. Eikö kaikille kalapaikoille voisi mennä jäätie? ;)

Mentiin erään patin penkalle ja se olikin jyrkempi, mitä tajuttiin kartan perusteella. Molempien avannoilla näkyi reilussa 10 metrissä eloa. Päättelin kalojen olevan tottakai kuhia. Kalarosvolle tuli nousuja, mutta ei tärppiä. Vaihdoin tasuriksi Sillin ysin, jolla olen saanut aiemmin kuhia. Laskin tasurin hieman pohjan yläpuolelle ja pohjasta lähti viiva kohti. Ohutta piirsi ja pieneltä näytti, mutta mukava se olisi Kallavedestäkin pilkkikuha saada.

Kala nousi tasurille asti ja aloin värisyttämään tasuria, jolloin kala tärppäsi. Ei muuta kuin kelaamaan sitä jäälle. Huusin pilkkikaverille, että kala on kiinni ja epäilin sitä pieneksi ahveneksi tai kuhaksi. Hämmästys oli suuri, kun jäälle nousi matikka!

Nauramisesta ei meinannut tulla loppua, en ihan heti olisi matikaksi kalaa arvannut, mutta niin vain nousi tasurille samaan tapaan kuin kuha tai ahven. Monet asiat loksahtivat samalla paikalleen, olen nimittäin nähnyt useinkin luotaimessa juuri tuon näköisiä pohjan tuntumassa möyryäviä viivoja ja ihmetellyt mitä ne ovat. Selvisi nyt sekin. Ja yleensä niitä on näkynyt yli kymmenessä metrissä.

Värisytin tasuria, niin matikka tarttui leuastaan kiinni

Vaikka ne matikat sopassa hyviä ovatkin, päätettiin vaihtaa paikkaa vähän matalampaan. Ja pikkuluiru pääsi takaisin kasvamaan, yhdestä pienestä ei paljon iloa olisi ollut. Käveltiin eräälle kesällä kuhia ja ahvenia antaneelle patille. Ehkä kalat hengaavat siellä talvellakin..

Matikka matkalla kotiin

Patilla oli syvyyttä kahdeksan metriä. Hiljaista oli ja sain sieltä ainoastaan yhden ahvenen. Joo, matalampaan se on lähdettävä, kun edellisen päivän ahvenkin tuli neljästä ja puolesta metristä. Samoin Juuruksella pilkkikaverin ahvenet tulivat vitosesta ja Virmaksellakin vähäiset kalat löytyivät kuudesta metristä.

Mentiin eräälle kutosen patille ja jäin sen reunaan seiskaan. Luotaimessa näkyi silppuparvi viidessä metrissä. Pistin Kalarosvon parven alle päivystämään ja menin itse Facebookiin. Syrjäsilmällä näin, että pohjaan ilmestyi paksu viiva ja pistin kännykän pois. Viiva lähti nousemaan kohti ja sanoin pilkkikaverille viereiselle avannolle, että tule nostamaan anturi pois (pilkin anturin kanssa samasta avannosta). Kaveri kysyi, että joko kala on kiinni. Sanoin, että ei ole, mutta nousee ja on varmasti hauki. Pidin omat käteni tiukasti vavassa.

Samassa kala teki syöksyn ja tärppäsi. Siimassa tuntui tyypillinen hauen jumputus. Pilkkikaveri tuli juuri sopivasti auttamaan anturin kanssa ja sain kalan kelattua hyvin jäälle. Ei voi olla totta, ahven!! Mikä oli se hauen syöksy äsken ja mitä oli se haukimainen säntäily siiman päässä? No kivempi ylläri tämä tietenkin oli, kuin pieni hauki. Tulipahan taas savupönttöön täytettä.

Taas siis nähtiin se, että miten tehokas on paikallaan oleva tasuri. Ahven tuli tosi aggressiivisesti kohti ja hotkaisi ”kalan” suuhunsa. Kaikuluotain helpotti taas tämänkin saamisessa, sillä monesti silppuparven alle laskettu tasuri on todella tehokas. Niin se muuten taisi kilon ahvenkin viime keväänä tulla ;)

Sama Kalarosvon tasuri toimi eilen ja tänään

Syönti oli huonoa ja vain yksi tasuri toimi: Kalarosvo! Ai niin, tulihan se matikka Sillillä =) Pilkkikaveri teki Jaanat ja pommitti minun hottiavannon ympärille reikiä, mutta ei se hyödyttänyt mitään. Hänelle tuli vain yksi tärppi päivän aikana. Vähän sama homma kuin Juuruksella, paitsi että minä olin tänään saamamiehenä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä näin päin tämä homma ei tuntunut yhtään turhauttavalta ;)

Tänään tein avannot ”vanhanaikaisesti” veivaamalla =)

Sain hottiavannolta vielä yhden ahvenen ja sitäkin houkuttelin vaikka millä tasureilla. Siinä se pyöri avannon alla ja tein kaikkeni saadakseni sen. Vihdoin Kalarosvo niitti satoa ja minä olin tyytyväinen pilkkijä =) Pienihän se oli, pienempi mitä kaiun perusteella luulin, mutta sainpas sen ylös. Iltapäivällä oli aika suunnata kotiin. Hyviä merkkejä on kyllä parin päivän aikana tullut, mutta näistäkin ahvenista on kiittäminen vain yhtä ihmistä: Joensuun Tommia. Ilman Kalarosvoja moni reissu olisi ollut mp. Kiitos Tommi! :)

Tänään on luvassa taas herkuttelua, sillä aion pistää Muurikan töihin ;)