Tänään suuntana oli Virmasvesi. Oltiin jäällä yhdeksän maissa ja päätettiin aloittaa kalastus muutaman sadan metrin päässä olevalta penkalta. Vettä siinä oli kuutisen metriä. Keli oli tänään aikalailla samanlainen, kuin viimeisen viikon aikana kaikkina päivinä eli lumen rätkytystä. Suuria toiveita ei päivälle siis ollut.

Tänään repusta löytyi myös pieniä mikrotasureita, sillä sain vinkkejä, että isot tasurit kannattaisi jättää kotiin. En jättänyt, mutta otin isojen kaveriksi pienempiä. Ennen vanhaan pilkin vain mikrotasureilla ja hyviä ahvenia sain niilläkin. Ei se vieheen koko siis ole verrannollinen saaliskalan kokoon. Nykyään tulee uitettua isompia vieheitä, mutta pitäisi jaksaa välillä kokeilla myös pieniä karvapyrstöjä.

Tämä löytyi kalastuslaatikon kätköistä, taitaa olla suoraan 90-luvulta =)

Kaiku piirsi ensimmäisillä avannoilla pieniä ahvenia. Positiivista kuitenkin, että ahven oli aktivoitunut, vaikka alla olevat olivatkin sinttejä. Yksi sormen mittainen tuli mikrotasurilla, joten pistin pikkutasurin takaisin rasiaan. En minä jaksakaan näitä tämän kokoisia.. Isoihin tasureihin ei takuulla tule kukkoahvenia :)

Jatkettiin etsimistä ja mentiin matalampaan. Käväistiin kolmosessa asti, mutta sieltä ei löytynyt enää mitään eloa, ei edes silppua. Lähdettiin siis takaisin vähän syvempään. Reikiä reikien perään, mutta isoa kalaa ei löytynyt millään. Kello alkoi kolkutella puolta päivää ja mitä oli saaliina? Kokemusta. Ja se yksi sintti. Minähän toivoin ahventa, nyt se toive oli toteutunut. Unohdin toivoa isoa ahventa..

Montakohan viikkoa keli vielä jatkuu tällaisena?

Kolmen tunnin käppäilyn jälkeen lähdettiin takaisin kohti rantaa. Päätettiin kokeilla vielä viimeisestä kutosen penkasta ennen rantaa, vaikka toiveita syövästä kalasta ei ollutkaan. Ei sitä kyllä kotiinkaan vielä kehtaisi lähteä, kun kello oli ihan liian vähän. Pilkkikaverin avannolla oli kuulemma isompia kaloja alla ja hänelle tuli pari hyvää tärppiäkin. Kysyin tietenkin vinkkiä, että mihin tärppäsi. Kalarosvon pieneen kiiskeen. Tein itselleni avannon muutaman metrin päähän ja laitoin, minkäs muunkaan, kuin samanlaisen Kalarosvon pikkukiisken uimaan :)

Jaahas, muutamia nousuja tuli minullekin, mutta eivät tärppänneet millään. Pidin tasuria paikallaan, värisytin, nostin, laskin ja tein kaiken maailman temput. Ei edes hipaisua. Laskin tasurin lähelle pohjaa ja lähdin nostamaan värisyttäen ylöspäin. Vihdoinkin hento tärppi ja pikaisesti kala ylös. Ei voi enää huonommin olla kala kiinni, mutta 1-0 Jaanalle. Ihan hyvä savukala ja alla näkyi olevan lisää. Äkkiä tasuri takaisin, mutta enää en saanut kaloja tärppäämään. Kiinnostusta oli, mutta ei ottihaluja.

Kalarosvo kiisken värissä kiinnosti

Vaihdoin ison ahvenen nahkaisen Kalarosvon uimaan ja tein sillä samat rituaalit. Ei tärppejä. Päätin vaihtaa tasuria ja lähdin nostamaan rosvoa pohjasta ylöspäin ja juuri kun sain rosvon jäälle, näin että kala oli lähtenyt seuraamaan sitä lujaa vauhtia. Apua, tuo tulee hirveää kyytiä kohti, joten otin toisessa ongessa valmiina olevan Kalaja-kevennetyn ja laskin avantoon. Kala oli noussut kutosesta ykköseen ja oli ihan avannon alla, kaikukaan ei enää sitä piirtänyt. Heti, kun sain Kalajan jään alle, tuli ihan armoton tärppi. Ihan *piip* iso ahven kiinni, mutta vastaisku oli olematon. Aloin ohjaamaan kalaa avantoon ja tunsin painavan köllikän siimassa. Ja sitten se irtosi :( Niin lähellä, mutta niin kaukana. Ei ole kyllä koskaan käynyt noin, että kala ui täysillä vieheen perässä ja nousee kuusi metriä. Ilman luotainta olisi tuokin karkuutus jäänyt kokematta, joten onko se nyt sittenkään niin hyvä vehje ;)

Kaksi ja puoli tuntia etsin kahdenkymmenen neliön alueelta sitä körmyä, mutta sehän hävisi kuin tuhka tuuleen vieden kaikki muutkin syövät kalat mennessään. Talven kirvelevin karkuutus, ärsytti aika kovasti. En uskalla edes arvailla sen kokoa. Eilen kuulin kommentin, että Virmaksessa on mahdollisuus parin kilon ahveneenkin. Tuskin se niin iso oli, mutta talven enkka olisi ollut varmasti. Tänään melkein sain pientä lohdutusta viime aikojen kalattomuuteen, mutta vain melkein. Sainkin vaan suolaa haavoihin. Tämmöistä tämä on :)

No, onhan päivä vielä huomennakin. Pakko se on vaan yrittää, josko ahvenen köriläs ensi kerralla tulisi jäälle asti. Mitenkäs muilla, onko merkkejä ahvenen aktivoitumisesta? Tänään jo vaikutti hyvältä sen 15 minuuttia, tästä on suunta vain ylöspäin :)

Muutettiin tammikuun lopussa Pirttiin ja nyt vihdoin päästiin testaamaan lähirantaa eli Pirttilahtea. Eilen savuahvenodotukset olivat kovat. Netissä olin nähnyt isoja ahvensaaliita nousseen, joten luottavaisin mielin lähdettiin ”omasta rannasta” hakemaan kalaa.

Oltiin jäällä 9.30 ja samalla huomattiin, että siellä oli sata muutakin. Sattuipa samalle päivälle nimittäin pilkkikisat. No, me pilkittiin ihan eri alueilla kuin kilpailijat, joten ei tarvinnut paikoista tapella :) Suurin osa kilpailijoista näkyi pommittavan parin kolmen metrin paikkoja ja me taas pilkittiin vähintään kuudessa metrissä.

Ensimmäinen avanto ja Kalarosvo ehti uimaan ehkä minuutin. Viiva lähti pohjasta kohti ja tärppäsi. Pieni hauki kävi jäällä kääntymässä. Ajattelin mielessäni, että tosi monta reissua on alkanut juuri samalla tavalla eli aamun ensimmäinen kala on hauki. Ja päivä on jatkunut siitä kalattomana. Naureskelin, että jäiköhän tämäkin nyt päivän ainoaksi, ei kai sentään?

Jatkettiin tepastelua kauemmaksi lahukasta ja kokeiltiin kuhien toivossa vähän syvempiäkin kohtia. Täysin tyhjää! No jospa se syönti tästä paranisi.. Sain pari kuukautta sitten blogin lukijalta vinkin eräästä kalapaikasta, joten mentiin sille alueelle. Alue oli laaja tasainen paikka montun vieressä. Potentiaalinen, mutta hankala kartoitettava. Piti vaan alkaa tekemään reikiä ja kokeilemaan. Hiljaista oli ja välillä joku pieni sintti kävi tasuria ”haistelemassa”. Valitettavasti eivät maistelleet.

Miten voi olla niin vaikeaa, ei sitten millään löydy kaloja! Kello näytti jo iltapäivää ja toivo oli mennyt. Ei tullut savukaloja taaskaan. Ja se yksi hauen luikku jäi päivän ainoaksi, niimpä tietenkin.

Positiivista eilisessä oli ihana keli, jäällä oli niin hyvä kulkea. Ja joku kiltti oli ajellut kelkalla jalkakäytävät, ai että oli pikkuisen eri meininki liikkumisessa kuin tiistaina.. Laitettiin ahkioiden pohjaan silikonisuihketta, josta sain vinkin Facebookissa. Nyt luistaa :)

Tänään päätettiin lähteä kahdeksalta samalle alueelle. Jo heti aamusta oli toiveikas olo, pitäähän se ahvenenkin joskus syödä. Tepasteltiin edellisen päivän rei’ille, ne olivat vielä auki. Eipä aikaakaan, kun pohjasta tultiin Kalarosvoa maistelemaan. Jes, ihan ok savuahven! Tästä se lähtee :)

Ahven kävi tärppimässä tasuriin pari kertaa ennen kuin sain sen tartutettua

Ahvenen viimeinen matka

Ilo ahventen syönnistä loppui lyhyeen. Syöntipiikki kesti taas perinteisesti alle minuutin. Ei löydetty syövää kalaa millään tai mistään. Käveltiin useampi kilometri ja puolen päivän maissa päätettiin lähteä takaisin kohti rantaa.

Meillä oli vain yksi porakone-kairayhdistelmä mukana, kahdella akulla kylläkin. Tulomatkalla viimeinen akku alkoi yskähdellä uhkaavasti. Yhden reiän sain vielä itselleni tehtyä ja jouduin pilkkimään anturin kanssa samasta avannosta. Pilkkikaveri sai Kalarosvon kuorekevennettyyn tosi hyvän tärpin, joten kaivelin rasiasta oman samanlaisen uimaan :)

Lähdin laskemaan tasuria alaspäin, vettä oli 5,5 metriä. Nelosessa pysähdyin ja näin, kun pohjasta lähti parvi nousemaan kohti. Hmm, aika paksuja viivoja. Ne lähestyivät ja olin valmiina tärppiin. Kohta kaikki viivat kääntyivät takaisin kohti pohjaa. Eihh, odottakaa minua!! Laskin äkkiä tasurin parven perään ja kalat kiinnostuivat uudestaan. Sain tärpin, ja ai niin, se valtava anturiteline on samassa avannossa. Pidin onkea ilmassa ja siiman tiukalla sillä välin, kun otin anturin avannosta. Pysy nyt kala kiinni.. Kelasin siimaa sisään ja kohta sain perukkeesta kiinni, josta nostin kalan jäälle. Kylläpä pystyi taas yksi kala pelastamaan koko päivän vaikkei valtava ollutkaan! Kallavedestä en kuitenkaan ole tuon kokoista vielä pilkillä talvella löytänyt, joten 483 grammaa jäi historian kirjoihin. Tai tuskin jäi, mutta enköhän minä sen pari viikkoa muista :)

Pilkkikaveri sai tiristettyä akusta vielä viimeiset virrat, jotta sain anturille oman avannon. Sitten se raukka alkoi toivonkipinä silmissä tekemään minun hyvän apajan viereen itselleen reikää. Samuli Edelmann lauloi jossakin, että pienestä kii, niin pirun pienestä kii. Ei jaksanut kone enää vääntää kuin puolikkaan avannon ja sain nauttia yksin siitä apajasta ;)

Huomasin, että isojen ahventen parvi liikkui aina välillä avannon alla ja sitten hävisi jonnekin. Kokeilin taas niin monet tasurit läpi, mutta tänään vain Kalarosvo toimi ja välillä ei sekään. Sain avannolta vielä yhden ahvenen ja sitäkin jouduin houkuttelemaan tosi kauan. Syönti kuitenkin piristyi iltapäivällä aamun olemattomaan syöntiin nähden, joten jokohan se kala huomenna söisi hurjana? ;) Ahventen lisäksi tänään tuli pari haukea eli kahden päivän ja 12 tunnin saldo on kolme haukea ja kolme ahventa. Wuhuu.

Tänään missiona on lahjoa lapset jollakin ihmekeinolla huomiselle reissulle mukaan =) Ja huomenna illalla on sitten vihdoinkin tarkoitus savustella kalaa :)

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja pilkille aikoville! Nyt on mukava keli liikuskella jäällä :)

Mitäpä se olisi pilkkiminen ilman tyhjiä reissuja? Ei kerrassa mitään. Aamulla kysyin Ahdilta, että voisiko tänään olla ahventen savustuspäivä? Se vastasi, että ei. Kävin kuitenkin haukkaamassa muutaman tunnin raitista ilmaa.

Jäällä liikkuminen oli edelleen hankalaa ja tuskaista. Lähdettiin rannasta kohti kilometrin päässä olevaa penkkaa ja matkanteko oli tosi hidasta. Jokainen askel upposi loskaan ja koska oli pakkasta, ahkion pohjaan jäätyi jääkokkareita. Muiden ahkiot luistivat hyvin, mutta heikoimmalle pistettiin vähän lisähaastetta :) Tuntui kuin olisin vetänyt tiiliskivikuormaa kävelymatolla. Askelia kertyi, mutta matka ei edennyt. Ihme, jos en kohta ala näyttämään Bull Mentulalle.

Vihdoin olin perillä kalapaikalla, hikisenä, mutta innokkaana. Viime viikolla kaira ei uponnut jäähän millään ja jännittyneenä aloin tekemään avantoja. Jes, upposi kuin veitsi voihin. 48 kierrosta, mutta pistetään vielä toinen avanto viereen. Hyvinhän se loskajäähänkin puree, Moraan voi luottaa :)

Päivälle ei sen ihmeempiä odotuksia ollut, sillä savukalaa ei olisi tiedossa. Pohjassa näkyi kaloja, joita houkuttelin kaikin mahdollisin keinoin. Ei tärppiäkään, joten päätin vaihtaa paikkaa. Kolmas avanto olikin jo vähän haastavampi tehdä. Sen jälkeen Mora alkoi näyttämään vanhoja merkkejään eli terään kertyi jäämöykky. Hermot kiristyivät taas pikkuisen lisää, jäätä oli ahkion pohjan lisäksi kairan terässä. Pilkkikaverin porakoneella tuunattu kaira auttoi neljännen avannon teossa ja aloin samalla haaveilemaan samanlaisesta vempeleestä.

Yleensä aina kun syö eväitä, pohjasta irtoaa viiva

Kello oli vaille yhdeksän ja vihdoin alkoi avannon alla näkymään kunnollisia viivojakin. Ei muuta kuin Kalarosvon kuoretasuri hommiin. Kalat eivät millään meinanneet nousta väliveteen, melko pohjasta asti piti käydä houkuttelemassa. Alla oli pari hyvää kalaa ja vihdoin toinen lähti määrätietoisesti kohti. Värisytin rosvoa ylöspäin ja tunsin hennon tärpin. Nyt on iso kala, mutta huonosti kiinni. Kelasin kalaa varovasti kohti avantoa, mutta pidin siiman kuitenkin koko ajan tiukalla. Kala oli jo ihan avannon alla, mutta sitten se irtosi. En voinut kurkata avantoon, sillä en halunnut nähdä sitä raitapaitaa. Se oli tosi iso ahven tai pieni hauki. Harmitti hulluna, mutta välillä tulee pahoja karkuutuksia. Olin kaksi tuntia vielä sillä samalla avannolla ja yritin saada kalan tärppäämään uudestaan. Viivoja oli alla, mutta eipä niitä kiinnostanut.

Ai se karannut kala? Se oli jotain tämän kokoinen..

Pakkasta oli vajaa 10 astetta ja tuuli tosi kova. Siimakin jäätyi vähän väliä vaparenkaisiin ja sormet olivat jäässä. Tänään ei ollut yksi maailman parhaimmista pilkkipäivistä, mutta ehkä se sinne top tonniin mahtuu. Passiiviset kalat, loska, jääkimpaleet, kauhea tuuli, kammottava karkuutus.. Menkää ihmiset pilkille, se on ihanaa! :)

Ranta alkoi houkutella iltapäivällä, sillä pilkkiminen ei oikein edistynyt. Parempi kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua. Parin pullan voimalla olin ensimmäisenä rannassa, tuntui, kuin olisin maratonin voittanut. Kieltämättä raskas päivä ja kun eilen rakensin pihaan lumilinnan, niin jokainen lihas oli jo ennestään burn outissa. Mutta nyt on huono päivä unohdettu ja jospa sitä savukalaa sitten ensi torstaina ;)

Viime viikon torstaina tuli tehtyä pikareissu jäälle ja alla muutama kuva päivästä. Vettä satoi kaatamalla ja oli kylmä, mutta sain sentään pari ahventa. Ei ehkä sekään päivä niitä ikimuistoisimpia pilkkireissuja =)

Kalarosvo, mikä muu muka

Vihdoin alkoi olo kohenemaan ja jaksoin lähteä jäälle. Nyt kun ollaan uistelugurun kanssa melkein naapureita, niin välillä tulee varmasti heitettyä yhteisiä kalareissuja. Niin myös tänään. Pirttilahdesta on helppo lähteä sekä kesällä että talvella kohti hyviä apajia. Sepolla on kelkka ja tänään siinä oli ”takapelkääjän” paikka vapaana, joten ilman muuta pomppasin kyytiin, kun mahdollisuus tuli. Viimeksi taisinkin olla moottorikelkan kyydissä lapsena, jolloin kuskina oli mummo. Seppo ei tänään ajanut onneksi ihan yhtä kovasti ;) Terveisiä Kerkolle :)

Startattiin kahdeksalta, sillä kohteena oli eräs paikka, josta on viime päivinä tullut ahvenia aamupäivisin. Matkaa kohteeseen oli viitisen kilometriä ja jos se olisi pitänyt kävellen taittaa, olisin korkeintaan puolessa välissä menossa. Jäällä oli niin järkyttävä keli, en muistakaan milloin olisi viimeksi ollut noin vaikea liikkua. Loskaa monta kymmentä senttiä ja kulkeminen oli kelkallakin vaivalloista. Eikä siinä vielä kaikki. Avannon tekeminen ei onnistunut ollenkaan. Joko flunssa vei voimat tai jää oli jotenkin ärsyttävällä päällä. Sain tehtyä pari puolikasta avantoa tänään itse ja muissa jouduin turvautumaan Sepon apuun. Onneksi valmiita avantoja oli ennestään muutamia.

Sain viime viikolla ihanan uuden Kalarosvon tasurin ja tänään aloitin pilkkimisen sillä. En ehtinyt laskemaan tasuria vielä lähellekään pohjaa, kun ahvenen näköinen viiva lähti pohjasta kohti. Läheni ja läheni ja viimein tuli kohdalle. Värisytin tasuria ylöspäin ja sitten tuli tärppi. Ei muuta kuin kala ylös ja ajatuksissani näytin Tommille peukkua. Toimii, kyllä Tommi tietää mistä ahvenet tykkäävät. Nostin kalan jäälle ja leuka loksahti alas. Puolen kilon siika! Mitä ihmettä? Olin täysin varma ahvenesta, mutta näköjään siellä pyörii valeahvenia.

Jatkoin pilkkimistä ja vähän väliä luotaimen näytölle pörähti parvi vekkuleita viivoja. Siiat olivat hulluina, mutta eivät oikein syönnillään. Tai kai niitä olisi morrivehkeillä napsinut kymmenittäin, mutta minulla jäivät tärpeiksi. Olivat ne kuitenkin tasureista jollain tasolla kiinnostuneita. Siian tärppi on niin hentoinen, että minun vastaisku repi huulet alta aikayksikön. Pari karkuutusta tuli vielä ja yksi iso siika karkasi ihan avannon alla. Ehdin nähdä vain ison läskin kyljen. Se olisi sopinut niin hyvin minun savupönttöön :(

Aamupäivä meni siikojen kanssa leikkiessä. Vaihdoin puolen päivän maissa vähän matalampaan, kuuteen metriin. Aamupäivän olin pilkkinyt reilussa seitsemässä metrissä. Pohja piirsi ihan tyhjää ja päätin kokeilla ahvenväriä. Isot tasurit eivät olleet toimineet, joten laitoin Kalapelen vähän pienemmän ahventasurin uimaan. En ehtinyt laskemaan tasuria kuin ihan vähän, kun viiva irtosi pohjasta. Määrätietoisesti tasurille ja hento tärppi. Nostin kalan vähän rauhallisemmin ylös, kun siikahan se varmasti olisi. Avannosta nousi ahven. No kelpaa minulle ja tasuri takaisin, jos vaikka löytyisi enemmänkin raitapaitoja. Ei löytynyt ja se jäikin minulla päivän viimeiseksi.

Yhdellä kädellä kuvaaminen on haasteellista :)

Päätettiin lähteä kohti rantaa, mutta pysähdyimme matkalla muutamille potentiaalisille paikoille. Ei löytynyt syövää kalaa ja parilla viimeisellä spotilla en jaksanut edes viritellä omia vehkeitä enää, vaan tuijotin Sepon luotaimen näyttöä. Hiljaista oli, joten kotiin jouti.

Astronautti uudella planeetalla :)

Kiitos Sepolle päivästä sekä kipinästä hankkia oma kelkka =)

Olipas rankka viikko, luulisi, että kun kerrostalosta muuttaa omakotitaloon, ei olisi ongelmia säilytystilan kanssa. Tässä on jo kahdeksan päivää järjestelty tavaroita paikoilleen ja siltikin epämääräisiä tavararöykkiöitä löytyy sieltä täältä ja mikä pahinta, tila meinaa loppua kesken. No voiton puolella ollaan ja pian pääsen autotallin kimppuun. Sinne onneksi mahtuu! Vihdoinkin saan kalastustarvikkeille oman paikan. Keittiön pöydässä olikin aina vähän ahdasta tehdä solmuja ja väsätä perukkeita. Ja eipähän tarvitse enää olohuoneen sohvalle levitellä tasureita, sitäkin on tapahtunut =)

Kalassa en ole käynyt yli viikkoon ja minun piti lähteä huomenna pilkille. Olisi ollut ihan moottorikelkkakyyti tarjolla hyville apajille. Tulin kuitenkin jo alkuviikosta kipeäksi ja ei meinaa tauti talttua millään. Harvoin sairastan kuumetaudin, viimeksi lähes 10 vuotta sitten. Tämän lentsun sain lapsilta. Onneksi taudinkin kanssa ollaan jo voiton puolella ja toivon mukaan ensi viikolla pääsisi kalaan.

Postisetäkin löysi viikolla uuteen osoitteeseen ja kiikutti mieluisan kirjeen. Sain Tommilta testattavaksi uuden Kalarosvon kevennetyn mallin. Se Joensuun Tommi on kyllä siitä ihmeellinen veikko, että joka kerta se osaa yllättää tasureiden ulkonäöllä. Monesti olen Kalarosvon käteen saadessani tokaissut, että ei voisi enää hienompi olla! Mutta mitä paljastuukaan seuraavasta kirjeestä? No vieläkin hienompi taideteos :)

Nyt kun pääsi kerrostalosta pois, niin parveke vaihtui takapihaan. Kunhan tässä tervehtyy, niin täytyy lähteä niitä savukaloja metsästämään. Sormet nimittäin jo syyhyävät päästä kokeilemaan Muurikan sähkösavustinta. No hyvää kannattaa odottaa, on se savukala semmoista gourmeeta, että ei taida monestakaan ravintolasta löytyä.

Miten teillä on viikko sujunut? Oletteko ehtineet kalaan vai onko sama pöpö kaatanut muitakin sänkyyn? Ensi viikolla säätiedotus lupailee ihan mukavaa keliä niiden älyttömien pakkasten jälkeen, joten jokohan vihdoinkin pääsisi ihan kunnolla pilkkimisen makuun ilman häiriötekijöitä (pakkanen, muutto, flunssa) :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja kireitä siimoja jäälle suuntaaville =)

Ahven! Kylläpä tuntuu hyvältä, muutaman reissun ehdinkin jo heittää sitä etsien. Tämä viikko on mennyt muuttohommia hoitaessa ja koska aika reippaasti olen koko alkuviikon pakannut, tänään oli pakko karata jäälle. Keli näytti pahalta eli hyvältä, ahven saattaa hyvinkin olla syönnillään kunnon myräkällä.

Tärkeimmät tavarat pakattu :)

Oltiin kahdeksalta jäällä ja vajaan kilometrin matka piti rämpiä aika umpinaisessa hangessa. Onneksi ei ollut pakkasta, niin päällä ei ollut paljon vaatteita, joten myöskään hiki ei päässyt yllättämään. Kävelen kyllä yleensä pidemmät matkat ilman takkia, kun muuten läkähdyn.

Aamupäivällä tihuutti vettä ja kaiussa oli hyvin hiljaista. Ei puhettakaan, että joku olisi noussut väliveteen tasurille. Pohjaan sai liikettä vaan viemällä tasurin ihan pohjan lähettyville. Tärppejä ei kuitenkaan tullut.

Ihme homma oli kyllä kalojen kanssa tänään, sillä yleensä kun laskee tasuria välivedessä kohti pohjaa, niin aina joku sintti siitä kiinnostuu. Tänään ei mitään reaktiota. Yhdessä vaiheessa laskin tosi hitaasti tasuria kohti pohjaa ja metri tyhjän pohjan yläpuolella luovutin, että ei sitten. Lähdin nostamaan tasuria takaisin ylöspäin, niin eikös kasa kaloja ponkaissut perään. Vai niin, semmoisella mielellä tänään. Aina näköjään oppii uutta.

Kello hätyytteli puolta päivää ja ajattelin, että kai tästä joutaa takaisin pakkaamaan. Menin vielä aamun ensimmäiselle avannolle heiluttelemaan tasureita. Lumisade koveni koko ajan ja luotaimen näyttö oli ihan lumen peitossa vähän väliä. Ilmainen vinkki valmistajille: pyyhkijät =)

Viimeinen avanto oli täysin tyhjä. Laskin tasuria kohti pohjaa ja matka kesti varmaan kolme minuuttia. Ei ketään missään. Päätin vaihtaa tasurin ja otin Kalarosvon kuorekevennetyn, sillä viimeksi pilkkikaverin tuolta järveltä saamilla ahvenilla oli kuoretta mahassa.

Lähdin laskemaan tasuria alaspäin, vettä oli 9 metriä. Olin noin vitosessa menossa, kun näin pohjasta irtoavan viivan. Oho, on siellä näköjään nousumielelläkin olevia kaloja. Laskin viehettä ihan hitusen kerrallaan ja kala nousi hitaasti vastaan.

Pian se oli alla ja odotin käsi vavassa tärppiä. Täh, kääntyi takaisin pohjaan. Eihhhh. Laskin äkkiä rosvon perään ja värisytin hulluna :) Kala vaihtoi taas suuntaa ja tuli kohti. Ja tärppi! Tosi hento tärppi kylläkin, mutta kiinni oli silti. Ihana tunne. Kelasin äkkiä kalan jäälle. Oli syönyt etukoukusta ja aika huonosti oli kiinni. Onneksi pysyi.

Juoksin kala kädessä pilkkikaverin luo, että ota nyt kuva. Hän on saapunut, talven ensimmäinen ahven. Ja sitten juoksin takaisin omalle avannolle. Ai niin, voisihan tämän punnita. Juoksin takaisin pilkkikaverin avannolle ja otin vaa’an mukaan. Kipaisin taas omalle avannolle ja pikkumaratonin jälkeen oli aika punnita tulokas. Paino oli 440g, ihan hyvä aloituskala.

Oikealla ylhäällä oleva 8,5cm kuorekevennetty toimi tänään

Jatkoin pilkkimistä ja taas tasuria laskiessa irtosi pohjasta viiva. Tätäkin sai houkutella ja väristää tasuria nenän edessä. Tärppäsihän sekin viimein ja sieltä nousi kaveri jäälle. Tämä oli vähän pienempi. Ei muuta kuin tasuri äkkiä takaisin ja kohta pohjassa näkyi isompi kala. Se läheni hitaasti tasuria ja olin varma, että se on ahven. Kala tärppäsi ja nostin kalan jäälle. Jaahas, hauki! Käyttäytyi kyllä ihan samalla tavalla kuin ahven. Hauki irtosi jäällä itsestään, joten sain vapautettua sen helposti.

Numero kaksi oli myös tosi huonosti kiinni, mutta tämä raitapaita oli syönyt alakoukkuun

Tein vielä yhden avannon kolmen metrin päähän. Lähdin taas laskemaan rosvoa ja voe mahoton, mikä viiva pohjasta irtosi. Nyt tulee ennätysahven. Viiva läheni ja kasvoi, ei tarvinnut värisyttää tasuria, kun käsi tärisi jo luonnostaan niin paljon. Syke oli jotain 300. Kala läheni, mutta tekikin niin tutun syöksyn. Haukihan se oli sittenkin, mutta iso. Söi onneksi vähän ohi. Tiedä vaikka olisi rosvon ryöstänyt.

Ranta ja muuttolaatikot alkoivat kutsua, joten pistin pillit ja kalat pussiin. Kyllä se kotimatka menee aina paljon kevyemmin, jos on saanut saalista. Upottava lumihanki ei tuntunut enää missään. Tai kyllä minä totta puhuen olin aika poikki rannassa.

Lunta tulvillaan..

Ahvenet pääsivät suolistettuina ja puhdistettuina pakastimeen odottamaan savustusta. Kun perkasin kaloja, molempien mahasta löytyi kuore. Ei tarvinnut enää sen jälkeen pähkäillä, miksi juuri 8,5cm kuoretasuri toimi tänään ;)

Jos jotakuta kiinnostaa lukea artikkeli kaikuluotaimen käytöstä, niin käväiskää Hong Kongin sivuilla. Kirjoitin sinne kattavan paketin ja tekstissä on kutakuinkin kaikki mitä kaikuluotaimen käytöstä tällä hetkellä tiedän :)

http://www.hongkong.fi/fi/info/kalastusvinkit-kaikuluotaimenkayttopilkinnassa.html