On takana taas ja kuten tavallista, tuli käväistyä kalalla. Vene oli valmiiksi trailerilla, joten käytiin taas kalastelemassa vähän vieraampia paikkoja. Perjantaina suunnattiin Julkulan kautta Pohjois-Kallavedelle ja siitä suoraan Kelloselälle. Minulla nimittäin olisi yksi kana (kala) siellä kynittävänä. En ole teillekään kertonut, sillä oikeastaan ei ole mitään kerrottavaa, mutta viime maanantaina siiman päässä oli iso kala. Pahoin pelkään sen olleen kuha ja oikeastaan koko viikon yöunet ovat olleet katkonaisia sen kalan takia. Se olisi ollut elämäni suurin kala.

Ja varmaan huomasitte tuon konditionaalin. Olisi ollut. Siinähän siis kävi sillä tavalla, että kala ei tullut veneeseen asti. Juuruksella jokin aika sitten karkuutin myös ison kalan ja se saattoi johtua liian ”löysästä” vavasta. No enhän minä kerrasta opi, koska sillä samalla vavalla taas vertsuilin. Iskeppä sitten vastaisku ja koukku jättiläiskuhan leukaluuhun keitetyllä spagetilla. Huoh. Siitä päivästä lähtien Jaanan vertsuvapana toimi jäykempi ja lyhyempi vapa.

Perjantaina siis lähdettiin hakemaan sitä kuhaa kotiin. Ajoin suoraan samalle spotille ja laskin saman jigin pohjaan. Arvata saattaa, että mitään ei tapahtunut. Varmaan se kuha naureskelee jo ihan uusilla vesillä. Yritän unohtaa sen fisun, mutta vaikeaa se tulee olemaan.

Viikonlopun sää oli ihan ok, vaikka aika kovaa tuuleksi. Ei kuitenkaan liian kovaa, joten vesille päästiin. Perjantain kalasaldoksi jäi kaksi haukea. Molemmat tulivat Kalarosvoilla. Tilasin venepilkintään lyijyisiä tasureita ja kyllä se Tommi osaa, nättejähän nämä ovat kuin mitkä. Ja uivat tosi hyvin painoonsa nähden. Mukava uitella vähän kovemmassakin aallokossa, kun luotaimessa näkymisessä ei ole mitään ongelmia. Kotiin palatessa kylmälaukku oli tyhjä, sillä hauille ei ollut nyt kysyntää. Mieli on tehnyt rantakalaa jo monta päivää, joten lauantaille oli kovat odotukset.

Lauantaina lähdettiin aamupäivällä Sotkalle. Enää en uskalla ihan aamutuimaan lähteä, sillä parin viikon takainen sumuinen sunnuntai kummittelee mielessä. Oltiin Sotkalla yhdeksän jälkeen ja keli näytti hyvältä. Kuitenkin jostain kumman syystä ihan yhtäkkiä se sama helkutin sumu tipahti päälle jostakin. Rannassa ei näkynyt vielä mitään, mutta kun saatiin Puattinen vesille, eikös se harmaa harso ilmestynyt nenän eteen.

Täytyi ottaa käyttöön plan b, sillä alun perin suunniteltiin menoa eräälle uudelle ahvenpaikalle vajaan 10 kilometrin päähän. Jäätiin sitten perinteisille, läheisille kuhamestoille ja koko päivähän se siinä hurahtikin tyhjää kalastaessa. Hassuja nuo kalat välillä, kun leikkivät piilosta. Päivän saldona minulla kaksi haukea ja alamittainen kuha. Niin jäi rantakala haaveeksi lauantainakin.

Kokeilin vähän erilaista pyrstöä tasuriin. Toimii.

Syksy tekee tuloaan ja vedet viilenevät. Hankittiin Ursuitin paukkuliivit kelluntavaatteiden kaveriksi ja onhan nuo helpommat pitää päällä, kuin pelastusliivit. Tätä kuvaa katsellessa päässä tuskin pyörii laulu: hotti, hotimpi, hottis. Että voi ihminen näyttää hömpsäkkeelle, mutta eipähän tuonne järvelle hienostelemaan mennä, vaan kalastamaan :) Nimimerkillä: Tykkään käyttää miesten XXL-toppahousuja ;)

Tänään saatiin 2/3 lapsista suostuteltua mukaan veneilemään ja kalaan. Laskettiin vene vesille Pirttilahdesta ja lähdettiin etsiskelemään kaloja. Muutaman kerran on talvella käyty niillä seuduilla pilkillä, mutta veneellä ei koskaan. Tavoitteena oli saada kaloja, koolla tai lajilla ei ollut mitään merkitystä.

Kalat olivat edelleen piilossa ja aamupäivä etsiskeltiin niitä saarien välistä. Eihän se lasten kalastusmielenkiinto kauan pysynyt yllä, kun mitään ei tapahtunut siiman päässä. Vihdoin löydettiin paikka, joka antoi minulle kymmenen minuutin sisään kolme merkkiä. Vertikaalijigillä sain pari kuhaa ja hauen. Nopeasti laitoin samanlaisen jigin molemmille lapsille. Harmi vain, mutta syönti loppui kuin seinään. Iltapäivällä sain vielä yhden kuhan heittelemällä, mutta lapsilla saldo jäi yhteen tärppiin. Toinen lapsista tokaisikin tyhjän reissun jälkeen, että nyt minä tiedän, miltä isistä aina tuntuu :)

Viikolla tein vähän vahvempia perukkeita ensi viikonloppua varten. Apuna minulla oli apulainen, josta ei ollut apua :)

Ja miksikö vahvempia perukkeita? Sen te kuulette ensi kerralla ;)

Oikeastaan tämän tekstikentän voisi vaikka jättää tyhjäksikin, sillä niin heikkoja ovat pari viime reissua olleet. Kävin tiistaina pikkuveljen kanssa kalassa. Keli oli hyvä ja tuulikin sillä kertaa kohtalainen, joten päätettiin suunnata Ollinselälle. Kalasteltiin 4-11 metrissä eikä löydetty oikeastaan muuta, kuin silppuahventa. Kaiku piirsi tyhjää enkä löytänyt mistään isompaa kalaa. Pikkuveli sai yhden alamittaisen kuhan ja noin 400 grammaisen ahvenen. Minulle tuli saaliiksi alamittainen kuha ja miniahven.

Kalastettiin lähes kahdeksan tuntia ja pyörittiin tutuilla ja tuntemattomilla spoteilla. Harmittavan huono reissu, kun ruokakalaa lähdettiin hakemaan. Mukaan saatiin vain yksi ahven.

Viikonlopun kalastushaaveet kariutuivat osittain jo viikolla, sillä säätiedotukset näyttivät huonoja kelejä viikonlopulle. Perjantaina satoi koko päivän kaatamalla, joten kalaan ei päästy. Lauantaina taas tuuli oli ihan järkyttävä, ei mitään mahdollisuuksia lähteä vesille. Ainoaksi kalastuspäiväksi jäi siis sunnuntai.

Tänään keli oli mukava: aurinkoinen, mutta ei liian kuuma. Kalasteltiin Hietasalon ympäristössä ja edelleenkin Kallavesi vaikutti tyhjältä. Miten osataankin suunnistaa aina niille tyhjille paikoille… Kuhien löytymisestä ei ollut toivoakaan, mutta pientä ahventa kyllä oli riesaksi asti. Ne olivat sillä tavalla riesana, että niille ei kelvannut mikään. Turhauttavaa vaihdella kymmeniä eri vieheitä ja heilutella niitä ahvenparvien keskellä saamatta tärppejä. Muutamia ahvenia kävi veneessä, mutta syönti oli heikkoa. Isoin puraisi Kalarosvoa, mutta syövän parven osuessa kohdalle muutkin tasurit maistuivat. Kuhista ei nähty vilaustakaan koko päivänä. Missähän lie viilettävät..

Yhdessä vaiheessa ohitse ajoi vähän isompi puattinen, noin isoa laivaa en olekaan Kallavedellä ennen nähnyt. Aallot olivat ihan hurjat, otti ihan mahanpohjasta, kun ajettiin niiden ylitse.

Ensi viikonloppuna voisi käydä taas Sotkaa tervehtimässä, jos nyt säät sen sallivat. Siellä kun oli ihan eri meininki kalantulon suhteen kuin Kallavedellä. Ja olisihan tässä muitakin mielenkiintoisia vesistöjä lähellä, joita olisi mukava käydä testaamassa, esimerkiksi Juurusvesi. Harmi, kun syksy tulee hirmuista vauhtia ja veneilykausi päättyy pian. Ja pilkkikelejä saa odotella varmaan ensi vuoden puolelle, mitähän sitä loppuvuodeksi keksisi, jos ei järvelle pääse. Ai niin, ainahan on laituripilkki :)

Olipas taas mukavaa käydä pitkästä aikaa kalassa. Viimeksi kalastelin viikko sitten sunnuntaina ja viikon tauko tuntui kyllä hirmuisen pitkältä. Viime sunnuntain reissu taisi olla puhdas mp, eikun sainhan minä yhden n. 300g ahvenen, jonka laskin pois. Yhdessä vaiheessa iltaa päällemme nousi erikoinen sadepilvi, joka kasteli meidät. Aurinko paistoi ja ihan viereemme muodostui sateenkaari. Toivoin löytäväni sen päästä aarteen eli jättiläiskuhan. Aarre oli tällä kertaa jossain muualla.

Viime päivinä on ollut muutamia tärkeitä asioita hoidettavana, perheeseen nimittäin saapui Bella. Kyseessä ei ole vene, vaan kissanpentu :) Kissalle kiisket ja ehkä vähän ahvenfilettäkin :)

Hankittiin ensi pilkkikautta varten molemmille satsit uusia tasureita. Talveen on liian pitkä aika, joten olihan niitä ihania vieheitä pakko päästä uittamaan jo kesällä. Eilen kastettiin ne Kallavedessä ja kuoreväri antoi hyviä merkkejä. Yksi paha karkuutuskin tuli sillä, kirvelee vieläkin. Toivon sen olleen hauki, mutta mutta.. Joka tapauksessa, on ne vaan huipputasureita! Kyseessä on siis Joensuun Tommin valmistamat Kalarosvot, niistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Eilen ei noussut kuhaa minulle ja kalakaverillekin vain yksi alamittainen. Onneksi saatiin sentään pikkuisen paistettavia ahvenia. Alkuillasta löydettiin eräältä luodolta tosi hyvin syövää ahventa ja otettiin isoimmat ruokakaloiksi. Illan isoimmat ahvenet napsahti minulle, suurin 550g. Ahvenet olivat syömässä kuoretta, ja kuoreparvia ui vähän väliä välivedessä ja pinnassa. Isoin ahven sylkäisi neljä kuoretta suustaan ennen kuin ehdin edes papittaa sen. Lisäksi sain yhden 1,5kg cr hauen. Mutta se on jännä juttu, että jigailemalla en saa mitään!

Eiliset ahvenet tulivat tasurilla ja vertikaalijigaamalla, mutta vaikka kuinka heittelen jigejä, niin ei vaan onnistu. Aloin miettimään, että olenko edes saanut kuhaa jigaamalla tänä kesänä, ei ainakaan muistu mieleen. Kaikki kuhat ovat tainneet tulla pilkkimällä ja vertikaalijigaamalla. Tokikin ajallisesti suurimman osan pilkin ja vertikaalijigaan, mutta siltikin olisi välillä mukava saada kalaa heittelemällä. Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Ai niin, eilen tapahtui myös yksi menetys, nimittäin puukon menetys. Puukko oli kylmälaukun päällä veneen lattialla ja kalakaveri nosti kylmälaukun veneen penkille. Aallokko oli taas yllättäen kuin merellä, joten vene keikkui puolelta toiselle. Niinpä puukko luiskahti kylmälaukun päältä järveen. Nyyh, se oli hyvä puukahvainen puukko. Ehkä saan sen jigaamalla joku päivä takaisin ;)

Eilen tuli vuosi täyteen siitä, kun perustin blogini viime kesänä. Aika on mennyt nopeasti ja menneisiin 12 kuukauteen mahtuu paljon mukavia kalajuttuja.

Tälle viikonlopulle on luvattu todella hyvää kalastussäätä, jos verrataan viime viikonlopun hullun tuuliseen keliin. Neljä metriä sekunnissa ei tunnu missään. Eilen kävimme iltakalassa ja ai että se kalastus oli taas mukavaa muutaman päivän tauon jälkeen. Veden lämpötila on nyt noin 11-12 astetta, eli suurta muutosta ei viikon takaisesta ollut tapahtunut. Olen seuraillut kalastuskeskusteluja netissä ja kuhaa on noussut noin kuudesta metristä. Itsehän sain pari viikkoa sitten kaksi kuhaa juuri niistä syvyyksistä.

Eilen sotasuunnitelma oli siis kierrellä 5-7 metrin vettä. Eivät kai ne kalat nyt syvempään ole menneet, kaiken järjen mukaan ennemminkin matalampaan…? Mentiin ensin eräälle vitosen luodolle ja kaiku piirsi niin paljon kalaa, että en meinannut housuissani pysyä. Uittelin tasuria ihan onnessani ja muistin miksi rakastan kalastusta niin paljon. Reaaliaikaista tositeeveetä siitä, kun nostelet ruokakaloja veneeseen. Kaaria sinkoili näytöllä sinne tänne, mutta ei näköjään ensimmäinen tasurin väri kiinnostanut. Äkkiä toinen väri kokeiluun. No ei sekään ollut vielä ottiväri. Kymmenen värin jälkeen ajateltiin vaihtaa maisemaa :) Tämän patin kalat olivat iloisen leikkisiä, mutta kylläisiä. Kummallista, mutta en saanut edes tärppiä, vaikka ihan hyvänkokoista kalaa oli kilotolkulla alla.

Tuuli tyyntyi pariin metriin sekunnissa iltaa kohti ja pilvetkin hävisivät pikkuhiljaa taivaalta. Taas se ihana Suomen luonto vilautteli parastaan ja houkutteli minut räpsimään kymmeniä kuvia. Kyllä kauniit maisemat tekevät kalareissuista vieläkin ihanampia. Harmi kun kännykkäkuvaan ei saa vangittua sitä, minkä livenä näkee ja järkkäriä en osaa käyttää (ja se on hankala kantaa takin povarissa ;))

Kelin muututtua täydelliseksi, päätimme vihdoin lähteä testaamaan Kelloselkää. Sehän on kuuluisa kuhamesta ;) Kierreltiin kolmisen tuntia ympäriinsä noin 5-8 metrin vettä. Ihmettelimme, että mitä on tapahtunut, kun joka paikassa on aivan tyhjää. Ei edes silppuparvia uiskennellut missään, niiden avulla kun saattaisi isompaakin kalaa löytyä. Suurimman osan illasta tasuroin, mutta heittelin myös jonkin aikaa jigejä. Kokeilin muutamia värejä, mutta ei merkin merkkiä mihinkään. Aurinko alkoi laskea ja Jaana kaivoi taas kännykkää taskusta, pakko ottaa muutama räpsy tuosta ihanasta uniikista tapahtumasta, joka tapahtuu vain joka päivä :)

Koti ja oma sänky alkoivat houkutella kalojen hiljaiselon vuoksi. Ajateltiin kuitenkin kokeilla vielä yksi ”pilkkipaikka”, vaikka siellä syvempää olikin. Hurautettiin siihen ja vihdoin löytyivät silppuparvet ja isommatkin kalat. Minulle ei tietenkään kaloja noussut, mutta kalakaveri nappasi oikein kommeen kuhan.

Tarinahan menee niin, että viime syksynä ostin Joensuun Tommilta Kalarosvo-tasurin, se oli väritykseltään sininen. Viime talvena kävin 50 kertaa pilkillä ja joka ikinen reissu uitin tasuria. Uimaan se siis on oppinut :) Ihan hyvä ja kaunis tasuri, mutta väri totaalisen väärä Kallaveteen (olen saanut sillä vain kaksi kalaa). No mistäs minä sen olisin tiennyt, ostopäätöksethän tehdään ulkonäön perusteella :) Eilen taas uitin tasuria kauan aikaa laihoin tuloksin.

Noh, eilen kalakaveri kysyi, että voisiko hän kokeilla sitä, ensimmäistä kertaa elämässään. Ilman muuta, itse en saanut sillä mitään, joten kalastakoon tyhjää sillä. Karman laki vai mikä, mutta kohta nousi veneeseen hauki. Sinisellä rosvolla. Muutama minuutti ja veneeseen nousi kateutta herättävä kuhan köllikkä. Sinisellä rosvolla. Tämä se on sitä kalastusta parhaimmillaan, kun saa tositeeveestä seurata, miten kuha nousee hyvin rauhallisesti pohjasta, ui määrätietoisesti tasurille ja samassa hetkessä vieruskaveri tekee hirmuisen vastaiskun. Näytöstä näin, kun oma tasuri jäi surullisena ja yksinäisenä pohjaan uimaan. Kyllähän se käsiala tässä varmasti vaikuttaa myös paljon, minä en taida osata uitella tasureita tarpeeksi houkuttelevasti, vielä. Yllättävää oli, että kalat olivatkin 10 metrissä, sen kun olisi jo alkuillasta tiennyt… Tai sitten kala söi vaan auringonlaskun aikaan ja minä en niihin karkeloihin ehtinyt. Kokeilin itsekin vielä sitä sinistä rosvoa. Ei mitään.

Kesäkalaan kannattaa näköjään lähteä jo aamuyöllä, että ehtii kalapaikoille kalojen syöntiaikaan. Tänään herätys oli kolmelta ja noin varttia vaille viisi oltiin ottipaikoilla.

Eräs neljän metrin iso luoto oli puolillaan kalaa. Ei muuta kuin luottotasuri eli Kalarosvo siiman päähän ja veteen. Laskin tasurin kohti pohjaa ja vettä oli luodon reunassa 6 metriä. Kalat olivat heti kiinnostuneita ja ehdin pitää rosvoa kalojen yläpuolella vain noin puoli minuuttia, kun sain jo ensimmäisen tärpin. Luulin kalaa haueksi, sillä se oli niin äkäinen. Kun sain fisun pintaan, se olikin onneksi kuha.

Yllättävää, että aamusyönti on meneillään jo näin aikaisin, kuha nousi veneeseen kello 4.50. Varmaan olisi pitänyt herätä jo kahdelta tai jopa yhdeltä, että olisi saanut nauttia kalojen nälästä enemmän, tuo kala nimittäin oli päivän päätteksi kylmälaukussa aivan yksin. Toisaalta eihän sitä kalaa mahaan älyttömiä määriä mahdu.

Tänään aikomuksena oli lähteä Kelloselälle, mutta aamulla tuuli kovenikin sen verran, että päätettiin jättää lähtemättä. Isoilla selillä on mahdotonta tasuroida kovassa aallokossa ja kuka jaksaisi heitellä koko päivän.. On se mukavaa, kun veneessäkin voi kalastaa monilla tavoilla. Pilkkiminen (tasurilla), heittely ja vertikaalijigaaminen ovat minun top 3, uisteluun en ole vielä hurahtanut. En ole kyllä kokeillutkaan sitä koskaan, eihän sitä tiedä, vaikka joskus siitäkin innostuisi.

Kaikki paikat, joita tänään kierreltiin, olivat muutaman kilometrin säteellä laituripaikasta. Onneksi Kallavedellä kalapaikkoja riittää eikä aina tarvitse lähteä hirmuisten ajomatkojen päähän. Ne isommat saaliit kyllä vielä odottavat ottajaansa, kiva olisi joskus joku kunnon körmykin veneeseen nostaa..

Kaikuluotain piirtää erikoisen näköistä kuvaa noin parin sadan metrin päässä satamasta. Tuossa menee laivaväylä, joten joka kerta näkyy down vu:ssa tämä sama hökötys, voisikohan se olla vanha hylky? Aarrelaiva ;) Tai sitten se on vain jokin tylsä kaapeli. Vai mitä luulette, mikä pohjassa on?

Ei kuitenkaan ehkä ihan pääruokaa, mutta jotkut pienet alkupalat :) Tuli nyt viimein ensimmäinen kuha Puattisella kalastellessa, ei mikään iso, mutta mitallinen kuitenkin. 

Oltiin ennen kahdeksaa satamassa. Olin katsonut kartasta valmiiksi paikan, jonne aioin ajaa. Muutaman kilometrin päästä oltiin määränpäässä ja kaikuhan piirsi heti kalaa alle. Vettä oli n. 8m. 

Perinteiseen tapaan kalastus alkoi ahvenen nahkaisella Kalarosvolla. Kaloja nousi pohjasta tasuria katsomaan ja näpsin kaiun näytöstä kännykällä kuvia. Jo se, että näki niitä kaloja ruudussa, tuntui ihanalta. 

Yhtäkkiä ruutuun piirtyi hirveä kasa keltaisia viivoja ja yksi niistä tärppäsikin. Se oli about 300g ahven. Jippii, ensimmäinen ”Puattis-ahven”, tähän mennessä kun on tullut vain haukia. Pari valokuvaa ja Kalarosvo takaisin viivaparveen. 

Muutama sekunti ja uusi tärppi. Ei hitsiläinen jos kalastaminen olisi aina näin helppoa. Kelasin kalan ylös ja kuhahan se siellä. Taas pari valokuvaa ja innokkaana Kalarosvo kohti pohjaa. Hiljaista. Siihen loppui se ilotulitus, kestihän sitä peräti minuutin. Kokeilin monia muitakin tasureita, niillä ei tullut mitään, ei edes tärppejä. 

Vaihdettiin pikkuisen paikkaa ja sain Kalarosvoon kovan tärpin. Yksittäinen viiva lähti nousemaan pohjasta hitaasti kohti, varmaankin kuha, ja kävi puraisemassa. Valitettavasti ei tarttunut.. Pilkkiminen vaikeutui aamupäivällä, kun tuuli koveni. Siima oli kaukana veneestä ja tasuri ei välillä näkynyt kaiussa ollenkaan.