On tämä kamalaa, kun ei pääse kalaan! Odotan niin malttamattomasti jäiden sulamista ja Puattisen vesille laskemista. Onneksi saatiin Pirttilahdesta venepaikka, niin vesille pääsee halutessaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kävin tässä yhtenä päivänä laiturilla kävellen ja kahdeksan minuuttia meni kotipihasta rantaan. Ja tuossa Pirttilahdessa on erittäin mukavan näköisiä kalapaikkoja ja Sotkallekaan ei ole kuin reilu 10 kilometriä. Ihme juttu, jos ei ala kuhia löytymään :) (Mutta kalastushan on ihmeitä täynnä, joten…)

Puattisen kotisatama

Ei ole enää montaa kymmentä senttiä, sitten pääsee =)

Tässä kalakelejä odotellessa on tullut tehtyä muutamia hankintoja. Ostin vertikaalijigaukseen mm. Lunker Cityn jigejä, jotka toimivat viime syksynä hyvin. Jigit ovat melko isoja kooltaan ja en ymmärrä miksi uitin niitä viime kesänä niin vähän. Vasta loppukesästä vertsuilin niillä aktiivisemmin ja taisin minä ihan hyviä kuhia saada. Muistaakseni ;)

Myös pari veitseä löytyi alennusmyynnistä, vielä kun oppisi teroittamaan…

Tällä pitäisi nälkä lähteä isommaltakin kuhalta ;)

Tänä kesänä olisi tarkoitus jigailla myös ahvenia ja hankin vähän kevyemmät vehkeet sitä varten. Honkkarin verkkokauppa on hyvä kauppapaikka kalastajalle, sillä siellä on monipuolisesti tuotteita hyvään hintaan. Verkkokauppa on myös selkeä ja sieltä löytää tarvitsemansa asiat helposti. Eniten tykkään asiakkaiden arvioista, jolloin tuotteista saa realistisen ja rehellisen kuvauksen. Tähtiarvioiden perusteella olen löytänyt monia hyviä tuotteita.

Vapa on Rovex Hurricane ja se on minulle ihan uusi tuttavuus

En ole mikään hifistelijä kelojen ja vapojen suhteen ja koska olen myös vähän huithapeli tavaroideni kanssa, minun ei kannata ostaa satojen eurojen välineitä. Vapa kun saattaa jäädä vaikka pyllyn alle joskus ;) Siksi ostin edulliset UL-vehkeet ahvenen jigaukseen. Aloitellaan nyt näillä ja panostetaan sitten lisää, jos tarvetta on. Uskon kuitenkin pärjääväni vallan mainiosti tällä muutaman kympin setillä, eihän se ahven katso hintalappua..

Kelaksi valikoitui Okuman Safina Noir hyvien arvostelujen ja edullisen hinnan vuoksi. Okuma on ennestään tuttu merkki ja luotan siihen :)

Alkuviikoksi on lupailtu kovia sateita ja kylmää keliä. Loppuviikosta vähän lämpenee ja kelit paranevat ja mielessä kävi pienet heittelysessiot lossilla. Käytiin jo Puutossalmella tsekkaamassa pääsisikö veneluiskalta laskemaan veneen, mutta jäitähän siellä vielä on. Heittelemään onneksi pääsee, joten ehkä käydään kesäkalastuskausi korkkaamassa joku päivä :)

Eilen puuska oli varmaan sata metriä sekunnissa, joten heittelyt saivat vielä odottaa

Mitenkäs on avovesikausi lähtenyt käyntiin niillä, jotka jo järvelle/merelle pääsevät? Onko noussut hyviä kaloja? :)

Niin vain vierähti viimeinenkin pilkkipäivä tänä talvena. Loppuun asti sitä jaksoi yrittää ja toivoa avannosta nousevan edes jotain, mutta jo se pelkkä ”jotain” oli liian tiukassa. Viime kauden viimeinen päivä antoi yli kiloisen ennätysahvenen, jota oli koko talvi jahdattu. Tämän kauden viimeinen päivä ei antanut mitään. Sellaista se kalastus on :)

Perjantaina kävimme Pirttilahdessa etsimässä ahvenia ihan matalasta. Kuulin juoruja, että Kallavesi on antanut hyviä fileahvenia 1,5 metrin vedestä. Kyllähän minäkin kalaa löysin, mutta koko ei ollut ihan sitä mitä toivoin. Testasin viimein pari vuotta sitten lahjaksi saamaani haarukkavapaa ja mikäpä siinä oli kaloja nostellessa, kun kerrankin kalaa oli alla ;) Käsi kävi ahkeraan ja yhdestä avannosta nousi talven kappalemääräisesti paras saalis =) Hui, tuommoinen pilkkimistyyli tuntui jopa mukavalta ja eihän sitä meinannut malttaa lopettaa ollenkaan.

Eilen oli taas tämän tasuripilkkijän pakko palata ruotuun ja vaihtaa tasapainopilkkeihin ja syvempiin vesiin. Kalantulohan loppui kuin seinään, mutta nostelin kissoille edellisenä päivänä sitä pientä silppua jo ihan tarpeeksi. Eilisen saldona oli aamulla tullut hauki ja pari ahventa.

Aamulla vielä toiveikkaana =)

Pilkkikauden viimeinen kala

Tänään sitten oli SE päivä, kun aloin jäiden pysymisen sijaan toivoa niiden lähtemistä. Aivot on nyt vaihdettu kesäaikaan ja tulipa tuossa viikolla jo tilailtua vähän jigejä, vapoja ym. kesävermettä. Maaseudulla talvehtinut Vene Puattinenkin saapui kotiin. Kylläpä olikin jo ikävä :)

Tänä aamuna oltiin jäällä vasta seitsemän maissa. Menomatkalla autossa huomasin takin jääneen kotiin, joten jos järvellä olisi samanlainen viima kuin edellisenä päivänä, niin ei siellä kauan pystyisi olemaan. Pilkkikaveri lainasi onneksi fleecepaitaansa ja tuulikin oli siedettävä, joten kyllä pilkkihullu aina muutaman tunnin ilman takkia selviytyy :)

Kalapaikoilla oli täysin tyhjää. Sain heilutella tasureita aivan rauhassa eivätkä edes hauet kiinnostuneet niistä. Jäällä oli myös muita pilkkijöitä ja hiljaista oli niidenkin avannoilla.

Tottakai minulla on aina se pieni toivonkipinä, että Ahti heltyisi ja antaisi hyvän kalan. Ja olen minä kai vähän taikauskoinenkin. Viime kauden viimeisenä päivänä hyvä kala, miksi ei siis myös tänään? Ihan varmuuden vuoksi otin parit kuoharilasit mukaan, jotta voitaisiin pistää bileet pystyyn välittömästi, jos ennätyskala nousisi jäälle. Ja jos ei nousisikaan, kyllä pilkkikauden lopetuksen vuoksi voi kilistellä, vaikka surkea kausi olikin. Ja olihan se kausi myös tosi rankka, on parit kilometrit taaperrettu ja muutama reikä veivattu. Univelkaakin on välillä kertynyt ja hermojen riekaleita on saanut parsia kasaan. On kärsitty kylmyydestä ja kalattomuudesta, mutta silti on jaksettu yrittää ja jatkettu harrastamista. Onneksi kauteen mahtuu myös paljon mukavia hetkiä ja jopa joitakin kaloja :)

Kippis, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kokonaisuudessaan oli kyllä vaikea kausi, mutta jospa kesäkausi antaisi jotain lohdutusta ;) Jokos muualla on pilkkivarusteet naftaliinissa? Tässä alkaa nyt kitusmisjakso, kun ei pääse minnekään kalaan. Jäälle ei uskalla enää mennä ja venettä ei saa vielä vesille. Ai niin, voihan sitä heitellä rannalta ;)

Ilmeesi, kun tajuat pilkkikauden loppuneen

Nähdään taas ensi talvena jäät!

Aijai, vähiin käy ennen kuin loppuu. Eiliselle oli luvattu matalapainetta ja sadetta, joten minulla oli joku kumma etiäinen, että talven ahvenhanat aukeaisivat. Eilisen perusteella minulta ei kannata ostaa ennustajan palveluita, meni taas vaistot täysin vikaan.

Pahimpana pelkona oli, että sateisen ja kylmän mp-päivän jälkeen laahustetaan rantaan häntä koipien välissä kuin uitetut koirat. No siinähän kävi juuri niin. Ihan hirveä päivä suoraan sanottuna, en ottanut edes kuvia. Niin surkeita kuvia katsellessa tulisi vain surullinen mieli. Mentiin kotiin, ravisteltiin turkit kuiviksi ja heräteltiin toivoa seuraavaa päivää varten.

Tänään päätettiin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja lähteä vasta sitten kalaan. Puhelin soi puoli kuudelta, koska ahvenpaikalla oli kuulemma ilotulitus käynnissä ja sinne pitäisi lähteä niin nopeasti kuin pystytään. No siinä ei kauan nokka tuhissut, koko talvi on ”banaaneita” etsitty ja odotettu, nyt ne olivat siellä. Kun vihdoin päästiin määränpäähän, näin vain tyhjät banaaninkuoret. Syönti oli ja meni, mitäs nukuin. Kaverin Kommoon oli paukuttanut ajoparvi ihan huolella, mutta hyvistä tärpeistä huolimatta vain yksi puolen kilon ahven tuli jäälle asti.

Matkanvarrella kalapaikoille on näin ihana minisaari :)

Minun avannon alla oli perinteisen tyhjää, kun viimein sain laskettua tasurin jään alle. Ei sadan metrin juoksua voi voittaa kahden minuutin ajalla. Minä olin hidas ja palkintoseremoniakin oli jo suoritettu, kun saavuin paikalle. No ehkä ensi talvena sitten mitali kaulaan..

Keli oli tänään aika pöpperöinen :)

Aamupäivä meni tyhjää näyttöä katsellessa, mutta aika ei käynyt siltikään pitkäksi. Tapasin erään Samin, joka on kalastellut kyseisellä järvellä yli 20 vuotta. Mukava oli höpötellä kalastusjuttuja ja kuunnella korva tarkkana ammattimiehen vinkkejä ja samalla vielä sain katsoa, miten sitä kalaa oikein nostetaan. Minä viereisellä avannolla tuijotin tyhjää ruutua, kun Sami nosteli ahvenia viiden metrin päässä :)

Nyt on jo huhtikuu, joten on hyvä alkaa valmistautumaan ensi jouluun kirjoittamalla Joulupukille lahjalistaa valmiiksi. Siihenhän on jo laitettu se moottorikelkka ja tänään keksin toisenkin jutun, joka olisi ihan kiva: telamönkijä. Ainakin alustavasti minulle riittäisivät nuo pari juttua :)

Kyllähän tuommoisella pörhältäis ;)

Siirryin tyhjältä avannolta vähän syvempään, josko löytäisin silppua uimassa välivedessä ja sieltä niitä banaaneita. Uudella paikalla vettä oli alla 14 metriä ja joitain pieniä kaloja pohjan lähettyvillä. Oli aika syödä eväät. Kaadoin kahvia mukiin ja söin eväsleivät. Kahvi jäähtyi nopeasti, joten maitoa jäi yli. Kun leivät oli syöty, ajattelin kaataa loput maidot avantoon, ei semmoista määrää viitsi enää takaisin kotiin viedä.

Kuin kaksi marjaa

Maito lähti avannosta kohti pohjaa ja luotaimessa tapahtui jotain outoa. Alle ilmestyi ihan tajuttomasti pientä kalaa. Sattumaa vai tulivatko ne maidon perässä? Joka tapauksessa kalaa tuli koko ajan lisää, ensin sitä oli viiden metrin matto pohjassa ja kohta lähes kymmenen. Nostin omaa tasuria koko ajan, jotta se olisi parven yläpuolella ja erottaisin sen, sillä silpun seasta en näe omaa syvyyttä.

Kohta keskelle silppua ilmestyi paksu keltainen viiva. Silppu ison kalan ympäriltä hävisi hetkessä. Jäljelle jäin vain minä eli ahvenen nahkainen Kalarosvo, ja se keltainen paksu viiva. Oma rosvo ui kolmessa metrissä ja viiva lähestyi kutosen kohdilla. Meinasin ottaa näytöstä valokuvan ja otin jo kännykän käteen, mutta viiva tuli niin nopeasti kohti, että pistin kännykän pois ja molemmat kädet tukevasti vapaan. HUH HUH MIKÄ TÄRPPI!!! Kylläpä tuntui mukavalta :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös, mutta sepä ei tullutkaan niin helposti. Kala repi vapaa ylös alas ja ajattelin vaan nostaa kalaa pikkuhiljaa rauhallisesti, sillä siima kyllä kestäisi. Ehkä sille olisi pitänyt antaa siimaa, mutta tuolla hyrräkelalla ajattelin kokeilla nostaa kalan varovasti suoraan jäälle. Jos tasuri on huonosti suussa, se irtoaa jos annan löysiä.

Avanto oli harmaa maidosta ja en yhtään nähnyt mitä sieltä olisi tulossa. No kyllähän minä sen haueksi päättelin, ei nyt noin isoa ahventa voi olla. Onneksi avanto oli jonkun vanha kasituumainen ja anturikin eri reiässä, joten pitäisi mahtua :) Sain kuitusiiman ja perukkeen välissä olevan monofiilin näkyviin. Nyt kala on jo lähellä. Kunhan saan perukkeesta kiinni, niin voin nostaa kalan jäälle. Pidin yhdellä kädellä vavasta ja kala edelleen jumputtaa edestakaisin ja vapa vatkaa. Vihdoin näkyy peruke samean veden seasta ja otan siitä kiinni ja nostan kalan jäälle.

Kalarosvo kahdella koukulla erittäin tiukasti leuassa kiinni, hauella ei ollut mahiksia karata :(

Oho, mikä möhömaha. Arvelin kolmosen kalaksi, kun mittailin pituutta silmämääräisesti. Varmaan noin 80cm, joten ei ole pilkkiennätyskala. Tämän talven ennätys se kuitenkin oli, 3,2kg :) Kalalla oli ihan tyhjä maha, ilmankos oli nälkä. Nyt on minullakin nälkä, haukipullia, nam nam..

Loppupäivä olikin taas hiljaista, mutta fiilis oli vähän parempi. Sain edes jotain äksöniä pilkkikauden viimeisiin päiviin :)

Löysin rannasta timantteja, nämä eivät ole ikuisia. Viikon päästä ovat jo poissa.

Ahti taisi viedä tämän ottelun, kulunut pilkkikausi oli kyllä kokonaisuudessaan surkea. Muutaman kerran ehtii vielä pilkillä käymään, mutta en usko, että sieltä kummoisia saaliita tulee. Joku nyt vaan mätti, mutta ei se ainakaan yrittämisestä ollut kiinni. Pilkkireissuja on takana kymmeniä.

Sunnuntaina käytiin Jälällä ja päivä oli uskomattoman huono. Oltiin jäällä jo ennen kuutta, mutta eipä aikainen lintu matoa napannut. Tunnelma oli aavemainen, sillä sumua oli tosi paljon. Pahimmillaan ei näkynyt rantaan.

Kaakattajia on nyt näkynyt joka paikassa, tässä viiden ohilento :)

Kaakattajapariskunta keskellä kuvaa :)

Aamupäivän ainoat tapahtumat tulivat Kalapelen kymmenpiikkinulikkaan. Sain pohjasta monen metrin nousun ja hyvän tärpin, mutta kala ei tarttunut. Epäilen ahveneksi. Toinen tapahtuma oli, kun pomputin Nulikkaa pohjassa ja nostin nopeasti useamman metrin ylöspäin. Pohjasta ponkaisi kala perään, mutta ei valitettavasti tärpännyt. Tänä talvena olen usein tehnyt tuon tempun, että pomputan viehettä pohjassa ja nostan useamman metrin ylöspäin. Melko usein kala lähtee perään.

Tasurin nopea nosto pohjasta

Kala lähti kovaa kyytiä tasurin perään, mutta hylkäsi sen lopulta

Maanantaina kutsui ”kymmenpiikkilampi”, josta kairatessa on tullut kymmenpiikkejä jäälle. Nyt minulla oli täsmävehkeet kyseiselle lammelle, oli nimittäin Kalapelen kymmenpiikkitasurit mukana. Kalantuloa ei voi estää!? Mutta tipuin korkealta ja kovaa, en saanut tasureihin merkkiäkään! Uitin pohjan tuntumassa, välivedessä ja jään alla. Ei tapahtumia. Se on kyllä ollut aika tavallista viime reissuilla, ei syö vaikka gourmeeta työntäisi nenän eteen.

Tänään käytiin Kallavedellä ja edelleenkin lapsenuskoisena kuvittelin aamusyönnin alkavan auringonnousun aikaan. Pitäisi se jo tässä vaiheessa pilkkikautta uskoa, että KALA EI SYÖ AAMULLA! Ollaan tosi usein oltu jäällä auringonnousun hujakoilla ja mitenkäs paljon me on kalaa silloin saatu? Ei yhtään! Vahingoista ei olla viisastuttu pätkän vertaa, kun joka aamu sinne kuitenkin pyyhälletään ennen aurinkoa.

Tänään sisäinen kello herätti klo 2.30. Joo tiedän, ei ole enää tervettä. Oltiin jäällä ennen viittä ja pelipaikoilla parin kilometrin päässä vähän myöhemmin. Maisema oli niin kaunis, tuijotin ja ihastelin taivasta koko matkan. Uskomaton näky! Maailmassa ei ole kuin muutamia asioita, joita jaksaa tuijottaa loputtomiin: auringonnousu, auringonlasku, takkatuli, kilon ahven…

Olen aina tosi toiveikas kalareissun alussa ja yleensä pikkuhiljaa päivän edetessä unelmat alkavat murentua. Tänäänkin toivonuppi oli kaakossa, mutta sitten Ahti pienillä sievillä sormillaan käänsi toivon kiinni. Mutta ei se mitään, huomenna on uusi päivä ja minun toivo on ehtymätön luonnonvara. Huomiselle on taas kovat odotukset :)

Kallavesi oli tänään mykkä. Uittelin uusia AK-tasureita, joita sain Henriltä Pieksämäeltä testattavaksi. Luotain oli typötyhjä, vaikka olin hyvällä ahvenpaikalla. En saanut näyttöön eloa millään. Kokeilin eri tasureita ja morreja, ei vaikutusta. Laitoin sinisävyisen AK:n uimaan ja pomputtelin sillä muutaman kerran pohjaa.

AK-tasapainot ovat Ari Korpijärven käsialaa

Aloin nostamaan tasuria pohjasta ja oikeasti ihan järkyttävän kokoinen kala tarttui kiinni. Pahoin pelkään, että se oli ahven. Ne kun ovat pohjassa viihtyneet viime aikoina… En tietenkään saanut vastaiskua tehtyä, kun kala tarttui tasuriin aivan pohjasta, edes luotain ei näyttänyt tasuria niin läheltä pohjaa. Sain kalaa nostettua muutaman kymmenen senttiä ja sitten se irtosi. Näin luotaimesta, kun jättiläismäinen viiva painui hitaasti pohjaan. Ei voi olla totta! Siinä olisi ollut mahtava lopetuskala tälle kaudelle. Yritin samaa temppua ties miten monta kertaa uudestaan ja pomputtelin tasurilla pohjaa. Eipä mörköä enää näkynyt.

Kyllä tähän joku poika-ahven vielä rakastuu ;)

Iltapäivän puolella tuli päivän toinen tapahtuma, kun uitin Perzan ahvenmorria, ilman peruketta luonnollisesti. Morrin alle ilmestyi keltainen viiva ja ehdin vain sanomaan, että nyt on iso kala alla, kun kala oli jo kiinni. Tottakai lapsenuskoisena, toivon himmeä kipinä vielä pikkuisen lepattaen, ajattelin nostavani ahventa. Olisihan se jo tärpistä pitänyt arvata, että haukihan se oli. Kyllä muuten tuli reilun kilon kala nopeasti jäälle. Peruketta ei siis ollut, mutta onneksi oli 0.18 nanofiilisiima. Helposti kestää, kunhan ei hampaat katko monofiilipätkää, joka oli pääsiiman ja morrin välissä. Viisi sekuntia myöhemmin kala lötkötti jäällä. Huh, onneksi. Nuo morrit ovat kiven alla. Hauki lähti tällä kertaa mukaan, ehkäpä savuun..

Hei ahmatti, sulla on ruokaa suupielissä!

Sen jälkeen ei enää jaksettu tuijottaa tyhjiä luotaimien näyttöjä, vaan pakattiin ahkiot ja lähdettiin kohti rantaa. Ilmanpaine lupailee hyvää syöntiä huomiselle, mutta eiköhän se jutun juoni puoleen päivään mennessä taas paljastu. Siihen asti uskon sinisilmäisesti isoon ahveneen :)

Tänään käytiin todennäköisesti tämän pilkkikauden viimeistä kertaa Virmaksella. Muutamia fileahveniakin sieltä löytyi, mutta tiukassa oli. Sattui sitten vielä pikku haaveri, joka jokaiselle pilkkijälle sattuu joskus. Minulla se joskus oli tänään.

Ilmoitustaululla on 24/7 tärkeä viesti: LÄHDIN KALAAN!

Oltiin jäällä puoli seitsemän aikaan. Keli oli hyvä ja kuiva eikä tuulikaan ollut kova. Minulla oli tosi suuret odotukset päivälle, sillä pitkin viikkoa Virmas on antanut monille pilkkijöille huikeita saaliita. Aamupäivällä tajusin, että olin taas myöhässä muutaman päivän. Miten minusta tuntuu siltä, että Ahti tekee tämän tahallaan…

Oi mikä ihana aamu, voi tapahtua mitä vaan.. (Ps. Jaana, varo kiviä)

Kävin viikolla shoppailemassa ja askartelin mikrojigejä ahvenhommiin. Pienet 2-4g jigipäät ja pikkuruiset jigit toimivat varmasti ahvenelle, kun isot tasurit ovat viime aikoina olleet ’ei kiitos’-hommia.

Tänään ihme ja kumma en saanut mikrojigeillä mitään, mutta en heitä vielä kirvestä kaivoon niiden suhteen. Tiedättekö muuten minkälainen ääni kuuluu, kun heittää kirveen kaivoon? Luulen, että se on vähän samanlainen ääni kuin silloin, kun kaira osuu kiveen…

Kestihän se minun uusi kaira pari kuukautta. Hitsin Virmas, tämä oli jo toinen meidän perheen terä, jonka se vei. Tai eihän tästä oikeastaan voi syyttää kuin yhtä ihmistä. Ketäs minä siis syyttäisin? Ehkä sitä karttaohjelman tekijää, jonka mukaan siinä paikassa piti olla 1,8 metriä vettä. Eihän se nyt minun vika voi olla, eihän ;) Ehkä tuon terän pystyisi vielä teroittamalla pelastamaan, kun se ei vääntynyt. Kukas Kuopiossa teroittaakaan kairanteriä? =)

Savoksi sanottuna tästä meni liäpöttelijä =)

Söpöt pilvet

Löydettiin yksittäisiä kaloja sieltä täältä, mutta kyllä oli heikkoa. Ja arvatkaa montako kalaa tämä tasuristi sai tasureilla? No en yhtään! Olin tänään morristi. Kaikki kalat tulivat Perzan ahvenväritteisellä morrilla. Tuo on kyllä hyvä morri, antaa tosi usein ahvenia, kun sitä vaan muistaisi uittaa. Ja on tarpeeksi iso eli uppoaa minun paksuilla siimoillakin.

Syöttimäärä saattaa vaikuttaa liioittelulta, mutta nuo hävisivät koukusta hetkessä

Olen minä kyllä aika tahvo tuon morrittelun kanssa. Nyt parin viime reissun aikana olen saanut siimaan jo neljä solmua :) Ei ehkä ole se minun omin juttu, mutta tänään olisin jäänyt kalatta ilman sitä.

Jäällä tuli käveltyä varmaan viisi kilometriä ja siellä oli hyvä keli liikkua. Ahkiokin tuli perässä kuin itsestään. Aamupäivällä oli pikainen lumimyräkkä ja iltapäiväksi taas selkeni. Aika hurahti nopeasti ja kolmelta piti kerätä kamppeet ja lähteä rantaan. Kyllähän tuolla jäällä viihtyy, vaikkei kalaa aina tulekaan. Jospa se Ahti joskus heltyy…

Ahkio ei enää rannassa kulkenut ihan niin hyvin..

Kamera kohti taivasta ja räps :)

Tuoretta ahventa eräälle mummolle kotimatkalla ;)

Muutama päivä sitten kerroin lähteväni testaamaan kalojen iltasyönnin. Huhupuheiden mukaan auringonlaskun aikaan ahvenilla saattaisi olla syöntipiikki. Saattaisi olla. Se todennäköisyys riitti minulle, joten pakkohan se oli testata!

Oltiin puoli viiden jälkeen jäällä ja käveltiin suoraan aiemmin ahvenia antaneelle paikalle. Avannoilla näkyi hyviä merkkejä ja ahvenet nousivat porukalla tasurille. Voisikohan iltasyönniltä tosiaan saada hyvän saaliin? Kalat vaikuttivat melko pienille eikä tärppejäkään kuulunut, joten siirryimme vähän eteenpäin. Sen jälkeen luotain ei piirtänyt enää edes niitä sinttejä. Avantoa avannon perään ja sama tyhjä ruutu nenän edessä. Arvasin, ahvenet olivat jo nukkumassa siihen aikaan.

Kahden tunnin jälkeen olin valmis lähtemään pois, sillä alkoi tulla jo hämärä. Sitten luotaimessa näkyikin liikettä, joten pitihän se tilanne vielä tsekata loppuun. Viiva läheni pohjasta ja teki nopean syöksyn. Niinpä tietenkin, hauki! Ne eivät taida nukkua ikinä. Kala tärppäsi Kalarosvon pieneen ahveneen ja käväisi tervehtimässä. Ihan hyvän kokoinen kala, mutta se pääsi tällä kertaa jatkaamaan yöjuoksuaan.

Tämä hauki ei tullut ylös asti, liekö sama kala, kuin hetki aiemmin vapautettu..

Pilkkikaveri istui läheisellä avannolla ja kohta kuului, että nyt on kiinni. Ajattelin, että hänellä on sama hauki siiman päässä. Kohta jäälle nousi melkein puolikiloinen ahven. Mitä ihmettä, tuon kokoinen kala ja tähän aikaan? Tein vähän lähemmäksi itselleni uuden avannon ja pistin saman Kalarosvon pienen kuorekevennetyn uimaan, jolla ahven oli juuri noussut. Tekniikka oli kuulemma ollut tasurin paikallaan pitäminen metri pohjan yläpuolella. Kala oli noussut hitaasti pohjasta ja viivat olivat yhtyneet. Siinä vaiheessa omat hermoni olisivat olleet täysin riekaleina ja olisin tehnyt peliliikkeitä, eli värisyttänyt tasuria ja/tai nostanut ylöspäin. Pilkkikaveri lehmän hermoineen oli ottanut skaban, että kumpiko luovuttaa ensin, kala vai kalastaja. Ahven oli ollut tasurin vieressä kauan aikaa kunnes lopulta puraisi.

Aurinko laski, joten kotiin joutaa

Täytyisi itsekin muistaa tuo rauhallisuus tasurin uitossa, mutta kun on malttamaton luonteeltaan, niin silloin sitä on. Ahven jäi illan ainoaksi raitapaidaksi.

Tiistaiaamuna mentiin Kallavedelle uusia paikkoja kokeilemaan. Olin katsonut edellisenä päivänä kartasta mielenkiintoisen paikan valmiiksi ja suuntasin sinne. Pilkkikaveri taaperteli omia polkujaan, näköetäisyydellä kuitenkin. Kun saavuin ”kohteeseen”, näin alueella useita kahden reiän avantopaikkoja. Hmmm, joku on tainnut löytää täältä kalaa.. Ja on pilkkinyt luotaimen kanssa. Toivo heräsi, jospa nyt vihdoinkin löytyisi Kallavedestäkin hyvä ahvensaalis.

Jaana isojalka

Testasin varmaan jokaisen avannon, jonka löysin valmiina, mutta sain ainoastaan kaksi sinttiä. Isompaa ei näkynyt missään. En malttanut lähteä alueelta pois, kun siellä selkeästi oli ollut tapahtumia.

Uusi paikka oli aika tarkasti rei’itetty jonkun toimesta

Päivä oli ihan todella kuuma ja lämmintä oli varmaan kymmenen astetta. En tiedä kehtaanko edes kertoa miten paljon minulla oli vaatteita päällä, ei taas paljon raksuttanut kotoa lähtiessä. Kevään lämpimin päivä ja Jaana pukeutui kuin talven kovimmilla pakkasilla. Nyt naurattaa, mutta silloin hikoilutti. Minulla oli mukana kaksi merinovillakerrastoa, Ursuit, fleecehousut, toppahousut, villapaita, untuvaliivi ja toppatakki. Niin ja pipo ja nahkarukkaset. Takkia en kyllä onneksi tainnut laittaa edes päälle missään vaiheessa. Kyllä minä nyt uskon, että kevät on tulossa. Inhoan kylmyyttä, siksi mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Villapaita suoraan 90-luvulta vetelee viimeisiään, on ainakin hintansa hankkinut! (muistaakseni 90 markkaa :))

Vaihto talvesta kevääseen

Vaatteet vähenivät pitkin päivää, kun alkoi olla jo tukalan kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli unelmakeli pilkkiä. Valitettavasti taaskaan ne kalat eivät syöneet, joten yhden aikaan aloin haaveilemaan kotiinlähdöstä. Pilkkikaveri tuli vielä testaamaan ”minun ottipaikat” ennen lähtöä. Hän uitteli tuttuun rauhalliseen tapaansa Kalarosvon pientä kuoretta. Ja mitä minun korvani kuulivatkaan: nyt on kiinni! Kala oli tärpännyt taas samalla tavalla kuin edellisen päivän iltasyönnilläkin. Jäälle nousi vajaan puolen kilon ahven. Déjà-vu, minähän koin tämän jo eilen!

Katsoin kalan mahaan saadakseni vinkkejä ottiväristä, kolme kuoretta löytyi (no kuoretasuriinhan se ottikin…)

Vaihdoin omasta rasiasta samanlaisen Kalarosvon uimaan, mutta ei puhettakaan, että siihen olisi tullut tärppejä. Mutta ehkä minun uittoliikkeet olivat liian nopeita, kuten yleensä. Kotiinlähtö ei ollutkaan enää päällimmäisenä mielessä. Mielessä pyöri puolen kilon kalat, jospa minullekin… Omat haaveilut loppuivat kuin seinään, kun viereiseltä avannolta kuului: nyt on kiinni! Taas? Ahaa, no minulla ei ole kiinni. Katsoin kun pilkkikaveri nosti jäälle vajaan seitsemän sataisen ahvenen. Kalojen koko vaan kasvaa, seuraava on varmaan kiloinen. Olihan ne hienoja kaloja, mutta mieleen tuli sanonta: kaverille kans.

Tällä 670 grammaisella ahmatilla näkyi 13 senttinen kuore suusta, silti oli jäänyt vielä pikkunälkä, kun morri kelpasi :)

Pilkkikaverin kahden päivän kalat

Pilkkikausi tosiaan lähenee loppuaan, joten eilisaamuna, vai yötäkö se vielä oli, kello soi jo puoli neljältä ja lähdettiin kokeilemaan tuon uuden paikan aamusyönti. Toissapäivänä oltiin vasta kahdeksan jälkeen jäällä, joten auringonnousun aika jäi kokonaan kokeilematta. Eilen oltiin jäällä jo ennen aurinkoa :)

Metsän läpi jäälle

Päivä alkoi valkenemaan nopeasti. Minulla oli tosi kevyt olo, olin nimittäin jättänyt kymmenen kiloa vaatteita kotiin. Matka kalapaikoille taittui nopeasti, sillä jäällä oli huippuhyvä kävellä. Eikä tullut hiki :)

Mentiin suoraan hottipaikoille, mutta ei tullut mitään aamusyöntiä. Ei tullut myöskään päiväsyöntiä eikä iltapäiväsyöntiä. Pientä sinttiä kyllä nousi tasaiseen tahtiin, minulla isoimmat ehkä 150g. Jouduin jopa kokeilemaan morria, sillä eilen pilkkikaverin isoin ahven tuli morrilla. Kalarosvon pieneen kevennettyyn iski reilun kilon hauki, joka pääsee haukipullataikinaan. Eilen jäi kyllä yksi lause kuulematta, tarkoitan siis sitä: nyt on kiinni. Ehkä ensi reissulla se taas kuullaan, mutta minun suustani ;)

Perukkeella on aikansa ja paikkansa =)

Muistattteko, kun joku aika sitten esittelin blogissa kairauksen mukana tulleen kymmenpiikin ja ihastelin sen värejä? Kalapelen Pekka Leino oli tehnyt minulle kaksi kymmenpiikkitasuria ja värit on otettu juurikin siitä valokuvasta. Voi että olen iloinen näistä, näyttävät tosi hyville!

Kirjeestä löytyi jotain muutakin jännää, eväkorvikset :) Voin kertoa, että ei ihan jokaiselta tällaisia löydykään, kyllä kelepoo elvistellä ;) Jos blogin naislukijoita (ja miksei miehiäkin ;)) kiinnostaa samanlaiset korvikset, niin Pekkaan saa yhteyden Facebookin Kalapele-sivun kautta, siellä voi myös ihastella Pekan tekemiä tasureita =) Linkki.

Kiitos Pekalle näistä!

Ja näistä!

Huomenna olisi tarkoitus käydä Kallavesj-messuilla Kuopio-hallissa, onko muilla messuilusuunnitelmia?