Käytiin eilen Kallavedellä ja ajattelin kuvata kaikuluotainvideon. Minulla oli Kiinan halppis-”Kouproo” mukana ja olen samalla kameralla aiemminkin kuvaillut kalastusreissuilla. Yleensähän minä en löydä kalaa Kallavedestä, mutta eilen aamulla tapahtui joku ihme, sillä jo heti ensimmäisellä avannolla oli kalaa alla.

Tein silleen tyhmästi, että menin jonkun vanhalle 4″ avannolle. Ja pistin vielä anturin samaan avantoon.. Kuulostaa juuri siltä, että ei hyvältä kuulosta. Kamera päälle ja rec vilkkumaan. Tasuri avantoon ja viuh viuh, viivoja sinkoilee pohjasta ylös. Halleluja! Ensimmäisen tärpin aikaan onki oli vielä vasurissa, joten vastaisku jäi tekemättä ja kala tartuttamatta. No onki oikeaan käteen ja uusia tärppejä odottamaan.

Pohjasta sinkoili edelleen hyvännäköisiä viivoja ja taas tärppäsi, nyt pysyy! Alan nostamaan kalaa ja anturi on avannon tukkeena. Äkkiä anturitelineen varsi pois avannosta ja eikös se siima sotkeennu johtoon. ”Jes”, kala irtosi :( No nyt on jo toinen kiva tilanne videolla. Voihan sen lähettää hauskoihin kotivideoihin…

Nyt loppui pelleileminen yhden avannon kanssa ja tein sekunnissa 50cm jäähän reiän. Melkein savu nousi avannosta, niin nopeasti pyöri terä. Pakko toimia pikaisesti kun kerrankin on kalaa alla.

Ei muuta kuin Kalarosvo takaisin, joko kolmas kerta toden sanoisi. Tutut viivat uivat väliveteen vastaan ja pam, kiinni on taas! Nyt kala tulee jäälle asti ja ihan kivan kokoinen appura. Esittelen kameralle kalaa, näitä kun saisi vielä lisää.

Heidän silmissään on jotain samaa…

Ehkä isoimmat häippäsivät alta ja pienet jäivät alle hengailemaan, sillä moneen tuntiin ei tullut enää tapahtumia. Kierreltiin 5-10 metrin alueita ja ihan yksittäisiä, hitaita ja ottihaluttomia viivoja kävi välillä katselemassa tasuria, mutta se aamun hurja syöntipiikki oli menneen talven lumia.

Kauhea kaakatus kuului taivaalta, katse ylöspäin ja siellähän lensi joutsenia :)

Kahden maissa lähdettiin rantaa kohti, mutta päätettiin syödä vielä loput eväät eräällä aamun paikalla. Yhtäkkiä luotaimeen pölähtää miljoona kalaa. Apuva, nämä ovat ihan hurjina! Kameran rec vilkuttaa ja tallentaa huippusyöntiä. Kalat tärppivät tasureihin, mutta eivät meinaa tarttua. Välillä parvi katoaa ja muutaman minuutin päästä ilmestyy taas uudestaan näyttöön. Huh huh, miten paljon kalaa. Harmi, kun en löytänyt täydellistä ottipeliä siihen tilanteeseen, siinä olisi ollut mahdollisuus nostella useampia kiloja kalaa hetkessä. Vajaan tunnin ajan parvi siinä kierteli ja sitten hiljeni täysin. Oli kyllä mukava merkki, jospa ensi kerralla minun tasuri maistuu paremmin.

Jekkosen perheen päivän saalis

Kotiin päästyä aloin siirtämään videoita koneelle. Ilta menisikin niitä muokatessa. Mukavaa materiaalia varmasti paljon ja kerrankin hyviä syöntipiikkejä sattui omalle kohdalle. Ja kaikki tallennettuna :) Muistikortti koneeseen ja mitäh, missäs ne videot ovat? Suurin osa jäänyt tallentumatta! Kirosana. Tiesinhän minä, että halvalla ei saa hyvää, mutta talven paras syönti on nyt vaan oman pään kovalevyllä, huoh. Ehkä se on lähdettävä kamerakaupoille.

Tänään käytiin lammella pikapilkillä, oltiin vain neljä tuntia, kun nuorimmainen lähti mukaan. Syönti oli maailman huonointa, en itse saanut yhtään kalaa. Tyttö sai onneksi pari kalaa :) Kairatessa tuli taas kymmenpiikki jäälle, on se kyllä ihmeellinen ja erikoinen kala! Ja jumeleisson miten nopea! Sinkoilee ja poukkoilee sinne tänne.

Kymmenpiikki uiskentelee pinkissä uima-altaassa :)

Nämä C&R

Tämä ei C&R

Luonnon omaa pistekirjoitusta

Pitäisiköhän tänään vielä käydä testaamassa se paljon puhuttu iltasyönti?? ;)

Milloinkahan se yritys palkitaan? Tässä alkaa kohta pilkkikausi lähennellä loppuaan ja minun talven ahvensaldo on melkein miinuksella. Aika hiljaista kyllä näkyy olleen aika monilla muillakin kalastajilla. Sitten on ne pro-tyypit erikseen, jotka kyllä löytävät syövän ahvenen mistä vaan :)

Käytiin keskiviikkona Sotkalla ahvenjahdissa. Jonkun verran pieniä ahvenia löydettiinkin ja niitä tuli sitten nosteltua, kun ei isompaakaan ollut tarjolla. Kalat ottivat pieneen tasuriin noin viidestä metristä ja loppusijoituspaikka oli patakukko :)

Outoa, mutta osa pienistä ahvenista oli liian isoja (patakukkohommeleihin)

Ahkiossa on kiva istua, mihin minä muka moottorikelkkaa tarvitsen?

Torstaina käytiin testaamassa meidän ennätysahventen järveä. Se on ollut tosi hiljainen koko talven ja en ole kuullut kuin yhden yli kiloisen nousseen sieltä tänä talvena. Tukossa siis, kuten lähes kaikki muutkin Savon järvet. Pieniä ahvenia oli liikkeellä paljon ja ne olivat kyllä niin leikkisällä päällä. Tuntikausia nousivat tasurille ilman tärppejä enkä saanut edes yhtä ahventa päivän aikana. Yksi hauki iski tasuriin ja siinäpä päivän tapahtumat.

Tänään oli sitten vuorossa Virmasvesi. Kyllähän minua vähän varoiteltiin huonosta syönnistä, mutta minne muuallekkaan sitä lähtisi, kun hiljaista on kaikkialla. Mentiin Hamulanhiekalta jäälle ja oltiin jo auringonnousun aikaan siellä.

Eikö ollut kaunis auringonnousu tänään?

Kalastelin 4-12 metrissä ja ainoat kalat näin viidessä metrissä. Aamupäivällä silpun seasta ampui pari parempaa ahventa tasuriin ja kaupan päälle tuli kolmas vähän pienempi. Tasurina oli tällä kertaa naftaliinista kaivettu Rapalan lyijyinen tasuri. Kaikki muut isoista ja pienistä tasureista, karvapyrstöisistä mikrotasureista, pystypilkeistä, jigeistä ja pelkistä morreista lähtien tuli kokeiltua ja ainoa, joka antoi kalaa, oli Rapalan vanhus. Se saikin sitten olla loppupäivän siiman päässä :)

Kuvassa Savon vesillä erittäin harvinainen raidallinen otus

Koko päivän satoi enemmän ja vähemmän räntää ja kylläpä on reput sun muut nyt märkinä

Ruokatermoksessa kuumassa vedessä lillunut makkara vei nälän. Ei kyllä vedä vertoja nuotiolla paistetulle…

Unohdin esitellä blogissa pari viikkoa sitten testiin saamani Sanekin uudenmallisen tasurin. Ensimmäisellä reissulla ehdin uittamaan tasuria vaan puolisen minuuttia, kun viiva lähti pohjasta vastaan. Luulin kalaa ahveneksi ja hämmästys oli melkoinen, kun kala paljastui siiaksi :) Tasuri on toiminut myös ahvenelle.

Sanek Lures

Sanek maistuu myös siialle

Tänään oli kolmen ahvenen päivä, onhan se tietysti kolme enemmän kuin mp, mutta antaisit nyt Ahti vähän paremman potin? Mihinköhän sitä huomenna suuntaisi…

Kolme kovaa testaa Jaanan hermoja

Etsii, muttei löydä. Sillä teemalla on viimeiset kahdeksan päivää taaperrettu. On kierretty lampea, Kallavettä ja Sotkaa. Tiukassa on ahven.

Sunnuntaina oli mahtava päivä kelien puolesta ja lähdettiin kokeilemaan viime talvista kuhapaikkaa Sotkalta. Sain sieltä pilkkiennätyskuhani reilu vuosi sitten. Paikka on yleensä aika tuskien taipaleen takana, mutta nyt sattui mukavat hankiaiset, joten kuhapaikalle pääsi ilman puolen tunnin umpihangessa rämpimistä.

Matkanvarrella Sotkalle mennessä oli kesäiset tunnelmat

Suunnattiin suoraan hotspotille ja pilkkikaveri vetäisikin melkein heti vajaan 400g ahvenen. Olin jo raapustamassa kalenteriin merkintää, että ’tänään ahven alkoi vihdoinkin syömään’, mutta tyhjää luotainta syrjäsilmällä tuijottaessani jätin merkinnän tekemättä. Väärä hälytys! Kaloille ei ruoka maistunut enää loppupäivänä ja niinhän siinä kävi, että minulle jäi puhdas nollatulos siltä päivältä.

Kirppishankinta, ehkä maailman paras sellainen ;)

Pilkkikaveri nappasi Sotkalta lähes raidattoman ahvenen

Blogin ja Facebookin kalastusryhmien ansiosta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin höpötellä kalastusjuttuja toisen kalastushöppänän kanssa. Tänään pääsin erään höppänän mukaan Suvakselle :) Jari haki minut aamulla ennen kuutta kyytiin ja lähdettiin aamusyönnille. Elämäni toinen pilkkireissu Suvakselle ja tänään pääsin vähän edemmäksi rannasta kuin viimeksi, koska meillä oli kelkka mukana.

Aamulla kyyti oli kylmää, sillä pakkasta oli viisitoista astetta. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpötilakin alkaisi varmasti kohoamaan pikkuhiljaa.

Happosen Sepon uusi vähän pienempi malli testiin, huikeat värit!

Aamun ensimmäinen avanto oli hyvä. Olisin voinut istua siinä koko päivän, sillä luotaimessa oli elämää! Se tuntui niin hyvältä tyhjien näytöntuijotustuokioiden jälkeen. Viivoja nousi tasurille ja olin niin onnellinen jo pelkistä kalahavainnoista.

Tärppejä ei kuitenkaan tullut. Vaihtelin tasureita ja kokeilin muikkua ja kuoretta. Vihdoin yksi kala tärppäsi Taavitsaisen Ismon tekemään kuorekevennettyyn. Jarikin nosti kohta viereiseltä avannolta vajaan 600g ahvenen. Aloin jo melkein kaivelemaan kalenteria ja kynää taskusta. Ihanaa ahvenet, kun teille vihdoin tuli nälkä :) Ottaisitteko vähän kuoretta?

Ismo Taavitsaisen valmistama kevennetty maistui Suvaksen ahvenelle

Ilo oli yllättäen taas ennenaikainen, sillä ahventen syönti loppui kuin seinään, vaikka alku vaikutti niin hyvältä. Päivä oli onneksi vasta alussa. Päätimme vaihtaa paikkaa vähän syvempään. Aamun paikoilla oli 11 metriä vettä ja lähdimme 13-15 metrin montuille. Siellä Jari oli kuulemma nähnyt kaikuluotaimen näytöllä banaaneja jonain aiempana talvena. Selvennyksenä kerrottakoon, että ”banaanit” olivat keltaisia ajoahvenkaaria luotaimen näytöllä.

Jari teki minulle merkin paikkaan, jossa voisi olla banaaneja

Ensimmäisellä avannolla vettä oli 12 metriä ja näyttö oli typötyhjä. Ei edes silppua, saati silppua ajavia ahvenia välivedessä. Tiputin Kalapelen muikkukevennetyn muutama metri pohjan yläpuolelle. Ei tapahtunut mitään. Laskin tasuria vielä alaspäin ja jätin paikoilleen. Kohta pohja alkoi elämään ja pohjasta nousi hitaasti viiva kohti. Ei ollut iso, mutta parempi kuin ei mitään. Pidin tasuria paikallaan ja kala tuli kohdalle ja tärppäsi. Olipas ahne tärppi! Kelasin kalan jäälle ja ahven oli syönyt tasurin takakoukusta ihan kunnolla. Harmi, kun enempää ei enää kaloja noussut, vaikka kokeilin samaa taktiikkaa uudestaan. Tuommosia ahmatteja olisi helppo nostella jäälle, pysyisivät ainakin hyvin kiinni.

Nulikka kelpasi raitapaidalle

Päätettiin vaihtaa taas paikkaa vähän matalampaan, noin kympin veteen. Kello oli jo iltapäivän puolella. Jari sai vielä yhden pienen ahvenen, mutta sen jälkeen hiljeni täysin. Minulta loppui juuri sopivasti luotaimesta akkukin, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata rantaan.

Voiko pilkkikeli parempi olla?

Päivän saldona neljä ahventa ja moni olisi tämmöiseen reissuun pettynyt. Minulla oli kuitenkin erittäin hauska ja opettavainen päivä. Jari kertoi mielenkiintoisia kalajuttuja ja vinkkejä, ja kahdeksan tuntia meni kuin siivillä. Pakkanenkin lauhtui aamun lukemista, joten mikäpä oli Suvaksella pilkkiessä. Hieno oli myös kulkupeli, taidan alkaa uskomaan taas joulupukkiin, jos se muistaisi minua ensi jouluna =) Kilttihän minä olen jo valmiiksi :)

Näkeekö muut tässä kuvassa pikkukaloja jahtaavan ajoahvenen? Niin minäkin ;)

Kiitos vielä Jarille huippupäivästä! =)

Pitihän se tänäänkin lähteä pilkille, kun niin hienoa keliä lupasi. Järvet eivät ole nyt kaloja antaneet, joten lähdettiin käväisemään eräällä tutulla lammella ensimmäisen kerran tänä talvena. Säätiedotus näytti samoja lukemia kuin parille edelliselle päivälle (olin läkähtyä eilen!), joten paksu toppatakki sai luvan jäädä kotiin. Viime päivät olen roudannut sitä ahkiossa turhan panttina.

Kello soi puoli viideltä ja kuuden maissa lähdettiin lampea kohti. Sinne on muutama kymmenen kilometriä matkaa, joten jäällä oltiin seitsemän aikaan. Matkalla auton lämpömittari näytti -8C ja pikkuisen alkoi huolestuttamaan, että tuleeko minulle kylmä. Jäällä kävi pieni, mutta erittäin kylmä tuulenvire. Pyysin aurinkoa nousemaan nopeammin. Anna sitä lämpöä nyt! Mikähän ihmeen älynväläys oli jättää talvitakki kotiin maaliskuussa. Hienosti Jaana, nyt kun vielä flunssan iskee..

Minulla ei ollut tänään kaikuluotainta mukana ollenkaan, sillä tuolla lammella kalat tulevat yleensä alle kahdesta metristä. Olihan se vähän orpo olo pilkkiä ilman luotainta, mutta kyllä siihen tottui. Aamun ensimmäinen kala kävi maistelemassa Kalapelen ahvenväritteistä Nulikka-tasuria. Tunsin, kun kala kävi tökkäämässä ja tein vastaiskun. Ei tarttunut. Se tuli uudestaan, enkä vieläkään saanut sitä tarttumaan. Kolmas kerta toden sanoi ja repäisin kunnolla. Nyt oli kiinni ja aloin nostamaan kalaa jäälle. Siimaa ei ollut kuin reilu metri, joten tottakai tasuri jäi jonnekin avannon reunaan kiinni. Siinä se kala köllötti avannossa ja olin varma, että se karkaa, kun alan irroittamaan tasuria. No onneksi pysyi sittenkin kiinni. Talven tähän mennessä isoin ahven oli jäällä, mahtava fiilis!

Ahven oli tarttunut suun ulkopuolelta kiinni, mutta pääasia, että oli tarttunut :)

Avanto hiljeni tuon körmyn jälkeen eikä lähiavannoiltakaan tullut enää kuin pienempää kalaa morrilla. Silloin tällöin joku filekala nousi jostain päin, mutta ei mitään isompia. Yhdentoista aikaan yhdelle seurueesta tuli taas isompi kala, samaa kokoluokkaa kuin minun aamun ensimmäinen. Sitten pilkittiin taas muutama tunti tyhjää ja päivän viimeinen, sekin suunnilleen kahden aiemman körmyn kanssa samankokoinen, nousi puoli kahdelta. Parvi kierteli lammella ja ei sen perässä olisi pysynyt, joten odottamalla saattoi aina yksittäisiä kaloja saada nousemaan.

Lammella on kuulemma toiminut superhyvin pieni (5cm) kromimuikkutasuri ja ihmettelin, että jännä juttu, kun muikkuväri toimii, vaikkei muikkua ole ravintokalana. Selvisi sitten sekin mysteeri iltapäivällä, kun kairatessa jäälle ilmestyi kymmenpiikki. Sehän näytti täysin samalle, kuin pieni tasuri. Ja tänään tärppejä tuli myös jäänkannen alta. Ihmekö tuo, kun kymmenpiikkejä tulee kairatessa jään alta jäälle.

*Tahtoo tämänvärisen tasurin*

Mukava, mutta kylmä päivä takana. Jouduin lainaamaan pilkkikaverin karvahattuakin, etten olisi täysin jäätynyt. Vahingosta viisastuneena seuraavalle reissulle lähden takki päällä. Tämä päivä loi taas vähän toivoa tähän harrastukseen, eilen olin aika allapäin kalattomuudesta :)

Jekkosen perheen top 3

Blogissa on ollut hiljaista muutaman päivän, joten luulitte varmaan etten ole käynyt kalassa. No olenhan minä käynyt, mutta niistä reissuista on vaikea keksiä kerrottavaa. Luulin, että Sonkarin jälkeen kalaa tulee muualtakin yhtä mukavasti, mutta tuntuu, että olen aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Keskiviikkona keli oli sateinen ja kylmä, mutta koska joskus ahvenet innostuvat syömään matalapaineen saapuessa, lähdettiin uhmaamaan räntäsadetta. Päivän tapahtumat jäivät yhden jättiläisen tärppiin. Sain tasuriin tärpin välivedestä ja isku oli niin kova, että sormi nyrjähti =) Kala pysyi vähän aikaa kiinni, mutta sitten se irtosi. Tuskin se olisi kutosen avannosta ylös mahtunutkaan, joten kaikki pääsivät helpommalla, kun koukku irtosi suupielestä. Kaikenlaisia mörköjä sitä järvissä asustaa :)

Kallavettä on koluttu nyt aika paljon ilman mitään suurempia saaliita, joten ehkäpä joku toinen lähijärvi olisi suotuisampi meille. Olihan Sonkarikin… Lähdettiin perjantaina Suvakselle ensimmäisen kerran elämässä pilkille. Järvi on iso ja ensikertalainen joutuu etsimään sieltä ahvenia kuin neulaa heinäsuovasta. Pistin aamulla kuvan Suvakselta Fish me luckin facebook-ryhmään ja sainkin heti kalapaikkavinkkejä yksityisviestillä. Lähialueelta oli tullut ahvenia ja sinne oli kuulemma tehty laikkujakin valmiiksi. Sepäs kuulosti erittäin mukavalta. Eikö tarvitsisi tehdä muuta, kuin kävellä valmiille avannolle ja nostella kalat pois? Ok, sopii minulle :)

Suvasvesi perjantaina kello seitsemän aamulla

Ensimmäisillä avannoilla ei näkynyt kalaa. Suvaksella on mahdollisuus saada pilkillä taimenta, joten säädin tyhjällä avannolla hyrräkelan jarrua sopivaksi, jos vaikka tane eksyisi siiman päähän (heh, todennäköisyys lottovoiton luokkaa). Kalarosvon muikkutasuri oli pari metriä jään alapuolella ja näin sen luotaimesta. Jarru alkoi olla sopivalla tiukkuudella ja samassa tunsin vavassa jotain. Voi herranjumala, joku iso kala kiinni! Katsoin luotainta enkä nähnyt siitä kalaa ollenkaan, oli tullut keilan ulkopuolelta ja niin ylhäältä. Ehdin kelaamaan kalaa vähän aikaa, mutta sitten se irtosi. Nyt se näkyi jo luotaimessakin. Meni vähän aikaa ja näin sen taas tulevan kohti. Uusi tärppi, mutta ei pysynyt. Sen pituinen se ja kala hävisi näytöltä. Harmitti aika paljon, mutta haukihan se olisi minun tuurilla ollut.

Aamulla Suvakselle laskeutui todella sankka sumu ja näkyvyys oli vain muutaman kymmenen metriä. Outoa ja aavemaista, kun ei näkynyt rantaan ollenkaan. Lähdin etsimään laikkuja ja niitä tupsahtelikin vähän väliä nenän eteen. Avannotkin olivat melkein auki. Kokeilin useammalta reiältä, mutta ne oli taidettu tyhjentää. Aivan hiljaista joka puolella. Sitten näin vähän isomman laikun ja lähdin sille.

Sumuverhoa joka suunnassa

Laskin muikkutasurin väliveteen ja pohjasta lähti tosi monta viivaa kohti. Ou jeah, tätä minä olen odottanut! Yksi kaloista tärppäsi, mutta ei pysynyt kiinni. Sen jälkeen muikku ei enää kiinnostanut, joten valonnopeudella vaihdoin ja kokeilin varmaan kymmentä eri tasuria, mutta kalat eivät pysyneet missään kiinni. Nousivat kyllä tasurille asti ja tökkivät tasuria, mutta jostain syystä eivät tarttuneet. Jotain vastaiskujen lujuudesta kertoo se, että erään ahvenen alahuuli jäi Kalapelen muikkukevennetyn alakoukkuun. Nyt se raukka ui huulettomana..

Olin hakenut aamulla toukkia mukaan varmuuden vuoksi. Kalaruokien määrä perheessä on ollut tänä talvena aika vähäinen, kun olen kalastanut pelkästään tasureilla. Nyt päätin kokeilla isoa volfram-morria sellaisissa tilanteissa, missä tasuri ei toimi. Kalaa oli alla paljon, joten laskin avantoon kultaisen morrin. Pari metriä ennen pohjaa yksi kala lähti vastaan ja tärppäsi. Suvaksen eka ahven! Jäi myös vikaksi :) Ei se morri toiminutkaan niin hyvin, kuin kuvittelin. Ahven jäi päivän ainoaksi kalaksi ja iltapäivällä oli aika suunnata rantaan. Onneksi keli oli koko päivän ihana ja liikuntaakin tuli kaupan päällisiksi useampi kilometri.

Suvaksen asukas pääsi jatkamaan matkaansa

Eilen illalla mietittiin, että minne mennään seuraavaksi pilkille. Kalaa ei löydy mistään. Se on melkein sama lähteä minne vain, kun lopputulos on sama eli ei syö. Päätettiin lähteä Kallavedelle, sillä sinne oli lyhyt matka. Herättiin jo puoli viideltä ja oltiin kuuden jälkeen rannassa. Jäällä oli ihan tajuton sumu, melkein yhtä paha kuin eilen Suvaksella, mutta eipä se menoa haitannut, joten alettiin etsimään kalaa.

Tänään aurinko nousi kello 6.36

Kahdeksan tunnin, vajaan neljän kilometrin ja kymmenien reikien jälkeen olin saanut muutaman ahvenen. Tasurit olivat tänään ihan turhia. Ei mitään eloa luotaimessa. Ahvenet tulivat morrilla ja isolla Valiolla, jossa oli kolmihaarakoukku. Niin ja sainhan minä yhden kiloisen hauen Valiolla myös, mutta sen pistin takaisin.

Luotaimesta loppui akku, joten piti pilkkiä sokkona =)

Patakukkoon täytettä

Lumet ovat jonkin verran painuneet jäällä, tästä ne kelit alkavat paranemaan. Takkia en ole pitänyt pariin reissuun päällä, sillä ulkona meinaa läkähtyä. Mitäs muuta tässä enää voisi toivoa, kun aurinko mollottaa nätisti taivaalla, ilma on lämmin ja kevät tulee.. Ai niin, ne kalat olisivat ihan kiva lisämauste kalastusblogiin ;)

Mummolan reissu heitetty ja tulipas siinä samalla käväistyä myös Sonkarilla. Ihme on näköjään tapahtunut, sillä löysin ahvenia! Niin ihana tunne :)

Ihana tunne oli myös mummolassa odottaneet terveiset Kortelaisen Raijalta Suonenjoelta. Olin saanut upeita kynsikkäitä ja vielä kolmet kappaleet. Kahdet olivat perinteisempää mallia ja kolmannet oikein luxus-kynsikkäät, jotka ovat tosi mukavat kädessä. Tänään pidin niitä koko päivän ja eipä takertuneet koukut kertaakaan ja kalojen irroituskin sujui ilman sotkuja. Kiitos Raija, näille on käyttöä! :)

Kyllä nyt kelpaa esitellä räpylöitä =)

Tänä aamuna kello oli soimassa viideltä, mutta sisäinen kello pirisi alitajunnassa jo neljältä, joten ylös se oli pompattava. Hirmuinen kytö jäälle! Syötiin aamupala ja lähdettiin kohti Sonkaria. Edellisenä iltana papan kertomat kalajutut hänen lapsuutensa ajoilta pyörivät mielessä. Valtavia körmyniskoja railosta.. Kilon ahvenet olivat normikauraa. Ja onhan tuolta Sonkarista yli kahdenkin kilon ahven noussut, joten pistin päivälle kerrasta vähän haastavamman tavoitteen: kahden kilon ahven :)

Lampsittiin jäälle kuuden jälkeen ja olin saanut etukäteen vinkkejä kalapaikoista, joten suunnattiin suoraan niille. Kiltit kalamiehet olivat ajaneet kelkoilla väylän suoraan kohdespoteille, joten aamu alkoi helposti ilman hikipisaroita. Liikkuminen oli vaivatonta moottorikelkan urissa, mutta muualla taas oli jonkun verran loskaa lumen alla.

Melko valoisaa on jo kuudelta aamulla

Luotaimessa oli rauhallista, tasuri heilui ihan yksikseen vedessä. Vaihtelin vieheitä ja epäilin päivästä tulevan kalattoman, sillä edes Kalarosvo ei aiheuttanut mitään reaktioita kaloissa. Kävin tasureita läpi ja uittelin useampia. Ei ketään missään.

Jäällä oli kuitenkin vilkkaampaa, kuin jään alla ja pari hiihtäjää lähestyi meitä. Toinen heistä oli serkkuni, joka oli aiempina päivinä käynyt Sonkarilla kalassa ja saanut mukavia saaliita. Ahventen mahoissa oli kuulemma ollut muikkua. Sen jälkeen pari aivosolua raksutti ja valitsin tasurirasiasta Kalapelen Nulikka-kevennetyn muikkuvärissä. Meidän omilla kalapaikoilla muikkuväri toimii harvoin ja mieluummin kalat tärppivät kuoreeseen tai ahveneen.

Nulikka oli siis jäänyt omilla vesillä vähälle uitolle, joten nyt se pääsi kunnon töihin. Olin heilutellut koko aamun tasureita tuloksetta, mutta kun Nulikka pääsi avantoon, kalat hullaantuivat. Viivoja sinkoili pohjasta ylöspäin ja minä olin paratiisissa. Pian ensimmäinen ahven nousi jäälle ja meinasin jo tosissaan alkaa soittamaan mummolle siitä traktorista…

Pitkästä aikaa viivoja näkyvissä, tykkään!

Kalapelen Nulikka kevennetty tasapainopilkki 8,5cm/15g

Ilo loppui lyhyeen, kalat nimittäin kyllästyivät Nulikkaan sen yhden tärpin jälkeen. Positiivista kuitenkin oli se, että olin löytänyt päivän ottipelin. Jatkoin matkaa kuuden metrin penkalta vähän syvempään. Tein parin tunnin turhan lenkin kierrellen kympin ja vitosen välimaastoa. En löytänyt kaloja muualta, joten aamun avanto kutsui. Sinne jäi aamulla useampia viivoja alle.

Aamun avannon savuahven :)

Kun pääsin ”kuumalle” avannolle takaisin, pistin Nulikan estradille. No sieltähän se lauma taas saapui, viivoja viivojen perään! Kalat kyllä nousivat hyvin, mutta eivät meinanneet tärpätä millään. Pidin tasuria paikallaan, ei toiminut, vaan kalat suuntasivat pohjaan. Tein uittoliikettä, ei toiminut vaan sama reaktio. Värisytin, tärisytin ja nostin. No se oli ainoa liike, joka toimi. Välillä. Ihmeellistä, mutta ensin kalat olivat hurjina, että minä minä minä! Kaikki halusivat minun tasurin. Ja viiden sekunnin päästä kukaan ei halunnut sitä. Ehdin saamaan aina yhden tärpin tasurille nousevasta parvesta ja sen jälkeen kalat kyllästyivät.

Jaana was here

Kaloja tuli ehkä yksi puolessa tunnissa ja jouduin tosissaan tekemään hommia ja taikatemppuja niidenkin eteen. Nostin tasurin välillä avannosta pois ja kun taas laskin sen takaisin, melkein kuulin kalojen kinastelun: minä minä minä! Kaikki hyökkäsivät tärppäämään. Välillä pysyi kiinni, välillä söi huti.

Seitsemän oikein

Kalat olivat koko ajan lähistöllä ja vain Nulikka sai ne irtoamaan pohjasta. Myös pohjassa pomputtelu ja muutaman metrin nosto sieltä sai kalat lähtemään perään. Ne saivat välillä aina jonkun ärsykkeen, sillä yksikin kala hotkaisi peräkoukun. Yleensä ahvenet ovat olleet alakoukussa..

Tänään Nulikka oli ahventen suurinta herkkua

Iltapäivällä näin vielä serkun kaverinsa kanssa ja heillekin oli noussut useampia filekaloja. Ehkä he olivat lukeneet minun monista tyhjistä reissusta ja säälistä lahjoittivat kalansa minulle :) No kyllä kelpasi ja savukala maistui jo suussa. Kiitos Janne ja kaveri! :)

Päivä oli ihan huippu vaikkei kaloja loppujen lopuksi montaa tullutkaan. Koko päivänä ei tarvinnut laittaa edes takkia päälle, kun keli oli niin lauha. Aurinko pilkahti välillä pilven raosta ja mietin, että miksei aina voisi olla maaliskuu… Täydelliset pilkkikelit ja mikä parasta, kala taitaa alkaa syömään ;) Pikkuisen jäätiin vielä tavoitteesta, mutta ehkä ensi kerralla! :)

Sonkari, nyt jo ikävä…