Ei löydy isoja ahvenpotteja mistään. Parina viime päivänä ahvenen syönti on onneksi näyttänyt pieniä elpymisen merkkejä, mutta ihan yksittäisiä ovat saaliskalat olleet.

Perjantaina lähdettiin kokeilemaan Juurusvettä. En ole koskaan käynyt siellä aiemmin pilkillä ja voi olla, että en mene toista kertaa :) Se järvi käyttäytyi minua kohtaan vähän ärsyttävästi. Oltiin yhdeksältä jäällä ja aikomuksena oli kierrellä 6-8 metrin penkkoja. Mentiin kesällä pieniä kuhia antaneelle paikalle, josta pilkkikaveri sai pari talvea sitten hyviä puolen kilon ahvenia. Potentiaalinen paikka siis.

Jäällä oli lunta muutama kymmenen senttiä ja kulkeminen raskasta. Kaiku oli hiljainen ja piirsi vain omaa tasuria joka paikkaan. Puolen päivän aikaan saatiin pilkkikaverin kanssa hepulikohtaukset ja todettiin, että meillä on pilkkimiesten ylikunto. Ollaan etsitty syöviä ahvenia niin ahkerasti (hulluna) ilman tulosta, että kyllähän se jossain alkaa tuntumaan. Keli muuttui pikkuhiljaa hirveäksi ja se ei ainakaan parantanut mielialaa. Päätettiin lähteä rantaa kohti, mutta kokeiltiin vielä aamun ensimmäiset avannot.

Kohta pilkkikaveri nostaa reilun puolen kilon ahvenen jäälle. Whaaaat? Ylikunto loppui saman tien ja juoksin itsekin hottipaikalle. Nytkö alkaa se syöminen vihdoinkin? Tein avannon muutaman metrin päähän ja kalat tärppivät pilkkikamun tasuriin. Kalaa näkyi kuulemma koko ajan alla ja tasurille tuli hyviä nousuja. Minulle sattui tyhjä avanto, joten tein toiselle puolelle uuden. Ei siinäkään mitään. Kun kaikki ilmansuunnat oli kokeiltu ja vähimmillään avantojen väli oli vain pari metriä, aloin myydä maatani. Keskimmäisellä avannolla kuhisee kaloja alle neliön alueella ja minun tekemät avannot ympärillä eivät piirrä mitään!

Pilkkikaveri tyhjensi keskimmäisen reiän ja häippäsi siitä. Koin tilaisuuteni tulleen ja hyökkäsin heti sille avannolle. No totta tosiaan, kalaahan siinä alla oli. Jäljellä olevat olivat valitettavasti vain leikkimielellä, joten koko päivän saldoksi minulla tuli yksi tärppi! Kun rämmittiin rantaan poikittain satavassa lumituiskussa, ajattelin pitää lauantaina välipäivän.

Ainoa kuva Juurukselta, näyttääkö houkuttelevalta pilkkikeliltä? =)

Aika kuitenkin kultasi muistot illan aikana ja lauantaiaamuna suunnattiinkin jo uusille vesille ;) Yön aikana pakkanen oli kiristynyt tosi paljon ja säikähdin, kun vilkaisin pakkasmittaria: -18C! Voiko edes olla mahdollista? Tarkistin vielä Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja totta se oli. No, onneksi oli tosi lämmin pilkkipuku.

Ylikuntoisina päätettiin suunnata jollekin tosi helpolle paikalle, jonne ei olisi pitkä matka ja jossa jäälläkään ei tarvitsisi taivaltaa mahdottomia määriä. Lähdettiin Neulaniemeen, jossa oltiin jo kahdeksalta aamulla. Jäällä oli tajuttomasti loskaa, pahimmillaan 20cm ja siihen vielä lumet päälle. Onneksi kävelymatka ahvenpaikalle oli vain 400 metriä, mutta hikihän se tuli silti. Edellispäivän ämpee oli pyyhkiytynyt mielestä ja päivälle oli taas suuret odotukset :)

Ensimmäinen avanto oli tyhjä, kunnes toisin todistettiin. Todistajana oli taas jälleen kerran Kalarosvo. Hyvä köllikkä jään paremmalla puolella ja päivä vasta alussa. Joko se nyt alkoi se armoton ahvenen syönti?

Aloita aamusi ahvenella!

Omnomnom

Latasin ahvenen kuvan Fish me luck Facebook-ryhmään, sillä halusin näyttää, että nyt se ahven syö. Se oli virhe! Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä se appura jäi päivän ainoaksi. No sentään yksi, sekin lämmitti mieltä. Taas vähän täytettä savupönttöön.

Tältä sen pilkkikelin pitäisi näyttää, eilen osan päivästä oli näin kaunista!

Tälle päivälle säätiedotus näytti ihan huippukeliä. Lauhaa ja poutaista. Lähdettiin Rönön suunnille ja kävelymatka kalapaikoille onnistui jäätietä pitkin. Olisin voinut kävellä vaikka kymmenen kilometriä, sillä tietä pitkin oli niin kevyt kävellä. Ahkio tuli perässä kuin höyhen. Eikö kaikille kalapaikoille voisi mennä jäätie? ;)

Mentiin erään patin penkalle ja se olikin jyrkempi, mitä tajuttiin kartan perusteella. Molempien avannoilla näkyi reilussa 10 metrissä eloa. Päättelin kalojen olevan tottakai kuhia. Kalarosvolle tuli nousuja, mutta ei tärppiä. Vaihdoin tasuriksi Sillin ysin, jolla olen saanut aiemmin kuhia. Laskin tasurin hieman pohjan yläpuolelle ja pohjasta lähti viiva kohti. Ohutta piirsi ja pieneltä näytti, mutta mukava se olisi Kallavedestäkin pilkkikuha saada.

Kala nousi tasurille asti ja aloin värisyttämään tasuria, jolloin kala tärppäsi. Ei muuta kuin kelaamaan sitä jäälle. Huusin pilkkikaverille, että kala on kiinni ja epäilin sitä pieneksi ahveneksi tai kuhaksi. Hämmästys oli suuri, kun jäälle nousi matikka!

Nauramisesta ei meinannut tulla loppua, en ihan heti olisi matikaksi kalaa arvannut, mutta niin vain nousi tasurille samaan tapaan kuin kuha tai ahven. Monet asiat loksahtivat samalla paikalleen, olen nimittäin nähnyt useinkin luotaimessa juuri tuon näköisiä pohjan tuntumassa möyryäviä viivoja ja ihmetellyt mitä ne ovat. Selvisi nyt sekin. Ja yleensä niitä on näkynyt yli kymmenessä metrissä.

Värisytin tasuria, niin matikka tarttui leuastaan kiinni

Vaikka ne matikat sopassa hyviä ovatkin, päätettiin vaihtaa paikkaa vähän matalampaan. Ja pikkuluiru pääsi takaisin kasvamaan, yhdestä pienestä ei paljon iloa olisi ollut. Käveltiin eräälle kesällä kuhia ja ahvenia antaneelle patille. Ehkä kalat hengaavat siellä talvellakin..

Matikka matkalla kotiin

Patilla oli syvyyttä kahdeksan metriä. Hiljaista oli ja sain sieltä ainoastaan yhden ahvenen. Joo, matalampaan se on lähdettävä, kun edellisen päivän ahvenkin tuli neljästä ja puolesta metristä. Samoin Juuruksella pilkkikaverin ahvenet tulivat vitosesta ja Virmaksellakin vähäiset kalat löytyivät kuudesta metristä.

Mentiin eräälle kutosen patille ja jäin sen reunaan seiskaan. Luotaimessa näkyi silppuparvi viidessä metrissä. Pistin Kalarosvon parven alle päivystämään ja menin itse Facebookiin. Syrjäsilmällä näin, että pohjaan ilmestyi paksu viiva ja pistin kännykän pois. Viiva lähti nousemaan kohti ja sanoin pilkkikaverille viereiselle avannolle, että tule nostamaan anturi pois (pilkin anturin kanssa samasta avannosta). Kaveri kysyi, että joko kala on kiinni. Sanoin, että ei ole, mutta nousee ja on varmasti hauki. Pidin omat käteni tiukasti vavassa.

Samassa kala teki syöksyn ja tärppäsi. Siimassa tuntui tyypillinen hauen jumputus. Pilkkikaveri tuli juuri sopivasti auttamaan anturin kanssa ja sain kalan kelattua hyvin jäälle. Ei voi olla totta, ahven!! Mikä oli se hauen syöksy äsken ja mitä oli se haukimainen säntäily siiman päässä? No kivempi ylläri tämä tietenkin oli, kuin pieni hauki. Tulipahan taas savupönttöön täytettä.

Taas siis nähtiin se, että miten tehokas on paikallaan oleva tasuri. Ahven tuli tosi aggressiivisesti kohti ja hotkaisi ”kalan” suuhunsa. Kaikuluotain helpotti taas tämänkin saamisessa, sillä monesti silppuparven alle laskettu tasuri on todella tehokas. Niin se muuten taisi kilon ahvenkin viime keväänä tulla ;)

Sama Kalarosvon tasuri toimi eilen ja tänään

Syönti oli huonoa ja vain yksi tasuri toimi: Kalarosvo! Ai niin, tulihan se matikka Sillillä =) Pilkkikaveri teki Jaanat ja pommitti minun hottiavannon ympärille reikiä, mutta ei se hyödyttänyt mitään. Hänelle tuli vain yksi tärppi päivän aikana. Vähän sama homma kuin Juuruksella, paitsi että minä olin tänään saamamiehenä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä näin päin tämä homma ei tuntunut yhtään turhauttavalta ;)

Tänään tein avannot ”vanhanaikaisesti” veivaamalla =)

Sain hottiavannolta vielä yhden ahvenen ja sitäkin houkuttelin vaikka millä tasureilla. Siinä se pyöri avannon alla ja tein kaikkeni saadakseni sen. Vihdoin Kalarosvo niitti satoa ja minä olin tyytyväinen pilkkijä =) Pienihän se oli, pienempi mitä kaiun perusteella luulin, mutta sainpas sen ylös. Iltapäivällä oli aika suunnata kotiin. Hyviä merkkejä on kyllä parin päivän aikana tullut, mutta näistäkin ahvenista on kiittäminen vain yhtä ihmistä: Joensuun Tommia. Ilman Kalarosvoja moni reissu olisi ollut mp. Kiitos Tommi! :)

Tänään on luvassa taas herkuttelua, sillä aion pistää Muurikan töihin ;)

Tänään suuntana oli Virmasvesi. Oltiin jäällä yhdeksän maissa ja päätettiin aloittaa kalastus muutaman sadan metrin päässä olevalta penkalta. Vettä siinä oli kuutisen metriä. Keli oli tänään aikalailla samanlainen, kuin viimeisen viikon aikana kaikkina päivinä eli lumen rätkytystä. Suuria toiveita ei päivälle siis ollut.

Tänään repusta löytyi myös pieniä mikrotasureita, sillä sain vinkkejä, että isot tasurit kannattaisi jättää kotiin. En jättänyt, mutta otin isojen kaveriksi pienempiä. Ennen vanhaan pilkin vain mikrotasureilla ja hyviä ahvenia sain niilläkin. Ei se vieheen koko siis ole verrannollinen saaliskalan kokoon. Nykyään tulee uitettua isompia vieheitä, mutta pitäisi jaksaa välillä kokeilla myös pieniä karvapyrstöjä.

Tämä löytyi kalastuslaatikon kätköistä, taitaa olla suoraan 90-luvulta =)

Kaiku piirsi ensimmäisillä avannoilla pieniä ahvenia. Positiivista kuitenkin, että ahven oli aktivoitunut, vaikka alla olevat olivatkin sinttejä. Yksi sormen mittainen tuli mikrotasurilla, joten pistin pikkutasurin takaisin rasiaan. En minä jaksakaan näitä tämän kokoisia.. Isoihin tasureihin ei takuulla tule kukkoahvenia :)

Jatkettiin etsimistä ja mentiin matalampaan. Käväistiin kolmosessa asti, mutta sieltä ei löytynyt enää mitään eloa, ei edes silppua. Lähdettiin siis takaisin vähän syvempään. Reikiä reikien perään, mutta isoa kalaa ei löytynyt millään. Kello alkoi kolkutella puolta päivää ja mitä oli saaliina? Kokemusta. Ja se yksi sintti. Minähän toivoin ahventa, nyt se toive oli toteutunut. Unohdin toivoa isoa ahventa..

Montakohan viikkoa keli vielä jatkuu tällaisena?

Kolmen tunnin käppäilyn jälkeen lähdettiin takaisin kohti rantaa. Päätettiin kokeilla vielä viimeisestä kutosen penkasta ennen rantaa, vaikka toiveita syövästä kalasta ei ollutkaan. Ei sitä kyllä kotiinkaan vielä kehtaisi lähteä, kun kello oli ihan liian vähän. Pilkkikaverin avannolla oli kuulemma isompia kaloja alla ja hänelle tuli pari hyvää tärppiäkin. Kysyin tietenkin vinkkiä, että mihin tärppäsi. Kalarosvon pieneen kiiskeen. Tein itselleni avannon muutaman metrin päähän ja laitoin, minkäs muunkaan, kuin samanlaisen Kalarosvon pikkukiisken uimaan :)

Jaahas, muutamia nousuja tuli minullekin, mutta eivät tärppänneet millään. Pidin tasuria paikallaan, värisytin, nostin, laskin ja tein kaiken maailman temput. Ei edes hipaisua. Laskin tasurin lähelle pohjaa ja lähdin nostamaan värisyttäen ylöspäin. Vihdoinkin hento tärppi ja pikaisesti kala ylös. Ei voi enää huonommin olla kala kiinni, mutta 1-0 Jaanalle. Ihan hyvä savukala ja alla näkyi olevan lisää. Äkkiä tasuri takaisin, mutta enää en saanut kaloja tärppäämään. Kiinnostusta oli, mutta ei ottihaluja.

Kalarosvo kiisken värissä kiinnosti

Vaihdoin ison ahvenen nahkaisen Kalarosvon uimaan ja tein sillä samat rituaalit. Ei tärppejä. Päätin vaihtaa tasuria ja lähdin nostamaan rosvoa pohjasta ylöspäin ja juuri kun sain rosvon jäälle, näin että kala oli lähtenyt seuraamaan sitä lujaa vauhtia. Apua, tuo tulee hirveää kyytiä kohti, joten otin toisessa ongessa valmiina olevan Kalaja-kevennetyn ja laskin avantoon. Kala oli noussut kutosesta ykköseen ja oli ihan avannon alla, kaikukaan ei enää sitä piirtänyt. Heti, kun sain Kalajan jään alle, tuli ihan armoton tärppi. Ihan *piip* iso ahven kiinni, mutta vastaisku oli olematon. Aloin ohjaamaan kalaa avantoon ja tunsin painavan köllikän siimassa. Ja sitten se irtosi :( Niin lähellä, mutta niin kaukana. Ei ole kyllä koskaan käynyt noin, että kala ui täysillä vieheen perässä ja nousee kuusi metriä. Ilman luotainta olisi tuokin karkuutus jäänyt kokematta, joten onko se nyt sittenkään niin hyvä vehje ;)

Kaksi ja puoli tuntia etsin kahdenkymmenen neliön alueelta sitä körmyä, mutta sehän hävisi kuin tuhka tuuleen vieden kaikki muutkin syövät kalat mennessään. Talven kirvelevin karkuutus, ärsytti aika kovasti. En uskalla edes arvailla sen kokoa. Eilen kuulin kommentin, että Virmaksessa on mahdollisuus parin kilon ahveneenkin. Tuskin se niin iso oli, mutta talven enkka olisi ollut varmasti. Tänään melkein sain pientä lohdutusta viime aikojen kalattomuuteen, mutta vain melkein. Sainkin vaan suolaa haavoihin. Tämmöistä tämä on :)

No, onhan päivä vielä huomennakin. Pakko se on vaan yrittää, josko ahvenen köriläs ensi kerralla tulisi jäälle asti. Mitenkäs muilla, onko merkkejä ahvenen aktivoitumisesta? Tänään jo vaikutti hyvältä sen 15 minuuttia, tästä on suunta vain ylöspäin :)

Kirjoittelin viime viikolla Pirttilahden kalastusreissuista. Perjantaina löydettiin savuahvenia ja tarkoitus oli lähteä lasten kanssa lauantaina nostelemaan isoja ahvenen kölliköitä jäälle. Minä kun luulin löytäneeni ihan huipun kalapaikan..

”Luulisin, että tästä minun tassun kohdalta tulee kalaa”

Sain kaksi kolmasosaa lapsista lahjottua lauantaina mukaan. Rannassa kerroin, että kalapaikalle on vaan 800 metriä matkaa ja siitä pitäisi tulla hyviä kaloja. Päästiin lumituiskussa ja tuulessa perille ja jään alla oli aivan hiljaista. Valitettavasti perjantain syönnistä ei ollut enää tietoakaan. Lapset rakensivat jäälle altaan kaloja varten, mutta työ meni hukkaan. Eivät edes äiti tai isi löytäneet kaloja sinne uimaan.

En siis ainakaan lauantain reissulla saanut vielä pilkkikärpästä lapsiin puremaan, vaikka lapset kokeilivat pilkkiä luotaimenkin kanssa. Tylsäähän se on yhtä viivaa tuijottaa.. No ehkä keväämmällä joku päivä kala syö paremmin.

Tyttö valitsi itse tasurin siiman päähän, Kalarosvo miellytti silmää eniten :)

Sunnuntaina mentiin jo neljättä päivää peräkkäin Pirttilahteen. Pommitettiin samaa aluetta, mistä sain perjantaina vajaan puolen kilon ahvenen. Pakkohan siellä on olla muitakin. No, sunnuntain saldona kaksi haukea eikä mitään havaintoja ahvenista. Voisiko joku kertoa, milloin ahven alkaa syömään? En nyt sano, että tämä turhauttaa, sillä kalastushan on ihanaa, mutta olisihan se joskus kiva tuoda jotain kotiinkin kalareissuilta.

Sunnuntaina tuulen voimakkuus 8m/s, pikkuisen meinasi naama jäätyä

Maanantaina ajattelin, että en luovuta, lähden vieläkin etsimään niitä Pirttilahden ahvenia. Keli oli jatkunut lähes samanlaisena monta päivää. Munathan ne meni pataan maanantainkin reissulla. Ahti voitti tämän skaban, nyt saa Pirttilahti rauhoittua jonkun aikaa.

Huomatkaa ergonomisuus luotaimen kanssa pilkittäessä, niskaparat…

Aurinko näyttäytyi, kalat eivät

Talvikalastus on kyllä hyvää liikuntaa, varsinkin ilman moottorikelkkaa. Reidet alkavat olla aika hapoilla monen päivän putken jälkeen. Jäällä liikkuminen kun on taas pikkuisen haasteellista muutaman kymmenen sentin lumikinosten takia. Onhan tämäkin tietysti tapa säästää, kun ei tarvitse käydä salilla. Voi käydä kalassa ;) Nimimerkillä: en ole koskaan käynyt salilla, enkä käy :)

Tänään siis skipattiin Pirttilahden ahvenmestat ja suunnattiin pitkästä aikaa Sotkalle. Aamulla oli loistofiilis ja tunne, että nyt tulee isoja ahvenia ja kuhia. Mentiin suoraan viime vuoden helmikuussa pilkkikaverille kahden kilon kuhan antaneelle paikalle. Ja mitäs siellä jään alla näkyikään? Ei mitään!

Tuttu näkymä jo monen päivän ajalta

Ei se Sotka siis ollutkaan yhtään sen parempi vaihtoehto. Yhtä tyhjää sielläkin. Päivän saldona kaksi maailman pienintä haukea eikä ahvenista merkkiäkään. Vajaan kuuden tunnin urakan jälkeen oli aika suunnata kotiin tyhjin kalarepuin. Huomenna ajattelin pitää lepopäivän, minun tuurilla ahvenen syönti sattuu huomiselle ;)

Tasuri ei paljon hävinnyt hauelle pituudessa

Sotkalla pyrytti aamupäivällä ihan mukavasti

Minkälaisia kalasaaliita teille on tullut? Onko yhtä heikkoa kuin minulla? Vai onko se edes mahdollista, ei kai kenelläkään voi tulla näin paljon tyhjiä reissuja :) Savustinkin odottaa kylmänä varaston nurkassa, voi kun pääsisikin taas käyttämään sitä. Täytyy varmaan hakea ”maksullista” kalaa kaupasta :)

Torstaina suuntana ehkä Virmasvesi, onko kokemuksia siitä järvestä tältä talvelta? Tänään sain taas tasurirasiaan täytettä, kun tilasin Taavitsaisen Ismolta kuoretasurin, tätä täytyy torstaina uitella :)

Muutettiin tammikuun lopussa Pirttiin ja nyt vihdoin päästiin testaamaan lähirantaa eli Pirttilahtea. Eilen savuahvenodotukset olivat kovat. Netissä olin nähnyt isoja ahvensaaliita nousseen, joten luottavaisin mielin lähdettiin ”omasta rannasta” hakemaan kalaa.

Oltiin jäällä 9.30 ja samalla huomattiin, että siellä oli sata muutakin. Sattuipa samalle päivälle nimittäin pilkkikisat. No, me pilkittiin ihan eri alueilla kuin kilpailijat, joten ei tarvinnut paikoista tapella :) Suurin osa kilpailijoista näkyi pommittavan parin kolmen metrin paikkoja ja me taas pilkittiin vähintään kuudessa metrissä.

Ensimmäinen avanto ja Kalarosvo ehti uimaan ehkä minuutin. Viiva lähti pohjasta kohti ja tärppäsi. Pieni hauki kävi jäällä kääntymässä. Ajattelin mielessäni, että tosi monta reissua on alkanut juuri samalla tavalla eli aamun ensimmäinen kala on hauki. Ja päivä on jatkunut siitä kalattomana. Naureskelin, että jäiköhän tämäkin nyt päivän ainoaksi, ei kai sentään?

Jatkettiin tepastelua kauemmaksi lahukasta ja kokeiltiin kuhien toivossa vähän syvempiäkin kohtia. Täysin tyhjää! No jospa se syönti tästä paranisi.. Sain pari kuukautta sitten blogin lukijalta vinkin eräästä kalapaikasta, joten mentiin sille alueelle. Alue oli laaja tasainen paikka montun vieressä. Potentiaalinen, mutta hankala kartoitettava. Piti vaan alkaa tekemään reikiä ja kokeilemaan. Hiljaista oli ja välillä joku pieni sintti kävi tasuria ”haistelemassa”. Valitettavasti eivät maistelleet.

Miten voi olla niin vaikeaa, ei sitten millään löydy kaloja! Kello näytti jo iltapäivää ja toivo oli mennyt. Ei tullut savukaloja taaskaan. Ja se yksi hauen luikku jäi päivän ainoaksi, niimpä tietenkin.

Positiivista eilisessä oli ihana keli, jäällä oli niin hyvä kulkea. Ja joku kiltti oli ajellut kelkalla jalkakäytävät, ai että oli pikkuisen eri meininki liikkumisessa kuin tiistaina.. Laitettiin ahkioiden pohjaan silikonisuihketta, josta sain vinkin Facebookissa. Nyt luistaa :)

Tänään päätettiin lähteä kahdeksalta samalle alueelle. Jo heti aamusta oli toiveikas olo, pitäähän se ahvenenkin joskus syödä. Tepasteltiin edellisen päivän rei’ille, ne olivat vielä auki. Eipä aikaakaan, kun pohjasta tultiin Kalarosvoa maistelemaan. Jes, ihan ok savuahven! Tästä se lähtee :)

Ahven kävi tärppimässä tasuriin pari kertaa ennen kuin sain sen tartutettua

Ahvenen viimeinen matka

Ilo ahventen syönnistä loppui lyhyeen. Syöntipiikki kesti taas perinteisesti alle minuutin. Ei löydetty syövää kalaa millään tai mistään. Käveltiin useampi kilometri ja puolen päivän maissa päätettiin lähteä takaisin kohti rantaa.

Meillä oli vain yksi porakone-kairayhdistelmä mukana, kahdella akulla kylläkin. Tulomatkalla viimeinen akku alkoi yskähdellä uhkaavasti. Yhden reiän sain vielä itselleni tehtyä ja jouduin pilkkimään anturin kanssa samasta avannosta. Pilkkikaveri sai Kalarosvon kuorekevennettyyn tosi hyvän tärpin, joten kaivelin rasiasta oman samanlaisen uimaan :)

Lähdin laskemaan tasuria alaspäin, vettä oli 5,5 metriä. Nelosessa pysähdyin ja näin, kun pohjasta lähti parvi nousemaan kohti. Hmm, aika paksuja viivoja. Ne lähestyivät ja olin valmiina tärppiin. Kohta kaikki viivat kääntyivät takaisin kohti pohjaa. Eihh, odottakaa minua!! Laskin äkkiä tasurin parven perään ja kalat kiinnostuivat uudestaan. Sain tärpin, ja ai niin, se valtava anturiteline on samassa avannossa. Pidin onkea ilmassa ja siiman tiukalla sillä välin, kun otin anturin avannosta. Pysy nyt kala kiinni.. Kelasin siimaa sisään ja kohta sain perukkeesta kiinni, josta nostin kalan jäälle. Kylläpä pystyi taas yksi kala pelastamaan koko päivän vaikkei valtava ollutkaan! Kallavedestä en kuitenkaan ole tuon kokoista vielä pilkillä talvella löytänyt, joten 483 grammaa jäi historian kirjoihin. Tai tuskin jäi, mutta enköhän minä sen pari viikkoa muista :)

Pilkkikaveri sai tiristettyä akusta vielä viimeiset virrat, jotta sain anturille oman avannon. Sitten se raukka alkoi toivonkipinä silmissä tekemään minun hyvän apajan viereen itselleen reikää. Samuli Edelmann lauloi jossakin, että pienestä kii, niin pirun pienestä kii. Ei jaksanut kone enää vääntää kuin puolikkaan avannon ja sain nauttia yksin siitä apajasta ;)

Huomasin, että isojen ahventen parvi liikkui aina välillä avannon alla ja sitten hävisi jonnekin. Kokeilin taas niin monet tasurit läpi, mutta tänään vain Kalarosvo toimi ja välillä ei sekään. Sain avannolta vielä yhden ahvenen ja sitäkin jouduin houkuttelemaan tosi kauan. Syönti kuitenkin piristyi iltapäivällä aamun olemattomaan syöntiin nähden, joten jokohan se kala huomenna söisi hurjana? ;) Ahventen lisäksi tänään tuli pari haukea eli kahden päivän ja 12 tunnin saldo on kolme haukea ja kolme ahventa. Wuhuu.

Tänään missiona on lahjoa lapset jollakin ihmekeinolla huomiselle reissulle mukaan =) Ja huomenna illalla on sitten vihdoinkin tarkoitus savustella kalaa :)

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja pilkille aikoville! Nyt on mukava keli liikuskella jäällä :)

Mitäpä se olisi pilkkiminen ilman tyhjiä reissuja? Ei kerrassa mitään. Aamulla kysyin Ahdilta, että voisiko tänään olla ahventen savustuspäivä? Se vastasi, että ei. Kävin kuitenkin haukkaamassa muutaman tunnin raitista ilmaa.

Jäällä liikkuminen oli edelleen hankalaa ja tuskaista. Lähdettiin rannasta kohti kilometrin päässä olevaa penkkaa ja matkanteko oli tosi hidasta. Jokainen askel upposi loskaan ja koska oli pakkasta, ahkion pohjaan jäätyi jääkokkareita. Muiden ahkiot luistivat hyvin, mutta heikoimmalle pistettiin vähän lisähaastetta :) Tuntui kuin olisin vetänyt tiiliskivikuormaa kävelymatolla. Askelia kertyi, mutta matka ei edennyt. Ihme, jos en kohta ala näyttämään Bull Mentulalle.

Vihdoin olin perillä kalapaikalla, hikisenä, mutta innokkaana. Viime viikolla kaira ei uponnut jäähän millään ja jännittyneenä aloin tekemään avantoja. Jes, upposi kuin veitsi voihin. 48 kierrosta, mutta pistetään vielä toinen avanto viereen. Hyvinhän se loskajäähänkin puree, Moraan voi luottaa :)

Päivälle ei sen ihmeempiä odotuksia ollut, sillä savukalaa ei olisi tiedossa. Pohjassa näkyi kaloja, joita houkuttelin kaikin mahdollisin keinoin. Ei tärppiäkään, joten päätin vaihtaa paikkaa. Kolmas avanto olikin jo vähän haastavampi tehdä. Sen jälkeen Mora alkoi näyttämään vanhoja merkkejään eli terään kertyi jäämöykky. Hermot kiristyivät taas pikkuisen lisää, jäätä oli ahkion pohjan lisäksi kairan terässä. Pilkkikaverin porakoneella tuunattu kaira auttoi neljännen avannon teossa ja aloin samalla haaveilemaan samanlaisesta vempeleestä.

Yleensä aina kun syö eväitä, pohjasta irtoaa viiva

Kello oli vaille yhdeksän ja vihdoin alkoi avannon alla näkymään kunnollisia viivojakin. Ei muuta kuin Kalarosvon kuoretasuri hommiin. Kalat eivät millään meinanneet nousta väliveteen, melko pohjasta asti piti käydä houkuttelemassa. Alla oli pari hyvää kalaa ja vihdoin toinen lähti määrätietoisesti kohti. Värisytin rosvoa ylöspäin ja tunsin hennon tärpin. Nyt on iso kala, mutta huonosti kiinni. Kelasin kalaa varovasti kohti avantoa, mutta pidin siiman kuitenkin koko ajan tiukalla. Kala oli jo ihan avannon alla, mutta sitten se irtosi. En voinut kurkata avantoon, sillä en halunnut nähdä sitä raitapaitaa. Se oli tosi iso ahven tai pieni hauki. Harmitti hulluna, mutta välillä tulee pahoja karkuutuksia. Olin kaksi tuntia vielä sillä samalla avannolla ja yritin saada kalan tärppäämään uudestaan. Viivoja oli alla, mutta eipä niitä kiinnostanut.

Ai se karannut kala? Se oli jotain tämän kokoinen..

Pakkasta oli vajaa 10 astetta ja tuuli tosi kova. Siimakin jäätyi vähän väliä vaparenkaisiin ja sormet olivat jäässä. Tänään ei ollut yksi maailman parhaimmista pilkkipäivistä, mutta ehkä se sinne top tonniin mahtuu. Passiiviset kalat, loska, jääkimpaleet, kauhea tuuli, kammottava karkuutus.. Menkää ihmiset pilkille, se on ihanaa! :)

Ranta alkoi houkutella iltapäivällä, sillä pilkkiminen ei oikein edistynyt. Parempi kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua. Parin pullan voimalla olin ensimmäisenä rannassa, tuntui, kuin olisin maratonin voittanut. Kieltämättä raskas päivä ja kun eilen rakensin pihaan lumilinnan, niin jokainen lihas oli jo ennestään burn outissa. Mutta nyt on huono päivä unohdettu ja jospa sitä savukalaa sitten ensi torstaina ;)

Viime viikon torstaina tuli tehtyä pikareissu jäälle ja alla muutama kuva päivästä. Vettä satoi kaatamalla ja oli kylmä, mutta sain sentään pari ahventa. Ei ehkä sekään päivä niitä ikimuistoisimpia pilkkireissuja =)

Kalarosvo, mikä muu muka

Vihdoin alkoi olo kohenemaan ja jaksoin lähteä jäälle. Nyt kun ollaan uistelugurun kanssa melkein naapureita, niin välillä tulee varmasti heitettyä yhteisiä kalareissuja. Niin myös tänään. Pirttilahdesta on helppo lähteä sekä kesällä että talvella kohti hyviä apajia. Sepolla on kelkka ja tänään siinä oli ”takapelkääjän” paikka vapaana, joten ilman muuta pomppasin kyytiin, kun mahdollisuus tuli. Viimeksi taisinkin olla moottorikelkan kyydissä lapsena, jolloin kuskina oli mummo. Seppo ei tänään ajanut onneksi ihan yhtä kovasti ;) Terveisiä Kerkolle :)

Startattiin kahdeksalta, sillä kohteena oli eräs paikka, josta on viime päivinä tullut ahvenia aamupäivisin. Matkaa kohteeseen oli viitisen kilometriä ja jos se olisi pitänyt kävellen taittaa, olisin korkeintaan puolessa välissä menossa. Jäällä oli niin järkyttävä keli, en muistakaan milloin olisi viimeksi ollut noin vaikea liikkua. Loskaa monta kymmentä senttiä ja kulkeminen oli kelkallakin vaivalloista. Eikä siinä vielä kaikki. Avannon tekeminen ei onnistunut ollenkaan. Joko flunssa vei voimat tai jää oli jotenkin ärsyttävällä päällä. Sain tehtyä pari puolikasta avantoa tänään itse ja muissa jouduin turvautumaan Sepon apuun. Onneksi valmiita avantoja oli ennestään muutamia.

Sain viime viikolla ihanan uuden Kalarosvon tasurin ja tänään aloitin pilkkimisen sillä. En ehtinyt laskemaan tasuria vielä lähellekään pohjaa, kun ahvenen näköinen viiva lähti pohjasta kohti. Läheni ja läheni ja viimein tuli kohdalle. Värisytin tasuria ylöspäin ja sitten tuli tärppi. Ei muuta kuin kala ylös ja ajatuksissani näytin Tommille peukkua. Toimii, kyllä Tommi tietää mistä ahvenet tykkäävät. Nostin kalan jäälle ja leuka loksahti alas. Puolen kilon siika! Mitä ihmettä? Olin täysin varma ahvenesta, mutta näköjään siellä pyörii valeahvenia.

Jatkoin pilkkimistä ja vähän väliä luotaimen näytölle pörähti parvi vekkuleita viivoja. Siiat olivat hulluina, mutta eivät oikein syönnillään. Tai kai niitä olisi morrivehkeillä napsinut kymmenittäin, mutta minulla jäivät tärpeiksi. Olivat ne kuitenkin tasureista jollain tasolla kiinnostuneita. Siian tärppi on niin hentoinen, että minun vastaisku repi huulet alta aikayksikön. Pari karkuutusta tuli vielä ja yksi iso siika karkasi ihan avannon alla. Ehdin nähdä vain ison läskin kyljen. Se olisi sopinut niin hyvin minun savupönttöön :(

Aamupäivä meni siikojen kanssa leikkiessä. Vaihdoin puolen päivän maissa vähän matalampaan, kuuteen metriin. Aamupäivän olin pilkkinyt reilussa seitsemässä metrissä. Pohja piirsi ihan tyhjää ja päätin kokeilla ahvenväriä. Isot tasurit eivät olleet toimineet, joten laitoin Kalapelen vähän pienemmän ahventasurin uimaan. En ehtinyt laskemaan tasuria kuin ihan vähän, kun viiva irtosi pohjasta. Määrätietoisesti tasurille ja hento tärppi. Nostin kalan vähän rauhallisemmin ylös, kun siikahan se varmasti olisi. Avannosta nousi ahven. No kelpaa minulle ja tasuri takaisin, jos vaikka löytyisi enemmänkin raitapaitoja. Ei löytynyt ja se jäikin minulla päivän viimeiseksi.

Yhdellä kädellä kuvaaminen on haasteellista :)

Päätettiin lähteä kohti rantaa, mutta pysähdyimme matkalla muutamille potentiaalisille paikoille. Ei löytynyt syövää kalaa ja parilla viimeisellä spotilla en jaksanut edes viritellä omia vehkeitä enää, vaan tuijotin Sepon luotaimen näyttöä. Hiljaista oli, joten kotiin jouti.

Astronautti uudella planeetalla :)

Kiitos Sepolle päivästä sekä kipinästä hankkia oma kelkka =)