Tänään alkoi joulutauko pilkkihommissa ja muutaman päivän ajan keskitytään herkuttelemaan ja rentoutumaan.

Kävimme tällä viikolla vielä jouluvalmistelujen lomassa pilkillä, mutta syönti on ollut heikkoa. Päivän ahvensaldo on jäänyt joka kerta muutamaan ahveneen. Keskiviikkona käytiin Virmasvedellä ja reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun jäätilanne oli sen verran vaihteleva. Emme uskaltautuneet kuin 400m päähän rannasta, kun jää vaikutti niin pehmeältä joissain kohti.

Talven eka reissu Virmasvedelle

Ahvenia ei löytynyt millään ja luotain piirsi 99% päivästä tyhjää. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi joskus osua kunnon syöntiin, kun ravaan kalassa niin paljon, mutta jostain syystä osaan aina valita huilipäiviksi ne ahventen hurjimmat syöntikekkeripäivät. Tarvitsen kristallipallon, vieläkö ehtii toivoa sitä joulupukilta?

Tyhjä ruutu

Virmasvedellä siiman päähän eksyi vain yksi parempi ahven, joka oli pitkä ja hoikka. Se puri Kommon uutta isompaa kevennettyä mallia. Kommo teki minulle tasuriin spesiaalivärin, joka on takinkääntäjäväri: toinen kylki musta ja toinen valkea.

Tämä nousi neljä metriä tasurille, kun houkuttelin sen metrin nostoilla =)

Kommon tasurin ensiuinnilla ihan ok ahven :)

Lisäksi käytiin Pohjois-Kallavedellä pari kertaa, mutta sielläkin saaliit jäivät heikoiksi. Keli on ollut märkä ja tuulinen ja jäällä on ollut lähes mahdotonta kävellä liukkauden takia. Vielä on luut ehjänä *kop kop*, mutta kyllä meinasin useamman kerran ottaa ilmalennot. Ihan tajuttoman liukasta, kaikki lumi on sulanut pois ja vaihtunut vedeksi ja veden alla on peilijää.

Aikaiset linnut eivät napanneet matoja

Kalastustukikohta

Sain Tommilta uuden Kalarosvon prototyypin testiin ja olen uitellut sitä nyt pari päivää. Ihan yhtä hyvin ei testiuitot minulla alkaneet, kuin Tommilla, joka veti 40cm ahvenen koeuittoreissulla. Tasurin jigipyrstö on malliltaan ihan uudenlainen, mitä on aiemmin totuttu näkemään.

Tasurista löytyy sellaisia värejä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan

Huonosta syönnistä huolimatta tasuri on napsinut joitakin ahvenia ja kyllä se on tehokas kapistus. Lasket sen väliveteen ja odotat, että kaloja alkaa nousta pohjasta kohti. Kun kala on kohdalla, pieni värisytys ylöspäin ja pam, kala on kiinni. Ihan tajuttoman terävät rosteriset päätykoukut tuossa tasurissa, ei ole koskaan tullut reikiä sormiin pelkästä koukun kokeilusta, mutta nuo koukut menevät heti nahkasta läpi. Ei enää armoa ahvenille ;)

Lähes kaikki ahvenet söivät alakoukkuun ja koukku oli tosi hyvin kiinni. Ahvenet olivat vielä laittaneet suunsa kiinni, kun eivät meinanneet suostua luopumaan rosvosta ollenkaan. Väkisin piti aukoa suut, mutta minun rosvoa ne eivät kyllä vie, se on varma =)

Nyt vietetään joulu ja uusi vuosi alta pois ja sitten ensi vuoden alusta lähdetään kinkun sulatus askareisiin jäälle. Oikein hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Pistetään siimat kireiksi taas ensi vuonna!

Kyllä se pilkkiminen on kivaa eikä jäältä meinaisi malttaa olla pois ollenkaan. Muutaman päivän putki tuossa tulikin vedettyä =)

Ollaan koluttu Sotkanselkää muutamana päivänä, ainoa poikkeus tehtiin eilen, kun käytiin ensimmäisen kerran Kallavedellä. Sotka on ollut vaikea, ihan yksittäisiä ahvenia sieltä täältä ja melkein enemmän on saatu havaintoja hauista, kuin ahvenista. Ilmiselvästi on ongittu vääriä paikkoja, kun jotkut sieltä ovat kuulemma pussitolkulla isoja ahvenia kantaneet.

Sotkal eka, Sotkal vika

Torstaina löytyi jotain pientä :)

Ahvenille maistui sama Lunkerin jigi kuin kesällä

Jäätilanne Sotkalla on hyvä, kunhan ei mene liian lähelle laivaväylää. Oli vähän omituista pilkkiä, kun jäänmurtaja ja isoja laivoja huristi takaa ohi :)

Toisilla on vielä avovesikausi menossa :)

Eilen siis käytiin Pohjois-Kallavedellä ja siellä oli jopa parempi jää, kuin Sotkalla. Ainakin aluksi luulin niin, nimittäin yhden saaren vieressä olikin joku vaarallinen virtapaikka ja teräsjäätä oli vain kolme senttiä kohvan alla. Kyllä muuten peruutin aika nopeasti samoja jälkiä takaisin, kun niin ohuen kohdan löysin. Petollista siis, vaikka jossain kohti saattaa olla jopa 15cm teräsjäätä.

Eilen kala söi huonosti, aivan kuten koko pilkkikauden ensimmäiset päivät. Aamupäivällä sain muutamia pieniä ahvenia ja oikeastaan enemmän keskityin valokuvien ottoon. Siellä oli niin kaunista ja räpsin kännykän muistin puolilleen kuvia.

Oltiin jäällä puoli yhdeksältä eli ennen auringonnousua. Aurinkohan nousee puoli kymmenen aikaan, mutta ei siellä jäällä silti pimeää ollut. Keli oli unelma, ei ollut kova pakkanen eikä tuullut. Mikäpä olisi ollut kaloja nostellessa.

Puijon torni auringon nousun aikaan

Iltapäivällä laitoin Veli-Pekka Hammon kevennetyn pikkutasurin ensiuinnille Kallaveteen. Tasurin värit on tehty minun toiveiden mukaan ja ajattelin juurikin Kallavedellä toimivia sävyjä, kun kerroin Veli-Pekalle toivevärejä tasuriin.

Laskin tasurin avantoon ja jätin uimaan väliveteen. Pohjasta lähti välittömästi iso kala hitaasti kohti tasuria. Nyt on muuten ahven, tulee niin määrätietoisesti kohti. Odotin vain tärppiä ja kun kala tuli kohdalle, se tärppäsi heti. Ja arvatkaapas mitä sitten tapahtui? Melkein tulee kyynel silmään, kun ajattelen eilistä. Vapa katkesi!!!

Tartuin epätoivoisesti siimasta, josko kala olisikin vielä siellä, mutta ehei. Vaihdoin äkkiä tasurin toiseen onkeen ja sillä välin luotain piirsi kunnon ahventen ilotulitusta avannon alle. Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja yksi kala sieltä lähti taas nousemaan. Se ei piirtänyt lähellekään samanlaista viivaa, eli koko oli paljon pienempi. Kala tärppäsi ja tällä kertaa vapakin kesti, harmi, kun ensimmäinen ahven ei tullut ylös asti.

Veli-Pekka Hammon tasuri

Näiden avulla yritin houkutella parvea takaisin, ei tullut :(

Parvi meni menojaan enkä löytänyt sitä enää. Suunnattiin iltapäivällä kohti rantaa ja kai se pitää ajatella positiivisesti, olinhan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huoh.

Hienot maisemat lohduttivat

Viime yönä heräsin kolmelta ja kieltämättä eilinen tilanne pyöri päässä. Kyllä voikin harmittaa yksi ahvenen karkuutus paljon :( Tänään siis olin aamuvirkkuna, enkä saanut enää kolmen jälkeen unta. Ajattelimme käydä testaamassa vaikean Sotkan vielä kerran, ennen kuin pitäisimme pilkkitauon. Joulu vähän sotkee harrastusta, en ole kyllä koskaan aiemmin päässyt ennen joulua pilkille, joten ei ole tämmöisiä ongelmia ollut. Hei, nyt keksinkin mitä haluan Ahdilta joululahjaksi.. se liittyy lihaviin raitapaitoihin.

Oltiin Sotkanniemen rannassa kahdeksalta ja aika hämärää oli vielä siihen aikaan. Kierrettiin vanhoja edellisten päivien paikkoja, joista oli tullut muutamia ihan hyviä ahvenia. Viikolla pilkkikaverin isoin oli 400g.

Hämärän rajamailla

Tänään ei näkynyt oikein missään mitään. Jotain pieniä 100-150g nousi välillä mikrojigillä, mutta ensin sai kyllä houkutella hurjana, ennen kuin kalat suostuivat tärppäämään. Iltapäivän puolella sanoin muille, että lähden rantaa kohti. Kun ei syö, niin ei syö.

Menin kokeilemaan vielä aamun ensimmäisen avannon ja kas kummaa, pohjassa näkyi kaloja. Isoa tasuria niille ei uskaltanut tarjota, vaan pistin Rannan Henriltä saamani AK-tasapainon uimaan. Siinä on mätikoukku ja taitaa olla minun ainoa tasuri, jossa on värikoukku. Ehkä se maistuisi varovaisille kaloille…

Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja nehän ihastuivat siihen. Nostelin muutamia raitapaitoja ylös ja vapakin kesti, pistin nimittäin Kirpun vavan avokelaan. Minulla on nyt tuossa avokelassa paksu kuitusiima ja kyllä se on aikamoinen rasite vavalle, kun repäisen vastaiskun =)

Tuleekohan tuossa ongelmia, kun siima menee vain tuon ylimmän vaparenkaan läpi?

AK-tasapaino antoi mukavia raitapaitoja

Ahti oli kiltti ja antoi vielä muutaman kalan, osa alkoi olla jo ihan ruokakokoa. Aamun vaikeudet unohtuivat iltapäivällä ja pitkästä aikaa pääsee taas ahvenen makuun.

Jes, nyt se on startattu, pilkkikausi 2016-2017. Ole Ahti tänä talvena anteliaampi kalojen suhteen, kuin viime talvena!

Olen lueskellut keskusteluryhmistä pilkkijöiden kokemuksia alkukauden reissuista ja kyllä porukka on vetänyt hurjia tuloksia jo ihan ensimmäisillä reissuilla. Eräskin Tomi kävi kolme kertaa pilkillä ja sai kolme kilon ahventa, ihan uskomatonta. No, tekijämiehet on erikseen…

Tänään suunnattiin Sotkanselälle, sillä kuulin siellä viikonloppuna olleen jo hyvin jäätä. Sotkanniemestä kun lähtee kalaan, niin suht lähellä on hyviä kalapaikkoja. Muutaman sadan metrin kävelyllä saattaa siis löytää hyvät apajat. Saattaa.

Michelin-akka valmiina pilkkipäivään!

Minulla oli yksi haave päivälle: saada kala. Siitä on ikuisuus, kun viimeksi koskin kalaan, saati sain kalan. Ihan hirvittävä ikävä niitä eväkkäitä ja varsinkin rakkaita raitapaitoja. Ja se tunne, kun kala potkii siiman päässä…

Oltiin jäällä yhdeksän maissa, kyllä tähän vuoden aikaan kalapäivän pituus on mitätön. Muutama vaivainen tunti ja aamuhämärä muuttuu iltahämäräksi. Tallusteltiin jäälle ja kyllä siellä jälkiä oli, jopa moottorikelkallakin oli joku hurja ajanut. Jospa sitä siis turvallisin mielin uskaltaa kalapaikkoja lähteä etsimään. Kairailtiin matkan varrella ja teräsjään paksuus vaihteli viiden ja viidentoista sentin välillä ja jään päällä oli jonkun verran huonompaa kohvajäätä.

Yhdessä vaiheessa jäätä näytti olevan tosi vähän, silmämääräisesti vain reilu viisi senttiä, mutta kun se oli teräsjäätä, niin kyllä me siinä uskallettiin hengailla.

Tämän paksuista jäätä oli vielä helppo kairata

Olin niin onnellinen, kun pääsin istahtamaan ensimmäisen reiän eteen pitkästä aikaa, kyllä sitä hetkeä oli odotettu. Mitä tänään uitetaan?

Pilkkikauden ensimmäinen uimamaisteri oli Kalarosvo Sotkan ahvenen nahkaisine takkeineen :)

Tästä se lähtee!

Sain Moilasen Pertiltä pari tasuria testiin. Toinen on tosi erikoinen rauhallisesti leijaava lahnatasuri ja toinen malli antoi Pertille kilon ahvenen vähän aikaa sitten. Erittäin mielenkiintoista päästä uittamaan kumpaakin ja tänään molemmat jo ensiuintinsa tekivätkin. Lahnatasuri leijaa rauhallisesti sivulle ja palaa hitaasti takaisin. Varmasti tehokas kalojen houkuttelija!

Upeat värit tällä lahnalla!

Lahnatasuri on laiha :)

Mutta tänään kalat olivat karkuteillä. Ehkä pilkittiin väärissä paikoissa ja yhtä ison kalan karkuutusta lukuunottamatta hiljaista oli. Olin asennoitunut mp-reissuun, sillä olisihan se nyt jo vähän liikaa toivottu, että saisin kalan heti ensimmäisellä reissulla.

Minun oli tarkoitus kuvailla videoita, mutta kylmä pohjoistuuli ja pakkanen olivat eri mieltä. Että voi näpit jäätyä hetkessä! Muutaman pikkupätkän sain kuvattua, mutta ehkä panostetaan videokuvaukseen enemmän sitten vähän lauhemmilla keleillä. Ja kun kalatkin olivat tänään yhteistyöhaluttomia.

Testasin tänään uutta luotainta, josta kerroinkin vähän aikaa sitten linkki. Pelkäsin, että riittääkö 7Ah akku yhdeksi päiväksi, kun luotaimessa on kuitenkin viiden tuuman näyttö. Eipä ollut loppujen lopuksi hätäpäivää, vaikka seitsemän tunnin reissu heitettiinkin. Akkua oli jäljellä varmaan n. 80% vielä päivän päätteeksi, hyvä juttu. En pitänyt näytön kirkkautta täysillä, joten varmasti myös se vaikutti akun kestoon.

Tykkään kyllä tästä pilkkiasennosta, kun ei tarvitse niska kyyryssä tihrustaa näyttöä

Vanha retkijakkara hyötykäytössä

Näytön vasemmassa alareunassa näkyy, että akkua on vielä reippaasti jäljellä, vaikka luotain oli ollut päällä koko päivän

Iltapäivällä pelkkien tärppien ja karkuutusten jälkeen lähdimme pikkuhiljaa hipsimään kohti rantaa. Pilkkikamut olivat kyllä saaneet parit ahvenet ja Mauri sai jopa elämänsä ensimmäisen siian, kippis siitä, mutta minulle ei Ahti suonut antejaan. Olisihan se edes yksi kala ollut mukava saada jään paremmalle puolelle.

Päivä alkoi jo hämärtää ja kokeiltiin viimeiset paikat ennen rantaa. Luotain piirsikin elämää jään alle ja olin ihan ihmeissäni. Oltiinko me siis oltu koko päivä väärässä paikassa? Kaloja oli vaikea saada tartutettua, sillä ne nousivat tosi hitaasti ja varovasti tasurille ja hipaisivat tasuria huulillaan. Sitten kun hipaisun tunsi ongessa, luotaimen näytöstä näkyi, kun kala painui jo takaisin kohti pohjaa. Ehkäpä se olisi ollut morripäivä ;)

Toukkavehkeitä minulla ei ollut mukana, mutta kyllä se Ahti lopulta minulle heltyi parin raitapaidan verran. Minun tasurit olivat ehkä liian isoja ja pelottavia, ja päivän ainoat kalani sainkin pienellä mikrojigillä. No pääasia, että jollain :)

En päässyt ahvenen kanssa samaan kuvaan, kun kaikki kameramiehet olivat kaukana :)

Kylmä ja lähes kalaton, mutta niin ihana kauden avauspäivä. Näitä lisää ja jos Ahti vähän isompia ahvenia? ;)

Hämärää oli rantaan tullessa

Joko te muut olette aloittaneet pilkkikauden?

Minä odotan malttamattomana jäitä ja katson joka päivä pitkän sääennusteen, että joko nyt alkaisi vihdoin pakastamaan. Kalaan en ole päässyt ikuisuuteen, osaakohan sitä enää edes kalastaa ? Kuinka teillä jäiden odottelu sujuu? Onko tullut pitkä tauko kalastukseen vai oletteko päässeet vielä avovesille kalaan?

Kiitos Ilmatieteenlaitos, vihdoinkin kylmenevää

Pari viikkoa sitten olin ihan varma, että nyt se talvi tulee. Saatiin huollettua vene ja laitettua se talviteloille. Miksi ihmeessä muuten puhun monikossa… minähän en oikeasti ymmärrä veneiden huoltamisesta yhtään mitään, mutta onneksi tuo kalakaveri hallitsee ne hommat. Olin kuitenkin henkisenä tukena ja kyllähän jonkun pitää dokumentoida toimenpiteet. Räpsin siis valokuvia :)

Joku osa vaihdettiin uuteen :)

Siihen nukahti Puattinen talviunille, nähdään taas keväällä!

Muutama kaveri ehti jo pilkkikauden aloittaa ja pysyivät vielä kuivinakin. Minä en jäälle uskaltanut, odotan pikkuisen turvallisempia jäitä. Nyt 15 vuorokauden sääennuste näyttäisi siltä, että kelit alkavat viilenemään, toivottavasti ne jäät vihdoin tulisivat. Ei tätä kalastamattomuutta jaksa enää kovin kauan. Ikävä on jo kalastusrapsojenkin kirjoittamista :)

10. marraskuuta Pirttilahti näytti tältä ja olin innoissani näistä jäistä :)

13.11. joku oli käynyt pilkillä ja hiihtämässä Pirttilahdessa, itse en uskaltanut astua edes jalalla jäälle :)

Haaveilua

Olen saanut syksyn aikana testiin uusia tasureita ja ai että on mukava päästä niitä kokeilemaan. Onneksi ollaan vielä marraskuussa, eli jos joulukuun puolen välin tienoilla pääsisi pilkille, pilkkikausi voisi hyvällä tuurilla olla lähemmäs neljä kuukautta.

Mitähän kaikkea tämä talvi tuo tullessaan? Ainakin yksi kalareissu on jo sovittu Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa, lähdemme Puruvedelle treffeille :) En ole koskaan käynyt siellä, mutta juttuja olen suurista ahvenista tottakai kuullut. Tavoitteita en reissulle aseta, ei se iso ahven väkisin tule, mutta kunhan nyt kalan saisin. Ja olen innoissani koko reissusta muutenkin, sillä kukapa hurjaa paremmin ymmärtäisi, kuin toinen hurja ;) Siellä ei kai sitten morreja sallita, pitää varmaan piilotella ne muutamat omat =D

Tänä talvena aion myös kierrellä vähän uusia järviä tässä Kuopion ympäristössä. Kallavesi on niin iso järvi, että lähdetpä minne suuntaan vaan ja menet rantaan, niin yleensä olet Kallaveden rannassa :) Mukava olisi kokeilla uusiakin järviä, sillä Kallavesi ei ole ollut minulle mikään maailman anteliain koskaan, varsinkaan talvisin. Vaikea järvi.

Onko kellään suosituksia potentiaalisista järvistä noin 50 kilometrin säteellä Kuopiosta? Olen avoin ehdotuksille, lähdetään vaikka yhdessä pilkille! :)

Tähän loppuun vielä muistutus veitsenteroitinten alennuskoodista. Testasin syksyllä Chef’s Choice testivoittajaveitsenteroitinta (pääset lukemaan postaukset tästä ja tästä) ja olen ollut teroittimeen todella tyytyväinen. Te lukijat saatte Mastermark Brands verkkokaupasta -20% alennuksen kaikista veitsenteroittimista ja alennus on voimassa 15.12. asti. Tästä linkistä näet kaikki veitsenteroittimet. Postikulut saatte puoleen hintaan. Siitäpä vaikka pukinkonttiin ;)

Oletteko katsoneet lähipäivien sääennusteita? Nousiko teilläkin suupielet ylöspäin, kuten minulla? Me aletaan olla lähellä talvea :)

Voi että jos se menisikin niin, että saisi melkein lennosta vaihtaa kesäkalastuksen pilkkimiseen. Reilu viikko sitten Savoon satoi ensilumi ja sittenpä sitä sadetta jatkui monta päivää. Vedeksihän se jossain vaiheessa vaihtui ja kaupan päälle antoi vielä kauhean tuulen, joten arvata saattaa, että kalastuksesta on pystynyt vain haaveilemaan.

Jos tuo sää nyt jatkaisi kylmenemistään, niin hyvällä tuurilla se minun salainen haaveeni joulukuun pilkkimisestä voisi käydä toteen. Ehkä jonnekin pikkulammelle…

Meillä meinasi käydä vähän köpelösti Puattisen kanssa. Ymmärrän nyt paremmin sanonnan: ”vuodet eivät ole veljiä keskenään”. Ajattelin, että mikäpä kiire tässä on venettä nostaa, kun viime vuonnakin laitettiin Puattiska talviteloille vasta marraskuun puolen välin jälkeen. Niin, onhan noita pakkasia nyt ollut, mutta en jotenkin blondina osannut laskea 1+1. Onneksi ymmärrettiin lähteä nostamaan vene trailerille, sillä Pirttilahden alkupää oli ihan valkoisen jääpeitteen alla. Hupsista, missä vaiheessa tämä talvi tänne tupsahti?

Veneraukka meinasi unohtua jäiden sekaan =)

Kipitin veneeseen ja sehän oli ankkajäässä koko Puattinen. Penkki jäätynyt kiinni, lattialla kerros jäätä… no jospa sen vielä veneluiskalle ajaa. Onneksi sain moottorin käyntiin ja lähdin peruuttamaan ohuen jääriitteen sekaan. Pääsin muutaman metrin päähän laiturista ja kas, ratti ei käänny. Voi helkutti. Äkkiä kaasua ja vene takaisin laituriin. No sitten sammui moottorikin. Hyppäsin veneen keulaan ja sain onneksi käsin vedettyä veneen takaisin laituriin. Kalakaveri ei voinut tulla pelastamaan, sillä minulla oli portin avaimet.

Kävin hakemassa kalakaverin hätiin portin takaa. Noh, eipä auta muu kuin soutaa. Airoja asetellessa huomattiin umpeen jäätyneet hankainten reiät. Okei, ensi vuonna pitää olla vähän tarkempi veneen ja pakkasten kanssa.

Lopulta saatiin vene ajettua parin sadan metrin päähän luiskalle. Minä käytin aina kaasua päällä ja kalakaveri ohjasi meloen veneen oikeaan suuntaan. Moottorikin oli tietenkin jäänyt jäätyessään ihan väärään asentoon ja vene puolsi hulluna vasemmalle. Kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin taiteiltiin vene rantaan. Vielä oli edessä yksi jännitysmomentti. Jos veneluiska on ihan jäinen, eihän se vene sieltä nouse…

Loppu hyvin kaikki hyvin ja vene nousi Kallavedestä kuivalle maalle. Vielä sinne jäi muutama vene laitureihin, ei ehkä kannata enää montaa viikkoa niitä siellä säilytellä :) Minä toivottavasti muistan ensi syksynä tarkkailla säätä vähän paremmin ja jos en muista, muistuttakaa minua ;)

Olen saanut syksyn aikana uusia tasureita talvea varten testattavaksi ja esittelinkin blogissa joku aika sitten erään lukijan minulle lähettämiä tasureita. Tämä tasuritaituri ei halunnut nimeään mainittavan ja ihmekös tuo, kyllä varmaan kaikki alkaisivat tehdä tilauksia, jos tietäisivät, että tyyppi tekee aivan upean näköisiä tasureita. Hän lähetti minulle vielä pari uutta luomuväriä ja kyllä nyt voin sanoa, että talvi, tule jo, minä olen valmis!

Nämä sain testiin jo aiemmin

Kaunista kaunista, jos ei näillä tule kalaa, niin ei stten millään

Kävin ostamassa uusia vieherasioita, jotta saan tasurit järkevästi pilkkireppuun. Minähän askartelin viime talvena itselleni rasian, ja jos haluatte nähdä ne askartelutuokiot, niin ne löytyvät tästä linkistä. Viime talven rasiaratkaisu oli ihan ok, mutta nyt minun arsenaali ei enää siihen mahdu, joten rasioita on oltava useampi.

Fishermanin rasioita saa parissa eri koossa

Ostin kaksipuoleisia rasioita, joissa on tosi hyvä hintalaatusuhde (Motonetissä 4,90€ ja 6,90€/kpl). Ainoa miinus rasioissa on se, että jos tuollaiseen yhteen ”koloseen” laittaa useamman tasurin, niin ne kolisevat siellä vastakkain. Muistin, että minulla oli vielä EVA-vaahtoa, joka siis alunperin oli Bilteman jumppamatto (juu en käyttänyt siihen tarkoitukseen ;)), joten päätin leikata siitä palasia, ”stoppareita”, noihin kolosiin.

Jumppamatto hyötykäyttöön =)

Miten sattuikin, että vaahtolevyjen reunoissa olevat ”ulokkeet” olivat juuri sopivan kokoisia ja kun leikkasin levyn reunoista kolmion muotoisia paloja, palasen pystyi napsauttamaan paikoilleen. Ja nyt ne stopparit voi asettaa mihin kohtaan vain tasurien pituuksien mukaan. Kyllä taas köyhä säästi, kun teki ite ;)

Viime talven pilkin venepilkkivavalla, jossa oli hyrräkela. Tänä kesänä ostin Okuman Inspira avokelan ja tykästyin siihen niin paljon, että aion kokeilla sitä myös talvikalastuksessa. Olen käyttänyt nyt kesällä Samfishingiltä saatua Shiro kuitusiimaa linkki ja haluan testata kuinka kyseinen siima toimii talvella. Ajattelin ostaa siiman vähän paksumpana, 0.25mm, jotta se kestäisi pakkasessakin.

Tilasin itselleni uuden pilkkirepun, sillä vanha Kineticin reppu on kulkenut jo monta talvea mukana. Kinetic on ollut kätevä, sillä siihen on saanut rakennettua kaikuluotaintelineen kätevästi yhteen taskuun. Tänä talvena minulle on tulossa uusi luotainratkaisu ja luotain kulkee omassa pilkkilaukussaan, joten sitä ei tarvitse enää ”integroida” reppuun. Kirjoitan uudesta kätevästä pilkkiluotainpäkistä myöhemmin lisää :)

Kokemuksia tästä pilkkirepusta? (kuva lainattu www.retki.fi)

Vihdoinkin sain hankittua myös GoPron, joten kokeilen videoiden kuvausta pilkkikauden alettua. Mitähän siitäkin tulee =D Käytännön toteutus voi olla jotain ihan muuta, mitä olen pienessä mielessäni suunnitellut ;)

Kattava kamerapaketti löytyi käytettynä

Joko siellä ruudun toisella puolella ollaan teroittelemassa kynsiä pilkkikautta varten? Oletteko tehneet uusia hankintoja vai mennäänkö vanhoilla? Toivotaan, että tästä talvesta tulee parempi, kuin viime talvesta ja ennätykset paukkuvat edes joillakin :) Ja toivotaan, että päästään aloittamaan pilkkikausi mahdollisimman pian :)

Niin ne kelit kylmenevät ja talvi lähestyy. Ei mene enää kauan, kun pitää Puattinen pistää talviunille. Vuoden aikana on kaksi inhottavaa ajanjaksoa, kun kalastukseen tulee pakollinen tauko ja malttamaton kalastaja joutuu vaan pyörittelemään peukaloitaan: keväällä heikkojen jäiden aikaan ja loppusyksystä, kun jäitä odotellaan.

Minun pieni salainen haave on, että pääsisin pilkille jo tämän vuoden puolella. Jostain bongasin uutisen, että Suomeen olisi tulossa tosi kylmä talvi. Hymyilin. Se tietää vahvoja jäitä ja pitkää pilkkikautta :)

Olen saanut nyt syksyn aikana useiden eri valmistajien tasureita testiin ja kohta täytyy alkaa järjestelemään pilkkivarusteita kautta varten. Tasureille täytyy kehitellä järkevät säilytysrasiat, sillä aion ottaa kaikki tasurini mukaan joka reissulle. Olen tottonut siihen, että vaihtelen tasureita päivän aikana paljon ja yhdellä avannolla saattaa kaksikymmentäkin tasuria käydä vedessä. Kalat ovat välillä nirsoja.

Kommo lähetti pari takinkääntäjää, joissa tasurin toinen puoli on valkea ja toinen musta. Pienempi malli on Kommon Köykänen, joka on Kommon suosituin tasuri tällä hetkellä ja isompi on uusi, pari senttiä pidempi malli, tosi hyvännäköinen sekin. Uuden tasurin läpinäkyvä selkä on hieno!

Ensimmäiset takinkääntäjätasurit, kiitos vinkistä Henrille :)

Kommo oli tehnyt myös eri kokoisia jigipäitä ja näitä tulee kyllä talvella kokeiltua ahvenelle!

Kommon jigipäät olivat juuri sopivia Savage Gearin 8cm jigeille, painavammat venepilkintään ja kevyemmät talveksi

Rädyn Jari pisti minulle yhden Kaweri-tasurin testiin. Tällä kevennetyllä on mittaa 10cm koukusta koukkuun ja painoa 21g. Tasuri on kuulemma napsinut useita yli kilon ahvenia. Jospa se olisi minullekin antelias, meistä voisi tulla vaikka parhaat ystäwät ;) Mielenkiintoista päästä tätäkin uittamaan.

Eri suunnista tuleva valo saa hologrammipinnan elävän näköiseksi, tasuria kääntelemällä kyljestä löytyy vaikka mitä värejä

Viikonloppuna oli kylmää ja tuulista, mutta silti piti kalaan päästä. Perjantaina katseltiin säätiedotusta ja keksittiin, että lähdetään lauantaina Sotkalle. Tuuliennuste oli kohtalainen ja keli kuiva, joten pilkkivaatteet päällä kalastus onnistuisi aivan hyvin. Lauantaiaamuna tuuli olikin yllättäen paljon kovempi, kuin piti ja Sotka jäi haaveeksi. Kalastamaan oli kuitenkin päästävä, joten päätettiin, että katsotaan Pirttilahdessa aallokon tilanne ja valitaan sitten suunta, jonne lähdetään kalastamaan.

Kotona lähtöä tehdessä blogiraportoinnin tärkein työkalu eli omppukännykkä lipsahti käsistä ja tottakai näyttö hajosi. No niin, päivä alkoi loistavasti. Mitähän seuraavaksi?

Ajettiin Pirttilahden satamaan ja aallokko oli tosi kova. Koskaan ei ole tuossa suojaisessa lahdessa ollut sellainen aallokko. Muutamat veneet, jotka vielä laitureissa olivat, heiluivat hurjina. Noh, tänne asti kun on tultu, niin lähdetään kokeilemaan. Eihän meiltä todellisuudessa ole kuin puoli kilometriä satamaan, mutta jollain piti itselleen selitellä syysmyrskyyn lähtemistä.

Ei mikään unelmien kalakeli

Ensimmäiseksi tankattiin vene ja kylläpä keikutti. Lämpötila oli pari astetta nollan yläpuolella, joten tuuli oli suht vilpoisa. Ei minulla kylmä onneksi ollut, samoilla varusteilla pitää pärjätä yli 20 asteen pakkasessakin, joten tämä oli vasta pientä.

Ei se aallokko tässä kuvassa niin pahalle näytä, mutta kyllä se kuulkaas keikutti =)

Lähdettiin pikkuhiljaa putputtamaan kohti kalapaikkoja ja aikeissa oli kierrellä suojaisia saarten penkkoja. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Etsin kaloja pari kolme tuntia, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta oltiin jo yli viiden kilometrin päässä satamasta. Vihdoin näin jotain elämää luotaimessa ja päätin tarjota PP-Lures ahvenvertikaalijigiä. Hentoja tärppejä siihen sainkin ja vihdoin yksi kala tuli ylös asti. Raitapaita, jolla pituutta 34cm. Ihan ookoo, kyllä tämän kokoiset minulle kelpaavat :)

Voi tuota minun ilmettä =D

Ensimmäinen kala PP-ahvenvertsulla 34cm, voisiko seuraava olla 44cm, Petrihän antoi sen kilon ahvenen takuun :)

Paksut sormikkaat kädessä kalastus oli aika tunnotonta ja monta kalaa jäi saamatta, kun tärpit olivat niin hentoja. En tuntenut pientä hipaisua siiman päässä ollenkaan ja kun vihdoin tajusin kalan käyneen maistamassa jigiä, oli jo myöhäistä vastaiskulle. Löysin päivän aikana vielä yhden hauen, mutta koko päivän saaliiksi meillä jäivät ne kaksi kalaa. Uskomattoman heikkoa!

Kotiin joutaa tästä aallokosta

Happosen Seppo kysyi minua mukaan lohenuisteluun Suvakselle sunnuntaiksi, jolloin olisi kuulemma hyvä kalakeli. Ilomielin lähdin mukaan. Minähän olin Sepon mukana viime syksynäkin lohihommissa yhden kerran ja blogiinkin siitä kirjoittelin. Jos juttu meni silloin ohi, niin pääset lukemaan sen linkistä Alamittaa Kukkarinselällä.

Seppo ja Erik hakivat minut aamulla yhdeksältä ja lohenmaku suussa lähdettiin kohti Suvasta. Jos lauantaina oli kova aallokko Pirttilahdessa, niin sunnuntaina Enonniemen aallokko oli ihan järkyttävä. Omalla Puattisella ei olisi päässyt yhtään minnekään, enkä kyllä olisi lähtenyt yrittämäänkään mistään hinnasta.

Kamera kaunistelee näitä aallokko-kuvia, kyllä siellä oikeasti oli isot aallot =)

Sepolla on onneksi iso hyttivene, joten mikäpä oli istuessa lämpöisessä hytissä, kun aallot roiskivat vettä ikkunaan. Penkin reunasta sai kyllä puristaa kovasti, sillä joka aallossa pylly nousi useita senttejä ilmaan.

Suvaksella ei ollut ruuhkaa

Puattinen olisi hörpännyt vettä joka aallolla

Kymmenen minuutin ajon jälkeen oltiin pelipaikoilla ja Seppo alkoi viritellä vapoja kuntoon. Se oli melkein tunnin homma virittää kymmenen vapaa täkysalakoineen valmiiksi, joten ei ole lohenuistelu kiireisen ihmisen kalastusmuoto.

Seppo tormakkana

Minä olen tosi huono uistelemaan ja jostain syystä olin unohtanut vuoden takaisia asioita. En muistanut miten kala ”viritetään” uimaan ja mikä on sivutönkkö. No onneksi Seppo osaa uistelujutut vaikka silmät kiinni ja yhdellä kädellä, joten minä sain tarkkailla vieressä ja olla henkisenä tukena :)

Sepon käsissä salakat saivat houkuttelevan uinnin

Suvasvesi oli ollut muutaman viime päivän hiljainen ja kitsas, mutta kyllä meillä silti toiveita oli. Tunnit kuluivat ja siimat pysyivät löysinä. Odotusta ei palkittu, vaikka nälkä kurni mahassa. Seppo sanoi, että veden lämpötila on vielä himpun liian korkea, sillä muikku kutee, kun vesi on 6-7 asteista ja nyt lämpötila oli vielä yli kahdeksan. Oltiin siis pikkuisen etuajassa.

Kolmen jälkeen oli aika lopetella ja kun Seppo nosteli kamppeita ylös, niin yhden siiman päässä oli joku pieni kala. Minä sain kunnian kelata päivän ainoan kalahavainnon veneeseen. Siiman päässä ei tuntunut olevan mitään, mutta kyllä sieltä lopulta maailman söpöin pieni taimen löytyi. Ai että oli nätti kala! Nappasin nopeasti valokuvan, kun Seppo irroitti kalan koukusta. Sinne se lähti kasvamaan ja parin vuoden päästä se on hyvä ruokakala.

Taimen on kyllä hieno kala, melkein vetää vertoja ahvenelle, mutta ei ihan :)

Horisontti vinossa, kuten jokaisessa kuvassa, mutta ei siinä aallokossa voi suoria kuvia tullakaan ;)

Vene kyytiin ja keula kohti Kuopiota

Reissut Sepon kanssa ovat aina anteliaita, vaikka kalaa ei tulisi. Seppo on kalastuksen kävelevä tietopankki ja joka kerta opin ja kuulen uusia mielenkiintoisia kalajuttuja. Vitsit, mikä huippunaapuri :)

Kiitos Sepolle ja Erikille kivasta päivästä, hauskaa oli, vaikka lohet jäivät tällä kertaa vielä kasvamaan =)