Viime viikon unelmien kalareissun jälkeen oli vähän hankala palata arkeen ja siirtyä omaan Puattiseen. Sehän oli aivan varma juttu, että kalojen määrä tulisi tippumaan radikaalisti. Käytiin torstai-iltana pikaisesti kokeilemassa eräs Pirttilahden lähettyvillä oleva paikka, jossa oli kuulemma lähiaikoina ollut isompaa kuhaa liikkeellä. Liekö ne oli kalastettu sieltä vai olivatko kalat vaihtaneet paikkaa, mutta kuhan kuhaa ei sieltä löytynyt. Täytyy käydä vielä joku kerta tsekkaammassa paikka uudestaan.

Vedet olivat lämmenneet sen verran, että ei ollut mitään havaintoa, missä syvyydessä kuha majaili. Kokeilimme useampia paikkoja ja lopulta kuhaa löytyi kuudesta metristä. Uittelin vertikaalityylillä pinkkiä jigiä ja niin vain toimi Kallavedelläkin se väri. Yhden alamitan lisäksi sain yhden mittakalan, jonka päätin fileoida vierailemassa olleelle äidilleni aamupalaksi.

Kuhahavainnot loppuivat niihin kahteen pinkkiin iskeneeseen, mutta löysimme lisäksi vähän ahvenia. Kävimme meidän perinteisellä ahvenpaikalla ja ihmehän se olisi ollut, jos ei raitapaitoja siitä olisi löytynyt. Ihan selvästi piirsi luotain alle kalaa ja uittelin taas tuttuun tapaan vertikaalilla jigiä. Pinkki on ollut kuhalle hyvä, mutta ahven ei ole siitä niin hanakasti tykännyt, joten minulla oli ahvenväritteinen jigi uitossa. Näin, kun pohjasta lähti viiva lähenemään ja nousi pari metriä. Välittömästi kova tärppi ja aloin kelaamaan ahventa veneeseen.

Mutta mikäs tämä on, ei ole ahventa nähnytkään! Tai varmaan tuolla pohjassa näki äsken ahvenia ja vei jigin jonkun ahvenen nenän edestä, mutta siis lahna? Vertikaalijigaamalla? No kerta se on ensimmäinenkin. Yllättävän kovan tärpin antoi tuommoinen läpyskä. Todennäköisesti aika usein on noitakin ”ahvenia” tarkkailtu kaikuluotaimesta ja houkuteltu ottamaan vieheeseen sekä samalla kirottu, että mikä on, kun ei ahven syö =)

Raitapaita ei saanutkaan raitapaitaa

Oli siellä parven seassa ihan oikeitakin raitapaitoja, mutta ne muutamat, jotka veneessä kävivät, pääsivät takaisin.

Keli oli illalla jotain uskomatonta, taivas ei ole koko kesänä ollut sen värinen, kun on kalassa oltu. Räpsin varmaan sata kuvaa ja joka kerta kun katsoin taivaalle, maisema oli hienompi. On tämä Suomen kesä mahtava :)

Perjantaina lähdimme kokeilemaan Pohjois-Kallaveden puolta ja laskimme veneen Kallan silloilta Tikkalansaaresta. Päivä oli tosi kuuma ja veneeseen meinasi sulaa. Kiertelimme selkäpakkoja ja joka ikinen paikka oli aivan tyhjä. Emme löytäneet normipaikoilta ahventa tai kuhaa ollenkaan. Eräs ihan satavarma kuhapaikka toki antoi kalaa, mutta ne olivat pienimpiä kuhia, mitä olen koskaan nähnyt. Luotaimessa näkyi tosi paljon kalaa, mutta ei mitään isompaa. Eipä siinä jaksanut kauan niitä pieniä veneeseen nostella. Maistui muuten pinkki pienokaisillekin :)

Päätimme siirtyä Kelloselän puolelle, kyllä sieltä pitäisi kuhaa löytyä. Noh, eipä olleet kalat sielläkään oikeillla paikoillaan. Kierrettiin varmaan pari tuntia ja saaliina oli ainoastaan muutama tärppi. Kelloselällä on eräs hieman virtaava salmipaikka ja kalakaveri sai idean, että mennäään katsomaan josko kalat olisivat siellä. Salmessa luotain alkoikin heti piirtämään kalaa pohjaan ja kala myös alkoi tärppimään.

Taas oli pinkki vertikaalijigi uimassa, kun pohjasta lähti kala kohti. Nam, kunnon tärppi ja niin vain löytyi päivän ensimmäinen mittakalakin. Harmi vaan, että se jäi myös viimeiseksi. Salmesta emme enää mittakalaa saaneet, mutta alamittoja, haukia ja joitain ahvenia kävi veneessä. Syönti hiipui siinäkin ja suuntasimme kohti rantaa.

Lauantaina käväisimme Ritoniemen suunnilla ihan uusilla mestoilla. Sielläkin oli kuhan löytäminen ihan mahdotonta, kun kaikki potentiaalisimmat paikat olivat tyhjiä. Missä ne kalat ovat, kun selkäluodot ovat tyhjiä? Kokeilimme erään saaren edustaa ja jännä juttu, että siitä alkoi kalaa nousemaan. Tosi yllättävä paikka niihin meidän normipaikkoihin verrattuna ja täytyy kyllä tarkemmin tutkia jatkossa saartenkin penkkoja.

Saimme siitä alamittaisia, mutta myös pari mittakalaa. Ja milläpä muulla värillä, kuin pinkillä ;) Ahvenia emme saaneet kuin pari koko päivänä, kun taas edellisenä viikonloppuna niitä tuli hyvin. Niin ne tilanteet vaihtuvat. Kokeilimme lauantaina 3-10 metrin paikkoja, joten ahvenet olivat varmaan jossain tosi matalassa. Suurin osa lauantaista meni kalojen etsimiseen ja siltikin lopputulos oli heikko. Ruokakalat kuitenkin saatiin :)

Täytyi käydä shoppailemassa, jotta sain itsellekin täsmäaseen Kallavedelle ;)

Tähän loppuun hieman pähkäilyä blogistani yleisesti. Olen saanut lukijoilta pääsääntöisesti mukavia ja kannustavia kommentteja, mutta välillä saan myös kielteistä palautetta. Joitakin ihmisiä ärsyttää blogissa esiintyvä mainonta ja yhteistyöt. Itse teen mielelläni yhteistyötä eri tahojen ja ihmisten kanssa, ja kyllähän ne hyödyttävät vastavuoroisesti molempia.

Olen kirjoittanut blogia yli kaksi vuotta ja uhrannut tähän satoja, satoja tunteja aikaa ja myös rahaa. Kaikki eivät varmaan tule ajatelleeksi, että myös kotisivun pitäminen maksaa. Mutta koska rakastan kalastamista ja tykkään kirjoittaa, aion edelleen blogata ja vielä maksaakin siitä, että saan kirjoittaa teille ;) Aion myös jatkaa yhteistöiden tekemistä, mikäli sopivia kumppaneita löytyy.

Vinkkinä teille, joille blogi aiheuttaa pahan mielen: tätä ei ole pakko lukea. Silloin säästäisitte myös minut negatiivisilta kommenteilta. Ei se ole kovin kannustavaa, jos valmistelee ja kirjoittaa neljä tuntia blogitekstiä ja ensimmäinen kommentti kirjoituksen alla lyttää koko homman. Ja sitten kun kaikki huutelut tehdään vielä nimimerkin takaa. Jos oikeasti seisotte sanojenne takana, niin rohkeasti vaan oma nimi esiin ;)

Se on ihan uskomatonta, minkälaisia elämyksiä kalastus voikaan tarjota. Pääsin eilen taas kokemaan ihan käsittämättömän hienon kalastuspäivän, sen kuvailussa ei voi mitenkään käyttää liikaa ylisanoja. Upea, mahtava, tapahtumarikas, unohtumaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä, yleensä tuollaisia reissuja pääsee tekemään vain unissaan.

Vähän aikaa sitten kerroin päässeeni kalaan kalastusopas Teemu Hiltusen kanssa, pääset lukemaan meidän huippureissusta tästä. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kalaan kahden kalastusoppaan kanssa, Teemun lisäksi veneessä olisi Peter Lahti. Arvostan Peteriä tosi paljon ja hän on tottakai Suomen ykkösnimi jigikalastuksessa. Olin erittäin innostunut tarjouksesta ja ilman muuta halusin lähteä mukaan oppimaan ja kalastamaan.

Teemu tuli hakemaan minut aamulla seitsemältä ja tarkoitus oli kalastaa koko päivä Vuotjärvellä. Ajettiin Lastukoskelle, josta pystyi laskemaan veneen.

Peter tuli meitä laituriin vastaan

Kun olimme matkalla Kuopiosta Lastukoskelle, kuulin Teemulta, että Yle on tulossa tekemään juttua Itä-Suomen alueuutisiin jigikalastuksesta ja kalastusopastoiminnasta. Kuvausryhmä saapui yhdeksäksi ja lähdimme heti vesille. Pari tuntia aamusta meni aikalailla samoilla paikoilla pyörien, sillä Ylen porukalla oli tiukka aikataulu. He halusivat kuvaukset ja oppaiden haastattelut nopeasti purkkiin, joten emme voineet lähteä kovin kauaksi rannasta. Kuvausten lomassa löysimme joitain ahvenia ja käyttipä Teemu veneessä aika jytkyn kuhankin, huikea kala heti aamusta!

Teemu ja Vuotjärven kuparikylki

Jos Ylen juttu jigikalastuksesta meni ohi, niin sen voi katsoa Yle Areenasta http://areena.yle.fi/1-3638243, juttu alkaa kohdasta 3:50.

Kun kuvaukset olivat ohi, Peter ehdotti Syvärille siirtymistä. Olin innoissani, sillä olen kuullut Syväristä pelkkää hyvää, mutta koskaan en ole siellä päässyt käymään. Lähdimme Syvärin puolelle Peterin veneellä.

Peterin veneessä mahtuu kalastamaan isompikin porukka

Siirryimme Syvärille Lastukosken kanavan kautta

Sitten se alkoi, ilotulitus. Kalaopas löytää kaloja, joten kaksi opasta löytävät tuplamäärän. Peterillä oli samanlainen MotorGuiden keulasähkömoottori, kuin Teemulla, joten kalojen luokse parkkeeraaminen ja vieressä pysyminen oli helppoa. Peter hurautteli paikasta toiseen ja jokainen ankkuripaikka antoi kalaa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Aina kun syönti hiipui, teimme muutaman kymmenen metrin siirtymän tai vaihdoimme kokonaan uuteen paikkaan.

Kyllä keulasähkömoottori on poikaa =D

Hymy herkässä

Meininki oli ihan erilaista, kuin minulla Kallavedellä. Kalaa näkyi tosi paljon luotaimessa ja aika pian näkymän jälkeen kalat tuntuivat myös siimassa.

Kuhien pesä

Teemu ja Peter korostavat vastuullisuutta kalastuksessa ja päivän aikana vain muutama ruokakoon kuha lähti mukaan. Tuollaisissa tilanteissa, kun kala on kovalla syönnillä, vastuullisuuden merkitys kasvaa. On ihan eri asia ottaa kaikki kalat mukaan, jos kalareissun aikana saa vain muutaman kalan, mutta eilen meitä oli viisi henkeä ja käytimme veneessä noin sata kuhaa.

Jos järvellä kalastaisi useampi porukka ja jokainen ottaisi kaikki saamansa kalat mukaan, määrät alkaisivat oikeasti olemaan tosi merkityksellisiä. Sellainen kalastus näkyisi aika pian kalakannoissa, joten parempi on toimia ennaltaehkäisevästi ja järkevästi jo ennen kuin kannat kärsivät. Kalastuksesta voi nauttia varmasti ihan yhtä paljon, vaikka vapauttaisi saamiaan kaloja. Ruokakalaa tottakai saa ja voi ottaa, mutta kohtuus kaikessa.

Tapahtumia riitti, huomatkaa taustalla taipuva vapa :)

Nykyään kalastus ei ole enää pelkästään ravinnon hankkimista, vaikka toki on niitäkin, jotka käyvät hakemassa ruokakalat ja lopettavat kalastuksen siihen. Useille kalastus on harrastus, jossa voi kokea monenlaisia tunteita ja se myös yhdistää erilaisia ihmisiä. Varmasti muissakin harrastuksissa pääsee nauttimaan hienoista hetkistä, mutta kyllä iso kala siiman päässä on jotain uskomatonta. Jokaisen pitäisi saada kokea se kerran, sen jälkeen se onkin menoa ;)

Paras ruokakuha on 45-50cm

Eilisen ykkösväri oli pinkki, varmaan 70-80% kaloista tuli pinkin sävyisellä jigillä. Minä sain alkuun aika harvakseltaan tärppejä ja kalaa, mutta sitten Peter värjäsi minulle oman mallistonsa valkoisen Shad jigin vaaleanpunaisella jigitussilla kahteen kertaan ja loppu onkin historiaa =)

Peter Lahden valkoinen 11cm Shad jigi vaaleanpunaiseksi naamioituna, voin kertoa, että toimii =)

Pinkkiä suussa hänelläkin :)

Kylläpä kuhat tykkäsivät siitä jigistä. Se oli niin ihana tunne, kun kerrankin tärppi vähän väliä. Ja mikä parasta, monet tärpit tulivat ylös asti :) Jouduin pistämään Peterin värityshommiin uudestaankin, sillä jigi purtiin käyttökelvottomaksi pariinkin otteeseen =D Ei vaan minun omat jigit näytä ikinä siltä :) Minullahan on jigilaukussa jopa vuosia vanhoja jigejä, kun taas Peterin veneessä ei yksi jigi kauan vanhene. Voisiko syy minun kalattomiin reissuihin ollakin siinä, että tarjoan kaloille vanhaa ruokaa, Peterillä kun taas on aina tuoretta murkinaa tarjolla ;)

Suorat vavat ja löysät siimat olivat eilen harvinainen näky ;)

Ei ole turhaan tämä mies saanut lempinimeä jigiguru

Syväriltä emme löytäneet yhtään ahventa, mutta muutamia haukia tuli kuhien lisäksi. Suurin osa kaloista oli kuitenkin kuhia ja kalat olivat vielä hyvänkokoisia. Kyllähän sielläkin alamittaisia on, mutta Kallaveteen verrattuna paljon vähemmän. Tai sitten minä vaan olen niin hyvä kalastamaan niitä alamittoja Kallavedeltä, että ne mittakalat jäävät piiloon.

Tämäkin Petrin komea kuha puri pinkkiin

Houkuttaisi kyllä joskus käydä yksinkin tuolla Syvärillä ja katsoa, mitä tapahtuu. Pahoin pelkään, että saalis olisi mitätön eiliseen verrattuna. Vielä on paljon opeteltavaa kalastuksen saralla ja varsinkin kalojen etsimiseen on panostettava enemmän. Eilen oli mielenkiintoista nähdä minkälaisista paikoista Peter kalaa etsi. Sain siitä hyviä vinkkejä Kallavettä ajatellen, sillä yleensähän etsin kartasta vedenalaisia luotoja ja patteja. Peter taas niiden lisäksi kalastaa myös erilaisia rintuuksia. Nyt pääsen ihan uusin silmin katsomaan Pirttilahden ympäristön karttaa, ehkä siellä onkin enemmän kalapaikkoja, mitä olen kuvitellut.

Kyllä muuten kalaa löytyy!

Antti hädin tuskin näkyy ison kalansa takaa :)

Täytyi ottaa yhteen kuvaan myös Petrin päivän pienin, jotta oma kuhani näytti isommalta :)

Kuuden jälkeen oli aika suunnata kanavan kautta rantaan. Kalahan jäi Syvärille edelleen syömään, kun lähdettiin ja harvoja ovat ne kerrat, kun Jaana lähtee syövän kalan luota pois :) Mutta ei makeaa mahan täydeltä ja takana oli kuitenkin fyysisesti raskas päivä, kyllähän se väsy painoi vähän jokaista.

Rantaa kohti väsyneinä, mutta onnellisina

Eilinen oli kyllä sellainen päivä, että sitä voi vanhana kiikkustuolissa muistella, jos vaan muisti pelaa =)

Isoja miehiä vai pieni kuha?

Teemu on harvoja Kuopiossa aktiivisesti toimivia kalastusoppaita ja häneltä löytyy ammattitaitoa löytää asiakkaalle kalaa. Hän on saanut osan opeistaan Peteriltä, joten ei ihmekään, kun kalan etsiminen Kallavedestäkin oli niin helppoa meidän edellisellä reissulla. Teemun Lohimaa Fishing Services-sivuilta saa lisää tietoa Teemun tarjoamista opaspalveluista. Peter Lahden Blue White Safarin sivuihin, opaspalveluihin ja tuotteisiin voi tutustua täällä.

Peter ja Teemu löysivät söpöt pienet kaksoset :)

Jos jigikalastus kiinnostaa ihan kilpailtavaksi asti, niin Tervon Lohimaassa on elokuun lopussa Kultakoukku jigauskisa, jossa voittaja saa MotorGuiden keulasähkömoottorin. Kilpailussa palkitaan viisi parasta venekuntaa ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Tarkemmat tiedot kilpailusta löytyvät alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan kilpailun tarkemmat säännöt

Ihana päivä, tutustuin uusiin ihmisiin ja tapasin vanhoja tuttuja. Kalastettiin yhdessä ja höpöteltiin mukavia. Ja kelikin oli aivan mahtava! Suosittelen jokaiselle tällaista ihanaa piristysruisketta arkeen, kyllä tuollaisen päivän jälkeen jaksaa taas vaikka vähän tyhjääkin pyytää :)

Kiitos Teemu, Peter, Antti ja Petri!

Kylläpä on sää suosinut suomalaisia viime päivinä ja ihanaa on ollut olla ulkoilmassa. Lähiaikoina on tullut kalastettua tosi paljon, mutta ei missään nimessä kyllästymiseen asti. Kalakelit eivät enää parempia voisi olla, tuulen puuskatkin nolla metriä, mikä on tosi harvinaista herkkua.

Käytiin perjantai-iltana Hietasalon suunnilla kalassa, sillä olen vähän kyllästynyt Pirttilahden samoihin vanhoihin paikkoihin. Pirttilahti on ollut jotenkin hirmuisen kitsas kalojensa kanssa koko kesän. Viime viikolla kävin pari reissua uusilla paikoilla, Teemun kanssa maanantaina ja Kimin kanssa keskiviikkona. Jotenkin tuntui, että heidän paikoillaan kalaa näkyi paljon enemmän, kuin minun omilla perinteisillä Pirttilahden pateilla. Nyt aion vähän alkaa kartoittamaan uusiakin seutuja, jotta saan lisää hyviä paikkamerkkejä plotteriin. Ollinselkä, Roninselkä ja Hirviselkä, erittäin mielenkiintoisia ja potentiaalisia paikkoja. Jokainen toki on iso selkä, joten kovassa aallokossa ne paikat täytyy unohtaa. Roninselällä kylläkin on paljon saaria, joten niiden suojassa pystyy tuulisella kelillä kalastamaan.

Perjantai oli ihme päivä, ei löydetty merkkiäkään kuhista! Outoa. Jonkun verran löytyi ahvenia ja olivat kyllä hurjalla purulla sen aikaa, kun parvi vieressä pysyi. Kun kelasi muutaman kierroksen jigiä, kalat repivät ja tärppivät. Kun kelasi uudestaan, ahvenet tappelivat jigistä koko ajan. Joka ikisen kelauksen jälkeen piti tehdä vastareita, mutta kun eivät pikku pirulaiset tarttuneet.

Jigeistä katkeili pyrstöjä, kun niin kova nälkä niillä oli, mutta koukkuun niitä ei meinannut saada. Onneksi raitapaitoja kävi veneessäkin jonkun verran, mutta takaisin kotiinsa niin pienet oli passitettava. Vertikaalilla en saanut perjantaina mitään, kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Viikolla tuli shoppailtua ja puhuinkin aiemmin, että tilasin Okuman Inspira kelan. Kela saapui sopivasti viikonlopuksi ja tykkään kyllä kybällä =D Tosi sulava ja pehmeä kelattava vanhaan kelaan verrattuna, hyvä ostos :)

Happosen Seppo on kysellyt minua mukaansa uistelemaan muutaman kerran, mutta aina ovat aikataulut menneet ristiin. Lauantai-iltana oli Sepolla taas vapaata ja se sopi myös meille, joten treffattiin uistelun merkeissä. Lähdettiin Pirttilahdesta suuntana Hirviselkä. Seppo oli kuullut ystävältään aiemmin lauantaipäivänä, että kuhan syönti on Kallavedellä heikkoa. Kyllä Seppo meille kuitenkin kuhafileet lupasi, jos ei uistelemalla, niin sitten hänen pakastimestaan :) Kalantulo oli siis kerrankin satavarmaa.

Lähdettiin satamasta puoli viideltä ja tarkoitus oli uistella 5-6 tuntia. Pelipaikoille päästyä Seppo alkoi virittelemään vapoja ja kyllä se vaan aina yhtä vaikealta näyttää. Tai siis sehän näyttää ihan todella helpolta Sepon tekemänä, kun Seppo osaa tehdä valmistelut vaikka silmät kiinni, mutta minä olen ihan kuutamolla, jos jotain pitäisi oma-aloitteisesti tehdä. Ei onnistu. Hyvä, että osaan pitää vapaa oikein päin kädessä.

Seppo ei käytä muita vaappuja, kuin itse valmistamiaan Sepeteuksia, ja miksipä käyttäisi, kun omat vaaput antavat kalaa hurjia määriä. Minä olin ratissa, kun ”pojat” laittelivat vaappuja uimaan ja kyllä muuten lauantai-iltana Kallavedellä uiskenteli ihan hiton hyvän värisiä vaappuja! Nättejä, kuin mitkä :)

Aika nopeasti alkoivat siimat kiristymään, kun vaaput lähtivät uimaan ja tasaiseen tahtiin veneessä kävi kuhaa ja haukea koko illan ajan. Mitään isompaa ei lauantaina ollut liikkeellä ja se kasin kuha jäi vielä näkemättä. Luotan kyllä Seppoon ja uskon, että joku kerta Sepeteus-vaappu sellaisen kyytiin poimii, onhan se jo kerran poiminut :) Sellainen mörkö olisi kyllä mukava nähdä livenä.

Seppo valmistaa vaappujen lisäksi myös tasureita, joten jos Sepeteuksilla haluaa kalastaa ympäri vuoden, se onnistuu. Vaappumalleja Sepolla on seitsemän erilaista. Sepeteus-vaappujen kotisivuihin voi käydä tutustumassa täällä.

Kännykällä vaikea saada kuvia vaappujen todellisista väreistä, mutta eiköhän tämä kuva jotain kerro :) Lisää värejä löytyy kuvaa klikkaamalla.

Illalla siirryimme vielä Ollinselän suuntaan, jossa uistelimme pari tuntia. Yhteensä otimme mukaan kuusi ruokakuhaa ja yhden isomman ahvenen. Voin sanoa, että palvelu pelasi, sillä ihana Seppo fileoi meille kalat mukaan. Ihan huipputyyppi!

Ja kalaa nousee!

Päätöntä menoa =)

Oltiin kotona yhdentoista maissa ja ehdittiin käydä pikatreffeillä nukkumatin kanssa, sillä kello oli soimassa jo neljältä. Kerrankin nollatuuli, joten tarkoitus oli lähteä heti aamusta Ollinselälle. Sieltä on nyt huhupuheiden mukaan noussut ihan kohtuukokoista kuhaa.

Ollinselkä tänä aamuna kuuden hujakoilla

Ollinselkä oli hiljainen. Löydettiin ihan mukavasti kalaa, mutta taas ne olivat nirsolla päällä. Heittelin, vertsuilin ja jopa uittelin pitkästä aikaa tasureita, mutta en saanut tärppejä. En edes hipaisua! Selkeästi oltiin väärissä paikoissa.

Täytyi vaan kartoitella alueita Puattisella tarkemmin ja pikkuhiljaa alkoikin aktiivisempaa kalaa löytymään. Löydettiin ihanan hurjia ahvenia, jotka kelpuuttivat vertikaalityylillä uitetun jgin. Ja uittotyylikin piti näille ahvenille olla juuri oikeanlainen. Ensin uittelin jigiä kalojen yläpuolella, mutta ketään ei kiinnostanut. Sitten laskin jigin pohjaan ja pomputin pari kertaa. Sen jälkeen kun lähdin nostamaan jigiä, niin kaikki halusivat sen. Jännää! Ahvenet tarttuivat ihan pohjan tuntumasta, tuskin enempää, kuin 10cm pohjasta. Eivät siis nousseet jigille. En tiedä, olisiko kenties tuo pohjassa pomputtelu auttanut tasureita toimimaan.. se jäi kokeilematta.

Päivän eka :)

Päivän toka :)

En saanut tänään ensimmäistäkään kalaa heittelemällä, vaikka heittelin samaa jigiä, millä vertsuilin. Tärppejä kyllä tuli heittelemällä jonkun verran, mutta tartutus oli tosi vaikeaa. Vertsutyylillä vastaiskun sai tehtyä oikein makoisasti ja kalat pysyivät hyvin kiinni. Ahvenet löytyivät 7-9 metristä ja erikoista, että kuhaa oli 6-7 metrissä eli matalammassa. Yhtään isompaa kuhaa ei tänään tullut ja selkeästi tämän viikonlopun jigailut ovat antaneet paremmin ahventa, kuin kuhaa.

Välivedessä ui silppua, jota pohjassa olevat ahvenet saalistivat

Vielä antaa isomus kuha odottaa itseään, olisihan semmoinen kunnon köllikkä mukava saada siiman päähän pitkästä aikaa. Jotain uutta on ehkä keksittävä, jotta kuhahaaveet toteutuvat. Nyt ainakin alan etsimään uusia kalapaikkoja, sillä tänäänkin Hirviselällä olisi ollut tosi paljon mielenkiintoisia paikkoja, mutta aika loppui kesken. Täytyy katsoa, jos ensi viikolla kävisin Puattisella kartoittamassa uusia mestoja, kelit ainakin pitäisi olla kohdillaan =)

Kuinkas muiden kalansaaliit, oliko ahven- vai kuhavoittoinen viikonloppu? :)

Kumma homma, miten veri vetää vesille jatkuvaan. Ehkä nämä hyvät kelitkin ”pakottavat” kalaan, kun kelin muutokset tapahtuvat aina niin nopeasti. Huomenna voi taas olla harmaata, märkää ja kylmää. Kalakalenterillakin on varmasti osuutta kalastushimoon, sillä taivaalla mollottaa lähes täysikuu ja yliopiston viisaiden ihmisten mukaan kaloilla on silloin nälkä.

Olin eilen ystäväni Kimin kanssa kalassa, saatatte muistaa meidän edellisen reissun ja Kimin viistokaikuluotaimen :) Jos reissurapsa meni silloin ohi, niin se löytyy tästä. Eilen olisi ollut tosi hyvä päivä kalastaa, mutta tuuli oli todella kova. Mentiin kalaan Ollinselälle ja perille päästyä tuntui, kuin olisi oltu puoli tuntia Särkänniemen Tukkijoessa. Vene lähes lensi aaltojen päällä ja heitti vähän väliä vettä niskaan. Minä pompin keulassa kuin Plussapallo, hieman oli istumalihakset kipeänä sen jälkeen =)

Perillä kalastus oli aika haasteellista, kun vene ei meinannut pysyä ankkurissa ja tuuli teki siimaan inhottavia tuulipusseja. Jigeihin tuli joitain tärppejä, mutta kaloja oli tosi vaikea tartuttaa. Vene keikkui puolelta toiselle ja keli oli kyllä yksi haastavimmista ikinä.

Välillä vaihdoin heittelyn vertikaalijigaamiseen ja ihan mukavia tärppejä sain siinäkin. Tartutus vaan oli todella haastavaa. Olisiko sitten siihenkin vaikuttanut veneen kova heiluminen. Yksi vähän parempi hauki kävi veneessä, kyllä se ainakin kilon painoi ;) Ei mitattu kalaa, vaan nopean kuvan oton jälkeen kala sai vapautensa takaisin. Kylmälaukku oli nimittäin varattu ihan toiselle lajille…

Kimi sai joitain alamittakuhia, mutta minä löysin vaan haukia. Jotain piti keksiä, joten lähdettiin siirtymään Ollinselältä etelään päin. Kyllähän sitä kalaa löytyi, mutta edelleen suurin osa tärpeistä jäi pelkiksi tärpeiksi. Tartuttaminen oli todella vaikeaa. Ankkuroiduttiin ainakin kymmeneen eri paikkaan, mutta kalaa ei noussut veneeseen.

Matkan varrella Kimi esitteli erään kalamajan, jossa hän oli vähän aikaa sitten yöpynyt kaverinsa kanssa. Kallavedellä on useampiakin retkeilijöiden ja kalastajien vapaassa käytössä olevia mökkejä, joihin voi majoittua ilmaiseksi. Mitään viiden tähden luxusmökkiä ei kannata odottaa, jos saarimökkiin lähtee yöksi, mutta jos kriteerinä on saada katto pään päälle, niin kalamaja on loistava vaihtoehto.

Saaressa oli mukavat puitteet ruuan valmistukseen, sillä mökistä löytyi öö, ”liesi”? Mllähän nimellä sitä virallisesti kutsutaan =) Kattila kassiin ja menoksi, kyllä siinä perunat keittää. Rannassa oli nuotiopaikka ja myös kahvinkeittoon oma keittonurkkaus :)

Jos mökkiä käyttää, niin omat jäljet täytyy siivota ja jättää mökki siistiin kuntoon seuraaville tulijoille. Myös käytettyjen polttopuiden tilalle täytyy tehdä uudet, mutta siinä ei liene ongelmaa. Sen verran paljon oli tukkeja odottamassa kirveen heiluttajaa, että ei ainakaan ihan tänä kesänä lopu polttopuut kesken.

Nyt olis kirveelle töitä

Puucee

Saareen on helppo rantautua

Tämä kyseinen mökki oli Kakssalmiset nimisten saarten sopukassa, mutta vastaavia mökkejä löytyy paljon muitakin. Kuopion kaupungin sivuilla on kartta mökkien sijainneista
http://infogis.infokartta.fi/infogis-psavo/index.php?link=QfXvApEQ59

Pienen tauon jälkeen oli taas aika jatkaa kalastusta. Kimi sai tärppejä ja välillä joku pieni kuha kävi veneessäkin, mutta minulla oli edelleen päivän ensimmäinen kuha saamatta. Lainasin Kimiltä saman jiginkin, jolla hän kaloja napsi, mutta ei niin ei. Joku mätti. Värejä värien perään ja melkein alkoi jo epätoivo iskeä.

Kuhamestari Kimi

Sitten kokeilin rasian pohjalla olevaa ikivanhaa ruskeaa toukkajigiä. Bingo! Jopas alkoi tapahtumia tulemaan. Ahvenet tykkäsivät ja kuhat tykkäsivät, ja jigi toimi sekä heittelyssä että vertikaalissa. Päivän kaikki loput tapahtumat tulivat sillä kyseisellä jigillä, ihmeellistä. Ja tottakai se on ainoa tuollainen jigi, joka minulta löytyy. Nyt se on ihan pureskeltu ja repaleinen. Voihan olla, että tästä eteenpäin se ei enää toimikaan, mutta kyllä noita olisi jostain saatava lisää. Ainakin eilisen perusteella se vaikutti tosi tehokkaalle.

Alamittamagneetti Jaana

Niinhän siinä eilisessä reissussa loppujen lopuksi kävi, että kylmälaukku palasi kotiin yhtä tyhjänä, kuin se kalaan lähtikin. Meillä oli Kimin kanssa tavoitteena kolmosen kuhat, mutta koska saatiin vaan pienempiä, ei me niitä alettu kotiin kantamaan. Päivän aikana veneessä kävi varmaan 15 kuhaa ja lisäksi joitain haukia. Ahvenia löytyi yllättävän vähän. Kiitos taas Kimille, kun kestit minua niin monta tuntia ;)

Loppuun vielä pakollinen Pokemon päivitys: ei löytynyt Kallavedeltä vesipokemoneja ;)

Kyllä kalastus on ihanaa! Olen viime aikoina ihmetellyt blogissa, missä kalat luuraavat. Pähkäilyni huomattiin ja sain ongelmiini ammattiapua. Kuopiolainen kalastusopas Teemu Hiltunen pyysi minut mukaansa Kallavedelle ja halusi näyttää, että kyllä siellä järvessä kalaa on, ne vaan täytyy osata etsiä.

Teemu perusti keväällä Lohimaa Fishing Services kalastusmatkailuyrityksen ja tarjoaa opaspalveluita Kuopiossa ja lähialueilla. Teemu on moniosaaja kalastuksen saralla ja häneltä luonnistuu niin perhokalastus kuin vetouistelukin, mutta viime vuosina jigikalastus on noussut kalastusmuodoista ykköseksi. Asiakkaiden kanssa hän tekee yleensä jigausreissuja, sillä kokematonkin oppii heittojigaamaan hetkessä. Se on tehokasta ja helppoa, eikä sitä oikeastaan voi tehdä väärin. Jigailussa kalastajien omat pienet variaatiot esimerkiksi kelauksessa, saattavat olla yllättävänkin tehokkaita.

Kuvaa klikkaamalla pääset lohimaafishing.com verkkosivuille

Eilen oli pitkästä aikaa aivan mahtava ilma ja missäpä kesäisen päivän mieluummin viettäisi, kuin järvellä. Teemu tuli hakemaan minut iltapäivällä ja harvoin on meidän kadulla nähty niin hienoa venettä pyörimässä. Lähes uusi Bella 600R, kyllä kelpasi lähteä Kallaveden aalloille! Laskettiin vene Pirttilahdesta, jotta päästiin kokeilemaan minulle tuttuja paikkoja.

Nyt tuli noutaja =)

Veneessä oli kaikki pelit ja vehkeet viimeisen päälle, joten kalojen etsiminen oli helppoa. Isoon 12-tuumaiseen näyttöön sai kartan lisäksi luotaustietoja näkyviin. Viistokaikuluotain ja alaspäin luotaus täydensivät toisiaan ja pulpetin oikeassa reunassa olevasta chirp-luotaimesta pystyi vielä varmistamaan, oliko pohjan näkymä kuha, ahven vai kivi :) Eipä jääneet kalat piiloon noilla laitteilla.

Teemu työpöytänsä ääressä

Ankkurithan ovat aika painavia ja vanhanaikaisia kapistuksia, joten nykyään ankkurin virkaa monessakin veneessä toimittaa keulasähkömoottori. Teemun veneessä oli MotorGuiden keulamoottori, jota pystyi ohjaamaan sekä kaukosäätimestä että Lowrancen laitteiden näytöistä. On se kyllä kätevää.

Keulasähkömoottori helpottaa kalaparven päällä pysymistä huomattavasti

Ajettiin kalapaikkojen yli ja jos luotain piirsi kuhia tai isomman ahvenparven pohjaan, ei muuta kuin pari näpäytystä kosketusnäyttöön ja keulasähkömoottori osasi viedä meidät takaisin kalojen päälle. Keulamoottorissa on niin sanottu taivasankkuri, jolloin moottori pitää veneen juuri halutulla paikalla gps:n avulla. Viisas vekotin ja se osaa myös kääntää veneen keulan tuuleen päin, jotta vene pysyy vakaampana paikoillaan isommassakin aallokossa.

Kierreltiin eilen Pirttilahdessa minun kalapaikkoja ja huomasin, että paikat täytyy näköjään ajaa tarkemmin läpi. Monesti itse kalaa etsiessä ajan pari kertaa alueen yli ja jos kaloja ei näy, vaihdan paikkaa. Eilen ajettiin paikkojen yli laajemmin ja useammin ja eräskin paikka piirsi kalaa sellaiseen kohtaan, jossa en ollut koskaan edes käynyt. Täytyisi vaan malttaa ensin etsiä kunnon kalanäytöt, mutta kun kalastus on niin kivaa, että sen haluaa aloittaa aina heti :)

’Like a boss’ -kalastustuoli :)

Kalat eivät olleet eilen millään hullulla purulla, mutta kyllä Teemu ammattilaisena niitä silti napsi sieltä täältä. Onneksi minunkin siiman päähän jotain eksyi, mutta valitettavasti kilon ahven ja kolmosen kuha jäivät vielä haaveeksi =D Eilisen jälkeen täytyy tehdä pari muutosta omiin jigausvarusteisiin. Ensinnäkin uusi kela lähti tilaukseen, kokeilin Teemun settiä ja olihan se ihan älyttömän tunnokas omaani verrattuna. Kela oli vielä hyvinkin kohtuuhintainen, joten Okuman Inspira on pian tulossa Okuman Trion tilalle :)

Tämä Okuman Trio pääsee varakelaksi, mutta Daiwan Aird vapa saa jatkaa hommiaan minun kanssa

Kuha jottain =)

Jännä juttu, että kalastettiin eilen Teemun kanssa samoja alueita ja välillä jopa samoilla jigeillä, mutta silti Teemulla tärppäili useammin. Hän epäili syyksi minun siimani päässä olevaa peruketta, joka todennäköisesti vaikutti heikentävästi jigin uintiin. Olen pitänyt peruketta siimassa ihan siitä syystä, että samalla vavalla tulee sekä jigailtua että uiteltua tasureita.

Teemu yritti vihjailla, että vaihdettaisiin minullekin 0.60mm fluorocarbonpätkä kuitusiiman jatkeeksi ja siihen viehelukko, johon kiinnittää jigit. Ilta oli jo pitkällä, kun vihdoin maltoin fluoroon vaihtaa. Nyt harmittaa, sillä ensimmäisellä heitolla perukkeen poiston jälkeen sain kuhan :) Kyllä Teemu tietää. Harmi, kun syönti oli siinä vaiheessa jo hiipumaan päin. Olisi vaan pitänyt viskata mäkeen se peruke jo aiemmin =D

Teemu sai illan aikana mukavan kokoisen hauen ja hyvin kesti fluoro hauen hampaissa, ei mitään ongelmaa.

Tämä pötkylä pääsi jatkamaan matkaansa

Käytiin myös Rönön suunnilla Teemun kalapaikoilla ja siellä oli yksi ihan älytön ahvenpaikka. Syvien alueiden keskelle nousi ”pöytä”, joka oli ihan täynnä kalaa. Siinä vaiheessa harmitti vähän, kun tasurirasia oli autotallin lattialla, nyyh :)

Sekä pöydällä että pöydän reunoilla oli kalaa

Ahvenet saalistivat välivedessä uivaa pikkukalaa

Kalakukkokaupungissa kukkoahvenetkin ovat vähän isompia =)

Kello oli vaille yksitoista, kun lähdettiin kaupungin edustalta takaisin kohti Pirttilahtea. Mukavan pehmeästi kulki Bella sata heppaisella Mercurylla ja eihän tuo ollut matka eikä mikään Pirttilahteen hurauttaa. Ehkäpä käyn Puattisella joku päivä katsomassa vieläkö Ahdilla on pöytä katettuna ;)

Aijai <3

Kiitos Teemulle ihan huippupäivästä, tällä kertaa veit kalakilpailun voiton. Kunhan laitan nuo omat jigausvehkeet kuntoon, niin revanssi ois kiva ;)

Teemu tosiaan tarjoaa kalastusoppaan palveluita Kuopiossa ja lähialueilla, ja kalastusmuodoksi voi jigauksen lisäksi valita myös uistelun tai perhokalastuksen. Jos opasmatka kiinnostaa, niin ei muuta kuin Teemuun yhteys. Teemun kotisivuihin voi tutustua täällä http://lohimaafishing.com
Myös Teemu kirjoittaa kalastusblogia, sen löydät tästä linkistä.

Kyllä voi harrastaminen olla haasteellista. Yksittäisiä pieniä kalan näköisiä otuksia löytyy aina välillä jostain, mutta suuret parvet ovat karkuteillä. En vaan löydä niitä :( Olen taas pöristellyt Puattisella monta päivää kilometritolkulla ilman kotiintuomisia. Välillä jopa epäilen, että veneen runkoon on piilotettu kalan karkotin, sillä luotaimen näyttö piirtää pohjaan niin vähän liikettä. Luultavasti jopa NASAn avaruusluotain piirtää Marsin pinnalle enemmän elämää, kuin minun kaikuluotain Kallaveden kalapaikoille.

Tykkään vertikaalijigata, mutta usein homma menee pelkäksi jigien pesuksi, koska kalaa ei löydy. Ehkä heittelemällä saalismäärät olisivat isompia, sillä kalastettava alue olisi niin paljon suurempi. Vertsuillessa kalapaikan täytyy olla tosi varma ja kalojen juuri veneen alla. Heittelemällä taas pystyy napsimaan kaloja vähän kauempaankin. Ehkä ensi kesäksi hankin paremman luotaimen, jotta kalojen etsiminen nopeutuisi ja helpottuisi. Saalismäärät voivat toki olla yhtä surkeita siltikin =)

Sain viime viikolla testiin PP-Lures vertikaalijigejä, kun Perttulan Petri laittoi postia. Jigit ovat erittäin houkuttelevan näköisiä ja – värisiä, ja käsityönä valmistetut jigit ovat myös laadullisesti ihan toista maata, kuin teollisesti valmistetut. Materiaali on tosi jämäkkää, tiivistä ja ”sitkeää”, ja kun koukun pujottaa jigiin, kumi ei säikähdä vaikka siihen joutuisi tekemään uusintapujotuksen. Myöskään kalan hampaat eivät järsi jigiä heti piloille, kuten pehmeämmille ”markettijigeille” saattaa käydä. Osa Petrin lähettämistä jigeistä on pimeässä hohtavia, joten hämärämpinä päivinä jigiin voi ”ladata valoa” :)

Värit luonnonvalossa :)

Jigien valmistaminen kotioloissa kuulostaa aika mielenkiintoiselta puuhalta. Itse en ole sitä (vielä) kokeillut, mutta joskus tulevaisuudessa olisi ihan mukava testata. Kysyin Petriltä valmistusohjeita ja ei ne ainakaan hirveän monimutkaisilta vaikuttaneet. Helpoltahan se tietysti luettuna kuulostaakin, toteutus voi sitten olla hermoja raastavaa =) Petri oli tehnyt nuo omat jiginsä käyttämällä mallina oikeaa salakkaa.

Hän teki salakan avulla muotin, josta sai sitten muovihartsia apuna käyttäen tehtyä prototyypin. Ja sitten proton avulla oikeat muotit. Eikös kuulostakin iisiltä :) Sen jälkeen vain kaadetaan kumimassa muottiin ja valmiiseen tuotteeseen maalia pintaan. Helppoa, kun sen osaa!

Olen käynyt muutamana päivänä kalassa ja olisi niin mukava nostella kuhia kyytiin uusilla vertikaaljigeillä, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti kalat ovat hävinneet. Luotain ei ole piirtänyt moneen päivään ”kuhamöykkyjä” pohjaan. Sen sijaan haukia on joka paikassa. Miksi hauet ovat vieneet kuhien kotipaikat? 15 tuntia ja yksi ainoa kuha käynyt veneessä ja Kallavesi on sentään kuuluisa kuhavesistö.

Myös ahventen kanssa on ollut heikkoa. Nyt on tullut seurattua lokkeja ja tiiroja kalojen perässä ja on nähty jopa pinnassa loiskivaa pikkukalaa, mutta niitä saalistavat petokalat ovat uupuneet. Ei ole isomukset tarttuneet koukkuun ja jos ahventa on löytynyt, se on ollut semmoista parisataista. Jos sais kerran reissullansa puolen kilon ahvenen…

Isompaa ei tipu, terveisin Ahti.

Viime yönä tuli jopa uisteltua käsi vapatelineenä toimien -> ei tärpin tärppiä! =)

Joku ehkä kuulikin uutisista, että Suomeen on nyt tulossa kesä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kyllähän tässä jo yli heinäkuun puolen välin ollaan menty. Ihanan lämmintä ja tyyntä keliä näytti ensi viikolle, joten jospa ne kuhatkin saapuisivat piiloistansa lekottelemaan lämpimiin vesiin ja nautiskelemaan Suomen pitkästä ja kuumasta (heh) kesästä =D

Viikonloppuna ehdittiin käymään myös mummolassa lapsuuden maisemissa. Mansikkapellolla maha täyteen ja jälkiruuaksi savumuikkuja, nam nam! Kyllä niillä eväillä taas jaksaa =) Kuinkas muilla sujui viikonloppu, tuliko käytyä kalassa?