Yksi aurinkoinen ja kuiva päivä rankkasateiden välissä on pakko käyttää hyväksi. Eilen ei ollut tarkoitus edes mennä kalaan, mutta yksi kysymys muutti päivän suunnitelmat. Kaverini Kimi kysyi lähtisinkö hänen mukaansa, kun hän oli lähdössä Kallavedelle illaksi. Tottakai lähdin. Kelikin oli ihan toista maata, kuin viikonloppuna.

Laittelin kotona varusteita valmiiksi ja koko ajan tuntui siltä, että jotain puuttuu. Olimme lähdössä Kimin veneellä, joten en tarvinnut plotteria tai kylmälaukkua. Päätin jättää myös tasurit kotiin, siksi kai olo niin omituinen olikin. Pilkkiminen on vaikeaa ilman luotainta ja uitella nyt muutaman kympin tasureita näkemättä pohjaa.. Hui, pelottaa ajatuskin. Omassa veneessä uskallan tasureita käyttää, kun voin seurata koko ajan luotaimesta etteivät aarteet tartu pohjaan… Keskityin eilen siis pelkästään jigien heittelyyn. Kimi tuli hakemaan minut neljältä ja tämä kassialma lähti vain kahden kassin kanssa matkaan, yleensä kun niitä on vähintään neljä =)

Kimillä on veneessä ihan huikean hieno Garminin viistokaikuluotain ja meinasin pyörtyä, kun näin luotaimen toiminnassa ensimmäistä kertaa. Mentiin eräälle tutulle matalikolle, jonka olen nimennyt Kimin matalaksi. Hän sai siitä yli kolmosen kuhan vähän aikaa sitten. Olen heitellyt paikalla usein jigiä, mutta koskaan ei ole jigi meinannut jäädä pohjaan. Eilen ajoimme hitaasti alueen yli ja näin luotaimesta, että pohjassa oli ihan älyttömästi kiven murikoita. Miten voi kaikuluotain piirtää noin tarkasti joka ikisen kiven? Olisin voinut tuijottaa sitä luotainta koko illan kalastamatta lainkaan, niin mielenkiintoista se oli!

Minulla meni alkuun jonkin aikaa, että ymmärsin näkemäni. Luotain piirsi kaiken niin eri tavalla, kuin tuo meidän karvalakkimalli. Hämmästyin pohjan epätasaisuutta, jigaillessa olin ajatellut sen olevan tasainen. Kivet eivät kuitenkaan olleet niin isoja, että jigi olisi niihin tarttunut. ”Kimin matalasta” emme kalaa löytäneet, joten vaihdoimme paikkaa.

Seuraavaksi siirryimme hieman syvempään ja luotain piirsi jo kalaparviakin väliveteen. Kimi osasi tulkita luotaimesta myös isommat kalat, joten ankkuri tippui tasaisin väliajoin potentiaalisiin kohtiin. Tuo luotain on huippu, koska se myös näyttää kummallako puolella venettä kalat ovat. Meidän oma luotain kun piirtää kalat pohjaan, niin välttämättä ei osaa oikeaan suuntaan heittää. Monesti siksi yritänkin parkkeerata kalojen päälle ja vertsuilla tai pilkkiä ne kyytiin.

Kimillä tärppäili kalat paljon useammin kuin minulla. Luotaimen avulla heitot pystyi kohdistamaan juuri oikeaan paikkaan ja usein ankkurin tiputtamisen jälkeen ensimmäinen heitto antoi tärpin tai kalan. Kimihän se ensimmäisen kuhan ja ahvenen veneeseen nostikin :) Minä tulin kuitenkin hyvänä kakkosena, kun kolmansia sijoja ei eilen jaettu. Alkuillan tärpit ja karkuutukset muuttuivat onneksi minullakin kaloiksi jossain vaiheessa :)

Eräs kalapaikka, joka oli merkitty vihreällä kalamerkillä (jota reimariksikin kutsutaan), antoi illan parhaimmat kalat. Kaloja ei oltu koolla pilattu, mutta mukava niitä oli silti napsia. Kalastettava alue oli suuri ja ankkuroiduimme varmaan viiteen eri kohtaan. Kun yhdessä kohdassa loppui syönti, muutaman kymmenen metrin paikan vaihdos auttoi taas tavoittamaan kalat.

Viikonloppuna tuli syötyä kuhaa niin paljon, että saattaa jopa evät alkaa kasvamaan. Happosen Sepoltakin sain uistelutreeneistä pari kuhaa, kiitos niistä, hyviä olivat! Eilen vielä ennen kalastusreissua pistelin muutaman fileen poskeen. Kuhakiintiö oli siis vähäksi aikaa täynnä, joten eilen kaikki kalat olivat C&R. Mukavaa se kalastus silti oli :)

Yllätyksiä järven pohjasta

Jossain vaiheessa iltaa Ahti napsautti tärppikytkimen onnilta offille. Kalantulo loppui kuin seinään. Enää ei tuntunut edes hipaisuja siiman päässä, vaikka vaihtelin jigiä aina parin heiton jälkeen. Pientä ja isoa, painavalla ja kevyellä jigipäällä. Kävin suunnilleen kaikki värit läpi ja kokeilin jopa vertikaalijigejäkin, mutta kun kalojen ruoka-aika oli ohi, eipä siinä mitkään taikatemput enää auttaneet. Yhdentoista maissa oli aika lähteä kotiin.

Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta. Yksi huono puoli siinä kuitenkin oli: en tykkää enää omasta plotterista. En voi vieläkään uskoa sitä, miten tarkka se viistokaikuluotain on. Se on niin eri maata tuon meidän oman luotaimen kanssa ja helpottaa kalojen etsimistä huomattavasti. Harmi vaan, että sellaisen hankkiminen ei nyt ole mahdollista. Toisaalta, täytyyhän kaloillekin antaa jotain mahdollisuuksia ;) Jatkan siis karvalakin käyttöä =D

Litimärät terveiset Kuopiosta! Täällä on satanut ihan älyttömästi jo viikon, eikä loppua näy. Ensi viikon ennusteet näyttivät myös pelkkiä pisaroita, joten tässäkö se kesä nyt menee ikkunasta katsoen?

Viime viikko oli pidettävä taukoa kalastuksesta sateen vuoksi. Jouduin käymään viikolla kaksi kertaa tyhjentämässä veneen, kun meillä ei ole pilssipumppua Puattisessa. En tiedä onko tuo Finnmasterin malli itsestään tyhjenevä (ja mitä se ylipäätään tarkoittaa), joten on käyty aina sateella se tyhjentämässä. Kyllä siinä lattiassa on tulppa, josta lähtee putki veneen takaosaan. Ajaessa ainakin saa lattian tyhjennettyä, jos tulpan aukaisee. No, suht nopea se on käydä tyhjentämässä ”manuaalisestikin”, kun satama on kävelymatkan päässä.

Viikon ensimmäinen ihme tapahtui torstaina, kun vene kaipasi vesien poistoa. Menin satamaan, astuin veneeseen ja aloin lappaa sangolla vettä järveen. Vähän ajan kuluttua meinasi silmät tippua päästä, kun pulpetin takaa uiskenteli ahven! Ihka elävä ahven. Kuka, mitä, missä, milloin? Päässä löi tyhjää, että miten tämä on edes mahdollista? Oli asialla sitten ollut ihminen, lokki tai Ahti, päivän naurut oli taattu :)

Ahven sai vapautensa takaisin :)

Perjantaina säätiedotus lupaili tosi epävakaista ja sateista keliä ja myös ukkonen pyöri Kuopion päällä. Vesille ei siis uskallettu lähteä. Lauantaille ja sunnuntaille oli luvassa ”vain” sateita, joten se ei meidän kalastusta estänyt. Kunhan ei salamoi.. Sain eräältä lukijalta vinkin Kallan silloilla olevasta veneluiskasta ja lauantaina päätimme nostaa veneen trailerille ja lähteä pitkästä aikaa Kelloselälle.

Ajettiin Tikkalansaareen ja juuri kun oltiin tiputtamassa venettä järveen, huomasin, että paukkuliivit olivat jääneet kotiin. Jäin vartioimaan venettä siksi aikaa, kun kalakaveri heitti lenkin Petoselle.

Toinen kerta toden sanoi ja vihdoin saatiin vene vesille. Lähdettiin kohti Kallan siltaa ja sen alta aukeavaa Kelloselkää. Matkan varrella ajoimme erään matalikon yli, jossa näin vilaukselta kaloja. Äkkiä pakkia ja pikainen kokeilu siitä. Paikka oli selkeästi kalapaikka, sillä siinä oli myös kymmeniä lokkeja ja tiiroja syömässä kalaa pinnasta.

Monet sanovat, että etsivät kalat lokkien avulla, mutta me ei yleensä edes löydetä koko lintuja. Tai sitten jos löydetään, ne ovat rantakivikoilla mahat jo täynnä. Meillä on sitä paitsi huonoja kokemuksia lokeista, kun ne tykkäävät kakkia meidän veneeseen… Täytyy kuitenkin ehkä alkaa kaveeraamaan niiden kanssa, kun ne löytävät paremmin kalaa kuin minä kaikuluotaimella.

Emme siis ehtineet Kelloselälle asti, kun kalaa löytyi jo Pohjois-Kallaveden puolelta. Vertikaalijigasin kuuden metrin vedessä ja kuvittelin alla olevan ahvenia. Sain tärpin ja kalakaveri kysyi tarvitseeko haavia. Sanoin, että ei tarvitse, tämä on ihan pieni. Kelasin kalan veneen vierelle ja säikähdin, kun se olikin kuha, joka ei todellakaan ollut tällä kertaa alamittainen. ÄKKIÄ SE HAAVI!

Tuuli oli aika kova, joten päätettiin laittaa ankkuri. Se oli taas varmaan virhe, kun kalantulo loppui heti. Miksi kala lopettaa aina syömisen, kun me laitetaan ankkuri? Sekin on yksi niistä ihmejutuista… Lähdettiin jatkamaan matkaa Kelloselälle. Meillä on plotterissa paljon viime kesäisiä merkkejä, joten kierrettiin kokeilemassa niitä.

Erään reimarin luota löytyi ahvenia, mutta enemmän mielessä olivat kuhat, joten ahvenet pääsivät takaisin kasvamaan. Aiemmin pidin otettavan ahvenen painorajana 300g, mutta eilen semmoiset lähtivät takaisin kasvamaan. Kyllä se pitää puoli kiloa olla, että minulle kelpaa ;)

Matka jatkui reimarilta yhdelle tosi hyvälle kuhapaikalle, josta löytyi viime kesänä usein kalaa. Paikka ei pettänyt myöskään eilen, vaan parikin kuhaa puri jigiin.

Jes, 47 senttiä ruokaa!

Kalastuspäivä vaikutti aivan loistavalta ja kalaa oli noussut hyvin. Ainoa huolenaihe oli koko ajan lähenevä saderintama. Jospa se olisi pieni kuuro, joka menee nopeasti ohi. Sadepilvi peitti kuitenkin koko taivaan, joten turha oli haaveilla pienestä kuurosta.

Vettä alkoi satamaan, mutta jatkoimme kalastusta siitä huolimatta. Olihan meillä vedenpitävät vaatteet. Taivas synkkeni ja synkkeni ja vettä tuli taivaan täydeltä. Nooh, kyllä se kohta loppuu. Kala laittoi suunsa kiinni heti sateen alettua, vaikka joku joskus sanoi kalan syövän sateella.

Luulin, että vettä satoi kaatamalla, mutta sitä satoikin vasta ripeksimällä. Aloimme jo odottamaan sateen reunaa, mutta vielä mitä. Sateen reunan takaa tuli KAATOSADE! Ei voitu enää mitenkään jatkaa kalastamista, kun näkyvyys oli nolla ja vettä tuli kuin Esterin… räystäästä. Oltiin ihan litimärkiä goretexeistä huolimatta. Lähdettiin kaasuttamaan kohti Kallan siltaa, jonka alla pystyimme pitämään sadetta. Vene täyttyi hirveää vauhtia ja samalla kun ajoin, äyskäröin vettä laidan yli. Kaikkea sitä kalastuksen vuoksi tekeekin.

Päästiin vihdoin sillan alle ja kyllähän ne sillat jonkin verran sadetta piti, mutta välillä tuntui satavan poikittaankin. Onneksi sadevesi oli lämmintä. Kelloselälle ei näkynyt siltojen alta mitään, niin kammottava se keli oli. Sade kesti kokonaisuudessaan pari tuntia ja sen jälkeen oltiinkin valmiita lähtemään kotiin saunaan. Ihan kaikki varusteet, laukut ym. olivat märkiä. Se yksi sananlasku on muuten höpöhöpöä. Sen, minkä kesä kastelee, ei se sitä takuulla kuivaa. Korkeintaan kastelee uudestaan.

Tänään aamulla säätiedotus näytti iltapäivälle ukkosta, joten päätettiin käväistä aamupäivällä nopeasti kalassa, kun eilen kalastelut jäivät sattuneesta syystä vähän kesken. Ennusteen mukaan saattaisi pienen sademäärän ropsauttaa jossain vaiheessa, mutta ei mitään isompaa. Hyvä niin, eilen vettä tulikin ihan tarpeeksi. Lähdettiin kahdeksan jälkeen Pirttilahdesta ja käytiin kokeilemassa lähialuiden potentiaaliset paikat.

Viime viikkojen aikana olen tajunnut reimareiden merkityksen. Nehän ovat merkkejä hyvistä kalapaikoista! Missä reimari, siellä kala. Tänäänkin kalakaveri sai mittakuhan erään reimarin vierestä ja minulle nousi pari alamittaa. Aamupäivä vaikutti ihanan poutaiselta, mutta taas se sääennuste teki sen. Petti minut. Tuntuu, että ne kääntyvät lähes aina päälaelleen. Kun luvataan vesisadetta, paistaa aurinko. Kun sovit kalareissun poutaiselle päivälle, tulee vuosisadan myrsky. Vieläkö ne muuten käyttää sitä sammakkoa niissä sääennusteissa…? Ehkä siinä syy ennusteiden heittelyyn. Kai se sammakko on jo ikäloppu =D

Aamulla päälle tuli siis ihan tajuton sadekuuro. Sai taas koko ajan olla lappamassa äyskärillä vettä järveen, kun vene täyttyi hirveää kyytiä. Ei ollut ruuhkaa järvellä, ainoastaan hyttiveneet ajelivat ohi. Olisihan semmoinen vene ihan kiva, kun Suomen kesä näköjään on mitä on.

Kala lopetti tänäänkin syömisen heti, kun sade alkoi. Meitä ei ”pieni” sadekuuro haitannut, mutta kun kuulin kalakaverin naureskelevan omalle siimalleen, niin havahduin. Että mitä, nousee kohti taivasta?

Katsoin kalakaverin siimaan ja se oli noussut varmaan 10 metrin korkeuteen. Muistin lukeneeni joskus, että jollain oli noussut siima kohti taivasta, kun ukkosta oli ollut ilmassa. En tosiaankaan ollut edes uskonut sitä juttua, ennen kuin nyt. Siima sojotti yläilmoissa eikä sitä saanut tippumaan alas. Joku ikään kuin veti sitä taivasta kohti ja jos kelasta antoi siimaa, taivas imi sen kaiken. Ihan järjetön juttu!

Laitettiin äkkiä kaikki vavat veneen pohjalle ja lähdettiin kohti Pirttilahtea. Mitkään ukkostutkat eivät näyttäneet ”salamia” eikä edes jyrissyt, ainoastaan satoi. Varmuuden vuoksi kuitenkin lähdettiin satamaa kohti, jos jostain nouseekin ukkonen päälle. Hurautin Pirttilahteen, jonne oli onneksi vain pari kilometriä. Siellä ei oikeastaan edes satanut enää, joten jäätiin odottamaan kelin etenemistä.

Kalakaveri heitti jigiä, mutta edelleen siima teki saman homman ja nousi taivaalle. Harmi, kun siitä ei saanut kuvia, kun siima oli niin huomaamatonta. Muutama minuutti myöhemmin ilmiö meni ohi. Mistähän tuo viikon lie monesko ihme johtui ja onko kenellekään käynyt samalla tavalla? Pelottava juttu ?

Tarkkasilmäiset saattavat nähdä tässä taivaalle kohoavan siiman

Ilma muuttui sateen jälkeen vielä sen verran hyväksi, että käytiin kokeilemassa muutama paikka kuhien toivossa. Vertikaalijigasin samalla värillä, kuin koko viikonlopun. Eiliset kuhat ja ahvenet nousivat samalla ihmevärillä ja myös edellisenä viikonloppuna tuo ihmeväri antoi merkkejä.

Tänään kesyttelin muka haukea ja kalakaverin kysymykseen ’tarvitseeko haavia’ en vastaa enää koskaan, että ei tarvitse. Se hauki olikin hiton iso ahven, joka karkasi ihan veneen vieressä. Kalakaveri ei pitänyt mitään kiirettä haavin kanssa, kun sanoin, että siiman päässä on hauki. Potki juuri samalla tavalla kuin kilon haagertti. Sitten kun sain kalan pintaan ja nähtiin, että se on kesän ehdottomasti isoin ahven, tuli kiire etsiä haavi. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Ahven karkasi ehkä 30cm päässä haavista. Kiroilin. Se oli oikeasti iso, nähtiin omin silmin.

Iltapäivä meni haavoja nuollessa ja sain saaliiksi enää vain pari oikeaa haukea. Se karannut ”leikkihauki” ei enää minun jigiin kajonnut. Taisi mennä juhlimaan, kun pelastui syömiseltä.

Ihmeitä täynnä oleva viikonloppu takana, ensi viikko menee kamppeita kuivatellessa. Kuinkas muilla sujui viikonloppu? Menikö kosteissa merkeissä, kalastaen vai molempia? ;)

Viime viikolla loksahti palaset kohdalleen ja sain viimein kauan kaivatun mittakuhan, tai itse asiassa parikin kappaletta. Ne on jo mutusteltu parempiin suihin ja oli kyllä niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa. Pannulla voissa rapeaksi paistettuja ja pelkällä suolalla maustettuja fileitä, ei ehkä maailmasta parempaa herkkua löydy :)

Se viime keskiviikkoinen kalastusreissu oli kyllä jotain ihan uskomatonta, kun kalaa oli niin paljon liikkeellä. Kyllähän minä tiesin, että silloin oli ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin, mutta valitettavasti ne näköjään jo heti seuraavana päivänä oli saatu takaisin järjestykseen. Eipä ollut Ahti höveli setä enää torstaina =)

Kävin kalassa neljänä yönä putkeen aamuyön puolelle asti. Kolmeen viimeisimpään yöhön ei löydetty kalaa edes pientä osaa siitä, miten paljon sitä näkyi keskiviikkona. Viime torstaina suunnattiin edellisillan hotspotille, mutta luotain piirsi lähes tyhjää. Sain minä illan aikana kolme alamittaista kuhaa ja pari haukea, mutta ne mittakalat olivat taas teillä tietämättömillä. Tai oikeastaan yksi kuhista olisi ollut juuri mitallinen, mutta pistin sen ruipelon kuitenkin takaisin kasvamaan.

Pelottavan hienot maisemat Kallavedellä öisin :)

Perjantaiksi oli hieman erilaiset suunnitelmat ja päätettiin lähteä vähän Pirttilahtea edemmäs kalaan, Sotkalle. Kävimme siellä viimeksi heti jäiden lähdettyä, mutta sen jälkeen onkin vaan hangattu tuota Pirttilahtea. Odotukset olivat taas tosi kovat ja koska kaikki saavat Sotkalta aina hirmuisesti hirmu isoja kuhia, voisihan se jättipotti sattua omankin siiman päähän.. Postilaatikkoon oli ilmestynyt tuliaisia Henriltä Pieksämäeltä, hän antoi minulle testattavaksi muutaman Ismojiggen-merkkisen vertikaalijigin. Ihan uusi juttu minulle! Henri sai vähän aikaa sitten itse sellaisella yli nelosen kuhan, joten ihan ottipelejä vaikuttaisivat olevan =)

Perjantaina tuulen nopeus oli muutaman metrin sekunnissa ja ei käynyt mielessäkään, että se jotenkin vaikeuttaisi kalastusta. Lähdettiin Pirttilahdesta viiden maissa kohti Sotkaa ja mitä lähemmäksi päästiin, sitä suuremmiksi muuttuivat aallot. Hupsista, olikohan vikatikki lähteä tällä kelillä.. Huristelin Puattisella täyttä, eli reilua kolmea kymppiä. (Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että isompi moottori olisi kiva :)) Hitaasti, mutta varmasti lossi läheni.

Siellä siellä se lossi on =)

Minua pelotti reissussa vaan se, että bensa loppuu matkalle. Lähtiessä meillä oli vajaa puoli tankkia (24 litran tankki) ja haettiin 16 litran kanisteri vielä mukaan. Bensaa oli yhteensä reilu 25 litraa. En tiedä ollenkaan, paljonko tuo vene kuluttaa, mutta ei se kovin syöppö ole. Ajatuksissa oli ajaa suoraan Likosaarien edustalle ja alkaa etsimään siitä kalaa. Kun päästiin määränpäähän, a) ensinnäkin luotain piirsi ihan tyhjää, ja b) aallokko oli ihan hirveä! Täytyi vähän muuttaa suunnitelmaa ja lähteä etsimään kaloja saarten takaa tuulen suojasta.

Luotain alkoi piirtämään jotain erään saaren penkkaan ja päätettiin kokeilla sitä paikkaa. Illan ensimmäisenä uimaan pääsi Ismojiggen, sillä halusin testata toimivuutta. Jigi kohti pohjaa ja viiva lähti välittömästi pohjasta kohti ja tärppäsi. Kala ylös ja alamittakuha veneeseen. Aika hyvä merkki näin ensi uitolle, vaikka tuo nyt ei ihan neljää kiloa vielä painanutkaan. Toiveet illalle alkoivat tosissaan kasvaa.

Ismojiggen toimii

Ankkuroiduttiin saaren penkkaan, mutta yhtään kalaa emme siitä enää saaneet. Vaikka oltiin saaren takana, niin silti aallot löysivät meidät. Kallaveden puolella näytti rauhallisemmalle, joten päätimme lähteä takaisin kotivesille. Siinähän se ilta vierähti kaloja etsien. Ei näkynyt luotaimessa niitä ihania viime keskiviikon rykelmiä, joissa kalat olivat kylki kyljessä toisissaan kiinni.

Ajoin erään kivikkoisen luodon luo ja ajattelin, että jos ei tästä maailman potentiaalisimmasta paikasta löydy kalaa, niin sitten on jo sama ajaa satamaan. Ihme ja kumma, jigiin alkoi tulla tärppejä. Oltiin löydetty ahventen hengailupaikka ja saimme nosteltua jonkin verran raitapaitoja veneeseen. Aika pientä oli keskikoko, joten laitettiin kaikki takaisin kasvamaan. Heittelin jigiä ja lippaa ja ahvenia tuli molemmilla tyyleillä. Myös pari haukea kävi veneen vierellä ja ne pääsivat koukun irroituksen jälkeen jatkamaan matkaansa, mutta kuhista ei saatu enää havaintoja sen yhden Sotkan minikuhan jälkeen. Ihmettelen vieläkin sitä Sotkan pientä kuhaa, tuskin kukaan on saanut/nähnyt/kuullut noin pienestä kuhasta Sotkalla, mutta minä alamittamagneetti sen sieltä kaivelin.

Kotimatkalla kävimme vielä testaamassa yön viimeisen kalapaikan, josta oli huhupuheiden mukaan viime viikolla tullut reilun kolmosen kuha. Terveisiä vaan Kimille ;) Ismojiggen ui pari metriä irti pohjasta, kun näin luotaimesta, että jigin yläpuolelle ilmestyi hirmuinen mörkö. Se tuli jostain pinnasta tai välivedestä. Kala ui kohdalle ja tärppäsi tosi rajusti, en saanut sitä kuitenkaan tartutettua :( Eipä näkynyt jigipyrstössä hampaanjälkiä, vain pään luona yksi isompi vekki, joten siinä taisi olla (ja mennä) tämän kesän isoin kuha. Kuhat olivat pinnassa ja me jigeinemme pohjassa. Kokeltiin huvikseen vähän aikaa ”uistelua”, eli vapa kädessä, vaappu siiman päässä ja vene pienessä liikkeessä. Ei ehkä vielä mihinkään uistelukisoihin tällä tyylillä kehtaa lähteä ja tärpeittähän me jäätiin, luonnollisesti :)

Perjantain suurin yllätys oli bensan kulutus. Kun saavuttiin satamaan yli 40 kilometrin lenkin jälkeen, tankissa oli edelleen vähän bensaa. Siellä siis oli noin 10 litraa lähtiessä, joten kylläpä on pieniruokainen vene. Ei tarvinnut tankata matkan aikana ollenkaan. Näköjään ei ole mitään järkeä lähteä lossille enää trailerin kanssa, kun helpompi ja nopeampi on ajaa suoraan Pirttilahdesta sinne (30min).

Kala söi keskiviikkona, mutta se ei syönyt torstaina eikä perjantaina. Kyllähän se kaiken järjen mukaan on tosi nälkäinen lauantaina!? Mietin, että jokohan vihdoin saisi jotain oikeasti isompaa siiman päähän ja haaviin asti, mutta tyhjästä luotaimen näytöstä päätellen ei. Lauantaina löydettiin vain alamittaisia kuhia, mutta onneksi jotain kotiintuomistakin raitapaitojen muodossa. Eräs kutosen patti Pirttilahdessa on ihmeellinen, olen ristinyt sen ahvenpaikaksi. Tuntuu, että siellä on aina ahvenia. Välillä pienempiä, välillä isompia. Lauantaina onneksi vähän isompia, joten päästään savustushommiin. Tasurit eivät toimineet ollenkaan, vain kuoreväriset pienet jigit.

Ahvenpaikan antia

Angry Perch, tästäkö uusi hittielokuva ;)

Tämä yökyöpeli ei pientä kelpuuttanut, vaan söi isoa vertikaalijigiä :)

Neljän yön kalastusputki tuotti vain pari mittakuhaa sekä savuahvenet. Aika huonosti siis, missähän voisi opetella kalastamaan? =) Täksi viikoksi on luvattu pelkkää sadetta eli näyttihän se Suomen kesä kyntensä ;) Jospa viikonloppuna olisi kuivempaa ja pääsisin taas tyhjää nyhtämään.

Taivas lyö tulta =)

Muutama viikko sitten blogissa oli Onkijan Helsinki – Kalamaraton dokkarin arvonta. Onni suosi Erkki Ojutkangasta, palkinto on nyt postin kuljetettavana :)

Mitenkäs lukijoilla sujui viikonlopun kalastelut? Facebookissa ainakin näin isojen mörkökuhien kuvia, mutta eihän sellaiset kalat eksy edes minun uniin. Hyvä niin, onhan ne todella pelottavia otuksia :) Onnittelut kaikille sekä isojen että pienien saaliiden saajille :)

Haluaisin vielä loppuun sanoa yhden asian. Olen todella iloinen, kun lukijat kommentoivat blogiini, mutta välillä meno menee vähän villiksi. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä keskenään, eivät tietenkään, mutta ei me olla missään villissä lännessä, missä voi räiskiä sinne tänne. Asiansa voi ihan oikeasti esittää myös rakentavasti, välillä kun ei nähdä metsää puilta. Jos uskallat sanoa asiasi omalla nimelläsi, niin ole hyvä ;)
Peace :)

Wuhuu, mittakala löytyi, olen niin iloinen :) Eilen oli koko päivän huippukeli ja lämpöä ja kirkkautta piisasi. Päätin lähteä illaksi kaverini kanssa kalaan, vaikka usein tuollaisilla keleillä saa pyytää tyhjää. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen eilistä, minusta tuntuu, että Ahti sai auringonpistoksen, sillä se oli ihan eri mies kuin ennen. Voisi jopa sanoa, että höveli :)

Suunnitelmissa oli mennä suoraan ”ahvenpaikalle”, jossa on viime reissuilla näkynyt joka kerta raitapaitoja. Matkanvarrelle sattui kuitenkin pari matalikkoa, joihin oli pakko pysähtyä tsekkaamaan tilanne. Ensimmäinen matalikko antoi vain pari pientä ahventa, joten kokeilimme vielä toisen etapin ennen määränpäätä.

Tämä toinen paikka antoi viikonloppuna alamittakuhaa, joten potentiaalia siitä löytyi. En kuitenkaan uskonut, että siitä löytyisi niin paljon potentiaalia, mitä luotain minulle eilen näytti. Garmin kävi ihan kuumana, hyvä ettei kärähtänyt, kun joutui piirtämään niin paljon elämää pohjaan. Tuo vempele ei ole koskaan näyttänyt niin paljon kalaa meidän veneen alle. Minulle tuli jopa vähän outo olo, kun ajattelin viime ja tämän kesän reissuja ja mietin, että olisiko jossain oikeasti ollut tällaisiakin paikkoja tarjolla. Yleensä kun näemme jossain pari kalaa, niin äkkiä pakkia ja kalastamaan.

Ollaanko oltu liian malttamattomia etsimisen suhteen, jos vasta nyt satojen, satojen tuntien jälkeen löydän ensimmäisen kerran sen OIKEAN kalapaikan. Uskomatonta. Myös se yllätti, että melko isolla matalikolla kalat nyhjöttivät loppujen lopuksi tosi pienellä alueella. Tarvitsen ehkä tehokkaamman kaikuluotaimen, joka luotaa alas, sivuille, taakse, eteen, viistoon, chirppinä ja kaikilla maailman taajuuksilla. Helpottuu se etsiminen ;)

Oi Garmin, miksi et aina näytä tältä?

Kalaa siis löytyi, mutta niitä oli tosi vaikea saada tärppäämään. Heittelin eri värejä, uittelin monia vertikaalijgejä, jigejä ja tasureita. Luotaimesta näkyi, kun kalat nousivat katsomaan. Minusta jopa tuntuu, että ne olivat kuhaparvia, jotka nousivat vieheelle. Huh huh, yleensä se on yksi tai kaksi kuhaa, mutta että parvi. Kyllä saa piirtää ison ruksin seinään eilisen jälkeen.

Ankkuroiduttiin pari kertaa kalojen päälle, mutta jostain syystä se lopetti kalantulon lähes kokonaan. Huomasimme, että parempi tyyli oli ajaa tuulen yläpuolelle ja valua siitä hissukseen kalapaikan yli. Plotterikin näyttää nyt siltä, että muutaman kerran on sitä paikkaa hangattu, ei siihen oikein enää jälkiä mahdu :)

Kalat olivat suurimmaksi osaksi noin 50 metrin alueella

Niin, ne kalat. Alamittoja kävi veneessä useampia, niitä ei jaksa enää laskea tai kuvata, sillä vihdoin ja viimein HÄN saapui. Tämän vuoden ensimmäinen mitallinen kuha. Pitihän se mitata ensiksi, sillä olen niin sokea, peloissani ja alamittojen kiroama, että en osannut sanoa, onko kala 42cm. Mittanauha kuitenkin antoi kalalle ihanan 48 senttimetrin pituuden ja minä leijailin onnesta. Pus pus Ahti, kiitos! Tämä kala saattaa olla kallein pyytämäni kuha, on nimittäin muutama tankillinen ajettu tätä etsien. Kilohinta on varmaan muutaman tonnin. Jos lukijoiden keskuudesta löytyy halukkaita ostajia, niin nakatkaa viestillä! =D

Alun perin olin jättämässä tasurit eilen kotiin ja ajattelin keskittyä jigien uittamiseen. Kaverini Mauri sattui kuitenkin kuulemaan suunnitelmani ja hänellä tippui leuka rintaan. Ei meinannut uskoa korviaan, joten hain autotallista tasurirasian matkaan Maurin mieliksi. Onneksi hain, sillä kauan kaivattu mittakalani tärppäsi siniseen Kalarosvoon. En ehtinyt uittaa sitä kuin ehkä minuutin ja heti kun laskin sen veteen, sain tärpin joka ei tarttunut. Hetken päästä uusi isku, jonka sain ylös asti. Ei pääse koira karvoistaan eikä Jaana tasureistaan. Minä en ole jigaaja, olen tasuristi. Uskottava se on.

Koko illan aikana en saanut ensimmäistäkään kalaa heittämällä. Mistä se johtuu? Sitten kun pilkin tai vertsuilin luotaimen kanssa, niin kalaa tuli. Illan aikana saatiin useita hyviä tärppejä ja kalaa olisi ollut älytön satsi, jos kaikki tärpit olisivat tulleet ylös asti. Jännä juttu, että värejä sai vaihdella tiuhaan. Tuntui, että yksi väri toimi aina yhden kalan verran ja sitten se arpa oli raaputettu. Paitsi tietenkin Maurilla, joka sai kaikki kalansa tasan kahdella jigillä :)

Tällä kyseisellä matalikolla vierähti koko ilta ja oltiin siinä yli kahteentoista. Ei siitä malttanut poiskaan lähteä, kun koko ajan oli niin helkutisti kalaa alla. Kallavedellä oli eilen paljon porukkaa ja on tainnut muillakin kala syödä. Ympärillä näkyi useita veneitä, jotka kalastivat samalla tavalla pienellä alueella tuntikausia. Kuhat olivat eilen hurjana.

Mörkö ui ohi ja minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin

Illan aikana tuli myös haukia, mutta onneksi vähemmän kuin kuhia. Illan isoin oli Maurin 3,6kg, joka pääsi takaisin nauttimaan kesästä. Ahvenia tuli muutamia, mutta enemmän tuli kuhia.

Yhdeltätoista sain vertsuillessa vihreään jigiin tärpin, joka sekin oli kuha. Sanoin, että tämä on pieni ja alamittainen, mutta kuha oli sittenkin 47cm. Silmäni ovat alkaneet valehdella senttikaupalla, onko tämä nyt se pelätty ikänäkö? Onneksi olin ottanut tällä kertaa sen mittanauhan mukaan, varmaan olisin tuonkin kalan vahingossa vapauttanut. Eilen useampi kala olisi voinut olla hyvin lähellä mittaa, mutta vapautettiin ne ilman mittausta. Ei pitäisi liiaksi luottaa omiin silmiin.

Tämä neljäseiska tirisee pian rasvassa pannulla :)

Kuulin eiliseltä jo juttuja huikeista saaliista, jollakin kävi veneessä 40 kuhaa, toisella useampi mittakala, joista suurin yli kolmonen, erääseen veneeseen 10 mittaa ja yhdelle porukalle 8 mittaa, joista suurin 56cm. Hyvin on siis purrut kuha Kallavedellä eilen. Meidän Puattisessa taisi olla ”surkein” saalis, mutta silti olen ehkä kaikista onnellisin, sillä tuntuu, että harteilta putosi viiden kilon kivi. Seuraava tavoite onkin sitten pudottaa haaviin se viiden kilon kuha, kireitä meille kaikille! :)

Kuten viime postauksessa kerroin, vietimme Juhannuksen perinteisesti risteillen. Palasimme kotiin kuitenkin jo lauantaina, joten kalaan lähtö houkutteli pahasta jet lagista huolimatta =) Vai mikähän lie ramasi, kun aikaero ei kuitenkaan ollut kuin tunnin ;)

Päivä Tukholmassa imee mehut =)

Karttaselain toimi vähän isommassakin Puattisessa :)

Lauantai-illalle säätiedotus näytti poutaista keliä. Kuitenkin taivaalle katsoessa näkyi vain tummia pilviä. Uskoako omia silmiä vai Poudan Pekkaa.. Ajettiin satamaan ja alettiin valmistautumaan lähtöön. Samassa taivas alkoi jyrähdellä ja tipautella hiljalleen vettä. Pekka oli siis väärässä. Pilvet näyttivät liikkuvan onneksi nopeasti, joten päätimme odotella ukkosen menemistä ohi.

Vajaan tunnin se jaksoi sataa ja sen jälkeen keli vaikutti juuri siltä, mitä säätiedotukset olivat lupailleet. Kun lähdimme kotoa, lämpötila oli 27 astetta, mutta sateen jälkeen enää parikymmentä. Hyvä keli, mutta koska kotoa lähtiessä oli helle, minulla oli taas vain hyvin ohuet kesävaatteet päällä :)

Sieltä se hyvä keli pilkistää

Alun perin meinasimme lähteä Hietasalon suunnille, mutta ukkonen sotki suunnitelmat. Ei kehdattu lähteä yli 10 kilometrin päähän, jos ukkonen päättääkin vielä palata. Myöskään sadevaatteita ei ollut mukana ihan Pekasta johtuen.

Kävin kokeilemassa sateenkaaren pään, aarre oli kai jo viety :(

Kierrettiin vanhoja tuttuja paikkoja Pirttilahden ympäristössä ja kalat olivat tosi passiivisia. Käväistiin myös kokeilemassa viime viikolla useamman kilon ahventa antanut paikka ja sieltä kyllä löysimmekin elämää. Kalakaverin mielestä ne ahvenet olivat kuitenkin liian pieniä, joten jatkettiin isompien etsimistä.

Kommon Köykänen oli taas raitapaitojen herkkua

Ilta ja yö olivat tosi vaikeita ja olen jo täysin luopunut toivosta löytää mittakuha Pirttilahdesta. Todennäköisesti niitä ei edes ole siellä, ovat varmaan uineet Sotkalle.. Auringon laskiessa minua alkoi taas yllättäen paleltaa ja jouduin lainaamaan kalakaverin vaatteita.

Kovin myöhään ei kehdannut tyhjää kalastaa, mutta kokeilimme ennen rantaan lähtöä vielä yhden uuden paikan, jossa oli vettä viitisen metriä. Uittelin Happosen Sepon lyijyistä tasuria, jonka hän teki minulle viime kesänä venepilkkimistä varten. Tasuri olikin lopulta yön tehokkain ottipeli, koska sain sillä lauantain ainoat kuhat. Eihän ne nyt hyvänen aika mittakuhia olleet nähneetkään, mutta laji sentään oli oikea.

Ihana kesäyö, mutta kotiin joutaa, kun ei kala syö :)

Sunnuntai oli huippupäivä veneilijöille kelien suhteen. Käytiin heittämässä päivällä muutaman tunnin reissu ja tottakai edellisyön pettymys mittakuhan suhteen oli jo unohtunut, joten olin taas aivan satavarma suuresta kuhasta =) Vesillä oli tosiaan ruuhkaa, ei ole vielä kertaakaan tänä kesänä ollut noin paljon porukkaa liikenteessä. Mentiin suoraan erääseen salmeen, josta kerroin viime viikolla. Kuhat kuulemma viihtyvät vähän syvemmässä ja virtaavassa vedessä päivällä, joten kalojen pyytämisen piti kaiken järjen mukaan olla piece of cake. Senkun nostellaan kylmälaukkuun.

Perille päästyä päätin pilkkiä edellisenä yönä kuhia antaneella Sepon tasurilla ja seurasin tasuria koko ajan luotaimen näytöltä. Yhtäkkiä se tarttui johonkin kiinni, vaikka pohjaan oli matkaa ainakin puoli metriä. Revittiin tasuria irti kauan aikaa ja se oli varmaan tarttunut johonkin tukkiin, sillä siima tuli aina hieman vastaan. Lopulta siima katkesi ja minun ottipeli jäi sinne. Taisi olla ensimmäinen tasurimenetys ikinä :( Muutama tunti tyhjän pyytämistä riitti ja päivä oli tyylipuhdas MP. Pyh, pidä Ahti kalas =)

Kuinkas muilla sujui Juhannus? Kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Lehdistä sai taas lukea Juhannuksena vesillä sattuneista onnettomuuksista, tosi ikäviä asioita :( Muistetaan olla varovaisia veneellä liikkuessa ja pitää maalaisjärki matkassa.

Facebookissa on muuten taas arvonta käynnissä, joten facetyypit: käykäähän tykkäilemässä =)

Kuvaa klikkaamalla pääset Facebookiin

Viikon hiljaiselo blogissa ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt kalassa. Kyllä minä olen ravannut siellä useammankin kerran, mutta kun Ahti sanoo ei, silloin se tarkoittaa ei. Toisin sanoen raportoitavaa ei ole ollut.

Suunnilleen kaikki muut Suomen kalastajat ovat saaneet hyvin mittakuhaa viime aikoina, mutta minun siiman päähän ovat osuneet ne miniyksilöt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun nälkä ei lähde alamittoja vapauttamalla. Minulle on annettu vinkkejä ottiväreistä ja ottipaikoista ja viime perjantaina siivoilin pakastimeen tilaa muutamalle kilolle kuhafilettä, oli nimittäin semmoinen ottipaikka tiedossa. Siitä kalapaikasta ei mitenkään pystyisi palaamaan kotiin tyhjin käs.. kylmälaukuin. Kuulemma virtaavat salmet ovat nyt se sateenkaaren pää.

Viime viikonloppu oli säiden puolesta hyvinkin ”suomenkesäinen” eli kylmä, tuulinen ja todella sateinen. Perjantai-illaksi sattui kuitenkin muutaman tunnin ajalle ihan suht hyvä keli, joten käytettiin tilaisuus hyväksi. Lähdettiin illalla yhdeksän maissa ja suunnattiin suoraan erääseen salmeen. Luotto kalantuloon oli tapissa, olin ihan varma mittakalasta.

Salmeen saapuessa tuntui, kuin olisi menty johonkin ihan eri vesistöön kuin Kallavedelle. Siellä oli niin erikoisen hienot ja melkein taianomaiset maisemat. Kallioiden välissä oli täysin tyyntä vaikka muualla Kallavedellä olikin pientä aallokkoa. Puitteet kuhien nostelulle olivat täydelliset, mutta kuten arvata saattaa, kylmälaukku tuli tyhjänä kotiin. Illan ainoaksi jäi eräs kilon pötkylä, joka todellakin oli odotuksiin nähden väärää lajia. Kuhia ei siis löytynyt, mutta onneksi maailman kaunein auringonlasku lohdutti :)

Katsokaa nyt tätä <3

Lauantai oli tämän kevään ja kesän surkein päivä kelien suhteen, sillä satoi ja tuuli täysillä. Ei se sadekaan yksistään niin haittaisi, kun vedenpitävät vaatteet on keksitty, mutta kun kaatosateen lisäksi tuulee lähemmäs 10 metriä sekunnissa, niin ei ole herkkua. Pyörittiin sitten tuskaisina koko päivä neljän seinän sisällä.

Säätiedotus lupaili kökköä keliä myös sunnuntaille, mutta päätettiin uhmata luontoa ja käydä pikapistolla päivällä. Sadevaatteet päällä lähdettiin Pirttilahdesta ja ei se keli niin huono loppujen lopuksi ollutkaan ja ”sadekin” oli vain muutama lämmin pisara silloin tällöin. Kierrettiin suojaisia saarien välejä ja Pirttiniemen lahdukoita, mutta saaliiksi saatiin vain muutamia tärppejä yhden hauen lisäksi.

Melkein yhtä nättiä kuin perjantaiyönä, heh =)

Juhannus lähenee kovaa vauhtia ja koska päätimme viettää jussin perinteisesti Itämeren aalloilla, kalastukset jäävät muutaman päivän tauolle. Täytyi siis kalastella vähän varastoon, joten olin eilen koko päivän kalassa. Aamupäivällä lähdin tyttären kanssa kahdestaan kalaan ja keli ei olisi voinut parempi olla.

Kesäkalaan ilman toppavaatteita, wuhuu!

Sää oli lämmin, lähes kuuma, ja mukava tuulenvire kävi koko ajan. Alkuun kalastettiin yli kaksi tuntia tyhjää ja reissusta oli muodostumassa hyvää vauhtia perinteinen ämpee.

Sanoin lapselle, että kokeillaan vielä yksi paikka ja lähdetään sitten kotiin. Viimeinen paikka piirsikin tosi hyvin kalaa pohjaan ja melko pian siima kiristyi. Pyysin lapsen haavimieheksi ja kala paljastui kuhaksi. No niin, nyt aletaan olla jo lähellä mittaa, ensin vain kaivelen mittanauhan laukusta. Hupsista, sama amatöörivirhe kuin muutama viikko aiemmin, mittanauha olikin kotona. Hyvin lähelle 42cm kala olisi ollut, mutta en ottanut riskiä vaan päästin sen takaisin. Olisihan se toisaalta mukava, jos ensimmäinen mittakala olisi sen kokoinen, että ei tarvitsisi arvuutella. Ihan vaan vaikka joku nelikiloinen. Wink wink Ahti ;)

Vene liikkui jonkin verran tuulessa ja jouduin siirtämään meidät aina takaisin ottipaikalle. Tyttö tasuroi ja luotain piirsi kalaa. Kalat eivät vaan millään meinanneet tärpätä, joten näytin vavalla minulla kesäisin toimineen uittoliikkeen. Tein metrin rajun noston ja heti tuli tärppi. Annoin äkkiä vavan tytölle ja hän kelasi kalan veneeseen. Vihdoinkin saatiin ensimmäinen kesäkala tytölle :) Pienen ihastelun jälkeen kala pääsi takaisin.

Penkan reunassa oli suuri ahvenparvi, mutta vene liikkui aina nopeasti siitä yli. Sain itse jigillä siitä vielä yhden hyvän appuran ja sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Tein sotasuunnitelman, että vien tytön kotiin ja lähden illaksi takaisin, sillä kala oli ehkä parhaalla syönnillä koko kesän aikana. Kuin tilauksesta eräs Jussi soitti samalla hetkellä ja sovimme kalaan lähdöstä :)

Viideltä tapahtui lähtö numero kaksi ja taas sitä mentiin. Suuntasimme suoraan iltapäivällä alamittakalan antaneelle alueelle, mutta enää luotain ei piirtänyt niin hurjasti sinne kalaa. Sen myös huomasi siimasta, sillä se ei kiristynyt ollenkaan. Pari tärppiä pariin tuntiin ja Mirolle yksi alamitta, mutta liian hiljaista meille, joten mielessä oli jo uusi paikka.

Paikan vaihdos tepsi, sillä siellä oli ahventa vaikka muille jakaa. Heittelin välillä jigiä ja toisessa vavassa oli tasuri valmiina, jonka laskin heti veteen, jos luotain piirsi paremmin kalaa. Miro ja Jussi napsivat kalaa minkä ehtivät ja Ahti oli suotuisa jopa minullekin. Tuntui niin hyvältä saada kalaa. Ahvenet olivat ihan syömäkokoa ja Jussin pussiin niitä alettiin jossain vaiheessa keräämään.

Illan ainoa toimiva tasuri oli Kommon Köykänen muikkuvärissä ja jigeissä toimi vaaleahkot/vihertävät kuoresävyt parhaiten. Ja Jussillahan toimii moottoriöljy aina, liekö sillä muita jigejä olemassakaan ;)

Kommon Köykänen oli eilen ahventen mieleen

Kuorevärille löytyi myös selitys, kun yksi ahven sylkäisi meitä kuoreella. Se oli kyllä ehdottomasti illan kaunein kala, ei semmoisia värejä voi olla missään. Harmi, kun noita värejä ei saa siirrettyä tasuriin, vaikka kyllä jotkut aika lähelle ovat päässeetkin =)

Ahvenen syönti hiipui ja ehdotin siirtymistä pienen matkan päähän ”kuhapaikalle”. On huomattu aiemmin, että tuolla patilla ahvenet viihtyvät 5-6 metrissä ja kuhat vähän syvemmässä, 6-7 metrissä. Siirsin venettä hissukseen ja pysäytin, kun kalaa näkyi alla. Laskin jigin vertikaalityylillä kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Veneeseen nousi kuha, ALAMITTA tietenkin, mutta oltiin näköjään kuhapaikalla :) Laitettiin vene ankkuriin ja alettiin kalastamaan. Muita kuhia siitä ei enää tullutkaan, mutta saatiin houkuteltua ahvenparvi veneen vierelle ja napsittua muutamia raitapaitoja pussiin.

Jigimestari veti tietenkin illan isoimman ahvenen =)

Sekin syönti hiipui jossain vaiheessa ja Jussi ehdotti vielä käyntiä erään karikon vieressä, josta hän viime reissulla sai mittakalan. Hurautettiin siihen ja paikka oli hiljainen. Minä käytin yhden alamitan näytillä, mutta muuta siitä ei tullut. Satama ja nukkumatti kutsuivat, olihan se rankka päivä, kun tuli kalasteltua yhteensä yli 10 tuntia. Kyllä kannatti, vaikka edelleenkin se mittakala antaa odottaa itseään. Ja Jussin pussilla oli painoa yli 5kg, hyvä reissu siinäkin mielessä.

Jussi lyö tahtia, sille piti väkisin laittaa soimaan kalalauluja 70-luvulta =)

Ihan huippuilta, vaikka yöllä meinasi vähän kylmä tullakin. Mikähän idea oli taas lähteä paitahihasillaan. Kumma juttu, että minulla on kaksi kalastusasua, helkutin paksu toppa-asu ja sitten joku shortsiasu =) Kiitos lupsakasta illasta Prinssi Jusulle ja Mirkulle ;)

Hyvää Juhannusta lukijoille ja muistakaahan olla viisaasti vesillä!