Koitti viimein sekin päivä, kun sain houkuteltua naispuolisen ystäväni mukaan kalaan. Ehkäpä minun kohdalla tuon sanan ’tyttö’ voisi jo laittaa lainausmerkkeihin, mutta menkööt nyt vielä tämän kerran =) Lähdettiin eilen Anniinan kanssa alkuillasta Kallaveden aalloille ja kyllähän minulla kieltämättä oli pieni pelko takaraivossa, että kuinka reissu sujuu ja käyttäytyykö Puattinen nätisti. Todennäköisesti Anniinaa pelotti vielä vähän enemmän.

Innokkaana lähtöä odotellen

Tässä vaiheessa odotukset olivat vielä korkealla =)

Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui jo heti Pirttilahdessa, kun joku reilukerholainen kiilasi meidän eteen väylälle. Ajoin ”täysillä” väylää pitkin ja näin jo kauempaa, että rannan tuntumassa oli vene parkissa. Kun lähestyimme sitä, niin se päättikin näyttää moottorinsa tehoja ja kiihdytti väylälle suoraan meidän eteen. Sivusta puski samalla mukavat aallot ja Puattisen potkuri hörppi ilmaa. Eipä siinä hengenhätä ollut, mutta ärsytti silti =)

Kapteeni (välillä) Koukku (sormessa)

Mentiin suoraan hieman syvempään, sillä olin luvannut opettaa Anniinalle kaikuluotaimen kanssa pilkkimistä ja matalassa se on hankalampaa. Down vu piirsi kalaa alueelle ja olin jopa toiveikas kalojen suhteen, mutta kalat olivat ronkeleita. Olisihan se pitänyt arvata, että jos niin hyvä tuuri käy, että kalaa löytyy, niin ne eivät takuulla ole nälkäisiä. Tarjottiin eri tasureita ja vertikaalijigejä, mutta ei saatu edes tärppejä. Moneen otteeseen pohjasta lähti kala tai jopa useampia kohti viehettä ja me odotettiin hengitystä pidätellen tärppejä. Onneksi tajuttiin jatkaa hengittämistä, sillä eihän ne kalat mihinkään ottaneet.

Anniina pilkillä =)

Testattiin kolme eri paikkaa, joista jokaisesta on tullut lähiviikkoina kuhaa ja ahventa, mutta eilen oli hiljaista. Kyllä me onneksi keksittiin montakin syytä, miksi kala ei syönyt: liian kirkas keli, liian aikainen ajankohta, useat ympärillä olevat kalojen täyteiset verkot.. Ja ehkä myös yksi syy katsoo minua peilistä =)

Harjoitus tekee…

…mestarin!

Ilta kului nopeasti kuulumisia vaihdellen ja kalastaen. Keli oli aivan loistava ja tuulikin juuri sopiva. Yhden vähän isomman kalan karkuutin tasurista ja yksi raitapaita käväisi veneessä purtuaan Perzan kuorekevennettyä. Harmittaa kyllä, että Anniina-raukka jäi ilman kaloja, mutta ehkäpä seuraavan reissun jälkeen pääsette näkemään niitä kalakuviakin :) Täyden kympin ilta se silti oli, vaikka kalat veivätkin meitä 100-0 ;)

Tänään sain taas postitse uusia jigejä, kun sorruin tilaamaan edellisten miljoonan jigin kaveriksi muutaman erikoisuuden. Sain vinkin Daiwan Duckfin jigeistä, joten tilasin pikkusatsin testiin. Niissä on erikoinen ankan räpylän muotoinen pyrstö :) Tuskinpa nämäkään minulle kalaa antavat, mutta onpahan ainakin yritetty. Huomenna testaamaan, jos sää sallii. Mukavat viikonloput kaikille!

Pienestä se on kiinni, että pääsisin kuhan makuun, mutta onhan se kuha semmoista herkkua, että sitä passaa vähän odottaakin. Eihän siitä edellisestä mitallisesta ole kauankaan aikaa. Olisiko ollut peräti vuonna 2015, kun tuoretta kuhafilettä viimeksi maistelin, joten jos tämän vuoden puolella pääsisi kokkaushommiin. Olisihan se tärkeää saada niitä omegoitakin, kun suositus taisi olla kaksi kertaa kalaa viikossa, ei kaksi kertaa vuodessa.

Viikolla myrskysi aika ikävästi, joten veneilyt sai tyystin unohtaa. Käytiin lasten kanssa Kuopion museossa ja kuinkas sattuikin, siellä oli Kallaveden kalat näyttely. Kiva nähdä, että kyllä siellä järvessä todistettavasti kalaa on, mutta koomista, että kalastusbloggaaja joutuu menemään museoon asti nähdäkseen niitä =)

Huomasin, että tänään on päivälleen kaksi vuotta siitä, kun aloin bloggaamaan. Kiitos kaikille vanhoille ja uusille lukijoille, mukavaa saada kommentteja ja kuulla muidenkin kalastuskokemuksia. Onkohan joku lukija seurannut blogia ihan alusta asti? :) Välillä mietin, että kiinnostaako minun jutut ketään, kun kommenttipuolella on hiljaista, joten pliis, rohkeasti vaan kommentoimaan enemmänkin. Minusta on kiva kirjoittaa, toivottavasti teistä on kiva lukea =)

Viikolla riehunut myrsky laantui onneksi viikonlopuksi, joten kadonnutta mittakalaa käytiin etsimässä useampaan otteeseen. Luotan nyt kesällä ehkä hieman enemmän siihen ilta- kuin aamusyöntiin, joten perjantai ja lauantai-illat pyhitettiin kalastukselle.

Perjantaina oli hiljaista, aiemmin ahventa ja kuhaa antaneet paikat olivat tyhjiä. Olisivatko kalat olleet myrskyä paossa salaisissa paikoissa… Niissä paikoissa, joita Ahti ei ole minulle vielä kertonut. Ilma oli ihan todella jäätävä ja minulla oli Ursuit toppavaatteiden alla. Ei ollut yhtään liikaa päällä, vaikka kohta eletään kesäkuun puolta väliä. On tämä Suomen kesä ihmeellinen.

Perinteinen kalastusnäkymä

Kohta taitaa sataa

Vähän  ripsautti vettäkin..

Lauantai-iltana tuuli oli viitisen metriä, samaa luokkaa kuin perjantainakin, mutta ihan niin kylmää viimaa ei ollut luvassa, joten Ursuit jäi kotiin. Toppavaatteet oli kuitenkin päällä, ne on kyllä ehdottomat kesäkalastuksessa, heh :) Lauantaina löysimme paremmin kalaa kuin perjantaina. Siihenhän ei tietenkään paljon vaadittu, kun perjantaina meni munat pataan. Heti kalapaikoille päästyä alla oli kalaa ja ihan mukavia ahvenia tärppäili jigiin.

Minulla toimi vain yksi tietty kuorejigi, jolla sain kalaa sekä heittämällä että vertsuilemalla. Yhtään ahventa emme mukaan ottaneet, kun pikkuisen oli kitsaan kokoista vielä. Se 300g olisi hyvä koko, ehkäpä joskus satutaan sellaisen parven päälle. Enkä pistä pahakseni, jos on muutama vähän isompikin seassa ;)

Kartastakin huomaa, että 60 tuntia on tänä kesänä veneellä ajettu

Olisikohan sateenkaaren päässä ollut mittakala…

Ahven lopetti syömisen jossain vaiheessa, joten etsittiin uusia paikkoja. Parista paikasta sain tasurilla hauen, mutta ahvenia tai kuhia ei löytynyt. Kello oli jo reippaasti yli kymmenen, kun lähdettiin käymään vielä ensimmäisellä ahvenia antaneella paikalla. Muutama heitto ja sitten kotiin. Kalakaveri torkkui keulassa, mutta minä se jaksoin yrittää. Heittelin kuorejigiä ja aurinko oli laskemassa. Ihailin samalla ihanaa maisemaa, kun tunsin siimassa tärpin. Ohhoh, ahven ja juuri auringonlaskun aikaan. Hirmu pienihän se oli, mutta antoi vielä vähän uskoa kalan tuloon.

Liekkiahven :)

Viimeinen heitto ja sitten joutaa nukkumaan. Kello oli vähän yli yksitoista, kun yllätyksekseni sainkin vielä yhden tärpin. Kelasin kalan veneeseen ja se oli kuha. Pituutta oli pikkuisen liian vähän, vain 40 senttiä, joten sinne lähti minun ateria takaisin uimaan. Vilkutin kalalle sormet valkoisina, ei ollut ainakaan tuo kala vielä kutenut, kun maiti valui norona. Nopeat ja lyhyet ovat näköjään Kallaveden ahventen ja kuhien syöntipiikit. Jos myöhästyt muutaman sekunnin, niin tervetuloa seuraavana päivänä yrittämään uudestaan.

Myös alamittainen kuha saa minut hyvälle tuulelle

Kuva otettu keskellä yötä, eipä uskoisi =)

Tänään tuuli oli kuusi ja puuskissa kymmenen metriä sekunnissa. Päätettiin silti lähteä kokeilemaan onnistuuko veneily ja kalastus, kun keli muutoin oli niin hyvä. Vene kulki yllättävän hyvin tuollaisessakin tuulessa ja ankkurikin piti meidät kalapaikoilla. Yleensä kirkkaina päivinä kala ei syö, niitä ei edes löydy, mutta tänään kalaa kyllä oli alla.

Tasurit ovat toimineet hirmuisen huonosti viime aikoina, mikähän lie.. Kalarosvoihin en saanut hipaisuakaan ja uittelin sitten Happosen Sepon vanhempaa muikkukevennettyä, josta on pyrstölevykin lähtenyt irti (olen korvannut sen jigipystöllä). Pari tuntia oli kalastettu tyhjää ja tyhjänä se sitten loppupäivän jatkuikin, lukuunottamatta yhtä kuhaa, joka käväisi veneessä. Ei puhettakaan, että mitta olisi täyttynyt, tällä yksilöllä pituutta oli 39cm. Se oli päivän ainoa kala, vaikka muutamia tärppejä vielä sainkin.

”Käyppäs kasvamassa kolme senttiä ja tule sitten takaisin” =)

Kuka tilasi myrskyn? Kalastushaaveet täytyy unohtaa pariksi päiväksi ja keksiä tekemistä sisätiloissa. Postisetä luki ajatukseni ja toi terveisiä SKES ry:ltä Kalamaraton-dokumentin muodossa. Kalastuksesta kertovia ohjelmia on aivan liian vähän tarjolla ja mielelläni katsoisin niitä enemmänkin.

Alla olevat kuvakaappaukset: Onkijan Helsinki – Kalamaraton

Onkijan Helsinki – Kalamaraton (Siloneula Production) kertoo Helsingissä vuosittain järjestettävästä kalastuskilpailusta, jossa joukkueiden tavoitteena on saada mahdollisimman monta kalalajia 24 tunnin aikana. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES on järjestänyt Kalamaraton-kilpailun vuodesta 2001 alkaen ja kyseinen dokumentti on kuvattu vuonna 2015. Dokumentissa keskitytään seuraamaan Kalakerho Siloneulan kisaamista, mutta kilpailun lomassa kuullaan myös mielenkiintoisia haastatteluja sekä muistoja edellisiltä kisavuosilta. Nykyään Kalamaratonissa joukkueet saavuttavat jopa yli 30 eri kalalajia, kun ensimmäisinä vuosina lajeja saatiin vain puolet siitä.

Törö, vimpa, seipi, tokko. Kalamaratonissa nousee jos jonkinnäköistä ja -nimistä kalaa ylös. Vaikka itse tavoittelen reissuillani niitä ”perinteisiä” lajeja, huomasin, että samanlaisen onnen tunteen voi saavuttaa kalalla kuin kalalla. Jos minä kiljun riemusta mittakuhasta, Kalamaratonissa hurrataan muutaman gramman kaloista. Sama saaliista iloitseva kalastajan sydän se on meillä kaikilla :)

Dokumentti oli erittäin mukavaa katsottavaa ja reilu sataminuuttinen meni nopeasti. Välillä minulle tuli jopa fiilis, että onko tämä kilpailu käsikirjoitettu, kun kaikki sujui kuin tanssi. Kalaa nousi hyvään tahtiin ja vielä oikeita tavoitelajeja :) Siloneulan jäsenet Teemu, Jukka ja Jari toimivat joukkueena hyvin ja heidän juttujaan oli hauska kuunnella. Tavallisten ihmisten kalastusta, jossa ei ollut mitään näyteltyä.

Joukkue osallistui kilpailuun kymmenennen kerran ja heidän tavoitteenaan oli saavuttaa 30 eri kalalajia. Helsingissä on meren lisäksi paljon puroja, lampia ja ojia, joista ennätystä voi lähteä tavoittelemaan ja teoriassa lajeja voisi saavuttaa vielä paljon enemmänkin, sillä Helsingin alueella on tavattu yli 50 eri kalalajia. Kuitenkin aikaraja ja rannalta kalastus asettavat omat haasteensa lajien saamiseen.

30 lajia yhden vuorokauden aikana. Sellaisen ennätyksen tekemiseen vaaditaan paljon ennakkotyötä ja harjoittelua ja paljon täytyy tietää myös kalojen käyttäytymisestä. Kisaan ei voi lähteä kylmiltään matkan varrelta huoltoasemalta haetulla mato-ongella. Dokumentissa käy hyvin ilmi, että välineitä täytyy olla lähes joka kalalajille ja koukun koko ja syötti pitää osata valita kohdekalan mukaan. Kalastettavat alueet on pakko tuntea hyvin. Apuja kilpailuun voi saada kuulostelemalla kilpakumppanien saaliita ja saalispaikkoja ennen kisaa ja kisan aikana.

Dokumentissa puhutaan onkijan Helsingistä ja siitä, kuinka paljon enemmän kaupungista saa irti kalastajan silmin. Monille maailma loppuu rantaan, mutta meillä kalastajilla maailma vasta alkaa siitä. Itsekin olen huomannut, että kun katson minkä tahansa paikkakunnan karttaa, silmät siirtyvät ensimmäiseksi tutkimaan sinisiä alueita. Aina ei tarvitse lähteä kauas, sillä lähellä on aivan samat mahdollisuudet elämyksiin.

Jos Kalamaraton-dokumentti kiinnostaa, sen voi tilata omakseen täältä. SKES ry lahjoittaa myös yhdelle onnekkaalle blogin lukijalle kyseisen dvd:n ja jättämällä kommentin sekä sähköpostiosoitteesi sille vaadittuun kenttään (s-postiosoitetta ei julkaista), voit voittaa levyn omaksesi.

Onko Kalamaraton-kilpailu lukijoille tuttu ja onko joku peräti osallistunut siihen? Entä kiinnostaako lajikalastus muutoin vai tavoitteletteko kalastaessa vain tiettyjä muutamia lajeja? Pistäkäähän kommentteja tulemaan, otan yhteyttä sähköpostitse dvd:n voittajaan =)

Viikolla tuli käytyä parinakin iltana testaamassa iltasyönti. Maanantaina vein nuorimman lapseni kalaan ja asetimme tavoitteeksi kalan. Hän ei ole koskaan saanut virvelillä kalaa ja kaiken järjen mukaan tavoitteen piti täyttyä nopeasti. Kyllähän äiti nyt kalapaikat löytää…

Pari tuntia pörrättiin Pirttilahdessa ja kyllä me jopa kaloja luotaimessa nähtiin, mutta niin vain jäi lapsiraukka ilman tärppejä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Ensimmäistä kertaa ratin takana :)

Keskiviikkona sain veneeseen pari miekkosta mukaan, Jussin ja Miron. Lähdettiin vesille kuudelta ja keli oli oikein mainio. Tilasin itselleni uusia jigejä ja jigit saapuivat juuri sopivasti kalastusreissua varten. Odotukset olivat taas korkealla, sillä uudet jigit näyttivät niin herkullisilta, että melkein teki mieli itse syödä ne.

Illan ensimmäinen kala nousi minulle ja ottipelinä oli uusi jigi. Voi voi, eipä taida miekkosilla olla mitään mahdollisuuksia minua vastaan, sen verran nopeasti tuli ensimmäinen merkki. Harmi, että kala oli hauki. Siitä saa kuulemma miinuspisteitä? Taisivat kaverukset juuri keksiä tuon säännön, kun näytti siltä, että häviävät naiselle.

Kohta vietiin taas minun siimaa ja uusi jigi vaikutti lyömättömältä. Mutta taas pienoinen pettymys, sillä sain jo toisen miinuspisteen. Taisin ostaa vahingossa haukivärin. Illan aikana kasvatin saldoni miinus kolmeen ja jäin mittelöissä pronssille.

Hauska tilannekuva, huomioikaa minun tyhjä luotaimen näyttö =)

Jussin ja Miron illan kalat olivat kuhaa, haukea ja ahventa, mutta sen verran hyvässä suhteessa, että kumpikaan ei jäänyt miinukselle. Jopa yksi ruokakala löytyi mukaan, kun Jussi sai moottoriöljyn värisellä jigillä 46cm kuhan. Kuha tuli yllättävän matalasta, 2,5 metristä. Ilta oli siitä erikoinen, että pilkkimällä tai vertikaalijigaamalla ei tullut mitään, vaan kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Huippuilta ja huippumaisemat

Tänään iltapäivän ja illan sääennusteet näyttivät sen verran sateisilta ja tuulisilta, että päätettiin käydä testaamassa aamusyönti. Heräsin puoli neljältä ja puoli viideltä lähdettiin jo satamasta kohti kalamestoja. Keli oli kuin päivällä, sillä oli niin kirkasta. Aamulla tuuli oli lähes nollassa, joten kalastus sujui ongelmitta. Tai olihan siinä yksi pieni ongelma, nimittäin kalattomuus, mutta ei sitä passaa kaikesta valittaa :)

Superkaunis aamu

Kiertelin keskiviikkoisia paikkoja, joista löytyi silloin kuhaa ja ahventa, mutta ne paikat olivat tänään täysin tyhjiä. Kala oli selkeästi vähän syvemmässä. Ei muuta kuin Karttaselain auki ja joku uusi paikka lähistöltä määränpääksi. Yksi mukava patti siinä näkyikin pienen matkan päässä, joten hurautin siihen. Koko aamun olin kierrellyt 3-6 metrin vettä, mutta patin reunalle saapuessa luotain piirsi heti kalaa seitsemään metriin.

Ja mitäs minun uniset silmäni näkivätkään, syömäkarkelot! Pitkästä aikaa niitä ihania keltaisia viivoja, jotka tulevat innokkaana tervehtimään lähestyvää Kalarosvoa. Tärppi, tärppi, tärppi. Kävipäs mäihä, että löydettiin nälkäisiä ahvenia. Kalakaveri viskeli mikrojigiä ja lähes joka heitolla kävi kala veneessä.

Minulla oli ykköstykki käytössä eli Kalarosvon pieni kuore. Kokeilin myös muita tasureita ja vertikaaljigejäkin, mutta ainoa jolla kalaa sain ylös, oli rosvo. Tämä alkaa oikeasti olemaan jo uskomatonta, että minä omistan tuollaisen taikakalun. Ihan hirveä ajatus, että menettäisin tuon hauelle tai jonkun kiven väliin. Toivottavasti Tommilla on tarkat värikartat tallessa tuosta mallista, on niin tehokas ottiväri ettei tosikaan. Tasurissa ei ole kuin yksi huono puoli: tuulisella säällä isossa aallokossa tasurointi on melkein mahdotonta pienen koon vuoksi, mutta toisaalta, pitäähän kaloillakin jotain mahdollisuuksia olla.

Syönti kesti puolisen tuntia ja ahventen keskikoko oli parin sadan gramman luokkaa. Savupönttörajana pidin 300g, joten yksikään ahven ei tällä kertaa lähtenyt mukaan.

Tuuli voimistui yhtäkkiä todella kovaksi ja myös ahventen syönti loppui kuin seinään. Puuska oli lähes 10 metriä, mutta vene pysyi suht hyvin paikallaan ankkurissa. Siirryttiin hieman, josko löydettäisiin parvi uudestaan.

No siellähän niitä keltaisia viivoja taas oli! Kalarosvo lähti kohti pohjaa hoitamaan hommiaan ja joukko kaloja ui iloisesti vastaan. Ja kiinni on taas! Se tuntui jo vähän paremmalta ja sielun silmissä välkkyi puolen kilon raitapaita. Kelasin kalan veneeseen ja höh, se olikin alamittainen kuha.

Ottipeliä ei varmaan tarvitsisi mainita, mutta sehän se taas oli: pieni, mutta pippurinen kuore. Saankohan minä tänä kesänä kuhia millään muulla vieheellä? Ja se ruokakuha on edelleen hakusessa, jokohan huomenna…

Mukavaa viikonloppua ja kireitä siimoja! =)

Paistaa se päivä risukasaankin. Olen viettänyt viikkokausia siellä risujen seassa pimeässä ja nyt vihdoin on alkanut hieman valonpilkahduksia näkymään. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja kaloja löytyy ihan kylmälaukkuun asti :)

Perjantai-iltana lähdettiin testaamaan se paljon puhuttu iltasyönti. Olen saanut blogiin vinkkejä kuhien ilta-aktiivisuudesta, mutta meille aamukalastelut ovat sopineet aikataulullisesti paremmin. Perjantai-ilta sattui kuitenkin olemaan suunnitelmiltaan tyhjä ja kelikin oli ok, joten ei muuta kuin Puattinen kohti kalapaikkoja. Seitsemän hujakoilla lähdettiin ja tarkoitus oli kalastaa muutama tunti. Alkuun tilanne näytti ihan yhtä huonolta, kuin aina ennenkin eikä kaloja löytynyt, lukuunottamatta paria tasuriin puraissutta sattumahaukea.

Lähdettiinkin sitten kuhien sijaan etsimään ahvenia vähän matalammasta ja mentiin kuuden metrin vesille. Yllätys oli suuri, kun down vu piirteli jotain ”möykkyjä” pohjaan. Mitähän lie kiviä, mutta kyllä ne on kokeiltava. Ehti mennä ehkä pari minuuttia, kun kalakaverilla oli kala kiinni. Wau, kyllähän silläkin useamman viikon mp-kausi oli takana, joten kalan saaminen tuntui pieneltä lottovoitolta. Kaveri kelasi kalan veneeseen ja sieltä nousi kuha! Alamittainen, mutta hyvälaatuinen :)

Olin ollut koko illan vähän kylmissäni ja jopa kotiinlähtö käväisi välillä mielessä, mutta kuhan nähtyäni alkoi sydän pamppailemaan ja veri kiertämään. Nytkö se alkaa, kuhien iltasyönti? Enää ei ollut kylmä.

Luotain piirsi kalaa, mutta vehkeet eivät olleet oikeat. Uittelin tasureita ja vertikaalijigejä sekä heittelin välillä jigejä. Nousuja tuli, mutta tärppejä ei. Ilta eteni ja kokeiltiin vielä matalammasta, alle viidestä metristä. Koko tasuriarsenaali oli uiteltu läpi ja tämän hetken ykköstasuri, Kalarosvon pieni kuorekevennetty, lähti uimaan ehkä viidennen kerran illan aikana. Kaloja nousi metrin pari tasurille, mutta eivät ottaneet. Laskin tasurin ihan kalojen luo pohjaan ja tunsin välittömästi repäisyn. Kelasin kalan pintaan, oujeah, kuha minullekin! Äkkiä haavi, jos sattuu olemaan mittakala! En ehtinyt edes tekemään vastaiskua, kun kala otti heti pudotuksesta, joten oli varmaan huonosti kiinni.

Silmämääräisesti kala näytti aikalailla mitalliselta, mutta koska mittanauha oli jäänyt kotiin, laskin kuhan takaisin. Yleensä meillä on aina Igloon kylmälaukku mukana, jossa on mitta-asteikko kannessa, mutta tällä kertaa luotto saaliiseen oli 1%, joten mukana oli pienempi kylmälaukku. Melkein sain ruokakalan ja kyllä se aika lähellä 42cm olisi ollut, mutta eiköhän niitä isompiakin vielä tule, nautiskelen sen aterian sitten oikein antaumuksella :)

VOITTEKOUSKOASAINKUHAN-ilme =)

Ihana kuha saapui kello 22.10

Iltasyönti antoi molemmille kuhat, joten lauantaina kalastus ajoittui myös iltaan. Keli oli vähän lämpöisempi, kuin perjantaina ja tuulikin lähes nollassa. Mentiin suoraan edellisen illan kuhapaikalle, mutta kuhat olivat häippäisseet. Etsittiin varmaan kaksi tuntia kalaa ilman tärppejä ja sitten piti tehdä jotain muutoksia paikkaan. Katsoin Karttaselaimesta olisiko lähellä hyviä patteja ja silmät osuivat erääseen erittäin hyvännäköiseen paikkaan. Juuri sellainen, minne mentäisiin pilkille, jos järvellä sellainen alue olisi. Tuota paikkaa emme olleet koskaan edes nähneet kartassa, mutta sen verran vähän on vielä Pirttilahdessa pyörittykin, ettei kaikki ole tullut tutuksi.

Kaunis Suomen kesä <3

Hurautin uudellle paikalle ja siellä oli mahtava meininki. Ne kalat olivatkin siellä! Välittömästi alkoi tulla tärppejä, mutta ylös asti ei vielä yhtään. Vihdoin saatiin laji selville, kun kalakaveri käytti pari alamittaista kuhaa veneessä. Kiva juttu, kun löytyi uusi paikka.

Uittelin ”ykköstykkiä” eli Kalarosvon pientä kuoretta ja kalaa oli paljon alla. Yksi kala erehtyi maistamaan ja paljastui ahveneksi. Alla oli siis sekä kuhaa että ahventa, paljon! Vaikeaa oli kuitenkin kalojen veneeseen saaminen, melkein tärppeihin jäi. Yksi vähän parempi kuha karkasi kaverilta veneen vieressä ja se olisi ollut mittakala. Alle 50cm kuitenkin.

Eilenkin uittelin tosi monenlaisia vieheitä, mutta vain rosvo toimi. Yhdessä vaiheessa joku kävi tarraamassa rosvoon ihan todella kovasti, melkein ranne murtui :) Näin kalan luotaimessa ja samassa se iski uudestaan. Sitten tarttui ja kelasin kalan pintaan. Ihan hyvä hauki, päätin ottaa sen pannulle. Pitkästä aikaa tuoretta kalaa, maistuu! Yhdentoista jälkeen päätettiin lähteä nukkumaan. Pistin hauen kotona fileiksi ja jääkaappiin odottamaan paistinpannua.

Painoa 1,98kg =)

Tänään käytiin vielä aamupäivällä ihan mielenkiinnosta kokeilemassa se eilinen kultakaivos ja Kalarosvon kuore ehti uida pari minuuttia, kun ensimmäinen kuha nousi veneeseen. Huh huh, kaksi kysymystä pyöri päässä: olenko minä kerrankin löytänyt ihan oikean kalapaikan ja toinen kysymys koskee Kalarosvon valmistajaa Tommia, mitähän sukua se on Ahdille vai liekö Ahti itse? Hyviä tasureita se ainakin tekee.

Ensimmäiseen kysymykseen tuli aika nopeasti vastaus, kun kalantulo loppui kuin seinään. Toinen kysymys on edelleen mysteeri. Kuinkas muilla meni viikonloppu, kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Facebookin puolella olen ainakin lueskellut isoistakin kuhasaaliista, jopa kymmeniä mitallisia illan aikana. Minulle nyt alkuun riittäisi edes se yksi =)

Mutta suuri minulle. Ei, en käynyt kuussa, mutta kävin yksin Puattisella kalassa :) En saanut tälle päivälle veneseuraa, joten oli lähdettävä kalaan ihan itsekseen. Monelle veneilyt yksin ovat normiarkea, mutta minä en ollut vielä koskaan aiemmin uskaltautunut vesille ilman kaveria. Siinä on niin paljon muuttuvia tekijöitä ja ehkä eniten jännittää se, että saisin liian ison kalan. Moottorin hajoaminen ei ole yhtään niin pelottava juttu, onhan minulla airot. Ai niin, entäs jos moottori syttyy palamaan.. No ei maalailla piruja seinille.

Kassi-Alman kassit eivät olleet tänään mukana, repussa kulki vain kaikkein välttämättömimmät jutut =)

Tuuli oli mukavan minimaalista tänään ja keli kuin kesällä konsanaan, joten olosuhteet olivat hyvät. Vaikka sitten sille soutelulle ;) Lähdin heti aamusta kohti satamaa ja ajattelin jättää tasurit suosiolla kotiin. Minullahan ei olisi kuskia, jos vaikka sattuisi jotain koukkujen kanssa :) Jigit saivat siis kelvata tämän reissun. Kiertelin tuttuja paikkoja ja etsin kaloja. Samalla pohdiskelin, että pitäisikö minun ilmoittaa jonnekin ylemmälle taholle, että Kallaveden kalat ovat hävinneet. Aika monta viikkoa olen kaloja etsinyt, mutta ihan aikuisten oikeasti niitä ei enää ole. Suoraan sanottuna alkaa harrastuskin kärsimään, kun kalareissut ovat pelkkää vieheiden pesua.

Huristelin Puattisella Pirttilahden ympäristössä ja yksin oli aika hankala ajella, sillä keulasta puuttui sadan kilon paino. Keula nousi heti pystyyn, kun ajoin vähänkään kovempaa, joten vaihtoehtona oli ajaa vitosta tai ”satasta”. Ajoin satasta. Oikeasti kaasu pohjassa tuo Puattiska antaa vain reilun kolmen kympin kyydit, mutta kyllä siinäkin vauhdissa jo hiki kuivuu. Päivän tapahtumat jäivät yhteen tärppiin, sekin oli pieni ja hento. Turhaan pelkäsin sitä jättikalaa, ei muuten ollut sellaisia mörköjä lähimaillakaan.

Iltapäivän puolella kotiuduin ja postilaatikossa odotti mukava, uunituore yllätys. Pääsin mukaan Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES ry) vuosijulkaisuun, Kalasta!-lehteen, ja siellähän se oma valkoinen naama napotti kannessa. Keskiaukeamalta löytyi lisää tuttuja kuvia ja Halosen Jukan kirjoittama juttu. Lehteä jaetaan ilmaisjakeluna, joten kaupoista sitä ei löydy, mutta laitan tähän muutaman kuvan.

Facebookissa Fish me luck-sivuilla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Svartzonkerin todella tehokkaita McRubber-jigejä hyvässä ottivärissä. Palkinnon on lahjoittanut Fishing Lords Oy. Vielä toukokuun loppuun asti on aikaa käydä tykkäämässä kuvasta linkki, arvon kesäkuun alussa jigit kuvan tykkääjien kesken =)