Tänään vietettiin Valtakunnallista kalastuspäivää ympäri Suomen ja Kuopio oli yksi tapahtumapaikkakunnista. Olin viime vuonna tapahtumassa mukana talkoolaisena ja myös tänä vuonna pääsin mukaan auttamaan. Kokonaisuudessaan päivä oli erittäin onnistunut ja Valkeisenlammen rannoilla riitti vilinää. Tapahtumaan osallistui reilusti yli tuhat koululaista, se on paljon :) Täysin vahingoitta ei kuitenkaan selvitty, sillä kuulemma vastarannalla eräs koululainen oli saanut koukun poskeensa. Auts, tiedän tunteen, paranemisia potilaalle.

Aamulla nähtiin eräältä opettajalta hienoa uhrautumista, kun oppilaan uistin jäi pohjaan kiinni. Mitäpä ei opettaja oppilaansa vuoksi tekisi, joten vaatteet pois ja uimaan :) Shortsit jalassa ei ihan vielä ylettänyt tarpeeksi kauas, joten niidenkin lähdettyä pistin kameran nopeasti taskuun. Ihan kaikkea ei tarvitse ikuistaa ;)

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Märille kalsareille kaiteella oli looginen selitys =)

Keli suosi kalastajia ja lähes koko päivä saatiin nautiskella auringosta. Puolen päivän aikaan taivaalla käväisi nopea sadekuuro, mutta muutoin ilma oli loistava lohen narraukseen. Lampeen istutettiin maanantaina 800 kirjolohta ja siellä oli kalastuskielto pari päivää. Lohia siis luonnollisesti alkoi nousta heti aamusta, kun tapahtumapäivä polkaistiin käyntiin.

Ihan jokaiselle ei tänään kalaa tullut ja tuntuu, että lohet olivat vähän nirsolla päällä jostain syystä. Osa koululaisista taas sai useammankin kalan. Mitään ilotulitusta se ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa. Yhteensä koululaisille nousi satakunta lohta ja tapahtuman loputtua kolmelta rannoille ilmestyi perinteiseen tapaan ”kylmälaukkumiehet” tahnapalleroineen hakemaan niitä jäljelle jääneitä seitsemäsataa lohta =)

Sorruin minäkin päivän päätteeksi viskomaan lippaa, mutta ei se niin helppoa ole. Tapahtumat jäivät yhteen tärppiin, joten kaikki kunnia lohia saaneille koululaisille, se on näköjään taitolaji! :)

Päivän aikana löysin uusia tuttavia ja eräästä Pekasta tuli niin hyvä kaveri, että sain häneltä kirjolohen kotiinviemisiksi. Pääsen minäkin taas kalan makuun, kiitoksia :)

Loppuun Jussin taidonnäyte lohen perkaamisesta, kyllä sujui hommat sukkelaan, vaikka sormiakin on vain seitsemän =)

Äitienpäivä jätti pienen arven peukaloon, mutta muuten alkaa kalastuskäsi olemaan kunnossa. Nyt sitten täytyy jatkossa olla vieläkin varovaisempi koukkujen kanssa. Jos joltakulta meni tämän Savon Peukaloisen retki ohi, niin linkki reissuun tässä.

Kirpparilta löytyi totuudenmukainen kyltti oveen :)

Jäiden lähdöstä on nyt pari viikkoa aikaa ja Kallavettä on käyty koluamassa kilometritolkulla sieltä täältä. On kokeiltu erittäin syvästä, erittäin matalasta ja kaikkea siitä väliltä, mutta kalat ovat piilossa. Olen jopa pari kertaa tuntenut tunnetta tylsyys, kun tuntikausien etsimisestä huolimatta en ole löytänyt kalan kalaa. Hyvin harvoin kalastus on aiheuttanut minulle negatiivisia fiiliksiä, mutta viime aikoina sen kuuluisan neulankin löytäminen heinäsuovasta olisi ollut todennäköisempää, kuin kalan löytäminen Kallavedestä.

Aallokko ja pilviä, peilityynet huippukelit ovat muisto vain

Sain vinkkejä, että ahven on matalassa, joten on kierrelty saarten ja mantereiden rantoja ja etsitty kutupaikkojen näköisiä alueita. Enhän minä oikeastaan edes tiedä, miltä se ”kutupaikka” näyttää, joten olen viskellyt jigiä jokaiseen matalikkoon. Kutupaikat ovat jääneet löytymättä ja koko kutu on minulle edelleen mysteeri, sillä en ole saanut mitään havaintoa ahvenista. Miten muilla on ahventen kalastus sujunut, mistä niitä on löytynyt? Onneksi semmoistakin juttua olen kuullut, että kudun jälkeen ahvenilla on nälkä, joten sitä ilotulitusta odotellessa.. :) Jospa sitten viimeistään saisi raitapaitaa siiman päähän.

Veden lämpötila on vielä pelottavan matala :)

Avovesikauden ensimmäiset reissut olivat hyviä ja tavoitteita täyttyi. Sain muutamia kalojakin, jotka tulivat pilkkimällä. Seuraavaksi tavoitteeksi olinkin asettanut heittämällä saadun kalan. Menneellä viikolla heitellessä jigiin puraisi hauki. Ai että ne minipotkut siiman päässä piristivät. Tunne oli ihana, vaikka kala oli pieni kuin mikä. Vapautin kalan nopeasti, ettei kukaan näkisi miten surkeita minun saaliit ovat. Mutta taas yksi tavoite plakkarissa, joten uutta piti kehitellä ja seuraavaksi tavoitteeksi asetinkin ruokakalan (ahven/kuha) :) Mitäpä veikkaatte montako viikkoa/kuukautta sitä saadaan odottaa? Sen verran heikosti ovat nyt kalastelut menneet, että itse en usko ainakaan vielä toukokuussa saavani kylmälaukkuun täytettä.

Onneksi myös kaupasta saa kalaa, Muurikalla savustettu lohi ei kauan vanhentunut :)

Keskiviikkona vietetään taas valtakunnallista kalastuspäivää, jolloin koululaisille järjestetään kalastustapahtumia ympäri Suomen. Kuopiossa tapahtuma järjestetään Valkeisenlammella, jonne itsekin aion mennä talkoohommiin. Toivottavasti kelit suosivat ja lapsilla on siimat kireinä :) Pitäisiköhän minun varautua kypärällä, kun olen tämmöinen koukkumagneetti ;)

http://www.ahven.net/kalastuspaiva

Ja sattuminen ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, siitä vähän myöhemmin lisää… Kalastusrintamalla on ollut taas ihan uskomattoman hiljaista. Tuntuu, että kalat ovat täysin kadonneet Kallavedestä. Ei enää tiedä, että mitä voisi kokeilla, kun kaikki syvyydet ja puolet Kallavedestä on etsitty. Onhan siinä tietysti ne toiset 50% etsimättä..

Pirttilahti 

Saatiin vene vihdoin omaan laituriin Pirttilahteen ja kalaan lähteminen helpottui huomattavasti. Ja kaiken järjen mukaan hyvät kalapaikat avautuvat heti laiturista lähtemisen jälkeen. Siinä on vaikka mitä kivaa ja hyvät mestat jatkuvat ihan Sotkalle asti. Ollaan lähipäivinä kierretty Etelä-Kallavettä tankillisen verran ja ajettu tuntikausia. Viime viikolla Pohjois-Kallavedellä kalaa näkyi luotaimessa ihan hyvin, mutta eteläisellä puolella ei mitään. Ei ensimmäistäkään yli 100g kalaa ole nähty edes luotaimessa. Voiko vaikuttaa, että veden pintalämpötiloilla oli aika iso ero, pohjoisessa 3 astetta ja etelässä 10. Paitsi ainahan etelässä on lämpimämpää :)

Kelit ovat olleet ihan huippuja, viime kesänä en koskaan edes voinut uitella pieniä kevyitä tasureita, sillä ne eivät pysyneet veneen alla. Nyt on ollut koko tasuriarsenaali käytössä. Voisiko avovesikausi olla yhtä kivaa ihan tuonne lokakuulle asti? Tässä on nyt ehtinyt jo tottua tähän (liian) hyvään, niin mielellään en niitä märkiä, tuulisia ja kylmiä ilmoja enää kaipaisi ;)

Äitienpäivänä päätettiin lähteä koko perheen voimin kalaan ja tarkoituksena oli lopuksi mennä saareen grillaamaan makkarat. Ihan sinne saareen asti ei päästy, mutta tyhjää ehdittiin kalastelemaan pari tuntia. Meidän 10vee halusi kuulemma mortikaalijigata ja 15vee pilkkiä navigaattorin kanssa :) Vielä termit vähän hakusessa, mutta siitä se lähtee.

Harjoittelua lasten valtakunnallista kalastuspäivää varten

Iltapäivällä oltiin juuri pakkaamassa tavaroita, jotta voidaan siirtyä saareen ja aloin laittamaan pulpetilla ollutta Kalarosvoa rasiaan. Otin rosvon käteen ja mitähän lie vilkuilin samalla muualle, kun rosvon toinen koukku tarttui rattiin kiinni. No käsi kuitenkin jatkoi tasurin siirtämistä ja kun tasurin etukoukku jämähti rattiin, samalla peräkoukku jämähti peukaloon. Ajattelin vaan, että hui, olipa lähellä taas koukun uppoaminen ihoon, mutta selvisin säikähdyksellä. En nimittäin tuntenut mitään kipua. Kalakaveri valahti valkoiseksi ja näki ratin takaa, että kyllä se koukku taisikin aika syvään upota. Kun nostin käden lähemmäksi, niin totuus paljastui: Kalarosvo väkästä myöten keskellä peukaloa. Siinä meni grillailut..

Aloin repimään rosvoa irti, mutta kuten hyvin muistin parin vuoden takaa, ei ole helppoa. Ei irtoa yhtä helposti, kuin kalan huulesta. Ei toivoakaan. Pyysin jotain veistä työkaluksi ja kun kalakaveri ojensi viime Äitienpäivänä lahjaksi saamani Leathermanin, ympyrä sulkeutui. Milläpäs muulla minä tänä juhlapäivänä kaivelisin koukkua irti sormesta, kuin lahjaveitsellä…

Tunnin nyhräsin koukkua irti, mutta sitten piti luovuttaa, sillä Leijonien peli oli alkamassa. Ja kyllähän siihen sormeen myös koski aika helkutisti. Hurautettiin rantaan ja onneksi kotiin päästiin parissa minuutissa rannasta. Heti kotona särkylääkettä naamaan ja Emla-pintapuudutetta koukun kohdalle. Katsoin jääkiekkoa sillä välin, kun voide vaikutti.

Pelin jälkeen ajattelin vielä kokeilla itse koukun irroitusta terävä fileerausveitsi apuna. Jos olisin lähtenyt päivystykseen, Kalarosvon koukku olisi työnnetty ihosta läpi ja katkaistu.. Sain tuon kyseisen rosvon Tommilta lahjaksi kilon ylityksestä (ahven), joten en mielelläni haluaisi sitä menettää…

Vilkuilin kelloa ja ajattelin, että seitsemältä luovutan ja lähden Kysiin. Onneksi varttia vaille koukku vihdoin suostui irtoamaan ihosta. Pintapuudute ei hirveästi auttanut, kun koukku oli niin syvässä, mutta kyllä sitä on silti hankittava uusi tuubi vastaisuuden varalle kaappiin. Nyt täytyy vaan toivoa, että sormi ei tulehdu, vaikka puhdistusainetta kyllä tuli suihkuteltua reippaasti.

Että sellainen Äitienpäivä =)

Sain hienon kortin <3

Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

Sunnuntaiaamu Puutossalmella

Asetin itselleni tavoitteita avovesikaudelle ja jo sunnuntaiaamuna ensimmäinen niistä täyttyi. Tavoitteena oli siis saada kala. Valitettavan pienihän se oli eikä ihan tavoitelajiakaan, mutta kivalta se pieni haukikin tuntui siiman päässä. Peli auki! :)

Todistusaineistoa, kyllä siellä kala on =)

Kauden avauskala tuli Borgmanin Terhon tekemällä lyijyisellä kuhapilkillä

On kyllä ollut ihania kelejä nyt ja veri on vetänyt vesille. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut enemmän kesäisiä päiviä, kuin koko viime kesänä yhteensä ja tämä ilohan vielä jatkuu. Niin, ne tavoitteet. Seuraava tavoite oli saada ahven ja sunnuntaina Sotkalla myös se tavoite täyttyi. Kylläpä teki nannaa ;)

Miljoona ahventa ja vain yksi ylös, aika ”hyvin”

Sotkalla ajelehti vielä vähän isompiakin jäälauttoja, tuohon kun ajaa satasta…

<3

Pirttilahti ei ole vielä ollut niin auki, että veneen olisi saanut laskettua luiskalta järveen, mutta Julkulan ranta oli ihan auki, joten eilen lähdettiin korkkaamaan Kallavesi. Minun seuraava tavoite oli saada kuha ja odotukset olivat korkealla, sillä tarkoitus oli mennä eräälle viime syksyiselle hyvälle kuhapaikalle. Aamusta kyllä käväistiin ensin kokeilemassa Kelloselkää, mutta hiljaista oli. Muutama tärppi ja yksi ylös asti tullut ahven. Päätettiin lähteä takaisin Pohjois-Kallavedelle.

Paksuraitainen ahven

Kun saavuttiin puolen päivän jälkeen kuhapaikalle, niin eikös kalakaveri nosta melkein välittömästi kevään ensimmäisen kuhan. Wau, ihana kala ja voisikos Ahti antaa minunkin siiman päähän yhden samanlaisen, kiitos? Tai mielellään mitallisen, tämä yksilö oli himpun verran alamittainen. Kohta kaveri nostaa jo toisen kuhansa ja minulla ei vielä mitään. Tärppejä kyllä tuli ja päivän aikana taisi tulla yhteensä kahdeksan tärppiä, mutta kun ei millään tarttunut. Höh. Kalaa oli tosi hyvin alla ja meininki ihan erilainen kuin Sotkalla, missä luotain piirsi lähes tyhjää joka paikkaan.

Kalakaverin kauden eka kuha

Aktiivisista fisuista huolimatta jäin ilman kuhaa. Iltapäivällä oli lähdettävä kotiin, kun lämpöhalvaus lähestyi. Minullahan tosiaan oli taas thermotoppahousut jalassa ja kassillinen muuta toppaa mukana. Jalassa Muckbootsit ja ihana rakas merinovillakerrasto tottakai alimmaisena. Olin ehkä hiukan ylipukeutunut nollatuuleen. Lämpötila oli semmoiset kaksikymmentä astetta, joten kuka hullu laittaa toppavaatteet sillä kelillä? Joko minä seuraavalla reissulla muistaisin..

Tänään koitti se seuraava reissu ja uskokaa tai älkää, blondina puin taas ne hikiset toppahousut jalkaan. Ja kesäkengät, mitkä ne muka on? Kunnon varrelliset lämpösaappaat ne olla pitää, eipähän iske vilu! Aamulla ajoin kalapaikalle nahkarukkaset käsissä, ei vielä silloin tuntunut yhtään kuumalta. Mentiin suoraan eiliselle kuhapaikalle, mutta yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä. No, kai se on etsittävä uusia kuhapaikkoja.

Ei voi parempaa keliä vesillä olla

Päivitettiin eilen meidän luotain ja siihen tuli uusi ominaisuus: Quickdraw Contours. Se tarkoittaa sitä, että voit tallentaa karttakortin kartan päälle omaa karttaasi samalla, kun liikut vesillä. Tuo meidän plotterissa oleva kartta on suoraan sanottuna melko huono, jos vertaan sitä Karttaselaimen karttaan, joka on huomattavasti tarkempi. Nyt asia helpottuu, kun kartat tarkentuvat niiltä osin, millä alueilla järvillä tulee liikuttua. Katselin karttaa tänään ihan haltioituneena, kun sitä mukaa, kun ajoin veneellä, karttaan ilmestyi uusia käyriä. Kiva juttu, että meidänkin luotainmalliin (Garmin Echomap 50dv) sai tuon uuden päivityksen.

Karttakortin oman kartan mukaan tässä piti olla vitosen patti, eipä löytynyt

Etsiskelin uusia kuhapaikkoja meidän ”uudella luotaimella” ja eilen eräs pikaisesti kokeiltu paikka houkutteli. Siinä näkyi elämää edellisenä päivänä, joten jokohan ne kalat olisivat ottihaluisempia.. Uittelin lyijyistä Kalarosvon kuoretasuria ja sain hennon tärpin. Jaahas, ahvenia alla. Vaihdoin vähän pienempään Kalarosvon kuoreeseen ja taas näkyy nousevan viivoja tasurille. Tärppi, jes, äkkiä ahven ylös. Kelaan kalan veneelle ja mitä minun silmäni näkevätkään? Ne näkevät kolmannen tavoitteen täyttymisen, sillä kala onkin kuha! Jippii!

Siinä hän nyt on, tavoitekalani =)

Mittaa oli vain 38cm, joten kala pääsi takaisin kasvamaan, mutta minä olin silti onnellinen! Seuraava tavoite sitten mitallinen kuha :) Kuhat ovat tulleet yllättävän matalasta, kalakaverin kuhat seitsemästä ja minun kuha kahdeksasta metristä. Kuha jäi uuden paikan ainoaksi ja lähdettiin taas takaisin sille ykköskuhapaikalle. Se on kyllä ihan huippupaikka ja meillä on varmaan 15 merkkiä plotterissakin sillä paikalla. Ihme on, jos siitä ei kuhaa saa ;)

Etsin luotaimella kalanäyttöjä ja kun näin pari kalaa, pysäytin veneen ja laskin Kalarosvon pienen kuoreen viivojen yläpuolelle. Toinen kaloista lähti heti kohti ja tärppäsi, no siinä ei kauan nokka tuhissut. Kelasin kalan ylös ja 40 senttiä kaunista kuhaa nousi veneeseen. Vielä Ahti pari senttiä lisää, niin päästään syömähommiin ;)

Päivän toinen kuha, näin sen homman pitäisi aina edetä ;)

Päivän mittaan riisuin itseäni pikkuhiljaa ja lopulta päällä oli enää Nuuskamuijasen hattu ja merinovillakerrasto. Ihan tajuttoman kuuma keli ja tuultakin tasan nolla. En olisi viikko sitten uskonut minkälaiset ilmat saadaan heti toukokuun alkuun. Vastahan ne jäät toissapäivänä Kallavedestä lähtivät ja nyt näyttää ja tuntuu heinäkuulta. Mutta en valita (kovin paljon), vaikka kuuma onkin. Nautitaan nyt näistä, tiedä vaikka olisivat kesän ainoat helteet :)

Päivän ottipeli oli Kalarosvon kuorekevennetty, muilla vieheillä ei tänään kalaa noussut =)

Ihan hyvä päivä kalojen suhteen, kun aika paljon on niitä ämpeereissujakin nähty. Saldona kaksi kuhaa, yksi ahven ja yksi hauki. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Julkulan rantaan ja siellä oli tietenkin puolet kuopiolaisista venehommissa. Kieltämättä vähän hävetti kulkea kalsariasussa ja Muckbootseissa..

Vihdoin koitti päivä, kun Puattinen pääsi vesille talven jälkeen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan ja aamulla seitsemän jälkeen meinasi pikkuisen hermoja kiristää.

Koko viikko odotettiin tätä päivää, jolloin päästäisiin viimeinkin korkkaamaan avovesikausi ihan kunnolla. Sotka oli sotasuunnitelma, sillä veneluiska oli jo viikko sitten sula. Heräsin neljältä ja kuuden jälkeen oltiin jo onnellisina matkalla. Että minä olin innoissani!

Kuulostaa erikoiselta, mutta Vappuaattona kello seitsemän Kuopion yksi harvoista sulista veneluiskista oli suosittu. Siellähän oli tuttuja veneenlaskupuuhissa ja päivän mittaan useampikin Puattinen lähti Puutossalmen luiskalta himojaan taltuttamaan. Kyllä meitä hulluja riittää.. Vähän oli vielä jäähilettä pinnassa ja sumuakin rutkasti, mutta ei haitannut. Pakko päästä kalaan.

Tässä vaiheessa kaikki vielä vaikutti hyvältä :)

Pakattiin kamat veneeseen ja sitten oltiinkin valmiita vastaanottamaan Ahdilta anteja. Laskettiin vene vesille ja kun starttasin moottoria, ei tapahtunut mitään. Otetaanpas uusiksi, unohdin varmaan jotain. Virrat päällä, vaihde vapaalla, joo, kaikki kunnossa. Käänsin avainta eikä vieläkään tapahtunut mitään. Mitä helkuttia Puattinen. Et kyllä hyydy nyt siihen, minun pitää kalastaa! Sain kuitenkin rämpätä avainta ihan rauhassa, ei inahdustakaan. Kaveritkin jo lähtivät rannasta Apajille.

Ei auttanut muu, kuin nostaa vene takaisin trailerille. Jospa sen saisi rannassa rassattua kuntoon. Kalakaveri heilui meisselinsä kanssa ristiin rastiin, mutta moottori oli hiljaa. Minulla alkoi vähän verenpaine nousemaan ja kauhea ajatus kotiinlähdöstä kummitteli mielessä. No, yhdellä meisselillä ei ihmeitä tehdä, kun viasta ei ollut mitään hajua. Suupielet alaspäin roikkuen tyhjennettiin vene ja ajettiin takaisin kaupunkiin.

Omassa pihassa alettiin tutkimaan missä vika mahdollisesti on. Minäkin niin tormakkana vieressä yritin auttaa, vaikka en ymmärrä moottoreista hölkäsen pöläystä. Google onneksi kertoi jotain ja lopulta naapurin viisas mies eli Happosen Seppo ratkaisi ongelman. Mitä minä tekisinkään ilman Seppoa, kaikilla pitäisi olla tuommoinen naapurin Seppo :)

Sepon käsi haistelee missä vika voisi olla  =)

Vika löytyi virtalukon takaa, sieltä oli rikkoontunut eräs osa. Puattisraukka luuli vaihteen olevan päällä eikä suostunut käynnistymään. Pienen remontin jälkeen kuulin sen ihanan pörpättävän äänen. Kaunis, kuin linnunlaulu. Tai oikeastaan paljon kauniimpi.

Pilvetkin väistyivät auringon edestä, kun kuulivat Puattisen sulosävelet

Vaille yksi oltiin toistamiseen ajamassa Sotkalle. Odotukset eivät olleet kovat, kyllähän siinä vielä joku osa ehtii hajota ennen vesille laskua. Kaikki kuitenkin meni tällä kertaa käsikirjoituksen mukaan ja puoli kahdelta oltiin vesillä. Ihanaa! Ja miten kuuma ilma siellä olikaan, lämpötoppapuku oli vähän liikaa..

Siellä täällä ajelehti jäälauttoja, mutta ne sulivat lähes kokonaan päivän mittaan

Päivälle asetin yhden tavoitteen: päästä ajamalla takaisin rantaan. Airotkin siinä vieressä muistuttivat olemassa olollaan ja aamuinen moottorin hiljaiselo oli vielä tuoreessa muistissa. Kunhan vene toimii niin kuin pitää, niin ei kaloilla väliä. En tarvitse niitä tänään. Tämä saa olla testireissu veneelle, moottorille ja hermoille.

Eihän sitä kalaa sitten tietenkään löytynyt, mutta päästiin onneksi edes pikkuisen kokeilemaan. Alle kymmenessä metrissä ei näkynyt missään mitään, mutta kun mentiin syvempään, pientä kalaa oli joka paikassa. Päivän ainoa kalatapahtuma oli jäätävä tärppi kolmestatoista metristä aivan pohjasta.

Siellä ui pohjan tuntumassa silppua ja näin luotaimesta, että isompi kala oli alla. Laskin Kalarosvon ahvenen nahkaisen kevennetyn (ahvenen nahka muuten Sotkalta ;)) lähelle pohjaa ja melkein heti tuli tosi kova tärppi. Mikä lie mörkö. Kala ei tarttunut, mutta jigipyrstön pään se vei mennessään. Hyvä tietää, että kyllä siellä vielä jättiläisiä ui. Seppohan sai Sotkalta kahdeksan kilon kuhan joitain vuosia sitten, pitäisikö pistää paremmaksi? ;)

Mutta kuka rikkoi minun tasurin?

Kesäiset maisemat

Ihana Sotka

Että minä tykkään vedestä heijastuvista maisemista =)

Näin tänään sulan veneluiskan, what a feeling! Käytiin Puutossalmella tsekkaamassa Sotkan jäätilanne ja eikös sieltä olleet jäät hävinneet jo isolta alueelta. Viikko sitten oli vielä paljon jäätä luiskan kohdalla ja nyt vesi liplatti ihanasti lossin ympäristössä. Niin se homma etenee.

Sotkanselkä 24.4. Puutossalmelta kuvattuna

Otin virvelin ja muutaman vieheen mukaan, silä halusin testata osaanko vielä heitellä. Kyllähän se sujui, mutta alkukankeutta oli havaittavissa :) Kalojahan minä en edes yrittänyt saada, hui. Miten sitä muka osaisi sellaisen nostaa kuivalle maalle. Tuntuu, että talven jälkeen joutuu kesäkalastuksen aloittamaan aina alkeista. Heitotkin olivat vain kymmenen metriä. Kai sitä tästä vetristyy kevään edetessä.

Lupa-asiat kunnossa :) (kalastonhoitomaksu 39€/kalenterivuosi, luvan voi hankkia osoitteesta www.eraluvat.fi)

Kauden korkkaus lippa vinossa

Niin, minä näin sen sulan veneluiskan. Se tunne oli niin ihana. Mihinkähän osaisin sitä verrata.. seitsemän oikein lottorivissä, Jeesus paahtoleivässä vai kaksoissateenkaari. Ehkä nuo kaikki kolme yhdessä. Kyllä veneilemään on päästävä, harmi kun lähipäiville näyttää vesisateita ja kovaa tuulta. Mutta jos ihan pikkuisen kävisi kokeilemassa… verestämässä vanhoja muistoja ja ehkä yhden kuhan…

VIHDOINKIN!

Viime viikot ovat olleet tuskaisia. Ilmakin on ollut kylmä kuin Siperiassa ja olen vain katsellut ikkunasta, kun kalakaveri on duunannut jotain veneen kimpussa. Hän teki itselleen oman kalastuspaikan keulaan ja lainasi minun pilkkikaikuluotaimen kesäksi vertsu- ja venepilkkihommiin. Viiden tuuman kirkas näyttö on aurinkoisina kesäpäivinä erittäin tarpeellinen. Joten tänä kesänä on akka ratissa, varokaahan Kallavedellä liikkujat ;)

Akku on penkin alla piilossa

Anturinvarsi harjanvarresta =)

Pulpettiin oli ilmestynyt joku mittari ja usb-latauspistoke ja nyt kuulemma kaikki virrat ovat pääkytkimen takana. Kätevä isäntä.

ON/OFF, jopa blondi tajuaa =)

Kalakaveri oli myös ottanut veneestä keskipenkin pois (lähtee helposti nostamalla, joten nopea pistää takaisin) ja nyt on enemmän tilaa kalastaa. Viime kesänä tuli pompittua satoja kertoja penkin yli ja kyllä veneessä on helpompi kulkea, kun keskipenkki ei ole paikallaan. Ja yleensä kun ollaan kahdestaan liikkeellä, niin sitä ei edes tarvita. Iso kylmälaukku saa hoitaa keskipenkin virkaa tarpeen tullen.

Tästä se kesäkalastuskausi nyt pikkuhiljaa käynnistyy, myös pientä blogimainosta tuli laitettua veneen kylkiin ;) Jos joku lukija veneen kesällä bongaa, niin huitokaa helekutisti, minä morjestan takaisin! :)