Lämpöiset ilmat senkun jatkuvat ja loppua ei näy. Hellekelien huono puoli on kovat ukkoset ja meillä meni koko lauantai ukkosmyrskyn odottamiseen.
Kun heräsin lauantaina, niin Ilmatieteenlaitos antoi ukkosvaroituksen jokaiselle päivän tunnille. Päätettiin siis suosiolla jättää lauantain kalareissu väliin. Kerran ollaan ukkosen kanssa satuttu samaan aikaan järvelle ja silloin siimat nousivat monen metrin korkeuteen itsekseen. Se oli pelottava kokemus, jota en toista kertaa halua kokea.
No ei kalasteta sitten :( (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)
Käytiin perjantaina kalassa Kallavedellä ja edellisen viikonlopun saarireissun heikko kalansaalis kummitteli vielä takaraivossa. Mitenkähän Kallavedestä löytyy kalaa…
Alkuun joka paikka vaikutti tyhjältä. Tai no perinteiset alamittakuhat köllöttelivät kalapaikoilla, mutta mitään isompaa ei luotaimen näytölle piirtynyt. Emme halunneet kalastaa pikkukuhia vaan mielessä olivat isot ahvenet.
Pikkukuhia
Yleensä ahven on löytynyt Kallavedestä 5-7 metristä kesällä ja niitä syvyyksiä etsin perjantainakin. Sattumalta kuitenkin huomasin ahvenia yhdeksässä metrissä ja olin vähän ihmeissäni. Nytkö ahvenet ovatkin normaalia syvemmässä?
Yleensä jos luotaimesta bongaa aktiivisia kaloja, siimat alkavat kiristymään melkein heti. Parkkeerasin ahvenparven päälle ja taivasankkuri piti meidät kalojen yläpuolella tarkasti. Siitä oli helppo alkaa napsimaan kaloja veneeseen.
Kalojen koko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta kumma kyllä, parvessa ei ollut yhtään ihan pieniä ahvenia, kun monesti niitä 50-100g kaloja tulee parven seasta aina välillä.
Perjantai-illan isoin
Olen viime kesästä asti käyttänyt ahvenen kalastuksessa cheburashka-jigipäitä ja ne ovat alle 8 senttisille jigeille ihan parhaita. Jigin uinti on tosi eläväistä ja ahvenet eivät myöskään saa tuhottua jigejä yhtä helposti, kuin tavan jigipäästä, jolloin kovalla syönnillä jigin pyrstö katkeaa vähän väliä.
Tuollaiseen cheburashka-jigipäähän on myös tosi helppo vaihtaa jigi, kun koukussa ei ole kaulusta, joka rikkoisi jigin. Varsinkin ihan pienille n. 5cm jigeille tuo on ihan ehdoton. Ja myös kelluville jigeille tuo on hyvä heittokalastuksessa, kun jigi ui niin elävästi koukussa.
Cheburashka toimii
Perjantaina löysimme vain pari ahvenparvea, mutta molemmissa oli kalaa ihan hirveästi. Selkeästi ahvenet ovat nyt tosi isoissa parvissa (ja hieman normaalia syvemmässä), mutta parvia joutuu etsimään enemmän ja monet normipaikat olivat tyhjiä.
Ahvenia
Joku pikkupeto vaanii silppuparvea
Aurinko laskee, joten kotiin joutaa
Kuten jo aiemmin mainitsin, lauantai meni ukkosta pelätessä. Seurailin sade- ja ukkostutkia ja kyllähän ne tutkat näyttivät sateita ja ukkosia, mutta arvatkaapa näkyikö niitä Kuopiossa? No ei näkynyt, eikä kuulunut. Iltapäivällä sataa ripsautti ehkä tunnin, mutta muuten päivä olisi ollut huippu kalastukseen. Höh ja höh. Ja kalakin oli kuulemma syönyt ihan hurjana lauantaina…
Mentiin lauantaina ajoissa nukkumaan, jotta päästiin sunnuntaina heti aamusta kalaan. Oltiin Pirttilahden satamassa jo ennen puoli kuutta, vaikka toisaalta se oli tosi myöhä, kun aurinko oli noussut puolitoista tuntia aiemmin.
Sunnuntaina kello 5.30
Ukkonen on siitä pelottava, että se saattaa tulla koska vain ja sen takia seurailin myös sunnuntaina aina välillä varmuuden vuoksi ukkostutkaa. Onneksi ”salamia” ei näkynyt kartalla ? Sadekuuroja oli päivän mittaan luvassa, mutta lämmin kesäsade ei ole paha.
Mentiin pitkästä aikaa Hirviselälle ja parin tunnin etsimisen jälkeen löytyi jättipotti. Olen tänä kesänä huomannut, että ahvenen etsimisessä pitää olla tosi tarkkana, sillä parvet eivät aina piirry luotaimeen niin selkeästi. Vaikka luotain olisi piirtänyt ensimmäisen kerran kalapaikan yli ajaessa vain muutaman ”päällekäin” olevan kalan, paikan yli kannattaa ajaa useamman kerran. Yhden yli ajamisen perusteella saattaisin itsekin hylätä paikan, mutta nyt vähän viisastuneena ajan paikan tarkemmin läpi. Eli vaikka veneessä onkin viistoluotain, silti kalapaikka kannattaa ajaa useammin kuin kerran läpi.
Toisinaan kalaa piirtyy ihan kunnolla eikä tarvitse arvuutella ollaanko kalapaikalla. Ahvenet ovat yleensä ”päällekäin” ja monessa kerroksessa, varsinkin aktiiviset ahvenet.
Eilen oli sellainenkin tilanne, että kalapaikka vaikutti alkuun ihan tyhjältä neljän kalan rykelmää lukuunottamatta. Aiempi minä olisi kaasuttanut paikalta pois toiseen kalapaikkaan, mutta nyt lähestyin kalanäyttöä muutaman kerran eri suunnista ja lopulta paljastui, että siinä olikin tosi iso parvi kalaa alla. Kalat siis saattavat olla tosi pienellä alueella ja vain kerran paikan yli ajamalla siitä ei saa oikeaa käsitystä.
Pakko siis ajella tosi tarkasti kalapaikat läpi ja usein ne samat vanhat hyväksi havaitut kalapaikat ovat hyviä edelleen. Kyllä sieltä monesti aina kalaa löytyy, kun tarpeeksi etsii.
No ei ihan aina ?
Välillä sitkeys palkitaan tällä näkymällä
Ja tällä näkymällä
Ja tällä näkymällä
Sunnuntaina kalaa löytyi kolmesta paikasta. Tai kyllähän niitä yksittäisiä kaloja oli melkein joka paikassa, mutta isoja ahvenparvia löytyi kolmesta paikasta. Edelleen kala oli hieman syvemmässä, 7-9 metrissä.
Näkeekö kukaan muu saman kuin minä?
=D Ahvenhan se siellä!
Kalasääski vartioi pesäänsä
Iso linnunpesä
Kolmannessa kalapaikassa kala ei ollut enää niin ahnetta ja syönyt kaikkia niille tarjottuja jigejä, vaan sain kalat syömään vasta kun pidin jigiä paikallaan kolme metriä pohjan yläpuolella. Kalastin siis lähes samalla tavalla kuin tasurilla ja välillä pohjasta aina lähti määrätietoinen viiva kohti jigiä ja tärppäsi rajusti. Kalat söivät 10cm v-pyrstöjigin kokonaan kitusiinsa ja tärpit olivat tosi kovia. Melkein tuli ikävä pilkkimistä, kun kalat käyttäytyivät samalla tavalla kuin talvella ☺
Luotaimen näytöllä näkyy jigin uittotekniikka ja tärppi, ja kuvan etualalla lopputulos =)
Sunnuntaina sade yllätti, mutta meni onneksi ohi nopeasti
Kuinkas sattuikaan, että pulpetista löytyi yksi sateenvarjo, sen alta oli mukava katsella sadetta =)
Erikoista viikonlopussa oli se, että mittakuhia ei näkynyt ollenkaan. Veneessä kävi joitain alamittoja ja ne kuhat löytyivät ahvenparvien seasta, mutta isommat kuhanäytöt puuttuivat kokonaan. Netissä huomasin keskusteluja samasta aiheesta ja porukka epäili kuhien painuneen syvempiin vesiin, kun vedet ovat nyt lämmenneet niin paljon.
Mitä pienempi viehe, sitä pienempi kuha?
Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan
Olen tänä kesänä kalastanut pääsääntöisesti UL-setillä ja aina luullut, että ahvenelle ja kuhalle tarvitsee omat vapansa, mutta hyvin on kuhaa tullut ylös ahvenvavallakin. Toki siinä on aina se ongelma, että kovin isoja jigejä ei 5-15g vavalla voi heittää. Samalla ahvenvavalla olen väsytellyt myös pari yli nelosen haukea, joten kyllä siinä potkua riittää =)
Tänä vuonna olen siirtynyt kokonaan yli kaksimetrisiin vapoihin ja nykyään sitä lyhyemmät tuntuvat ja näyttävät tosi pieniltä. Viime viikkoina minulla on ollut kuhavapana Okuman Carolina LRF vapa, mikä varmaan oikeasti on tarkoitettu carolinarigattujen jigien heittelyyn, mutta voi vitsit tuo vapa on hyvä ihan normi ahven- ja kuhajigien heittelyyn.
Vavalla on pituutta 240cm ja aluksihan se näytti naurettavan pitkältä, mutta ensimmäisten käyttöjen jälkeen oli pakko sanoa, että voi hyvänen aika mikä tuntuma kalastukseen ja jigeihin. Vavan viehesuositus on 7-35g, joten sillä viskoo niin pienet ahvenjigit kuin isommat kuhajigitkin.
Okuma LRF Carolina
Olin varma, että kärjestä niin löysällä vavalla ei saisi tartutettua kuhia, mutta siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Enää en pysty kalastamaan jäykällä lyhyellä tikulla tuon jälkeen, tuntuma on niin erilainen. Suosittelen testaamaan ihan mielenkiinnosta, itse yllätyin tosi paljon, kun olin ollut niin ennakkoluuloinen. Vapa oli alkuun ihan liian pitkä ja löysä. Nyt minun entinen kuhakeppi, joka on 180cm pitkä, on ihan liian lyhyt ja jäykkä ? Näin nopeasti ne mielipiteet muuttuvat ?
Tuossa Okuman vavassa on ihan todella hyvä hintalaatusuhde, kun kerralla saa vavan ahvenelle ja kuhalle. Itse olen laittanut vapaan Okuman Helios sx 20 kelan, se on kevyt ja hyvä kela ja sopii siihen hyvin.
Viikko sitten vietettiin viikonloppu saaressa kalastaen ja retkeillen. Kalaa ei oikein tullut, vaikka varustauduttiin reissuun GoPron kanssa. Videolle tuli sitten kuvattua kaikkea muuta. Tai no lähinnähän se meni ajeluksi, mutta mikäpä oli ajellessa ihanalla veneellä ihanissa maisemissa ihanassa kelissä ?
Käykäähän Youtubessa katsomassa viiden minuutin pätkä meidän viikonlopusta, videon voi katsoa myös alta.
Taas retkeilemässä
Jäin kerrasta koukkuun riippumattoretkeilyyn ja käytiin taas viikonloppuna tekemässä pikareissu saareen. Ja tottakai me myös kalastettiin. Siinäpä kaksi täydellistä harrastusta ja ne kun yhdistää, niin elämys on sanoinkuvailemattoman ihana. Suosittelen kokeilemaan!
Kallavedellä on tosi paljon saaria. Itse asiassa Wikipedia kertoo Kallaveden saarien määräksi 1964 kappaletta ja siinä onkin haastetta minulle ja Juhalle, sillä ajattelimme pystyttää leirin aina mahdollisuuksien mukaan sellaiseen saareen, jossa emme ole aiemmin yöpyneet. Nyt meidän ”nukkumasaarten” lukumäärä on 4kpl. Enää vajaa pari tuhatta, niin ollaan yövytty kaikissa Kallaveden saarissa ?
Viikko sitten oltiin Hätinen nimisessä saaressa ja se oli kyllä hieno vuorokausi. Sain isoimman kesäahveneni ikinä ja muutenkin reissu meni tosi hyvin. Kokeiltiin riippumatoissa nukkumista ensimmäisen kerran elämässä ja koska tänä viikonloppuna me oltiin jo ”vanhoja tekijöitä”, oltiin varmoja, että leirihommat saaressa hoituvat helpommin ja nopeammin.
Edellisenä viikonloppuna sanoin Juhalle, että riippumattojen kiinnitys on viiden minuutin homma. No eihän se ihan niin nopeasti sujunut, mutta alkuhankaluuksien jälkeen matot saatiin kuitenkin ojennukseen.
Nyt meillä oli riippumatot alushuopineen ja makuupusseineen nätisti yhdessä paketissa, joten kaiken järjen mukaan riippumattojen kiinnitys ’pitäisi’ olla viiden minuutin homma. No ei se taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä.
Lähdimme lauantaina vesille vasta alkuillasta ja pakkasimme mukaan yöpymiseen tarvittavat kamppeet ja tarpeeksi eväitä. Lauantaiyöksi oli luvattu vesisadetta, joten meidän piti harjoitella myös tarpin kiinnitystä. Edellisenä viikonloppuna emme tarvinneet katosta ollenkaan, kun oli kuiva keli.
Kävimme vähän aikaa sitten Pitkä Hakku nimisessä saaressa paistamassa laavulla makkarat. Saari oli ihana ja sinne oli helppo rantautua, joten valitsimme sen lauantain yöpaikaksi. Meillä oli ilta aikaa kalastella rauhassa, kun meidän ei tarvinnut käyttää aikaa majoitussaaren etsimiseen. Tottakai tilanne olisi sitten muuttunut, jos saari olisikin ollut varattu. Onneksi se ei ollut.
Minulla oli jo ikävä kalastamista, vaikka edellisestä kalareissusta ei ollut kuin kuusi päivää. Silti tuntui, kuin en olisi pitänyt vapaa kädessä viikkoihin. Nopeasti ne vieroitusoireet tulevat ?
Sain testiin uusia jigituttavuuksia Scandinavian Tacklelta. Shaker Baitsin Huntershad jigit ovat Antti Harjun suunnittelemia ja niitä saa kahdessa koossa, 13cm ja 9cm. Periaatteessa isompi koko on kuhalle ja pienempi ahvenelle, mutta kyllä pienempi koko kuhallekin maistuu ja myös toisinpäin.
Shaker Baits Huntershad 3,5″
Olen kalastanut lähes koko kesän UL-vehkeillä ja tuntuu vähän siltä, että se on minun ykkössetti jatkossakin. Se on niin hyvä ja tunnokas setti kalastaa ahvenia, kun tärpit tuntee hyvin ja ahventen on lähes mahdotonta karata siiman päästä, koska vapa myötäilee kalan liikkeitä hyvin.
Uusia jigejä oli mielenkiintoista kokeilla, koska erilaisia värejä oli niin paljon. Päätin kalastaa koko reissun ainoastaan Huntershadeilla.
Värivalikoimaa riittää, on luomua ja ärsyä
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Toisinaan tulee tuo sananlasku mieleen, kun on tarpeeksi kauan etsinyt kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Lauantaina ei onneksi tarvinnut ajella kuin tunti kalaa etsien, sitten löytyi syvän vierestä iso 6-7 metrin pöytä, joka oli ihan täynnä ahvenia.
Tänä kesänä kalat ovat yleensä löytyneet tuulen puoleisilta penkoilta tai ”pöydiltä”, joihin tuuli on päässyt puhaltamaan ja työntämään pikkukalaa. Monesti katson jo karttaakin sillä silmällä, että mistä suunnasta tuuli on käynyt ja mitkä olisivat potentiaalisia kalapaikkoja tuulta ajatellen. Se rajaa aika paljon ”turhia” ajeluita pois, vaikka eihän sitä koskaan voi tietää, jos kalat ovatkin juuri niissä paikoissa, mitkä jätän käymättä. Monesti varmasti ovatkin, mutta ainakin tänä vuonna tuulen suunnan hyödyntäminen kalojen etsimisessä on auttanut.
Paljon ahvenia, mutta ei jättiläisiä
Kalojen keskikoko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta filekokoa kuitenkin. Oli jännä testata eri jigivärejä ja huomata, että vaikka alla oli kalaa, toiset värit toimivat toisia paremmin. Siinä näki, että värillä on väliä.
Jigivärien toimivuuteen vaikuttaa syvyys, veden väri, ”ilman väri” jne. Tarkoitan ilman värillä sitä, että esimerkiksi aurinkoisella kelillä toimii eri värit, kuin harmaalla tai sateisella kelillä. Tai saattaa toimia, mikäpä ennustaja minä olen ?
Itse käytän yleensä luomuvärejä, mutta toisinaan kokeilen härnätä kaloja myös ärsyväreillä. Lauantaina illan isoin ahven tuli oranssilla jigillä.
Illan isoin ahven tuli oranssilla värillä
Ahvenet olivat nälkäisiä, kun jigit upposivat kitusiin näin hyvin =)
Tykästyin jigeihin kovasti, sillä ne olivat niin siroja ja herkkäuintisia, mutta silti niiden materiaali oli kestävää ja ”sitkeää”. Monesti ahvenen jigauksessa ongelmaksi saattaa koitua katkeilevat jigien pyrstöt, koska ahvenet repivät pyrstöt poikki, mutta Huntershadeja ahvenet eivät saaneet rikki ensimmäistäkään. Hyvä merkki! Ahvenia kuitenkin oli kauheasti alla ja tärppejäkin tuli paljon, mutta silti jigit kestivät raitapaitojen käsittelyn.
Vaaleanpunainen maistui
Juha kokeili Huntershadeja myös dropshottauksessa
Luomukin maistui ahvenille
Oltiin kalapaikalla pari tuntia, jonka jälkeen jätettiin ahvenet rauhaan ja siirryttiin saareen.
Illalla oli ihanan tyyntä
Pitkä Hakku
Juha alkoi purkamaan tavaroita veneestä ja minä otin riippumattohässäkät mukaani ja lähdin asennuspuuhiin.
”Se on viiden minuutin homma”. Enää en voi vakavalla naamalla sanoa tuota lausetta, sillä eihän se leirin pystytys tule ikinä olemaan viiden minuutin homma. Anteeksi Juha, kun huijasin sinua kahtena viikonloppuna.
Se meidän ensimmäinen saarireissu meni vahingossa tosi hyvin. Meillä oli sopivalla etäisyydellä olevat puut, jotka olivat tarpeeksi ohuet. Lauantaina en ensinnäkään löytänyt kuin lihavia puita. Ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että puu ei saa olla liian paksu, vaikka kyllähän sen nyt jälkikäteen tajuaa ja näkee, että eivät ne riippumaton kiinnitykseen käytettävät ”puunhalaajahihnat” ihan mahdottoman pitkät ole.
Lisäksi kun meillä on vain yksi tarppi, eli katoskangas, meidän piti löytää kolme sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta, jotta voimme laittaa riippumatoille yhteisen katoksen.
Itikat imivät minut melkein kuiviin sillä välin, kun kompuroin ryteikössä. Menin saarta edestakaisin ”hässäköideni” kanssa itikkalauma perässä inisten. Matemaattiset yhtälöt vilisivät silmissä, kun puntaroin puiden välejä. Enhän minä oikeasti matematiikasta mitään ymmärrä, mutta epätoivoisena yritin hahmotella leiriä eri puiden väliin.
Vajaan tunnin säätämisen jälkeen Juha tuli apuun. Oli melkein silläkin sormi suussa, kun aikaa oli mennyt jo niin paljon pelkästään puiden etsimiseen. Viiden minuutin homma, heh.
Yhteisvoimin löydettiin sitten eräästä ryteiköstä kolme ohutta mäntyä, joihin riippumatot saatiin kiinnitettyä. Onneksi riippumattoleirin pystytyksessä on se hyvä puoli, että maasto voi olla vaikka miten epätasaista, niin siltikään se ei estä sillä paikalla nukkumista.
Joo niin varmaan.
Jos joku homma saatiin viidessä minuutissa tehtyä, niin se oli niiden kahden maton kiinnittäminen puihin. Se oli ihan oikeastikin viiden minuutin homma. Sitten kun alettiin virittelemään tarppikangasta, niin se olikin jo tunnin homma, ainakin ensikertalaisella. Kokonaisuudessaan leirin pystyttämiseen kannattaa varata aikaa vähintään tunti, kun muuttuvia tekijöitä on niin paljon.
Tarpin virittelyä
Loppu hyvin kaikki hyvin ja leiri näytti tosi hyvältä, kun kaikki oli vihdoin valmista. Oltiin hikisiä ja itikan syömiä ja päätettiin jättää iltanuotion teko väliin, sillä oltiin myös tosi väsyneitä. Syötiin eväät laavulla ja kömmittiin koteloihimme.
Vielä ei ole keskiyölläkään pimeää
Nukahdin melkein heti hyttyskuoron kauniiseen tuutulauluun. Nukuin koko yön tosi hyvin ja minulla oli ihanan lämmin koko ajan. Olen yleensä vilukissa ja palelen lähes aina, joten olin varautunut yöhön hyvin.
Paksu makuupussi, pari kerrastoa, paksu jumpsuit, parit villasukat, paksu pipo… Ehkä siksi nukuttikin niin hyvin, kun kylmyys ei herättänyt kertaakaan. No toisaalta ulkona oli yölläkin varmaan 18 astetta lämmintä, joten eipä se ollut ihmekään, ettei kylmä tullut. Pelottaa syksy ja oikeasti kylmät yöt, minulla nimittäin alkoi olla jo vähän ahdasta makuupussissa, joten ei sinne enää kovin montaa kerrastoa mahdu ?
Ahvenen aamusyönti olisi ollut varmaan jo neljältä, mutta koska mentiin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, laitoin herätyksen kuudeksi.
Aamulla heräsin hyvin nukkuneena ennen herätyskelloa. Yöllä oli satanut vähän, joten onneksi oltiin laitettu katos. Luonto oli ihan hiljainen. Ne miljoona itikkaakin olivat nukahtaneet hyttysverkon päälle. Siinä minä taas katselin salaa luonnon verhon raosta maailmaa.
Täältä on hyvä seurata maailman menoa
Kyllä siinä meni varmaan tunti ellei enemmänkin, kun yritin motivoida itseäni nousemaan riippumatosta ja lämpimästä makuupussista. Miten se voikin olla niin houkutteleva paikka pötkötellä ja nukkua, ihan uskomattoman ihana sänky ❤
Lopulta sain ylipuhuttua itseni riippumatosta pois, kun lupasin keittää itselleni hyvät aamukahvit nuotiolla. Pitkässä Hakussa on puuvaja, joten siellä on aina kuivia polttopuita tarjolla.
Juha jäi vielä pötköttelemään, kun minä lähdin kahvin keittoon. Riippumatot eivät ihan osuneet mättäisiin, vaikka lähellä oli =)
Pitkässä Hakussa on uusi laavu
Terveellinen aamupala: makkaraa ja kahvia =D
No oli sentään jotain terveellistäkin, testasin grillinektariineja ensimmäisen kerran, hyviä =)
Meillä meni varmaan pari tuntia syödessä ja leiriä purkaessa, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään. Tuuli oli aika kova aamulla ja aallokkoakin jonkun verran. Tehtiin aamuhommat kaikessa rauhassa, jonka jälkeen suunnattiin Ollinselälle.
Löysimme ahvenia paristakin paikasta, mutta emme nähneet yhtään yli 30cm ahventa koko päivänä. Pienempi ahven kyllä söi, mutta tuntui vähän turhalta kalastaa niitä Kallaveden perinteisiä 25cm kaloja.
Sunnuntaina paras väri oli tämä violetti, sillä tuli suurin osa ahvenista
Myös muutama alamittakuha puri Huntershadia, sunnuntaina oli selkeästi vain pieniä kaloja liikkeellä
Olisin halunnut ottaa muutaman ruokakalan (+30cm) mukaan, sillä emme olleet kehdanneet edellisenä iltana ottaa kaloja kylmälaukkuun. Nyt niitä parempia ahvenia ei sitten enää löytynytkään.
Harmaa keli kirkastui iltapäivällä
Juha onneksi sai dropshottaamalla pari mittakuhaa, joten omegan saanti sentään saatiin turvattua tällekin viikolle ☺ Tänä kesänä jokainen viikonloppu on ollut ihan huikea ja kalaakin on löytynyt tosi hyvin. (Ei nyt muistella sitä Virmaksen reissua ?)
Keulasähkömoottori on ollut huippuhankinta ja tuntuu, että me ollaan saatu muutamassa viikossa enemmän kalaa, kuin moneen kesään yhteensä. Viime kesänä yksi minun luetuimpia blogitekstejä oli se, kun sain viikonlopun aikana yhteensä 18 kuhaa. Se oli suuri luku silloin. Kukapa olisi vuosi sitten voinut edes uneksia 135 kuhasta yhden päivän aikana…
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus olla kaksi yötä saaressa. Emme ole vielä päättäneet mihin niistä 1964:sta saaresta suuntaamme vai menemmekö ylipäätään edes Kallavedelle. Sääennusteet lupaavat hyvää, toivottavasti Ahtikin on reilulla päällä.
Nyt kannattaa nauttia kesästä ?
Ennätysahven riippumattoretkeilyn lomassa
Kyllä on taas ilmoja pidellyt. Perjantaina satoi kaatamalla vettä tuntikausia ja tuulikin oli kauhea. Oli vähän kysymysmerkki, että päästäänkö koko viikonloppuna kalaan, kun sääennusteet pelottelivat sateiden ja tuulien jatkuvan vielä lauantaina.
Onneksi keli parani lauantai-illaksi sen verran, että vesille uskalsi lähteä. Pienet kuurosateet eivät haitanneet ja loput rippeet sadealueista menivät ohi seitsemään mennessä. Tuuli oli kova edelleen, mutta ei niin kova, etteikö Alutrollilla olisi siitä selvitty.
Muutama viikko sitten törmäsin netissä riippumattoretkeilyyn. Kyllähän minä olen riippumatossa aiemminkin lekotellut ja omasta pihastakin löytyy yksi matto, mutta koskaan en ole käyttänyt riippumattoa muualla kuin kotipihalla.
Tykkään olla luonnossa ja varsinkin kesällä, kun on lämmintä ja valoisaa, kalareissut voi ajoittaa vaikka yön yli kestäviksi. Veneessä olen monesti ajatellut, että olisipa mukava, jos meillä olisi teltta mukana ja voisimme mennä saareen majoittumaan. Teltta on kuitenkin aina tuntunut sen verran hankalalta vaihtoehdolta, että olen unohtanut ajatuksen ja kömpinyt veneen keulaan yönokosille ?
Nyt sitten netin syövereissä huomasin riippumattoretkeilyn tekevän tuloaan. Tai kai se on tullut tänne jo vuosia sitten, mutta minä olin tippunut kehityksen kelkasta ja edelleen luulin teltan olevan ainoa majoituspaikka metsässä.
Ja kun joku harrastus vie mennessään, niin sitten se vie. Tiistaina aloin kartoittamaan vaihtoehtoja riippumattomerkeistä ja tarvikkeista, joita vaaditaan metsässä yöpymiseen ja torstaina meillä oli kasa kamppeita keittiön lattialla.
Olin niin innoissani jo pelkästä youtubevideoiden katselemisesta, että halusin itsekin metsään retkelle. Meillä on suunnitelmissa yöpyä viikonloppu saaressa parin viikon päästä, mutta koska riippumatot tulivatkin jo luultua aiemmin, pakkohan niitä oli lähteä heti ulkoiluttamaan ja testaamaan oikeisiin olosuhteisiin.
Lauantaina kalastimme vain pari tuntia, sillä meidän piti jättää aikaa sopivan saaren etsimiseen. Tuulen ja aallokon vuoksi kalapaikat olivat vähissä, joten päätimme käydä kokeilemassa erään talvisen pilkkipaikan, joka oli sopivasti saarten suojassa.
Onneksi sää selkeni
Kalapaikalla olikin mukavasti elämää ja siimat alkoivat heti kiristymään. Saimme parikymmentä ahventa, mutta emme viitsineet ottaa kaloja mukaan, vaikka olimmekin varautuneet retkeen halsterilla.
Lauantai-iltana löytyi ihan mukavan kokoisiakin ahvenia
Perjantain sateiden vuoksi kuivien polttopuiden löytäminen saaresta oli vähän arvoitus, joten ajattelimme, että grillataan kalaa sitten seuraavalla reissulla. Tai ehkä ei kannata olla niin itsevarma saaliin suhteen, joten muutetaan lause muotoon: jos parin viikon päästä Ahti suo, niin muutama ahven päätyy halsteriin ?
Kovalla tuulella saareen rantautuminen ei ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Vaikka meillä on alumiinivene, niin silti rantautuminen ei onnistu ihan joka paikkaan. Pitää myös aina ajatella isoja antureita veneen pohjassa ja tarkkailla vedenalaisia kiviä.
Rantautumispaikkaa ei meinannut löytyä, kun rannat olivat niin pitkältä matkalta kivikkoisia ja kallioisia
Vasta viides saari oli sopiva leiriytymiseen. Kallavedellä on paljon kalliopohjaisia saaria ja rannat saattavat olla isoa kivikkoa täynnä. Kuopiossa myös asuu aika paljon ihmisiä, jotka haluavat retkeillä, joten parikin saarta oli varattu. Pohjoistuulen vuoksi rantautuminen oli pakko suorittaa saaren eteläpuolelta, joten sekin asia piti huomioida.
Ja vaikka saaria on tosi paljon, vain osassa on polttopuita ja nuotiopaikka. Valittiin lopulta Hätinen-niminen saari meidän yöpaikaksi ja ai että rakastuin siihen paikkaan heti. Pieni ja kallioinen saari keskellä Kallavettä ja ihan omassa rauhassaan. Rantautuminen oli helppoa ja rannassa oli pieni nuotiopaikka. Polttopuut olivat vähän märkiä, kun niillä ei ollut mitään suojaa, mutta kyllä me ilta- ja aamutulet saatiin tehtyä.
Olin katsellut videoita riippumattojen asennuksesta ja sanoin Juhalle, että se on viiden minuutin homma. Juha meni pilkkomaan polttopuita ja minä aloitin nohevana asennushommat. Kaikki näytti niin helpolta videoilla, että varmasti osaan asentaa matot vaikka silmät kiinni.
Tunnin päästä polttopuut oli tehty ja nuotiokin alkoi jo hiipumaan. Juha tuli katsomaan miten minulla menee ja kun hänen riippumatto roikkui puussa ylösalaisin, hän oli vain hiljaa ja tuijotti mattoa. Itse tirskahtelin ja yritin pidätellä naurua. Yritin vakuuttaa, että riippumatoissa on ihan oikeasti maailman paras nukkua ja että ne on helppo asentaa, kunhan löydän sopivalla etäisyydellä olevat puut.
Ehkä joku remmi meni sittenkin väärin Juhan riippumatossa?
No okei, ei se väärinpäin roikkuva matto ollutkaan puiden vika, vaan olin tehnyt yhden kiinnityshommelin väärin. Käväisin nopeasti youtubessa ja huomasin virheeni. Sen jälkeen matot saatiinkin nätisti ja oikein päin ?
Vihdoin pääsin iltapalalle nuotiolle ja siinä oli niin ihanaa istua. Meillä oli maailman paras yksityishotelli käytössä ja maailman suurin kattoikkuna yläpuolella. Tuuli karkoitti itikat pois ja nuotio lämmitti mukavasti. Ilma oli raikas ja puhdas.
Vaahtokarkkeja =)
Me suomalaiset ollaan etuoikeutettuja, kun meillä on mahdollisuus mennä tuollaisiin luonnon luksushotelleihin yöksi koska vaan ja vielä ilmaiseksi. Tällaisista elämyksistä voisi vaikka maksaa, mutta kun ei tarvitse.
Miten ihmeellinen paikka tuo Suomen luonto onkaan ja kun nukkui yön pelkkä taivas kattonaan, ei malttanut oikeasti edes laittaa silmiä kiinni. Uni ei vaan meinannut tulla, kun kuunteli laineiden liplatusta ja puiden huminaa. Välillä oli aina pakko nousta istumaan ja katsella ympärilleen. Ehkä paras yö ikinä, vaikka montaa tuntia en malttanut nukkuakaan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin oli hyvä nukahtaa
Aamulla lämpöisessä makuupussissa mietin, että siellä olisi varmaan ahvenen aamusyönti käynnissä, mutta antaa olla. En halua vielä kömpiä tästä kotelosta pois. Joutsenet lentelivät rannassa ja luonto eli omaa elämäänsä tietämättä, että minä vakoilin puiden välissä sitä kaikkea.
Oi mikä ihana aamu <3
Itikat olivat kerääntyneet laumaksi hyttysverkon päälle ja minua jopa vähän säälitti, kun ne raukat olivat koko yön odottaneet, että pääsevät minuun käsiksi. No en kuitenkaan päästänyt niitä aamupalalle, niin paljon ei säälittänyt.
Kattoikkuna
Juha nukkui kuin vauva omassa kotelossaan ja yritin vihjailla sille aamukahvista. Vaikeaa oli Juhallakin nousta sieltä unelmapesästä pois. Ahventen aamusyönti oli mennyt jo ajat sitten ohi ja me oltiin tosi myöhässä, mutta kyllä raitapaidat sen verran kiinnostivat, että parin kahvipannullisen jälkeen lähdettiin niitä etsimään.
Naapurimatossa nukutti hyvin
Siellä oli hyvä köllötellä :)
Laitettiin illalla tarppikangas vain tuulen suojaksi, sillä katosta ei tarvinnut, kun sadetta ei ollut tiedossa
Kahvin valmistumisen aikana kävin vähän kiertelemässä saarta ja saari oli juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian iso. Siellä oli paljon sopivia mäntyjä riippumaton kiinnitykseen ja varmasti majoitumme sinne toistekin.
Saaressa ei tajunnut tuulen voimakkuutta yhtä hyvin, kuin järvellä. Kadotin pari riippumaton ja tarpin suojapussiakin yön aikana, kun ajattelemattomana jätin ne maahan vähäksi aikaa. Tuuli oli varastanut suojapussit hetkessä ja mitähän kaikkea se lopulta minulta vei, kun kokemattomana retkeilijänä en näitä asioita vielä ymmärtänyt ?
Oli vaikeaa lähteä saaresta, kun siellä olisi voinut viettää aikaa vaikka viikon. Pakattiin riippumattohässäkät kasseihin ja nyt kun ripustamisen on kerran tehnyt ja laittanut maton, makuupussin ja ”lämpöhuovan” yhteen pakettiin, paketti on helppo pistää kokonaisuudessaan kassiin. Myös ripustaminen on tosi helppoa ja nopeaa, ja nyt osaan sen tehdä muutamassa minuutissa. Ja matto myös menee oikeinpäin ?
Koko riippumattohässäkkä makuupusseineen ja alushuopineen mahtuu näin pieneen tilaan
Teltan pystytystä ei ole yhtään ikävä, sillä riippumaton saa pistettyä lähes mihin vain käden käänteessä. Ja purkaminen käy ihan yhtä helposti. Rakastuin kyllä tähän riippumattoharrastukseen ihan täysillä heti ensimmäisellä kerralla.
Kun lähdettiin saaresta, niin keli oli huomattavasti kovempi kuin edellisenä iltana. Selällä aallot olivat kymmenmetriset. No okei, ei ihan, mutta oikeasti keli oli hurja, sillä puuskatuuli oli 13 metriä sekunnissa. Ei ollut toivoakaan, että jossain selällä olisi voinut kalastaa, vaan kalapaikka piti etsiä saarten suojista.
Ihan vahingossa bongasin ahvenia erään saaren kupeesta sillä välin kun Juha kaiveli keulalaatikosta jotain. Sanoin, että hei, tässähän näkyi ahvenia. Meidän ei siis ollut tarkoitus kalastaa siinä, vaan olimme matkalla ihan toisen saaren taakse, mutta koska luotain piirsi ahvenia, tottakai ne kannatti kokeilla.
Motorguiden kanssa kalareissulla tulee kokeiltua paljon enemmän kalanäyttöjä, kuin vanhan ankkurin kanssa, sillä naruankkurin viritys vei aina niin suuren ajan, että kalastimme vain parhaimmat näytöt. Nyt näin luotaimessa muutaman aktiivisen ahvenen ja ne oli helppo tsekata nopeasti laskemalla MG alas ja napsauttamalla taivasankkuri päälle.
Juha sai vähän ajan päästä 33cm ahvenen, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihdoimme muutamaan otteeseen hieman paikkaa ja keuliksella pystyi tekemään helposti pieniä 10-20 metrin siirtymiä. Alue, jossa kalat näkyivät, oli aika tyyni, kun aallot eivät siihen päässeet. Siinä myös näkyi tosi paljon kuoretta.
Oltiin kalastettu jonkin aikaa ja vaikka luotaimessa näkyi kalaa, ne eivät meinanneet tärpätä. Vaihdoin Lunker Cityn noin kymmensenttisen v-pyrstön siiman päähän ja värinä oli Kallavedellä parhaiten toiminut Arkansas Shiner. Sillä värillä olen saanut Kallavedeltä isoja ahvenia ja myös ennätyshaukeni.
Vertikaalijigasin ja kohta siima kiristyi. Olin juuri aiemmin saanut yhden tärpin, jonka epäilin olleen hauki, sillä se tärppäsi niin nopeasti, että en ehtinyt näkemään kalaa edes luotaimesta.
Sanoin Juhalle, että nyt siiman päässä on varmaan taas hauki ja ajattelin mielessäni sen noin 700g kalaksi. Juha kysyi tarvitsenko haavia ja vastasin, että en. Kala poukkoili siiman päässä kuin hauki eikä tärisyttänyt yhtään, kuten ahvenet. Vettä oli alla 7 metriä ja kun sain kalan pintaan, sydän alkoi lyödä kolmea sataa. AHVEN! HAAVI! Sittenkin se haavi tänne ja vähän äkkiä!
Juha alkoi toimimaan ripeästi, vaikka yleensä se on niin rauhallinen otteissaan. Haavi ilmestyi veneen laidalle kolmessa sekunnissa, mutta ne tuntuivat tunneilta ja mielessäni jo näin kuinka ahven irtosi ja meni menojaan ja minä romahdin veneen lattialle märisemään. No onneksi kauhuskenaariot eivät toteutuneet ja ahven oli syönyt 7g jigipään hyvin.
Juha nappasi kalan haaviin ja olin niin onnellinen. Aamulla makasin lämpöisessä riippumatossa ja luulin nukkuneeni onneni ohi, eli aamusyönnin ohi, mutta vielä mitä. Ahvenilla olikin varmaan brunssi eli myöhäinen aamiainen ja minä en ollutkaan myöhässä vaan pelipaikoilla juuri oikeaan aikaan.
Ahven oli niin hieno! Ihan täydellinen ja viime syksyinen avovesikauden ennätyskala 39cm saattoi jäädä nyt mitoillaan kakkoseksi. Olisipa hieno juttu, jos saisin tällaisen retken päätteeksi vielä oman ennätyskalani.
JIPPIIIIIIIIII!
Laitoin ahvenen mittamatolle ja kala oli yli 40cm pitkä. Ei nyt mitenkään rutkasti yli, mutta muutaman millin yli ja sehän riittää, kun ennätyksiä aletaan parantelemaan ☺ Nyt siis oma avovesikauden ennätysahveneni on 40cm/770g. Hoikkahan se kala oli ja tuskin olisi kiloa painanut mätilastissakaan, mutta silti niin upea kala. Ja vielä Kallavedestä, mistä tuon kokoluokan ahvenet ovat todella haasteellisia löytää, nimimerkillä kokemusta on ja paljon.
Kallaveden raitapaita 40cm/770g
Kala sai vapautensa takaisin ja ehkä se tulee joskus vielä uudestaankin käymään meidän veneessä, aivan kuten teki viime syksyinen 39 senttinen ahven ☺
Kotimatka oli aika kammottava, kun tuuli vaan yltyi ja meidän piti ajaa monen kilometrin siirtymä ison selän läpi sivuaallokossa. En ole noin pahoissa olosuhteissa vielä oman veneen kanssa ollut ja kyllä aallot aika kovasti venettä keikuttivat. Olin läpimärkä ja lopulta pyysin Juhaa ajamaan, kun en meinannut pysyä ratin takana. Vihdoin päästiin satamaan ehjin, mutta märin nahoin ?
Ei se keli niin pahalta tässä kuvassa näytä, mutta kyllä se siltä tuntui
Ei paljon naurattanut
Niin paljon mahtui taas hienoja elämyksiä kahdeksaantoista tuntiin. Ehdittiin retkeillä saaressa, herkutella iltanuotiolla, kokeilla nukkumista maailman ihanimmissa pussukoissa kesäyössä, kalastaa ja pistää vielä ahvenennätyksiä uusiksi. Kotiintuomisina oli kuhaa ja ahventa, joista tein herkullisen kalakeiton. Huippuharrastus ❤
270 kalaa viikonlopun aikana veneeseen!
Nyt alkaa olla ihan uskomatonta touhua. Täytyy nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa kalantuloa todeksi. Kaksi viikkoa sitten meillä oli huippureissu Juurusvedellä ja saatiin valtava määrä ahvenia. Viikko sitten tapahtui joku outo notkahdus ja kaloja tuli vain kourallinen. Ehkä se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä juuri päättyneen viikonlopun aikana kalaa tuli ovista ja ikkunoista.
En näe mitään muuta syytä näille hurjille kalamäärille, kuin keulasähkömoottorin. Se helpottaa ja nopeuttaa kalastusta niin paljon, kun pääsee luotaimessa nähtyjen kalojen kimppuun heti. Tehokasta. Motorguide kyllä tekee kalastuksesta saalisvarmempaa, jos kalastaja vaan osaa etsiä kalat ensin valmiiksi ☺
Viikonloppuna säät taas suosivat kalastajia mukavasti, vaikka lämpötila ei ollutkaan hellelukemissa. Veneessä kuitenkin pärjäsi hyvin pukemalla muutaman kerroksen merinovillaa ja kuorruttamalla kokonaisuuden toppavaatteilla ? Suomen kesä ?
Käytiin viime vuonna muutaman kerran Karhonvedellä ja huomattiin, että siellä ahvenen ja kuhan keskikoko on ehkä parasta, mitä tässä Pohjois-Savon järvillä on nähty. Siispä päätimme suunnata Karholle lauantaiaamuna. Oltiin Riistaveden satamassa kuudelta ja koska Karhonvedelle pitää ajaa Melaveden läpi, ajattelimme kopaista muutaman otollisen näköisen paikan jo Melaveden puolelta.
Riistaveden satama
Kalaa ei meinanut löytyä, vaikka olisi ahventen luullut olevan aamupalatouhuissa. Kokeiltiin muutamia paikkoja ja edettiin pikkuhiljaa Karholle päin. Kuhia alkoi näkymään penkoissa ja muutamia saatiin ylös astikin. Yleensä otamme 2-4 ruokakuhaa mukaan, jos Ahti vaan suo ja tällä kertaa soi. Sillä taisi olla huono omatunto siitä Virmaksen reissusta.
50cm kuha lähti ruokapöytään
Olen kertonut sen jo sata kertaa aiemminkin, että meidän tavoitekala on ahven sekä kesällä että talvella. Siksi lauantaina hylkäsimme muutaman paikan, joissa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat kuhia. Vaikka kuhaa onkin mukava kalastaa, niin silti ahven on mukavampi ja haastavampi.
Pieniä kuhia patilla
Välillä vaikuttaa siltä, että meidän järvissä kuhaa on enemmän kuin ahventa ja oikeastaan on me se nähtykin. Ahvenparvet ovat vaikeita löytää ja kun etsimme niitä, voi olla että joudumme kiertämään monta eri paikkaa, jotka ovat täynnä kuhaa, ennen kuin törmäämme ahveniin. Ahvenet ovat harvinaista herkkua, ainakin ne vähän suuremmat, jotka ovat myös mukavia siiman päässä ☺
Saavuttiin Karhonvedelle vähän ennen puolta päivää ja mentiin tarkastamaan yksi tuttu ahvenpaikka viime syksyltä. No siellähän oli nälkäisiä kaloja paikalla ja päästiin nostelemaan ahvenia veneeseen hyvällä tahdilla. Parvi oli sekaparvi, sillä ahventen seasta nousi myös kuhia. Otettiin huvin vuoksi laskuri käyttöön, jotta nähtäisiin päivän päätteeksi kuinka moni kala on siimoja kiristellyt.
Alkuun minun saamieni ahventen koko oli pienehköä, mutta kun vaihdoin Juhan suositteleman Lucky Johnin Makora jigin, minunkin ahvenilla alkoi keskikoko kasvaa. Päivän isoin ahven oli 35cm ja otettiin ruokakaloiksi muutama 30-35 senttinen ahven.
Lucky John Makora oli päivän tehokkain jigi, sillä tuli varmaan 80% päivän kaloista ja v-pyrstöstä huolimatta se toimi myös heittojigauksessa loistavasti
Kala söi hurjana koko iltapäivän ja vaihdoimme aina paikkaa, kun edellinen hiljeni. Kuuteen mennessä laskuriin oli tullut sata kalaa ja oltiin tosi iloisia. Ihan hurja syönti ja kyllä siinä touhussa alkoi itsellekin jo nälkä tulla, joten hurautettiin lähisaareen makkaran paistoon. Kiitos vielä Lasselle valmiista tulista ;)
Purtosaari
Pienen tauon jälkeen tarkoitus oli vielä kalastaa jonkun aikaa, mutta ahvenet olivat tehneet katoamistempun. Joka paikassa näkyi vain kuhia ja niitä emme jaksaneet jigailla. Nukkumattikin koputteli unihiekkapussinsa kanssa olkapäähän, joten järkevintä oli lähteä satamaa kohti. Sunnuntaina voisi käydä vielä pikapiston Kallavedellä…
Sunnuntai koitti ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta kalastaa kuin muutama tunti, päätimme laskea veneen Pirttilahdesta ja käydä lähialueilla kiertämässä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä yleensä Kallavesikeikat ovat päättyneet aika pieniin saaliisiin. Veneessä huomasimme unohtaneemme myös kylmälaukun kotiin, joten ehkä sekin kertoo Kallaveden haasteellisuudesta jotain. Varmaan alitajunta sanoi, että mitäpä sitä turhaan kylmälaukkua kuljettelemaan ?
Sää oli hieno ja lämpöisempi kuin lauantaina. Toppatakki ja toppahousut saivat jäädä kotiin ja tyynen kelin ansiosta päästiin nautiskelemaan lämmöstä ☺
Ihana ilma
Kalastettiin uusia paikkoja pari tuntia ja saatiin muutamia kuhia ja ahvenia. Kalaa oli kuitenkin niissä paikoissa aika vähän, joten joku ratkaisu piti keksiä, että pikapiston ehti hyödyntämään kunnolla.
Huomasin yhden tutun paikan vähän kauempana ja minulle tuli heti mieleen parin viikon takainen paikka Juurusvedellä, jossa syvän keskellä oli täynnä kalaa oleva patti. Meidän piti alunperin lähteä päinvastaiseen suuntaan, mutta halusin käydä pikaisesti tarkastamassa sen tutun paikan, sillä siihen ei ollut pitkä ajomatka.
Aluksi paikka vaikutti tyhjältä, mutta kun siirryin etsimään kalaa vähän syvemmästä, silmät loksahtivat auki. Kalaa alkoi piirtymään luotaimen näytölle ihan hirveästi ja mietin, että voisiko tämä olla ahventa. Juuruksen reissu tuli taas mieleen ja jos nämä kaikki kalanäytöt ovat ahvenia, meillä menee tässä loppupäivä.
Sanoin Juhallekin, että nyt on semmoinen juttu, että en löytänyt pelkästään yhtä ahvenparvea, vaan löysin jättimäisen ahvenmaton. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa. Yleensä kalaparvi piirtyy luotaimen näytölle ja kun ajat eteenpäin, parvi katoaa ruudulta pikkuhiljaa pois.
Tämä parvi ei kadonnut. Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Pistin karttaan merkkejä joka puolelle, jossa olisi hyvä taivasankkuripaikka enkä osannut päättää, että mihin menisimme ensimmäisenä. Harmi, kun alla oleva kuva luotaimen näytöstä on heijastumisesta johtuen huono, mutta siinä näkyy, kun penkka lähti laskeutumaan, niin kalaa oli ihan hirveästi. Ja tuollaista oli joka puolella.
Eihän ne jättiläisiä olleet, mutta niitä oli paljon
Maltoin viimein pysäyttää veneen, vaikka aluetta olikin ihana ajella ympäriinsä, kun näki jotain niin outoa. Ensimmäinen ankkuripaikka ja molemmilla kiristyi siimat heti. Ja siitä se sitten jatkui samanlaisena yli neljä tuntia.
Se tunne, kun on kala kiinni joka heitolla :)
Vaihdoimme aina välillä hieman taivasankkuripaikkaa ja koska kalaa oli kaikkialla penkassa 8-10 metrin syvyydessä, aluetta riitti kalastaa. Joka heitolla oli kala kiinni ja vertsulla sai veneen alta ahvenia jatkuvasti.
Kalastamista sormet rakoilla, Crazy Fishin Polaris jigi oli yksi ahventen herkuista eilen
Mikäpä siinä vertsutellessa
Peter Lahden 7cm Core Shad oli myös tosi kovaa valuuttaa eilen
Juha halusi kokeilla kuinka monta kalaa hän saa putkeen heittämällä ja kun takana oli 30 heittoa ja 30 kalaa, hän nauroi, että en minä jaksa enää heitellä.
30. heitto ja 30. kala!
Heitellessä kalat ottivat jigiin heti pudotuksesta ja kuten Juuruksellakin pari viikkoa sitten, kalaa oli joka ilmansuunnassa.
Tuplatärppien ennätyspäivä
Rantamäen Manu on tehnyt UL-vehkeille sopivia pieniä lippoja
Nimesin Manun lipat hurjapäiksi, sillä ne uivat niin hurjana ja keräävät myös kalaa hurjana
Päivä oli niin uskomaton, ei tuollaista tapahdu Kallavedellä. Ei ainakaan meille. Ihmettelen ilmiötä, että onko Kallavedessä oikeasti noin isoja ahvenparvia, joissa on miljardi kalaa vai oliko tämä joku outo sattuma, että patille oli kerääntynyt useita parvia. Jos tuo oli normaalia, niin emme näköjään koskaan ole malttaneet etsiä tarpeeksi hyvää kalapaikkaa, vaan kokeilleet kalastaa kymmenen ahvenen parvia.
Ahvenet olivat kuteneet ja näyttivät tosi hoikille
Kala lopetti syömisen puoli seitsemän jälkeen. Toisin sanoen silloin tuli ensimmäinen tyhjä ja tärpitön heitto, joten kala selkeästi passivoitui. Kyllähän siitä olisi kalaa vielä saanut, vaikka ihan joka heitolla ei enää napsunutkaan, mutta meidän piti lähteä satamaa kohti. Myös vettä alkoi ripeksimään silloin ja ihan kuin sateen alkamisella olisi ollut jotain tekemistä syönnin loppumisen kanssa.
Sunnuntain saldo
Olen joskus ehkä kironnut vaikeaa Kallavettä, mutta nyt on vedettävä sanoja takaisin. Kyllä täällä Savossa on paljon vaikeampiakin järviä, kuten, kröhöm, vaikka Virmasvesi ?
Kallavesi yllätti meidät täysin ja näytti, että kalaa kyllä on, mutta se täytyy löytää. Minä olenkin taas aika iloinen, että tuo sadan metrin päässä oleva järvi on nimenomaan Kallavesi, eikä mikään muu. Haastetta ja tutkittavaa riittää, mutta kukapa haluaisi liian helponkaan järven kalapaikakseen. Silloin kalastuksesta menisi hohto jossain vaiheessa.
Vaikka eilen kalastus oli helppoa, niin kyllä niitä tyhjiä tunteja ja päiviä on tullut niin paljon, että jo ihan todennäköisyyslaskelmien mukaankin joskus sen jättipotin on osuttava kohdalle. Jos miljoona kertaa käyt kalassa ja kerran sattuu Ahti olemaan oikein höveli, niin ei voi sanoa, että kalastus olisi aina helppoa.
En usko, että koskaan saadaan noita laskurin lukemia rikki eikä tarvitse saadakaan. Ostin laskurin viime kesänä ja silloin parhaimmat päiväsaldot olivat muistaakseni jotain 40-50. Joko tämä vuosi on parempi kalavuosi tai sitten taivasankkuri vaan on niin paljon parempi kuin tavan ankkuri.
Viikonloppu oli aivan mahtava ja oli kerrankin mukava kalastaa täysillä. Minulla on vieläkin kädet ja sormet kipeänä, kun eihän tällainen tottumaton tyhjänpyytäjä tuollaisiin ilotulituksiin yleensä pääse. Oli todella hienoa kokea unohtumaton ”kerran elämässä”-hetki, sillä en usko, että tuollaista syöntiä enää kohdalle osuu.
Meille ei ole mikään pakkomielle naksutella kaloja laskuriin, mutta kun kerran tilaisuus nyt osui kohdalle, niin olihan se mukava katsoa ja kokeilla, että minkälaisiin lukemiin muutamassa tunnissa on mahdollista päästä, kun järvi kerrankin oli yhteistyöhaluinen. Oletteko te koskaan osuneet noin hurjaan syöntiin?
Viikko sitten käytiin Virmasvedellä ja sain sen jälkeen viestin, että olenko kuullut IHN-viruksesta. Kyllähän minä siitä olin kuullut ja luulin, että asia koskee vain kirjolohia. Minulle oli yllätys, että virusta voisi esiintyä myös esimerkiksi Virmasvedessä ja siellä kalastettaessa kalastusvälineet pitäisi Eviran ohjeistuksen mukaan käsitellä (esim. desinfioida), mikäli niillä kalastaa jollain toisella järvellä.
Ihan uutta informaatiota minulle ja näköjään täytyy olla Nilakan ja Virmasveden alueilla kalastaessa tarkkana ja noudattaa ohjeistusta. Eipä ole kyseinen asia tullut mieleen myöskään talvella, kun Virmaksella on käyty tasureita uittamassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka suuri riski viruksen leviämisessä ylipäätään on. Mehän emme oikeastaan saaneet edes kaloja Virmakselta viimeksi, mutta virus saattaisi silti siirtyä toiseen järveen vieheiden mukana?
Eviran sivuilla on lisäinfoa ja ohjeistusta IHN-viruksesta. Kannattaa lukea varsinkin jos kalastelee kyseisillä alueilla.
Keliolosuhteet jäällä eivät ole parantuneet yhtään. Lunta on ihan hirvittävä määrä ja sen alla vielä paksu kerros loskaa. Kelkalla ajo on melko riskialtista, kun painavalla lastilla loskaan voi jumahtaa helposti. Itse asiassa viime viikolla käytiin pilkillä Kallavedellä ja kelkka jäi parikin kertaa kiinni. Onneksi selvittiin molemmista tilanteista, mutta samalla päätettiin, että näissä olosuhteissa kelkalla liikkuminen täytyy vähentää minimiin.
Ajettiin ura Pirttilahdesta muutaman kilometrin päässä olevalle kalapaikalle ja suunnitelma oli kalastaa sitä yhtä tiettyä aluetta niin kauan, kun lumi painuu ja kelkalla on taas parempi liikkua muuallakin. Tehtiin kalapaikalle muutamia laikkuja, koska se oli tuttu ja jo aiemmin hyväksi havaittu paikka. Meillä oli suuret odotukset ja uskoimme kalapaikan parantuvan päivä päivältä, kun jään alle menee lumettomista kohdista valoa.
Pirttilahden satamassa on tilaa ja siitä on helppo lähteä kohti kalapaikkoja
Tapetit kunnossa
Lunta riittää
Muutaman päivän jälkeen alkoi turhauttamaan. Tasureita sai uitella ihan rauhassa eikä alueella ollut mitään eloa. Joitain yksittäisiä ahvenia saatiin kolmen päivän aikana siltä meidän ”huippupaikalta”, mutta oli se lopulta myönnettävä, että ajettiin ihan väärään paikkaan se kelkkaura Pirttilahdesta.
Ahven päivässä ei paljon mieltä lämmitä
Me oltiin nalkissa sillä paikalla. Jos kelkalla lähti ajamaan vähänkin sivuun urasta, loska imaisi painavan Lynkkiksen hetkessä. Ympärillä oli iso Kallavesi tuhansine kalapaikkoineen, mutta me pilkittiin niitä meidän tyhjiä laikkuja.
Ahven haki tasurin alapuolella uineen kuoreen parempiin suihin
Yhdessä välissä morriteltiin kukkokalat mukaan
Neljännen päivän aamuna päätettiin ottaa riski ja lähteä kokeilemaan onnea kelkan kanssa. Yllätyttiin molemmat, sillä lumi oli hieman painunut ja myös loska kovettunut lumen alla ja kelkka kulkikin aika helposti. Oli se ihana tunne, kun pääsi taas pitkästä aikaa valitsemaan kartasta uuden kalapaikan. Mutta ei me hurjimaan ruvettu. Tehtiin vain pieni siirtymä, sillä kyllä jäällä joissain kohti oli niitä pahojakin alueita.
Uusi kalapaikka oli täynnä pikkukalaa. Niille oli aivan turha tarjota tasuria, kun ei sen kokoisen kalan suuhun edes mahdu tasurin koukku. Meillä oli mukana haarukkavapa, koska oltiin ongittu kalakukkoon pikku ahvenia edellisenä päivänä. Päätin aikani kuluksi pilkkiä pystypilkillä ja pienellä morrilla, sillä monen päivän tyhjän onkimisen jälkeen oli mukava saada siiman päähän edes jotain.
Päivä oli niin hieno ja keli lämmin, että mikäpä oli Pääsiäistä vietellessä avannon ääressä. Isoja kaloja ei luotaimessa näkynyt, mutta ehkä silman päähän tarttuu pieni sintti, jonka voi antaa vieressä napottavalle lokille.
Kohta siima jo kiristyikin ja jäälle nousi pieni lahna. Sen jälkeen tuli pieniä ahvenia ja särkiä. Ja uusi lahna. Sitten siimaa kiristeli kiiski, tai ei sitä oikein voi kiristelyksi sanoa, sillä eihän sitä kalaa edes tuntenut siiman päästä.
Hieman normaalista poikkeava saaliskala
Katselin kiisken mahaa auringonvalossa ja huomasin, että siinä oli lilan ja vaaleanpunaisen vivahteita. Olin ihan täpinöissäni siitä havainnosta. Siksikö vaaleanpunainen maha tasurissa aina toisinaan toimii? Minulla on Kalarosvon pinkki tasuri, joka jostain syystä toimii hyvin Virmasvedellä. Ja Virmaalla on paljon kiiskiä. Hmmm…
Hankala oli saada kiiskin pinkki maha kuvaan, mutta kyllä siinä hieman vaaleanpunaista näkyy :)
Teoriaa vahvisti vielä paikalle osunut tuttava, joka sanoi saaneensa lähialueelta ahvenia, jotka olivat sylkeneet kiiskiä! Ihme juttu ☺
Pikkukalaa tuli ja niitä oli mukava nostella haarukkavavalla. Ohuessa siimassa jo satagrammainen ahven tuntui isohkolle sinttien nostamisen jälkeen ja jollain tapaa tykästyin tuohon ”UL-pilkkimiseen”, kun kaikki on niin pientä ja herkkää.
Tärpit tuntuivat tosi hyvin ja siimaan sai hyvän tuntuman, kun se on ohutta. Mutta oli siinä myös huono puoli verrattuna tasuripilkintään. Morri ei nimittäin valikoi kaloja ollenkaan. Samasta avannosta voi nousta useita lajeja ja kokoluokka heitellä parista grammasta moneen kiloon. Tasurilla tulee vain petoja ?
Tuijottelin haarukkavavassa olevaa tärpinilmaisinta ja odotin pientä hentoa nykäisyä. Tärpinilmaisin painuikin ihan alas ja säikähdin. Onko siellä joku parempi kala, eihän niin pieneen morriin voi tarttua iso kala.
Aloin haarukoimaan siimaa vapaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Heitin ongen jäälle ja nostin kalan siimasta. Avannosta putkahti nelisatanen ahven. No aika hyvin mikroskooppisen pienellä morrilla…
Koot vaihtelee =)
Hetken päästä tuli taas hyvä tärppi ja kala tuntui painavalta. Sain sen avannon alle asti nostettua, mutta koska olin tärpin jälkeen taas viskannut ongen jonnekin ja lappanut siimaa sinne tänne, karkuutin kalan. Vaatii kyllä harjoittelua se ohuiden siimojen kanssa pelaaminen ja solmujahan siimaan tuli muutaman tunnin aikana tosi monta.
Jatkoin kalastusta ja lajikirjo oli suuri. Ihan uskomatonta, että niin paljon kaloja ja eri lajeja tuli yhdestä avannosta. Filekalan jälkeen saattoi tulla kukkokala ja sitten taas filekala. Päivän kruunasi 600g ahven, joka on ehdottomasti isoin kalani tuollaisilla vehkeillä.
Kukapa olisi uskonut, että vetäisen pystypilkillä tällaisen? =)
Uskomattoman pieni morri, mutta niin vain meni huulesta läpi ja takuulla pysyi kiinni
Mietin vain kaikkia talven tyhjiä reissuja, että olenko jättänyt paljonkin isoja kaloja avantoni alle nälkäisenä odottamaan. Tasuri ei lauantaina kelvannut, mutta pystypilkki Möyhy-morrilla maustettuna kelpasi. Ehkä minusta tulee vähän enemmän sekakäyttäjä vapojen ja vieheiden suhteen, isojakin kaloja kun näköjään voi saada pienillä vehkeillä =) Ja kyllä muuten tuntuu jo mahottoman hyvältä kuusisatanen ohuessa siimassa :)
Kenenkähän valmistama tämä liukupilkki on?
Kalapaikka oli siitä erikoinen, että ”kukkokala-avannosta” tuli myös isompaa ahventa. Olen kuullut monesti sanottavan, että sintit ja isommat ahvenet eivät viihdy samassa paikassa, mutta niin vaan tuli todistettua se asia vääräksi. Ja oikeastaan olen itsekin ollut siinä luulossa.
Normipilkkitilanteessa olisin lähtenyt sinttiavannolta alta aikayksikön, mutta nyt minulle kelpasi siiman päähän myös pienet kalat. Ja sitten yllätyksenä avannolta löytyikin isompaa kalaa. Kaikkea uutta sitä näköjään aina oppii, kun ahkeraan käy pilkillä. Ehkä täytyy tulevaisuudessa antaa myös sinttiavantojen näyttää mitä niillä on tarjottavana, eikä heti hylätä paikkaa.
Ruokakalat mukaan
Eilen oli kevään hienoin päivä. Jo aamulla Pirttilahden satamassa räpsin valokuvia ja ihastelin maisemia. Jäällä oli usvaa ja aurinko oli juuri nousemassa. Kyllä pilkkireissu on jo lähes täydellinen noiden maisemien vuoksi, en vaan kyllästy niihin koskaan! Ja sen kyllä voi päätellä myös minun kännykässä olevista 20 000 valokuvasta =)
Pirttilahden satama sunnuntaina 1.4.2018 klo 6.44
Wau!
Aamulla oli usvaa
Suunnattiin aamulla suoraan edellisen päivän kalapaikalle. Olin jättänyt lokille muutaman sintin jäälle, sillä pitäähän niidenkin näin lumisilla keleillä jostain saada ravintoa. Kun saavuttiin kalapaikalle, niin ihmettelin outoja jälkiä lumella. Lähdin seuraamaan niitä ja kyllä suu loksahti auki, kun tajusin minun edellisen päivän lokkikaverini olevan jäällä aika huonossa kunnossa.
Mitä tässä on tapahtunut?
Voi lokki raukkaa…
Siinä meni hyvä lokki
En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Lokki oli kynitty, tai ei pelkästään kynitty, vaan kaluttu luita myöten. Siltä oli syöty jopa räpylät! Jollain on ollut kova nälkä, sillä kaikki oli tapahtunut 15 tunnin aikana. Kyselin jo facebookin puolella mielipiteitä mahdollisesta syyllisestä ja siellä arveltiin joko huuhkajan, pöllön tai kotkan olleen asialla. Joka tapauksessa lokki on joutunut ilmahyökkäyksen uhriksi, sillä paikalta ei löytynyt kuin lintujen jälkiä.
Ja sitten taas kalastusasioihin :) Aamun ensimmäisellä avannolla näkyi heti eloa ja aloitin kalastuksen tasurilla. Tottakai on aina parempi, jos ahven on sen verran aktiivista että ottaa tasuriin. Jätän morrivehkeet viimeiseksi oljenkorreksi. Kaloille ei kuitenkaan tasuri kelvannut. Edellisenä päivänä ahvenet olivat jopa niin ronkeleita, että ne kiinnostuivat pystypilkistä ja morrista vasta sitten, kun vapa oli täysin paikallaan. Ja yksikin väärä liike sai ne laskeutumaan takaisin pohjaan.
Eilisaamuna tasurin uittoon ei reagoitu, joten kaivelin taas haarukkavavan käyttöön. Kalaa alkoi nousemaan heti ja sain kymmenkunta ahventa. Harmi, että kokoluokka taas vaihteli kukkokalasta filekalaan ja tietenkin suurin osa oli niitä sinttejä.
Juha sai viereiseltä avannolta Kalarosvon valkomahaisella tasurilla pari nelisatasta ahventa ja minullakin taas toivo heräsi tasureiden suhteen. Kyllä se on pistettävä Kalapelen Nulikka uv-valkomahalla uimaan. Hetken päästä minulle nousi päivän ensimmäinen tasuriahven ja me molemmat Juhan kanssa innostuttiin ihan kunnolla.
390g ahven tykästyi uv-Nulikkaan
Kuoretta näkyi välivedessä ja jo aiemmin aamulla yksi morrilla tullut fileahven sylkäisi kokonaisen kuoreen. Nytkö koittaa kevään odotetuin hetki ja tasuriahvenia alkaa nousta reppukaupalla?
Ei olisi pitänyt innostua, sillä tiputtiin korkealta ja kovaa. Ei saatu tasureilla enää yhtään ahventa! ? Tunnit kuluivat ja meininki oli muuttunut tutuksi tyhjän luotaimen tuijotukseksi. Iltapäivällä kokeilin vielä morrikikkaa eli toivoin isojen ahventen aktivoituvan samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Eipä toiminut sekään kikka enää. Hetken aikaa kalastus oli ollut helppoa ja saatiin me sentään ruokakalat, mutta se kunnon ahvenpotti jäi odottamaan vielä ottajaansa. Eli minua.
Kotia kohti
Tänään Suomeen saapui kammottava lumimyräkkä. Katsoin eilen sääennustetta ja Kuopion korkeudella lumisateen piti olla tänään puolilta päivin. Suuri muutos kelissä saattaa tarkoittaa aktiivisia ahvenia…
Halusin ehdottomasti käydä pikapiston jossain ennen lumisadetta. Päätimme käydä Kallavedellä, sillä aika oli rajallinen. Hirveässä myrskyssä ei ole kiva pilkkiä, mutta aamusta keli oli vielä kohtuullinen, joten tulevan matalapaineen vaikutus oli pakko käydä testaamassa.
Tänään ilmanpaineelle kävi näin (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)
Aamun ensimmäinen paikka oli typötyhjä. Kokeiltiin muutamat avannot, mutta koska elonmerkkejä ei näkynyt, päätimme jatkaa viime talviselle tutulle paikalle, jota emme vielä tänä talvena olleet ehtineet käydä kokeilemassa.
Tein avannon ja siellähän oli jo kala valmiina. Laskin Kalarosvon ykköstykin avantoon ja pohjassa näkynyt viiva lähti heti vastaan. Ja samalla sille saapui kavereita ja useita ahvenia alkoi nousemaan kohti tasuria.
Sain heti tärpin ja aamun ensimmäisen ahvenen jäälle. Laskin tasurin takaisin avantoon ja seuraava potilas odottikin jo siellä. Kohta jäällä oli jo neljä ahventa. Huh huh. Olin iloinen jo niistä kaloista, sillä kunnon ilotulitusta ei ole näkynyt luotaimen näytöllä oikeastaan koko talvena.
En ole turhaan nimennyt tätä Kalarosvon mallia ykköstykiksi
Tein ympärille muutamia avantoja ja uittelin Kalarosvoa parin metrin nostoin. Tai ei se uittelua ollut vaan kalojen houkuttelua :) Ja se kikka toimi! Pian näyttöön pamahti taas nousevia ahvenia ja ajavasta parvesta ehdin aina yhden tai pari kalaa nostaa.
Näillä liikkeillä tänään ruokakalat reppuun =)
Kun avanto hiljeni, vaihdoin reikää ja tein taas parin metrin houkutusliikkeitä. Monesti se toimi ja ahvenparvi pölähti paikalle jostain kauempaa. Kalaa kertyi avantojen reunoille ja tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olin saanut jo neljätoista kalaa!
Ihmeellistä asiasta tekee se, että Juha sai vain yhden sintin, kun minä nostelin neljätoista kalaa viereisiltä avannoilta, vaikka hänellä oli lähes samanlainen tasuri. Kalat kuitenkin osaavat olla nirsoja, kuten tiedetään, joten aina se ”lähes” samanlainen ei riitä.
Juha hämmästeli itsekin miksi hänen tasuri ei toimi. Hän pyysi minua kokeilemaan omalla avannollani hänen tasuriaan ja otti siksi aikaa minun ykköstykin uittoon. En saanut Juhan tasurilla kaloja, mutta sen sijaan Juha nosti omalta avannoltaan 350g ahvenen sillä minun rosvolla.
Pyysin tasurin heti takaisin ja tajusin, että joku pieni yksityiskohta oli nyt ahventen mieleen. Minun tasurissa oli myös erilainen jigipyrstö, mutta mikä lie ollut todellinen syy ahventen käytökseen, sitä tuskin saamme koskaan tietää.
Ahvenen syönti hiljeni hieman, mutta sain vielä kuusi ahventa reilun parin tunnin sisään. Juha sai omalla tasurillaan yhden filekalan. Ihan uskomaton päivä, kun samoilla avannoilla kuitenkin pilkittiin. Minulle se oli yksi parhaista reissuista ikinä, Juhalle aika heikko päivä.
Kyllä oli hymy herkässä tämän ahvenpotin jälkeen!
Lumipyry saapui puolilta päivin ja päätimme lähteä Pirttilahtea kohti. Kesken matkan Lynkkis kuitenkin alkoi temppuilemaan ja sammui. Sydän pomppasi kurkkuun, sillä matkaa rantaan oli ihan liikaa käveltäväksi. Saatiin kuitenkin kelkka käyntiin ja hypättiin kyytiin. Matka jatkui muutaman kymmenen metriä ja kelkka sammui taas.
Lynkkis, nyt ei ole oikein sopiva hetki temppuilla!
Alkoi iskemään paniikki, sillä lumisade vaan sakeni ja rantaan oli paljon matkaa. Jos kelkka nyt jää siihen, niin millä me saadaan tavarat rantaan? Ja miten me päästään itse rantaan. Sillä hetkellä toivoin, että heräisin pian, paitsi sittenhän ne hurjat tasuriahvenetkin olisivat olleet vain unta.
Juha käynnisti kelkan taas ja loppujen lopuksi 10-15km/h matkavauhtia päästiin rantaan. Kyllä se oli ihana tunne olla Pirttilahden satamassa ja ajattelin, että tuolla murkkuikäisellä ilveksen poikasella en lähde enää ikinä kalaan.
Kelkka on kätevä kapistus niin kauan kun se toimii, mutta kyllä todellisuudessa jokainen pilkkireissu Lynkkiksellä on seikkailu täynnä riskejä. Mutta kun en haluaisi kävelläkään.. laiska kun olen.
Nyt on sitten filekalaa ihan syötäväksi asti, täytyy alkaa suunnittelemaan menua :) Huomasitteko muut, että vaikuttiko saapuva matalapaine ahventen syöntihalukkuuteen?
Pääsiäinen Kallavedellä
Kyllä, siellä tuli kolme päivää ravattua, vaikka joitain viikkoja sitten uhosin unohtavani koko Kallaveden. Sieltä on ollut koko talven hankala löytää ahvenia ja tarpeeksi monen tyhjän reissun jälkeen siellä ei kiinnostanut enää edes käydä.
Kaiken järjen mukaan jäiden piti olla nyt lähdössä, mutta pakkanen se vaan kiristyi ja jäät pysyvät. Kuka olisi uskonut, että vielä huhtikuun puolen välin jälkeen pääsee Kallaveden selkävesille pilkille. En minä ainakaan. Viime vuonna vappuna heitettiin jo ensimmäinen avovesikeikka, tänä vuonna ei sama tule toistumaan.
Kävin viikolla kaverin kanssa Sotkalla pilkillä ja aika hullun hommaahan se oli. Lähdettiin aamulla jo puoli viideltä matkaan ja ensimmäiset ahvennäytöt nähtiin luotaimessa vasta kahdeksan jälkeen. ”Kannatti” siis olla kärppänä pelipaikoilla ennen auringonnousua.
Pilkkimistä kuutamossa
Aamulla oli lyhyt ahvenen syöntipiikki ja ahvenet nousivat keltamaha-Nulikalle monta metriä. Ehdin saamaan kolme otettavaa ahventa, jonka jälkeen tuli tyhjyys. Alunperin säätiedotus lupaili mukavaa pilvistä keliä ja toiveet kalantulolle olivat kovat. Aamun valjettua tajusimme, että taivaalla ei ollut pilven pilveä. Aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta heti noustuaan ja se varmaan oli myös syynä tyhjään luotaimen näyttöön.
Aamulla sydän meinasi pysähtyä, kun keltamaha-Nulikkaa kävi katsomassa niin iso kala, ettei tosikaan. Se oli isoin kala, jonka olen koskaan luotaimessa nähnyt. Luulen, että se oli kuha, kun se nousi sen verran hitaasti. Ahvenhan se ei voinut olla, sillä kymmenen kilon ahvenia ei ole olemassa. Tiedän, että Sotkalla on tosi suuria kuhia, Happosen Seppokin on saanut kahdeksan kiloisen joitain vuosia sitten. Onneksi tuo Nulikkaa katsomassa käynyt kuha ei tärpännyt, se olisi muuten ollut sen keltamahan loppu. Juuri menetin yhden Nulikan Sotkan pohjaan, pää ei kestäisi, jos toinekin olisi lähtenyt ;)
Vaikka näyttöön piirtyi useampi viiva, kyseessä oli yksi kala
Tasurin viiva näkyy jännitteen alla pienenä mustana katkonaisena viivana
Ei tärpännyt, olisin sen varmasti tuntenut
Aamun pikasyöntipiikki oli siis hetkessä ohi ja sen jälkeen pilkimme monta tuntia tyhjää. Aurinko aiheutti minulle kovan päänsäryn ja tietenkään ei ollut edes lääkkeitä mukana. Sinnittelin silti avannolla kaloja odottaen.
Puolen päivän maissa Nulikkaa tuli joku kala katsomaan ihan välivedestä. Värisytin tasuria ylöspäin ja sain kalan tärppäämään. No siikahan se siellä! Ihan hyvänkokoinen siika, joka ikävä kyllä mahan aukaisun jälkeen paljastui sekä lokkilapamadon että haukimadon kantajaksi. Jäi se kala syömättä :(
Ota siika pois
Miksi olit matoinen siika?
Iltapäivällä oli pakko vaihtaa tasuri morriin. Jotain piti keksiä, kun millään avannolla ei ollut elonmerkkejä. Laitoin ison kromisinisen volframimorrin veteen ja luotaimen näyttö lähestulkoon räjähti. En ole koskaan saanut morrilla sellaista reaktiota kaloissa aikaan ja pohjasta lähti todella monta kalaa kohti laskeutuvaa morria.
Ihan ihmeellistä, miten kalat osaavatkin jurottaa pohjassa hievahtamatta ja saat heilutella vaikka sataa eri tasuria niiden yläpuolella. Sinä päivänä totuus oli, että tasurit eivät kiinnostaneet ahvenia pätkääkään. Voisikohan siitäkin syyttää sitä aurinkoa…
Luulin löytäneeni kunnon ottipelin, mutta valitettavasti morri jaksoi kiinnostaa kaloja vain hetken. Ja jännä homma, että jos morrin sattui laskemaan pohjaan, kalat säikähtivät sitä ja painuivat itsekin pohjaan. Jouduin morrittelemaan kolme metriä pohjan yläpuolella, ainoastaan silloin sain kalat tärppäämään.
Iltapäivällä vaihtelin morreja ja uusi morri jaksoi aina innostaa kaloja vähän aikaa ja sitten tuli kyllästyminen. Muutamia ruokakaloja vielä nousi ja vaikka päänsärky vaivasikin koko iltapäivän ja kalat olivat tosi ronkeleina, sain ihan kohtuuhyvän satsin ahvenia.
Sotkan potti
Pääsiäisen päivät vierähtivät Kallavedellä. Siellä on yksi paikka, joka antaa lähes aina kaloja, mutta jalkapelissä sinne ei aina kehtaa lähteä kävelemään, varsinkaan jos jäällä on lunta. Nyt siellä oli hyvä liikkua ja pääsiäisen kuntoilut tulivat kuin itsestään. Siltä alueelta minulla talven isoin ahven on 955g ja alkutalvesta sekä viime keväänä sieltä löytyi myös hyvänkokoista ahventa. Siinä on ollut joka kerta kalaa, kun ollaan käyty. Töitä joutuu tekemään ja etsimään kalaa ahkerasti, sillä alue on iso.
Koko pääsiäisen ajan oli melko kovat pakkaset ja kun siihen lisättiin inhottava pohjoistuuli, meinasimme jäätyä useaan otteeseen jäälle. Jään paksuus oli noin 40cm, joten hyvällä tuurilla vielä ensi viikonloppuna uskaltaa mennä pilkille.
Kala oli nirso koko pääsiäisen, mutta saimme silti jonkun verran kalapussiin täytettä. Pitkänä perjantaina luotto paikkaan meinasi rapistua, sillä kalaa ei oikein näkynyt missään. Ylös tulleiden keskikoko oli todella pientä, kunnes Juha sai reilun puolikiloisen keltamahaisella Kalarosvolla. Itselläni oli yhdessä vavassa keltamahainen Kalapele ja ajattelin, että kyllä se siihen keltamahaan iskee, jos keltainen kiinnostaa. Sormeni olivat täysin jäässä, joten tasurien vaihtaminen ei innostanut.
Kalapelen valmistaja Pekka Leino sanoi, että vedessä kaikki tasurin värit muuttuvat jossain syvyydessä harmaaksi ja epäili keltaisen muuttuvan juuri ”oikeanlaiseksi” harmaaksi, joten ei ole ihmekään, että kuoreen ja muikun perässä uivat ahvenet kiinnostuvat keltamahoista.
Minulla on myös keltamahainen Kalarosvo ja siinä oleva keltainen on eri sävyinen kuin Nulikoissa. Juha siis sai hyvän ahvenen omalla rosvollaan ja kun etsin samalta alueelta lähes kaksi tuntia ahvenia saamatta yhtään kalaa luotaimen näyttöön, päätin vaihtaa yhteen onkeen keltamahaisen Kalarosvon.
Näköjään se oikea keltaisen sävy on pienestä kiinni. Tiputin Kalarosvon avantoon ja se oli yksi parhaista ilotulituksista, mitä olen koskaan nähnyt. Harmi, kun ilotulitus oli tosi lyhyt, mutta sentään kolme kalaa siitä ehdin nostamaan.
Keltamaha pystypyrstö Kalarosvo
Kalat varmasti jurottivat silloinkin pohjassa ja kun ne saivat oikeanlaisen ärsykkeen, kaikille tuli nälkä. Ikinä ei tiedä mikä väri voi laukaista syönnin. Silloin aurinko pilkahteli pilvien välistä ja ehkä keltamahassa olevat hileet olivatkin se viimeinen niitti, ei voi tietää.
Isoin ilotulituksesta saamani ahven oli 450g, mutta voi pojat, kun siinä olisi ollut tarjolla paljon samanlaisia. Luotaimen näytössä oli paksuja keltaisia viivoja, jotka kaikki nousivat tasurille. Edelleen mietin, että painuivatko kalat takaisin pohjaan vai lähtivätkö kokonaan pois siltä alueelta. Samanlaista joukkonousua en enää nähnyt, vaikka heiluttelin keltamahaa useilla avannoilla.
450g
Lauantaina suuntasimme samaan paikkaan. Menin suoraan ottireiälle, tiputin Kalarosvon keltamahan avantoon ja aloin odottamaan niitä keltaisia viivoja. Se paikka oli epäkunnossa, ei tullut nousun nousua. Kai se ahventen mielestä oli taas väärä sävy. Kun tietäisikin aina sen oikean..
Aamupäivä meni edellisen päivän paikkoja pommittaessa ja saaliskalojen koko oli reilua sataa grammaa. Pikkuisen jos kiitos saisi isompia.. Kalat olivat selkeästi syönnillään, sillä edellisen päivän ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja myös lauantaiaamuna yksi ahven sylki ihan sulamattoman kuoreen. Jossain siinä lähettyvillä ahven siis söi, vielä kun löytäisi paikan.
Kuore lensi pikkuahvenelta suusta
Kello oli jo yli kaksi ja olin liikkunut päivän mittaan syvempään. Vihdoin löysin ottiavannon ja kun pudotin keltamaharosvon sinne, kalat uivat kuusi metriä vastaan. Avanto antoi pienessä ajassa yli kymmenen kalaa ja kyllä oli mukavaa! Kerrankin Kallavedellä löytyi enemmän, kuin yksi otettava. Oikeasti tosi harvinaista, että saa yhdestä avannosta yli kymmenen kalaa. Ainakin minulle :)
Kaikki kalat eivät tulleet tasurilla, sillä syönti alkoi hiipumaan ja kalat kyllä olivat edelleen alla, mutta eivät lyöneet tasuriin. Isolla kultamorrilla nostelin sitten loput tarjolla olevat.
Yhdestä avannosta tuli yhteensä 11 kalaa, tässä isoimmat
Tänään aamulla suuntasimme eilisen ottipaikalle ja taas siellä näkyi kalaa. Voiko olla totta, että löydämme jo kolmatta päivää putkeen Kallavedestä ahventa. Eilisen ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja Juhan ahvenilla oli suut täynnä sulamatonta muikkua. Juha sai omat kalansa hieman eri paikasta, kuin minä ja oikeastaan koskaan meidän saalisahvenilla ei ole ollut muikkua mahassa. Aina kuoretta! Tuo paikka on siis potentiaalinen myös muikkutasurin uittoon..
Tämän aamun ensimmäinen kala nousi muutaman metrin ja tärppäsi jo tutuksi tulleeseen keltamahaiseen Kalarosvoon. Kova peli näköjään tuolla paikalla. Ahven painoi 460g ja sen isompia ei tänään tullut.
460g kelpuutti keltamahan
Harvinaista herkkua Kallavedestä
Juha karkuutti pystypyrstöisestä Kalarosvosta todella ison ahvenen juuri putkessa ja sillä menikin loppupäivä sen jälkeen pilalle. Oli ehtinyt nähdä ahvenen ja painon vuoksi haukena se olisi sitä pitänyt, ellei ahven olisi näyttäytynyt.
Tänään kaikki kalat olivat huonosti kiinni. Eilen ja toissapäivänä kalat olivat monesti etukoukussa, mutta tänään alakoukussa ja kala saattoi roikkua vaan hennosti huulestaan koukussa. Tänäänkin saatiin vielä hyvät ruokakalat ja tuo paikka täytyy mennä heti kartoittamaan veneellä luotaimen kanssa, kun jäät sulavat. On se Kallavesi sittenkin ihan hyvä järvi :)