Niin taisi käydä, että tänään taapersin tämän kevään viimeisen kerran jäältä pois. Kausi oli ihanan pitkä ja koska ehdittiin jo viime vuoden puolella pilkkimään viikkokausia, kalastuspäiviä kertyi talven aikana kahdeksankymmentä. Saalismäärät käyntikertoihin nähden olivat aika heikot, mutta oppia tuli siitäkin edestä.

Kävin viime viikolla kaverin kanssa kalassa Siilinjärven puolella. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hyödynnettiin auringonnousun aika, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään hyötyä ollut. Tänä talvena auringonnousu ei ole aktivoinut kaloja ollenkaan, liekö ovat aamu-unisia. Monesti kala on alkanut syömään vasta tunti pari auringonnousun jälkeen.

Heti aamusta pelipaikoilla

Hiljaista oli luotaimen näytössä ja ensimmäistä tapahtumaa sai odottaa kymmeneen saakka. Sen tapahtuman muistankin pitkän aikaa, mutta en niinkään hyvällä tavalla. Voi voi, se päivä oli epäonnea täynnä, vaikka ei ollut edes perjantai kolmastoista.

Huomasin luotaimesta, kun ihan jäänkannen alla ui hyvänkokoinen kala. Morrittelin juuri ahvenia pohjasta, joten kelasin morrin nopeasti jään alle. Kala oli jo painumassa alaspäin, kunnes huomasi minun morrin ilmestyneen yläpuolelleen.

Värisytin morria kevyesti ylöspäin ja kalahan kiinnostui siitä. Pian siimassa tuntui järkyttävä paino ja säikähdin, kun kala tärppäsi niin nopeasti. Kala oli ISO ja mietin koko ajan onko se ahven, siika vai hauki. Kalan potkut tuntuivat erikoisilta eikä se jumpsuttanut kuten hauki. Morri olisi siis ehkä turvassa, sillä siimassa ei tietenkään ollut peruketta.

Yleensä siiat uivat lähellä jään kantta, joten todennäköisin vaihtoehto kalalle oli jättimäinen siika. Nousin seisomaan ja annoin kalalle siimaa pariin otteeseen. Pelotti ihan kauheasti ja olin varma, että siima ei kestä sen kokoisen kalan painoa. Anna nyt Ahti tämä kala näytille, on oma ennätys aivan varmasti.

Kohta siima löystyi ja samassa kuului muutama kirosana. Oliko se sittenkin hauki, joka katkoi siiman? Nostin lopun siiman ylös ja jaahas, morrin koukku poikki. Voi saakeli tai joku vielä rumempi sana. Harmitti niin paljon, sillä kala oli ihan hirvittävän iso.

Siima kesti, mutta morri ei

Tuosta järvestähän on nettitietojen (SKES.fi) mukaan saatu Suomen suurin siika vuonna 1913 ja siialla oli ollut painoa 10kg. Harmi juttu, että en itse päässyt ennätysrekistereihin sillä vähintään 11kg siialla, joka karkasi ;)

Mökötin omissa oloissani tunnin ja mietin vain kalan kokoa. Olisin niin paljon halunnut nähdä sen kalan, olisihan se ollut kommee :)

Nätti keli lohdutti mököttäjää

Tuttavilla on kätevä kulkupeli =)

Ahvenet eivät olleet syönnillään ja sain päivän aikana vain muutamia alle parisatasia. Yhdessä vaiheessa huomasin taas jään kannen alla viivan ja nostin heti morrin kalan yläpuolelle. Kala tärppäsi ja jäälle nousi pieni siika, joten sen jälkeen en epäillyt enää hetkeäkään, etteikö karannut kalakin olisi ollut siika.

Näitä ui jään kannen alla

Epäonni ei jättänyt minua rauhaan, vaan koin tasurimenetyksen. Tai oikeastaan se oli puolikas menetys, mutta joka tapauksessa huono karma vainoaa minua Kalapelen tasureiden kanssa. En ole kehdannut Leinon Pekallekaan kertoa, että yksi Nulikkaparka vaurioitui.

Oikeastaan syytän siitä isokenkäistä kaveriani, joka tuli ihastelemaan viereeni hienoa Nulikkaa. Hän pyöritteli sitä käsissään ja kehui värejä. Sitten hän astui epähuomiossa sen päälle! Perälevy irti ja minä mökötin taas tunnin. Mitähän seuraavaksi? Noh, odottakaapas niin kerron.

Monissa paikoissa siioissa on vähintäänkin lokkilapamato, mutta lisäksi saattaa olla myös haukimato, joten ihan mielenkiinnosta otin pienen siian mukaani, jotta pystyisin kotona tutkimaan sen sisukset.

Irrotin kaiken mahdollisen suolistosta lähtien siian mahasta ja laitoin sanomalehden päälle. Tutkin kumihanskat kädessä ”osia”, ja löysin lokkilapamadon aiheuttamia rakkuloita ja myös pitkiä valkoisia lokkilapamatoja. En vielä päässyt siihen asti, että olisin tutkinut lihan kuntoa ja mahdollista haukimatoa, sillä puhelin soi.

Olin hetken puhelimessa ja palasin tutkimaan siian kuvottavaa mahan sisältöä. Huomasin, että yksi kissa oli kadonnut, samoin sanomalehden päällinen oli tyhjä. Voi piip! Huusin kissaa ja lopulta löysin sen kylpyhuoneesta, jossa ihana kisuliini juuri lopetteli ruokailuaan. Sinne upposi lokkilapamato ja kaikki muukin lehden päällä ollut. Sen jälkeen apteekkikeikka ja matolääkitys kissoille. Ehkä olikin ihan hyvä, että se jättisiika karkasi, sillä sen mahassa niitä matoja vasta olisi ollutkin.

Bellan mielestä siika oli maukasta madoista huolimatta

Käytiin perjantaina Pohjois-Kallavedellä, vaikka alunperin oli tarkoitus lähteä Etelä-Kallavedelle Pääsiäisen ahvenpaikalle. Vaihdoimme kuitenkin suunnitelman, sillä iltapäivän keliennuste näytti niin huonolta. Suunnaksi valikoitui siis Haminalahti ja rannan läheisyydessä olevat kalapaikat.

Katson ennusteen yleensä aina Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, mutta perjantaina vilkaisin huvikseen myös Forecan. Kuinka voikin ennusteet poiketa niin paljon toisistaan? Forecan mukaan sadetta ei ollut luvassa ollenkaan, kun taas Ilmatieteenlaitos varoitteli koko iltapäivän kestävistä sateista.

Ota siitä sitten selvää (lähde: foreca.fi ja ilmatieteenlaitos.fi)

Kala söi huonosti. Olen nyt viime reissuilla sortunut morritteluun, sillä tasurit eivät saa aikaan mitään elämää jään alla. Pieniä ahvenia nousi morrilla muutamia, mutta tarve oli isommille. Etsin ahkerasti eri syvyyksiä, mutta tulosta ei tullut. Välillä kokeilin tasureitakin, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä. Meillä oli Juhan kanssa välimatkaa useampi sata metriä ja Juha pisti minulle viestin. Viestissä luki, että hän oli saanut Kalarosvon tervaselkäisellä tasurilla hyvänkokoisen kalan nousun näyttöön.

Itse en ollut tervaselkäväriä vielä kokeillut, joten pistin sen heti uimaan. Kymmenen sekunnin päästä minulla oli ensimmäinen filekala jäällä. Oho, aika tehokas! Nyt löytyi oikea väri, tästäkö alkaa ruokakalojen kerääminen. Ei alkanut. Yhden kerran se tervis toimi, mutta sen jälkeen ei tullut enää yhtään nousua.

Päivän isoin ahven

Kaksi minuuttia vaille kaksitoista alkoi sataa lunta. Peukutin ilmatieteenlaitosta, he veivät tämän päivän skaban. Minuutti yli kahdentoista lumisade loppui ja pian paistoi aurinko. Otetaanpas peukutukset pois, päivä ei olekaan vielä ohi.

Puolen tunnin päästä tuli raekuuro ja ei aikaakaan, kun pilven raosta pilkotti taas aurinko. Ihan ihme keli! Ja kohta satoi taas kaatamalla vettä ja juuri kun meinasimme pakata tavarat, aurinko paistoi jo täyttä häkää taivaalla. En osaa sanoa, kumpiko ennuste piti paremmin paikkansa, ehkä noiden kahden kannattaisi yhdistää voimansa, sillä kummankin ennusteessa oli jotain oikein ;)

Rivi avantoja syvästä matalaan, ei tuloksia

Välillä paistoi

Välillä satoi

Ehkä alla olevaan panoraamakuvaan pystyy tiivistämään sekä Forecan että Ilmatieteenlaitoksen ennusteet, toinen sanoo, että paistaa ja toinen sanoo, että sataa =)

Riita poikki, paistaa ja sataa yhtä aikaa :)

Kala söi koko päivän huonosti, mutta muutama ruokakala saatiin kuitenkin mukaan.

Eilen oli vuorossa Pääsiäisen ahvenpaikka Etelä-Kallavedellä. Juha karkuutti siellä viime viikonloppuna ison ahvenen ja suuntasimme heti aamusta samalle paikalle. Juha löysi vielä saman avannonkin, jossa kala karkasi.

Eilen oli nätti aamu

Juhan avannossa näkyi heti elämää ja siellä oli pikkukalaa pohjassa. Aivan kuten silloinkin, kun jättiahven oli karannut. Minä tein Juhan avannon ympärille reikiä ja kaikki olivat tyhjiä. Mikä lie taika-avanto se Juhan avanto, kun ainoastaan siellä oli elämää.

Juha kysyi, että saako lainata minun morrionkea nopeasti, kun hän haluaisi aktivoida pikkukaloja, sillä tasuri ei kiinnostanut kaloja ollenkaan. Annoin morriongen hänelle hetkeksi ja ihan hyvin se morri ja toukka -yhdistelmä kaloja aktivoi, sillä melkein heti jäälle nousi 700g ahven. Vai semmoisia pikkukaloja…

Minun oma avanto oli kolmen metrin päässä ja tottakai morrittelu alkoi kiinnostamaan minuakin. Sain ongen lainasta takaisin ja ajattelin saavani hyviä köllikkäahvenia itsekin. Vielä mitä, onnistuin kalastamaan vain särkiä ja kukkokaloja, vaikka ihan vieressä oli ison ahvenen paikka. Miksi ette isot kalat ole koskaan minun avannon alla?

Päivä oli minun osaltani heikko, loppujen lopuksi sain joitain ruokakaloja morrilla, mutta tasuriin en saanut päivän aikana hipuakaan. Juha taas sai ihan hyvin ruokakalaa sen seiskasatasen lisäksi ja hän sai jopa tasurillakin muutaman.

Eilen aamulla vielä ajattelin, että kausi loppuisi eiliseen ja siksi odotukset päivälle olivat kovat. Päivän päätteeksi päätin, että sunnuntaina on vielä pakko käydä kokeilemassa ahvenpaikkaa, sillä lauantain saldo oli niin heikko. En halunnut lopettaa pilkkikautta sären hajuisilla käsillä, vaan paljon kivempi olisi lopettaa ison ahvenen tuoksuisilla käsillä.

Tänään lähdin aivan yksikseni pilkille ja olin jäällä vähän ennen seitsemää. Suuntasin toiveikkaana suoraan Juhan taika-avannolle ja puoli tuntia tuijotin tyhjää reikää. Ei ollut taikuutta ilmassa eikä vedessäkään. Aloin etsimään syövää kalaa, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä.

Ei kun menoks!

Keli oli loistava ja ahkiossa olisi ollut tilaa monelle kilolle kalaa, mutta minä en vaan löytänyt niitä. Takana on pitkä talvi ja paljon pilkkimistä, mutta edelleenkään en tiedä, milloin ja missä ahven syö.

Jos avanto on tyhjä, tarkoittaako se sitä, että kala jurottaa pohjassa suu supussa, eikä sillä ole nälkä? Vai tarkoittaako se sitä, että kala ei oikeasti olekaan siellä, vaan se on saalistusreissulla jossain ihan muualla?

Monesti tuijotan tyhjää luotaimen näyttöä ja olen sitä mieltä, että kala ei syö. Todellisuudessa se voi olla kunnon syömäkarkeloissa sadan metrin päässä ja pistää muikkua tai kuoretta kitusiinsa minkä ehtii. Ja minä olen siinä uskossa, että se ei syö?

Nyt olemme kartoittaneet tuota ahvenpaikkaa satojen reikien verran ja lähes joka kalalla on ollut muikkua suu tai maha täynnä. Siinä on ilmiselvästi pöytä katettuna ihan lähialueilla, enää pitäisi vaan keksiä, että missä. Tänään löysin reilusta kymmenestä metristä muikkuparven ja siinä on syvää vettä tosi paljon vieressä, joten ensi talvena täytyy etsiä ajoahventa myös syvemmästä.

Kunhan jäät sulavat, lähden heti tutkimaan aluetta luotaimen kanssa. Sain OPM:lta lainaan Lowrancen viistokaikuluotaimen ja uskon, että se antaa ensi kesänä minulle tosi paljon kullanarvoista tietoa ahvenparvien liikkeistä ja piilopaikoista. Ensi talvea varten tuo paikka täytyy tutkia läpikotaisin ja piirtää tarkat kartat alueesta.

Tämän päivän saalis oli kymmenistä avannoista huolimatta vain muutama kala. Morrilla nousi sinttejä ja lokit kyttäsivät koko ajan vieressä makupaloja. Aika viisaita otuksia nuo lokit. Minusta tuntuu, että tässä viikon aikana he oppivat tuntemaan minut ja samalla oppivat myös lukemaan kaikuluotainta tarkoilla silmillään. Mikä muuten selittäisi sen, että joka ikinen kerta, kun kala lähti pohjasta nousemaan vieheelle, lokki köpötteli jo valmiiksi minun viereen odottamaan kalaa. Kai ne kohta osaavat pyytää minulta ongen lainaan ja onkia itse kalat pois.

Olin aamulla epätoivoinen ja laitoin Juhalle viestin, että olen saanut morrilla vain pari kukkokalaa ja sären, enkä ole nähnyt luotaimessakaan mitään isompaa. Juha vastasi, että laita tervaselkä väliveteen.

Tein työtä käskettyä ja laitoin tervaselän väliveteen ja pilkkikauden päätöskala ahven 550g oli pian jäällä. Tähän on hyvä lopettaa, vaikka toissa keväänä kausi loppui vähän paremmin, kun ahven 1087g oli jäällä. Oi niitä aikoja :) No mutta kaiken kaikkiaan hieno talvi ja eihän se kalastusilo tähän lopu. Vain muutama viikko ja suuren ahvenen etsintä jatkuu :)

Joskus on hyvä kysyä viestillä vinkkejä =)

Kalarosvo maistuu kaloille usein pää edellä

Kännykän kameran itselaukaisimelle oli käyttöä tänään =)

Tervaselkä Kalarosvo, tänään erilaisella jigipyrstöllä

Tykkään niin paljon tuosta taustalla olevasta valkoisesta :)

Taas olisi jääkaapissa mukavasti ahvenfilettä, ne täytyy käyttää harkiten, sillä seuraavan kerran ahventa saattaa päästä syömään vasta kesällä. Viime viikolla fileet pääsivät ahvenkeittoon, positiivinen ongelma oli, että filettä meinasi olla jopa liikaa viiden litran keittoon =)

Ei ehkä kaunein keitto, mutta kyllä maistui

Yhteistyössä OPM International Oy:n kanssa

Otsikko on hieman kärjistetty, myönnetään, mutta kyllä kaikuluotainta voisi nykyään sanoa yhdeksi pilkkijän tärkeimmistä kalastustarvikkeista. Muutama vuosi sitten tuskin monikaan olisi arvannut, kuinka suosituksi ja luonnolliseksi asiaksi kaikuluotaimet tulevat pilkkijöiden keskuudessa. Viisi vuotta sitten pidin itsekin kaikuluotaimia täysin turhakkeina pilkkihommissa, mutta nykyään ei kävisi mielessäkään lähteä pilkille ilman sitä.

Olen pilkkinyt luotaimen kanssa jo monta vuotta ja siltikin opin uusia asioita lähes joka kalareissulla. Kun olin pitänyt luotainta mukanani pilkillä pari vuotta, luulin tietäväni kalojen käyttäytymisestä paljon. Nyt naurattaa oma kapeakatseisuus, kalojen maailma ei tosiaankaan ole niin mustavalkoinen, mitä kuvittelin.

Kaikuluotaimen hyödyt

Sain viime vuoden puolella testattavaksi Lowrancen HOOK-5 yhdistelmälaitteen ja käyn tässä postauksessa läpi laitteen ominaisuuksia ja hyötyjä pilkkikäytössä. Perusominaisuudet ovat kaikilla luotaimilla kutakuinkin samat, joten näitä vinkkejä voi hyödyntää muunkin luotaimen omaavat.

Lowrance HOOK-5

Kirjoitin HOOK-5 laitteesta esittelypostauksen loppuvuodesta ja kirjoituksessa oli myös hyviä vinkkejä luotaimen käyttöön. Jos et ole juttua lukenut, pääset siihen tästä linkistä.

Kun lähden itse kalaan, katson kalapaikat kartasta valmiiksi ja tiedän suunnilleen syvyyden, jossa haluan kalastaa. Kaikuluotaimen avulla haluttujen kalapaikkojen löytyminen helpottuu, sillä syvyyden näkee heti anturin laskeuduttua avantoon. HOOK-5 laitteesta oman sijaintinsa näkee kartalla ja hyvät kalapaikat voi tallentaa suoraan plotteriin.

Plotteri auttaa kalapaikkojen löytymisessä

Avannolla harvoin näkyy heti kalaa, kun anturin laskee avantoon. Avantoa ei kannata koskaan hylätä käyttämättä viehettä järvessä, vaikka luotain piirtäisikin tyhjää. Kalat voivat olla passiivisina pohjassa ja vieheen nähtyään muuttuvat aktiivisemmiksi.

Aloitan kalastuksen aina välivedestä syvyydestä riippumatta, en siis koskaan laske viehettä heti suoraan pohjaan. Kalat saattavat nähdä vieheen jo useiden metrien päästä ja viehettä pikku hiljaa laskemalla luotaimesta voi koko ajan tarkkailla, näkyykö pinnan alla eloa. Viehe myös näkyy aina sitä laajemmalle alueelle, mitä ylempänä se on pohjasta. Senkin vuoksi viehettä kannattaa laskea mieluummin liian hitaasti, kuin nopeasti alaspäin.

Alla olevassa kuvassa ahvenparvi kiinnostui laskeutuvasta vieheestä. Kalojen keskikoko ei ollut kovin suurta ja osa kaloista oli keilan reunalla, koska ne piirtyivät luotaimeen heikompina viivoina.

Kalat voivat nousta ylhäältä laskeutuvaa viehettä kohti useita metrejä

Oikeastaan sellaiset tilanteet ovat aika harvinaisia, että pohjaan ei tulisi mitään eloa viehettä laskiessa. Kala saattaa tarkkailla viehettä pohjasta käsin, jolloin pohjaan tulee väreilyä. Jos kala lähtee nousemaan pohjasta viehettä vastaan, pohjasta irtoaa viiva, joka lähtee joko loivassa tai jyrkässä kulmassa kohti vieheen piirtämää viivaa. Luotain on todella hyvä apuväline silloin, kun kala lähenee viehettä. Ensinnäkin vastaiskuun pystyy valmistautumaan hyvin ja mikäli kala ei tärppää, sitä voi houkutella erilaisilla uitto- tai värisytysliikkeillä nappaamaan.

Kala lähtee nousemaan pohjasta

Pohja ”elää”, joten pohjassa on kaloja, jotka liikkuvat

Alla olevassa kuvassa pohja on aivan tasainen, joten ainakaan liikkuvia kaloja siellä ei ole. Passiiviset, pohjassa paikallaan olevat kalat, eivät näy luotaimessa.

Pohjassa ei näy eloa

Joskus kalat kiinnostuvat mitä ihmeellisimmistä vieheen uittotyyleistä

Kalan pystyy monesti tunnistamaan jo luotaimen näytöstä sen piirtämän viivan ja käytöksen perusteella. Kuitenkaan 100% varmuutta lajista ei saa ennen kuin kala on jäällä. Välillä olen itsekin luullut nostavani haukea ja jäälle onkin tullut iso ahven. Välillä taas toisin päin :)

Mitä isompi ahven on tavoitteena, sitä tärkeämpi apuväline luotain on

Tässä näkyy tyypillinen hauen syöksy, yleensä hauki hyökkää vieheeseen niin nopeasti, että se piirtyy luotaimen näytölle lähes pystysuorana viivana

Alla olevassa kuvassa vieheestä kiinnostui vähän isompi kala, harvoin näkee luotaimen piirtävän noin paksua viivaa. Tämä kala irtosi avannon alla, joten kalan paino jäi arvoitukseksi.

Jännitysnäytelmä

CHIRP-tekniikka

Olen käyttänyt aiempina talvina normaalia kaksitaajuusperäpeilianturia, mutta tänä talvena pääsin vihdoin testaamaan pilkkianturia, joka tukee CHIRP-taajuuksia. Edellisinä vuosina käytin kaksitaajuusanturilla pilkkiessä aina matalampaa taajuutta, eli 83/200kHz anturilla valitisin aina taajuudeksi 83kHz. Tämä siksi, että luodatun alueen eli keilan halkaisija on matalalla taajuudella isompi, kuin korkealla taajuudella.

Pilkkianturi

Kuva lainattu: Lowrance Finland facebook-sivu

Tänä talvena kun aloitin pilkkimisen, kuvittelin tottakai käyttäväni keski CHIRP-taajuutta ja alkuun käytinkin. Keski CHIRPillä yksi pulssi sisältää taajuudet 80-130kHz. CHIRP-tekniikka on kuitenkin niin hirveän tarkkaa, että jouduin tiputtamaan herkkyyttä välillä aika paljonkin, sillä leveä keila keräsi niin sanotusti kaiken tiedon koko matkalta. Herkkyyden liiallinen pienentäminen taas heikentää vieheen näkymistä, joten sitäkään ei voi liiaksi tiputtaa.

Siirryin käyttämään korkeaa CHIRPiä ja keilan pienempi halkaisija ei ole ollut ongelma, sillä kalastan yleensä 5-10 metrissä. Kalan nousun tai välivedestä tulon ehtii näkemään luotaimesta hyvin. Korkealla CHIRPillä yksi pulssi sisältää taajuudet 130-210kHz.

Olen huomannut CHIRPin hyödyt ja tarkkuuden ihan konkreettisesti. Minulla on välillä tapana pomputtaa tasuria muutaman kerran pohjassa houkutukseksi, jos luotaimen näytössä ei ole kaloja. Olen tehnyt sitä myös aiempina talvina ja tasurin matkaa ihan pohjaan asti ei ole pystynyt näkemään luotaimesta. Samoin, kun viehettä on kelannut pohjasta ylöspäin, viehe on saattanut näkyä luotaimessa vasta ollessaan jo useamman kymmenen senttiä pohjan yläpuolella.

Nyt CHIRPiä käyttäessä tasurin matkan pohjaan näkee tosi hyvin. Myös pohjasta nousevan tasurin voi erottaa jo 10cm pohjan yläpuolella. CHIRP on siis todella tarkka ja erottelee kalatkin hyvin jo pienen matkan päässä pohjasta.

Kaikuluotaimen asetukset

Mielestäni luotaimen käyttöön ei ole olemassa mitään normiasetuksia, sillä luotaimet, käyttäjät ja käyttötarkoitukset ovat erilaisia. Joku pilkkii morreilla, toinen isoilla tasureilla. Jollekin normaali pilkkisyvyys on kolme metriä, isojen tasurien uittaja taas saattaa kalastaa 15 metrissä. Oman luotaimen säätöjen opetteluun ei mene kauan ja se on suositeltavaa kaikille, sillä silloin luotaimesta saa parhaimman hyödyn irti. Säätöjä voi muutella aina kesken pilkkimisen, jos välineet tai syvyydet muuttuvat.

Omat asetukset

• Syvyysalueen säätö aina manuaalisesti, sillä jos se on automaattisena, anturi saattaa erehtyä luulemaan esim. kalaparvea pohjaksi ja syvyys alkaa heittelemään
• Herkkyys syvyydestä ja vieheen koosta riippuen 55-70%
• Värilinja 72%
• Pintahäiriön poisto korkea
• Häiriön poisto korkea
• Signaalin lähetysnopeus nopein
• Taajuus korkea CHIRP
• Näytön oikeassa reunassa näkyvä reaalisignaali aina päällä, se helpottaa lähestyvän kalan havaitsemista

Syvyysalueen valinta manuaalisesti

Säätövalikosta voi säätää mm. herkkyyttä

Herkkyys 55-70%, muut säädöt aina samat

Kuvan vierintänopeus näytössä nopeimmalla

Taajuus korkea CHIRP

Luotaimen lisävalinnoista löytyy mm. reaalisignaalin säätö

Hyväksi havaitut vinkit

Virransäästötila

Päivän aikana avantoa tulee vaihdettua usein. Luotaimen sammuttaminen ja käynnistäminen on hidasta ja vie kallista pilkkiaikaa. Laitteen saa laitettua nopeasti virransäästötilaan painamalla näppäinyhdistelmää: virtanäppäin-enter. Toimenpide vie vaan sekunnin tai kaksi, mutta helpottaa luotaimen käyttöä huomattavasti.

Virransäästötila: virtanäppäin+enter

Zoomin käyttö

Syvemmässä kalastettaessa vieheen seuraaminen on paljon helpompaa, jos käyttää zoom-toimintoa. Jos kalastaa eri kokoisilla vieheillä, niin herkkyyttä ei välttämättä tarvitse säädellä vieheiden vaihdon välissä, vaan pienempiä vieheitä käytettäessä näytön voi zoomata kaksin- tai nelinkertaiseksi, jolloin pienempikin viehe näkyy hyvin.

Zoom-näppäimet ovat käden ulottuvilla

Zoom-toimintoa käytettäessä kannattaa muistaa tarkkailla välillä myös koko näkymää, sillä joskus vieheen yläpuolellekin saattaa ilmestyä kala. Alla olevassa kuvassa kalastin pohjan tuntumassa noin 11 metrissä, kun huomasin välivedessä uivan kalan ilmestyvän noin kahdeksaan metriin. Nostin vieheen äkkiä kalan yläpuolelle, jolloin kala kiinnostui siitä ja tärppäsi. Valitettavasti kala myös irtosi, kuten luotaimen näytöstä näkyy.

Kalat eivät tule aina pohjasta

Korkea CHIRP

Vaikka korkealla taajuudella pilkittäessä luodattu alue eli keila onkin kapeampi, kuin matalammalla taajudella, olen oppinut lukemaan luotainta ja kalojen sijaintia korkealla CHIRPillä paremmin. Leveällä keilalla luodattu alue on suuri ja jos pilkitään esimerkiksi 10 metrissä, keilan halkaisija on noin 10 metriä. Sen kokoiselle alueelle mahtuu paljon kalaa ja jokainen niistä myös näkyy luotaimessa. Kalojen sijainnin hahmottaminen on hankalaa, sillä kalat saattavat olla useiden metrien päässä vieheestä.

Kun pilkkii korkealla CHIRPillä, luotaimessa näkyvien kalojen sijainti on helpompi määrittää. Kymmenen metrin syvyydessä keilan halkaisija on noin viisi metriä, joten vieheen alla näkyvä kala ei voi olla kovin kaukana. Jos avannolla näkyy kaloja, mutta ne eivät tärppää, alueen kartoittaminen uusien avantojen avulla on helpompaa, kun voi päätellä minkä pituisten välimatkojen päässä kalaa on ympärillä.

Akku

Akun kesto on yllättävän hyvä, vaikka kyseessä on viiden tuuman näytön omaava yhdistelmälaite. Lataan laitteen mukana tulleen 7Ah akun yleensä joka pilkkireissun jälkeen, mutta välillä lataus on unohtunut. Muutaman kerran olen käyttänyt laitetta pari pitkää pilkkipäivää yhdellä latauksella, eikä akku ole loppunut, vaikka näytön kirkkauskin on ollut täysillä. HOOK-5 ei siis ole mikään virtasyöppö ja vaikka siinä on viiden tuuman näyttö, mukana ei tarvitse kantaa montaa akkua. Akun kestoa voi vielä pidentää pienentämällä näytön kirkkautta.

Lowrancen HOOK-sarjasta on saatavilla myös pienempiä kaikuluotaimia pilkkikäyttöön, laitteisiin voi tutustua OPM:n verkkosivuilla tai Lowrancen laitteita jälleenmyyvissä liikkeissä.

OPM International Oy www-sivu
OPM International Facebook
Lowrance Finland Facebook 

Kuva lainattu: www.opm.fi

Jes, nyt se on startattu, pilkkikausi 2016-2017. Ole Ahti tänä talvena anteliaampi kalojen suhteen, kuin viime talvena!

Olen lueskellut keskusteluryhmistä pilkkijöiden kokemuksia alkukauden reissuista ja kyllä porukka on vetänyt hurjia tuloksia jo ihan ensimmäisillä reissuilla. Eräskin Tomi kävi kolme kertaa pilkillä ja sai kolme kilon ahventa, ihan uskomatonta. No, tekijämiehet on erikseen…

Tänään suunnattiin Sotkanselälle, sillä kuulin siellä viikonloppuna olleen jo hyvin jäätä. Sotkanniemestä kun lähtee kalaan, niin suht lähellä on hyviä kalapaikkoja. Muutaman sadan metrin kävelyllä saattaa siis löytää hyvät apajat. Saattaa.

Michelin-akka valmiina pilkkipäivään!

Minulla oli yksi haave päivälle: saada kala. Siitä on ikuisuus, kun viimeksi koskin kalaan, saati sain kalan. Ihan hirvittävä ikävä niitä eväkkäitä ja varsinkin rakkaita raitapaitoja. Ja se tunne, kun kala potkii siiman päässä…

Oltiin jäällä yhdeksän maissa, kyllä tähän vuoden aikaan kalapäivän pituus on mitätön. Muutama vaivainen tunti ja aamuhämärä muuttuu iltahämäräksi. Tallusteltiin jäälle ja kyllä siellä jälkiä oli, jopa moottorikelkallakin oli joku hurja ajanut. Jospa sitä siis turvallisin mielin uskaltaa kalapaikkoja lähteä etsimään. Kairailtiin matkan varrella ja teräsjään paksuus vaihteli viiden ja viidentoista sentin välillä ja jään päällä oli jonkun verran huonompaa kohvajäätä.

Yhdessä vaiheessa jäätä näytti olevan tosi vähän, silmämääräisesti vain reilu viisi senttiä, mutta kun se oli teräsjäätä, niin kyllä me siinä uskallettiin hengailla.

Tämän paksuista jäätä oli vielä helppo kairata

Olin niin onnellinen, kun pääsin istahtamaan ensimmäisen reiän eteen pitkästä aikaa, kyllä sitä hetkeä oli odotettu. Mitä tänään uitetaan?

Pilkkikauden ensimmäinen uimamaisteri oli Kalarosvo Sotkan ahvenen nahkaisine takkeineen :)

Tästä se lähtee!

Sain Moilasen Pertiltä pari tasuria testiin. Toinen on tosi erikoinen rauhallisesti leijaava lahnatasuri ja toinen malli antoi Pertille kilon ahvenen vähän aikaa sitten. Erittäin mielenkiintoista päästä uittamaan kumpaakin ja tänään molemmat jo ensiuintinsa tekivätkin. Lahnatasuri leijaa rauhallisesti sivulle ja palaa hitaasti takaisin. Varmasti tehokas kalojen houkuttelija!

Upeat värit tällä lahnalla!

Lahnatasuri on laiha :)

Mutta tänään kalat olivat karkuteillä. Ehkä pilkittiin väärissä paikoissa ja yhtä ison kalan karkuutusta lukuunottamatta hiljaista oli. Olin asennoitunut mp-reissuun, sillä olisihan se nyt jo vähän liikaa toivottu, että saisin kalan heti ensimmäisellä reissulla.

Minun oli tarkoitus kuvailla videoita, mutta kylmä pohjoistuuli ja pakkanen olivat eri mieltä. Että voi näpit jäätyä hetkessä! Muutaman pikkupätkän sain kuvattua, mutta ehkä panostetaan videokuvaukseen enemmän sitten vähän lauhemmilla keleillä. Ja kun kalatkin olivat tänään yhteistyöhaluttomia.

Testasin tänään uutta luotainta, josta kerroinkin vähän aikaa sitten linkki. Pelkäsin, että riittääkö 7Ah akku yhdeksi päiväksi, kun luotaimessa on kuitenkin viiden tuuman näyttö. Eipä ollut loppujen lopuksi hätäpäivää, vaikka seitsemän tunnin reissu heitettiinkin. Akkua oli jäljellä varmaan n. 80% vielä päivän päätteeksi, hyvä juttu. En pitänyt näytön kirkkautta täysillä, joten varmasti myös se vaikutti akun kestoon.

Tykkään kyllä tästä pilkkiasennosta, kun ei tarvitse niska kyyryssä tihrustaa näyttöä

Vanha retkijakkara hyötykäytössä

Näytön vasemmassa alareunassa näkyy, että akkua on vielä reippaasti jäljellä, vaikka luotain oli ollut päällä koko päivän

Iltapäivällä pelkkien tärppien ja karkuutusten jälkeen lähdimme pikkuhiljaa hipsimään kohti rantaa. Pilkkikamut olivat kyllä saaneet parit ahvenet ja Mauri sai jopa elämänsä ensimmäisen siian, kippis siitä, mutta minulle ei Ahti suonut antejaan. Olisihan se edes yksi kala ollut mukava saada jään paremmalle puolelle.

Päivä alkoi jo hämärtää ja kokeiltiin viimeiset paikat ennen rantaa. Luotain piirsikin elämää jään alle ja olin ihan ihmeissäni. Oltiinko me siis oltu koko päivä väärässä paikassa? Kaloja oli vaikea saada tartutettua, sillä ne nousivat tosi hitaasti ja varovasti tasurille ja hipaisivat tasuria huulillaan. Sitten kun hipaisun tunsi ongessa, luotaimen näytöstä näkyi, kun kala painui jo takaisin kohti pohjaa. Ehkäpä se olisi ollut morripäivä ;)

Toukkavehkeitä minulla ei ollut mukana, mutta kyllä se Ahti lopulta minulle heltyi parin raitapaidan verran. Minun tasurit olivat ehkä liian isoja ja pelottavia, ja päivän ainoat kalani sainkin pienellä mikrojigillä. No pääasia, että jollain :)

En päässyt ahvenen kanssa samaan kuvaan, kun kaikki kameramiehet olivat kaukana :)

Kylmä ja lähes kalaton, mutta niin ihana kauden avauspäivä. Näitä lisää ja jos Ahti vähän isompia ahvenia? ;)

Hämärää oli rantaan tullessa

Joko te muut olette aloittaneet pilkkikauden?

Yhteistyössä OPM International Oy:n kanssa

Olen käyttänyt kaikuluotainta talvikalastuksessa jo ties miten monta vuotta ja kyllä luotain on minulle ihan yhtä tärkeä varuste, kuin onkikin. Ilman sitä ei siis kalaan lähdetä :)

Kaikuluotaimet ovat selvästi yleistyneet talvikalastajien keskuudessa muutaman viime vuoden aikana. On huomattu, että pilkkimisestä saa enemmän irti, kun luotain on apuna kalastuksessa. Jo ensinnäkin tieto tarkasta syvyydestä auttaa hahmottamaan ja etsimään mahdollisia kalapaikkoja. Ja jos kalaa ei näy jään alla, paikan vaihtaminen on paljon helpompaa, eikä aikaa kulu tyhjän pilkkimiseen.

Kaikuluotain ei takaa kaloja, mutta helpottaa kyllä niiden saamista. Luotain tuo jännitystä ja mukavia lisämausteita kalastukseen. Voisi sanoa, että jokainen kalareissu on osa suurta tutkimusmatkaa kohti kalojen maailmaa. Ilman luotainta suurin osa veden alla tapahtuvista asioista jää havaitsematta. Kaikuluotain on kuin matkatelevisio, joka näyttää kalojen tositeeveetä livenä =)

Pilkkiluotain auttaa hahmottamaan kalojen sen hetkisiä mieltymyksiä saaliskalojen suhteen. Luotaimen avulla esimerkiksi vieheen värin, koon tai uinnin valitseminen on helpompaa. Jos joku tietynlainen ominaisuus vieheessä saa aikaan elämää aiemmin tyhjässä luotaimen näytössä, kannattaa vieherasiasta kokeilla muitakin vastaavanlaisia vieheitä.

Itse käytän talvikalastuksessa enimmäkseen tasapainopilkkejä ja avannolla voi olla tilanne, että näyttö piirtää tyhjää. En koskaan luovuta tyhjän näkymän perusteella, vaan kokeilen pari kikkaa ennen seuraavalle avannolle siirtymistä. Joskus kalat voivat olla liikkumattomina aivan pohjassa, eivätkä ne näy silloin edes luotaimessa.

Muutaman erilaisen tasurin uitto ja pohjassa pomputtelu voivat aktivoida passiiviset kalat. Tasurin hyvin hidas laskeminen kohti pohjaa saattaa yllättää kalastajan täysin. Kala voi ponkaista viehettä vastaan jo monen metrin päästä. Silloin luotain on avainasemassa, jotta kalastaja osaa pysäyttää vieheen ja antaa kalan tärpätä.

Luotaimen avulla näkee myös, jos pohja ”elää”. Vaikka näytössä ei uisikaan kaloja, niin aivan pohjan tuntumassa liikkuvat kalat aiheuttavat pohjaan väreilyä. Ja koska passiivinen kala ei liiku, väreilevä pohja kertoo aktiivisista kaloista. Erilaisten vieheiden kokeileminen saattaa lopulta tuottaa napakympin, kun kalan ruokahalun herättävä viehe löytyy.

Kaikuluotaimet kehittyvät vuosi vuodelta ja jään alta saadaan koko ajan tarkempaa kuvaa. Tämä minun testikäyttöön saamani pilkkiluotain on itse asiassa yhdistelmälaite, mutta talvikalastuksessa plotterilla ei ole niin suurta merkitystä. GPS:sta on kuitenkin se hyöty, että kalapaikat saa merkittyä talteen.

Laukun päällä on kantokahva

Sivuilta löytyy jopa heijastimet :)

Hyvät vetoketjut nopeuttavat luotaimen esiin saamista

Laukussa on useita taskuja

Kumipintainen pohja ei kastu sohjoisellakaan jäällä

Viiden tuuman näyttö pilkkiluotaimessa ei ole ainakaan minulle yhtään liian iso, ja jo viime talven pilkin sen kokoisella luotaimella. Mielestäni ergonomian kannalta iso näyttö on huippu, varsinkin jos kalareissut venähtävät päivän mittaisiksi. Kylmässä ilmassa niska kyyryssä pienen näytön tihrustaminen saattaa aiheuttaa niskavaivoja. Olen kokenut viiden tuuman näytön hyväksi, vaikkakin laite kuluttaa akkua enemmän, kuin pienemmän näytön omaava luotain. Akun kestoa voi kuitenkin pidentää näytön kirkkautta säätämällä.

Näytön suoja on hyvä olla, jos laukku kulkee ahkiossa kairan ym. vermeiden seassa

Koskaan ei voi olla liikaa säilytystilaa vieheille, tässäkin hukkatila on käytetty järkevästi ;)

Tämän kokoinen luotain on usein riittävä kesäkalastukseenkin ja koska kyseessä on yhdistelmälaite, kahta erillistä luotainta ei välttämättä tarvitse enää hankkia. Pilkkianturia ei voi kiinnittää veneeseen, mutta laitteeseen on luonnollisesti saatavana myös peräpeilianturi, joten HOOK 5 sopii ympärivuotiseen käyttöön.

HOOK 5 PÄÄOMINAISUUDET

• Lowrancen oma, kirkas ja tarkka 5-tuumainen värinäyttö
• CHIRP-luotain ja DownScan Imaging™ — nykyiset tehokkaat kaikuluotaintekniikat tuottavat parhaan mahdollisen näkymän veneen alta.
• Erittäin tarkka, sisäinen GPS-antenni
• Valinnaisia maailmanlaajuisia karttapäivityksiä ovat Navionics + ja Jeppesen C-MAP MAX-N.
• Voit käyttää omista luotainlokeistasi luotuja mukautettuja Insight Genesis™ -karttoja.
• DownScan Overlay™ -tekniikka näyttää DownScan-kuvia CHIRP-luotainkuvan päällä.
• ASP (Advanced Signal Processing) -toiminnon ansiosta asetuksia ei tarvitse säätää manuaalisesti, jotta näet kalat, rakenteet ja pohjan muodot selvästi.
• TrackBack™-toiminnolla voit tarkastella tallennettua luotainhistoriaa, kuten rakenteita ja saaliskalojen siirtymistä, ja merkitä sijainteja reittipisteiksi.
• Kätevä sivunvalintavalikko, josta voit käyttää kaikkia ominaisuuksia yhdellä peukalolla.
• Moni-ikkunaisesta näytöstä on helppo valita sopiva esimääritetty sivuasettelu, kuten kolmipaneelinen näkymä.

(Lähde: www.lowrance.com)

Avannolta toiselle siirtyminen käy käden käänteessä, kun laukku sujahtaa helposti kiinni luotaimen näytöstä huolimatta. Kyllä mahtuu :)

Näytön voi asettaa kahdelle eri korkeudelle, tässä korkeudessa laukun vetoketjuläppä mahtuu kiinni

Tätä voi jo melkein kutsua toimiston työpisteeksi :)

HOOK 5 laitteessa on paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia. Tallennettu luotainhistoria on kiinnostava toiminto, jota on mukava päästä testaamaan. Myös ASP-toimintoa on tosi kiva päästä kokeilemaan, sillä olen aina käyttänyt pilkillä manuaaliasetuksia (herkkyys, syvyysalue). Jännittävää nähdä, kuinka luotainnäkymät eroavat toisistaan manuaaliasetuksilla ja ASP-toiminnolla.

Vuosien varrella olen kuullut ja lukenut ohjeistuksia, että luotainta ei saa missään nimessä laittaa päälle, mikäli anturi ei ole vedessä. Olen aina ollut hyvin tarkka asian suhteen, sillä en ole halunnut hajottaa omaa luotaintani. Juttelin kyseisestä asiasta Lehtisen Anssin kanssa (Anssi on OPM:lta ja tietää Lowrancen luotaimista kutakuinkin kaiken) ja halusin tietää, kuinka herkkiä laitteet ovat särkymään.

Talvisin pelko rikkoontumisesta on kuulemma ollut turha, sillä tämän tehoisten laitteiden kanssa ylikuumenemisvaaraa ei ole. Kesällä tilanne taas on toinen, eikä luotainta saisi pitää päällä paria minuuttia kauemmin, mikäli anturi ei ole vedessä. Kyseinen toiminta ei vahingoita itse laitetta, mutta anturin elementti saattaa vaurioitua ja se vaikuttaa heikentävästi kaikukuvaan.

Pilkillä täytyy muistaa, että pitkään ilmassa ollut anturi ei löydä pohjaa niin helposti, joten avannolta toiselle siirtyessä kannattaa laite laittaa valmiustilaan virtanäppäimestä. Uudella avannolla luotain herää henkiin yhdellä napin painalluksella.

Minulla oli vielä viime talvena käytössä peräpeilianturi, johon oli itse tehty alumiininen varsi. Iso varsi hankaloitti pilkkimistä ja yleensä jouduin kairaamaan anturille oman avannon. Minulle räätälöitiin OPM:llä HOOK 5 pilkkipakkaus, johon kuuluu 83/200kHz pilkkianturi CHIRP-taajuuksilla ja se helpottaa kalastusta tosi paljon. Nyt kalastus onnistuu samasta avannosta, jossa anturi on, sillä ohut johto ei häiritse kalan ylösnostamista.

Pilkkianturi PTI-WBL

Pilkkianturin asennusohje

Vedonpoistaja

Lueskelin keskustelupalstoilta Lowrancen pilkkianturista ja joka puolella törmäsi vähän erilaisiin mutu-tuntumiin ja ”faktoihin”. Halusin tietää anturista enemmän ja ihan 100% faktatietoa, joten otin yhteyttä OPM Internationalin tuotepäällikköön Mika Silvastiin. Pyysin Mikaa kertomaan mm. pilkkinanturin CHIRP-tekniikasta, sillä se on asia, josta minulla ei ole vielä omaa käyttökokemusta.

Huomasin netissä aiemmin lueskellessani, että samaa pilkkianturia sanottiin sekä yksitaajuusanturiksi että kaksitaajuusanturiksi. Mikä siis on totuus? No Mika kertoi näin:

Nykyään kaikissa Lowrancen pilkkiantureissa on taajuudet 83/200kHz. Antureita on tarjolla kahta eri mallia: PTI-WSU ja PTI-WBL. Nämä anturit eroavat toisistaan vain liittimen verran (WSU: Uniplug/WBL: Blueplug), itse kaikuanturin elementti on sama.

CHIRP-tekniikasta Mika kertoi seuraavaa: Perinteinen 2D-tekniikka perustuu siihen, että anturi lähettää yhden pulssin ja tämä pulssi sisältää vain yhden taajuden, eli 1 pulssi=1 taajuus. Oli se sitten 83kHz tai 200kHz.

Kun puhutaan CHIRP-tekniikasta, niin anturin lähettämä yksi pulssi sisältääkin taajuusalueen. Pilkkianturi tukee keski CHIRP (80-130kHz) ja korkeaa CHIRP (130-210kHz) taajuusaluetta, joten esimerkiksi yksi pulssi keski CHIRP taajuusalueella sisältää taajuudet 80, 81, 82, 83, 84kHz jne. aina sinne 130kHz asti.

Kaikkia Lowrancen antureita voidaan käyttää myös CHIRP-taajuuksilla, vaikka itse anturin elementti olisikin valmistettu kiinteälle taajuudelle. Se johtuu siitä, että vaikka elementti toimiikin parhaiten kiinteällä taajuudella, elementti toimii myös kyseisen kiinteän taajuuden lähitaajuuksilla. Eli vaikka esim. PTI-WBL anturin elementti on tehty 83kHz ja 200kHz taajuuksille, se toimii myös keski – ja korkea CHIRP taajuusalueilla. Laite siis vain käskyttää anturin elementtiä eri tavalla.

Mika kertoi lyhyesti myös CHIRP-tekniikan hyödyistä. CHIRPin erottelukyky on parempi kuin kiinteän taajuuden eli CHIRPillä saadaan puhtaampaa ja häiriövapaampaa kaikukuvaa. CHIRP erottelee kalat paremmin, ja myös pohjassa ja rinteessä makaavat kalat saadaan paremmin esiin.

Pilkkianturin käytössä täytyy olla tarkkana, jotta anturista saa täyden hyödyn irti. On tärkeää, että anturi asetetaan avantoon jään reunan alapuolelle. Alla oleva kuva havainnollistaa anturin sijainnin merkitystä hyvin. Kuvasta näkee myös 83kHz ja 200kHz taajuuksien erot ihan konkreettisesti.

Kuva lainattu: Lowrance Finland Facebook-sivu

Silvastin Mika kertoi hyvän muistisäännön 83kHz ja 200kHz keilojen leveydestä: 83kHz taajuudella keilan halkaisija pohjassa on suunnilleen sama, kuin veden syvyys. Esimerkiksi kymmenen metrin syvyydessä halkaisija on noin kymmenen metriä ja viiden metrin syvyydessä halkaisija on noin viisi metriä. Korkeammalla eli 200kHz taajuudella halkaisija onkin vain enää noin puolet veden syvyydestä eli kymmenen metrin syvyydessä noin viisi metriä ja viiden metrin syvyydessä noin kaksi metriä.

Alla on toinen mielenkiintoinen kuva, jonka sisältö saattaa tulla monelle yllätyksenä. Kuvassa näkyy katvealueet, joita signaali ei piirrä luotaimen näytölle. Anturin lähettämä signaali lähtee aina takaisin päin, kun se saavuttaa lähimpänä olevan pohjan kohdan, näin ollen keilan reunoilla olevien kalojen signaalit eivät ehdi näytölle ennen matalimman kohdan paluusignaalia. Kuvan avulla voi hahmottaa myös sen, että jos alla on jyrkkä penkka, katvealue kasvaa entisestään.

Moni ei varmaan ole tullut edes ajatelleeksi mahdollisia katvealueita, kuten en ollut minäkään. Olen monesti ihmetellyt pilkillä ollessani, että miksi luotain on näyttänyt vieheen olevan pohjassa, mutta kun viehettä on laskenut vielä alaspän, se onkin laskeutunut vielä jopa metrin tai kaksi alaspäin. Syynä siihen voi olla esimerkiksi juurikin jyrkkä penkka, jolloin paluusignaali on lähtenyt matalimmasta kohdasta takaisin tai vaikka suuri kivi, jota luotain on erehtynyt luulemaan pohjaksi.

Kuva: Mika Silvasti

Pilkkipakkaukseen kuuluva kantolaukku on tosi kätevä. Aiempi luotaimeni oli ”integroitu” pilkkireppuun, mutta koen tämän ”pilkkipäkin” paljon helpommaksi. Kaikki johdot, anturi ja akku kulkevat samassa laukussa ja on sinne saatu mahtumaan vielä pari vieherasiaakin. Ajattelin ottaa pilkille mukaan vielä kevyen, taitettavan pilkkijakkaran, jotta saan nostettua luotaimen sopivalle korkeudelle.

Laukun takaosassa on oma luukku akulle

Takakautta johdot on helppo laittaa kiinni

HOOK 5 lähtövalmiina jäälle :)

OPM International Oy on urheilukalastukseen erikoistunut maahantuonti- ja tukkuliike. Se aloitti toimintansa vuonna 1986 Kellokoskella, joten toimintaa on ollut jo pyöreät kolmekymmentä vuotta. OPM:n edustustuksiin kuuluuvat mm. Lowrance -kaikuluotaimet ja GPS -laitteet, Navionics -kartat, Scotty -takilat, Tuf Line ja Gamma -siimat, Jesse -uistimet, Hansen -vieheet, Mustad, Partridge ja Kamasan -koukut, Ocean Concept -pelastus ja kelluntaliivit, P.Original saappaat, Heinola -jääporat, WASPcam action-kamerat, MotorGuide sähkömoottorit, Okuma -kelat ja vavat, Savage Gear -vavat ja vieheet, Ron Thompson -vavat sekä Imax -kelluntapuvut.

OPM:n oma tuotemerkki on viime vuosina voimakkaasti kasvanut Patriot, jonka tuotevalikoimasta löytyy paljon erilaisia kalastustarvikkeita ja -välineitä.

OPM:n edustamia tuotteita on saatavilla hyvin varustelluista kalastustarvikeliikkeistä ja tavarataloista ympäri Suomen. Jos postauksessa esitelty pilkkipakkaus kiinnostaa, niin OPM:n jälleenmyyjiltä on saatavana Lowrancen pilkkipakkauksia HOOK-3X, HOOK-4X ice ja HOOK-4 ice kaikuluotaimilla. Heiltä löytyy myös pilkkipakkaus (PPP-18) ilman luotainta, joka sisältää kantolaukun, akun ja pilkkianturin.

En malta odottaa, että pääsen testaamaan luotainta jäälle. Teen ensi vuoden puolella blogitekstin pilkkiluotaimen käytöstä ja siihen mennessä olisi tarkoitus saada tallennettua jännittäviä tilanteita luotaimen näytöltä. Onko teillä mielessä jotain kaikuluotaimiin liittyviä asioita, joita haluaisitte lukea blogista?

Linkit:

OPM International Oy www-sivu
OPM International Facebook
Lowrance Finland Facebook 

Kuva lainattu www.opm.fi

Kyllä kalastus on ihanaa! Olen viime aikoina ihmetellyt blogissa, missä kalat luuraavat. Pähkäilyni huomattiin ja sain ongelmiini ammattiapua. Kuopiolainen kalastusopas Teemu Hiltunen pyysi minut mukaansa Kallavedelle ja halusi näyttää, että kyllä siellä järvessä kalaa on, ne vaan täytyy osata etsiä.

Teemu perusti keväällä Lohimaa Fishing Services kalastusmatkailuyrityksen ja tarjoaa opaspalveluita Kuopiossa ja lähialueilla. Teemu on moniosaaja kalastuksen saralla ja häneltä luonnistuu niin perhokalastus kuin vetouistelukin, mutta viime vuosina jigikalastus on noussut kalastusmuodoista ykköseksi. Asiakkaiden kanssa hän tekee yleensä jigausreissuja, sillä kokematonkin oppii heittojigaamaan hetkessä. Se on tehokasta ja helppoa, eikä sitä oikeastaan voi tehdä väärin. Jigailussa kalastajien omat pienet variaatiot esimerkiksi kelauksessa, saattavat olla yllättävänkin tehokkaita.

Kuvaa klikkaamalla pääset lohimaafishing.com verkkosivuille

Eilen oli pitkästä aikaa aivan mahtava ilma ja missäpä kesäisen päivän mieluummin viettäisi, kuin järvellä. Teemu tuli hakemaan minut iltapäivällä ja harvoin on meidän kadulla nähty niin hienoa venettä pyörimässä. Lähes uusi Bella 600R, kyllä kelpasi lähteä Kallaveden aalloille! Laskettiin vene Pirttilahdesta, jotta päästiin kokeilemaan minulle tuttuja paikkoja.

Nyt tuli noutaja =)

Veneessä oli kaikki pelit ja vehkeet viimeisen päälle, joten kalojen etsiminen oli helppoa. Isoon 12-tuumaiseen näyttöön sai kartan lisäksi luotaustietoja näkyviin. Viistokaikuluotain ja alaspäin luotaus täydensivät toisiaan ja pulpetin oikeassa reunassa olevasta chirp-luotaimesta pystyi vielä varmistamaan, oliko pohjan näkymä kuha, ahven vai kivi :) Eipä jääneet kalat piiloon noilla laitteilla.

Teemu työpöytänsä ääressä

Ankkurithan ovat aika painavia ja vanhanaikaisia kapistuksia, joten nykyään ankkurin virkaa monessakin veneessä toimittaa keulasähkömoottori. Teemun veneessä oli MotorGuiden keulamoottori, jota pystyi ohjaamaan sekä kaukosäätimestä että Lowrancen laitteiden näytöistä. On se kyllä kätevää.

Keulasähkömoottori helpottaa kalaparven päällä pysymistä huomattavasti

Ajettiin kalapaikkojen yli ja jos luotain piirsi kuhia tai isomman ahvenparven pohjaan, ei muuta kuin pari näpäytystä kosketusnäyttöön ja keulasähkömoottori osasi viedä meidät takaisin kalojen päälle. Keulamoottorissa on niin sanottu taivasankkuri, jolloin moottori pitää veneen juuri halutulla paikalla gps:n avulla. Viisas vekotin ja se osaa myös kääntää veneen keulan tuuleen päin, jotta vene pysyy vakaampana paikoillaan isommassakin aallokossa.

Kierreltiin eilen Pirttilahdessa minun kalapaikkoja ja huomasin, että paikat täytyy näköjään ajaa tarkemmin läpi. Monesti itse kalaa etsiessä ajan pari kertaa alueen yli ja jos kaloja ei näy, vaihdan paikkaa. Eilen ajettiin paikkojen yli laajemmin ja useammin ja eräskin paikka piirsi kalaa sellaiseen kohtaan, jossa en ollut koskaan edes käynyt. Täytyisi vaan malttaa ensin etsiä kunnon kalanäytöt, mutta kun kalastus on niin kivaa, että sen haluaa aloittaa aina heti :)

’Like a boss’ -kalastustuoli :)

Kalat eivät olleet eilen millään hullulla purulla, mutta kyllä Teemu ammattilaisena niitä silti napsi sieltä täältä. Onneksi minunkin siiman päähän jotain eksyi, mutta valitettavasti kilon ahven ja kolmosen kuha jäivät vielä haaveeksi =D Eilisen jälkeen täytyy tehdä pari muutosta omiin jigausvarusteisiin. Ensinnäkin uusi kela lähti tilaukseen, kokeilin Teemun settiä ja olihan se ihan älyttömän tunnokas omaani verrattuna. Kela oli vielä hyvinkin kohtuuhintainen, joten Okuman Inspira on pian tulossa Okuman Trion tilalle :)

Tämä Okuman Trio pääsee varakelaksi, mutta Daiwan Aird vapa saa jatkaa hommiaan minun kanssa

Kuha jottain =)

Jännä juttu, että kalastettiin eilen Teemun kanssa samoja alueita ja välillä jopa samoilla jigeillä, mutta silti Teemulla tärppäili useammin. Hän epäili syyksi minun siimani päässä olevaa peruketta, joka todennäköisesti vaikutti heikentävästi jigin uintiin. Olen pitänyt peruketta siimassa ihan siitä syystä, että samalla vavalla tulee sekä jigailtua että uiteltua tasureita.

Teemu yritti vihjailla, että vaihdettaisiin minullekin 0.60mm fluorocarbonpätkä kuitusiiman jatkeeksi ja siihen viehelukko, johon kiinnittää jigit. Ilta oli jo pitkällä, kun vihdoin maltoin fluoroon vaihtaa. Nyt harmittaa, sillä ensimmäisellä heitolla perukkeen poiston jälkeen sain kuhan :) Kyllä Teemu tietää. Harmi, kun syönti oli siinä vaiheessa jo hiipumaan päin. Olisi vaan pitänyt viskata mäkeen se peruke jo aiemmin =D

Teemu sai illan aikana mukavan kokoisen hauen ja hyvin kesti fluoro hauen hampaissa, ei mitään ongelmaa.

Tämä pötkylä pääsi jatkamaan matkaansa

Käytiin myös Rönön suunnilla Teemun kalapaikoilla ja siellä oli yksi ihan älytön ahvenpaikka. Syvien alueiden keskelle nousi ”pöytä”, joka oli ihan täynnä kalaa. Siinä vaiheessa harmitti vähän, kun tasurirasia oli autotallin lattialla, nyyh :)

Sekä pöydällä että pöydän reunoilla oli kalaa

Ahvenet saalistivat välivedessä uivaa pikkukalaa

Kalakukkokaupungissa kukkoahvenetkin ovat vähän isompia =)

Kello oli vaille yksitoista, kun lähdettiin kaupungin edustalta takaisin kohti Pirttilahtea. Mukavan pehmeästi kulki Bella sata heppaisella Mercurylla ja eihän tuo ollut matka eikä mikään Pirttilahteen hurauttaa. Ehkäpä käyn Puattisella joku päivä katsomassa vieläkö Ahdilla on pöytä katettuna ;)

Aijai <3

Kiitos Teemulle ihan huippupäivästä, tällä kertaa veit kalakilpailun voiton. Kunhan laitan nuo omat jigausvehkeet kuntoon, niin revanssi ois kiva ;)

Teemu tosiaan tarjoaa kalastusoppaan palveluita Kuopiossa ja lähialueilla, ja kalastusmuodoksi voi jigauksen lisäksi valita myös uistelun tai perhokalastuksen. Jos opasmatka kiinnostaa, niin ei muuta kuin Teemuun yhteys. Teemun kotisivuihin voi tutustua täällä http://lohimaafishing.com
Myös Teemu kirjoittaa kalastusblogia, sen löydät tästä linkistä.