Jos Pohjois-Savosta pitäisi nimetä yksi lempijärvi, se olisi Unnukka. Emme ole käyneet siellä kovinkaan montaa kertaa, mutta silti se kiilasi suosikkijärvilistan kärkeen jo ensimmäisen reissun perusteella. Kuinka siellä voikin olla niin paljon kalaa?
Luin joskus jostain lauseen, että järvien pinta-alasta 90% on ”tyhjää” ja kalat oleskelevat sillä kymmenen prosentin alueella. Ihan järkeenkäypää, paitsi Kallavedessä joskus tuntuu, että 99,9% on tyhjää ja töitä joutuu tekemään ihan tosissaan, jos haluaa elonmerkkejä pohjasta löytää. Onkohan Ahdilla mennyt Unnukan luvut sekaisin, kun siellä tyhjiä alueita on niin harvakseltaan. Aivan kuin se 90/10 suhde olisi mennyt väärinpäin.
Kirjoitan tätä blogitekstiä lauantaina iltapäivällä. Juuri nyt meidän piti olla kalassa, mutta keli on ollut aamusta asti tosi epävakainen ja ennuste jatkuu samanlaisena iltaan asti. Harmittaa tosi paljon, mutta ei kalastuksesta tule mitään liian kovalla tuulella. Ja kun se huono keli ei rajoitu pelkästään tuuleen, vaan Itä-Suomen päällä on joku ihmeellinen märkä läntti. Monesti myös kalan syönti on heikkoa, jos myrskyää liikaa. Tai ei kai tuota ihan myrskyksi voi vielä luokitella, mutta ei se mikään unelmien kalakelikään ole.
Kuvakaappaukset: ilmatieteenlaitos.fi
Onneksi eilen oli kuitenkin mukava ja pitkä päivä järvellä. Emme olleet käyneet uudella veneellä vielä muualla, kuin Kallavedellä, joten Alutroll pääsi maakuntamatkailulle Leppävirralle asti. Ihastun veneeseen joka päivä lisää, sillä se on niin hyvä kalastusvene, ja parasta on, kun siinä mahtuu kaksi aikuista kalastamaan ruhtinaallisen hyvin. Veneellä on myös uskomattoman hyvä ajaa, eilen alkuillasta aallokkoa ei ollut oikeastaan enää ollenkaan ja vene meni järven pinnalla niin tasaisesti ja pehmeästi, että tuntui kuin olisi tiellä ajanut.
Eilen oli siitä erikoinen kalareissu, että suurin osa saamistani kaloista oli ahvenia. Sain lisäksi vain yhden alamittakuhan ja pienen hauen. Päivän aikana veneessä kävi yhteensä noin 50 ahventa ja keskikoko oli ihan ok. Savupönttöön ei kuitenkaan kelpuuteta ”ihan ok”-kokoisia raitapaitoja, joten edelleenkään en päässyt savustamaan ahvenia, vaikka koko kesän olen sitä kieli pitkällä odottanut. Täytyykö tässä alkaa vähän laskemaan savuahvenen alamittaa vai luotanko siihen, että puolen kilon kölliköitä löytyy pöntöllinen joltain syksyn reissulta…
Ahvenen kalastus on kivaa :)
Luotain piirtää Unnukalla aina tosi hyvin kaloja pohjaan. Eilen kyllä ihmettelin, kun kuhia ei näkynyt oikeastaan ollenkaan. Ahvenia taas näkyi, mutta niiden koko oli pienehköä ja ne olivat aika levällään. Meillä on Unnukalla yksi tuttu iso patti, jonka ympäristöstä on joka kerta parhaat kalat löytyneet. Eilenkin hangattiin paikkaa yli kolme tuntia ja kalaa oli tosi suurella alueella. Iltapäivällä oli kova tuuli ja ankkurointi kalojen lähelle hankalaa. Tuurillaan kuitenkin pari ankkuripaikkaa sattui ihan kohdilleen ja niistä napsittiin kaloja veneeseen.
Kyllä on hymy herkässä, kun lempparikaloja nousee veneeseen
Vapautettiin kalat sitä mukaa, kun niitä tuli. Kalojen keskikoko oli varmaan 30cm, mutta Unnukan ahvenet ovat pitkiä ja laihoja, joten ei 30cm ahvenessa ole vielä tarpeeksi syömistä.
Aika ottihalutonta porukkaa
Veneen perässä mahtuu vertikaalijigaamaan kahdestaan ja molempien jigit näkyy luotaimessa
Yhdessä vaiheessa ilmoille lenteli muutama kirosana, sillä karkuutin ison vertsuahvenen omaa hölmöyttäni. Olen kalastanut UL-vehkeillä tänä kesänä aika paljon ja nostellut fluoroperukesiimasta jopa isoja kuhia veneeseen. Eilen vaihdoin Lunkerin v-pyrstöisen jigin siiman päähän ja se aiheutti välittömästi oudon syöntireaktion pohjassa. Useampi tosi hyvän kokoinen ahven lähti laskeutuvaa jigiä kohti ja yksi niistä tärppäsi. Kelasin kalan pintaan ja se jytisteli mukavasti siiman päässä. Kala lähti uimaan veneen alle, mutta sain sen kelattua takaisin veneen vierelle.
Otin perukesiimasta kiinni ja haukoin jo henkeäni, että nyt on iso ahven! Nostin kalan ilmaan ja siinä samassa kala päätti näyttää hienot tanssimuuvit ja pyöräytti itsensä irti jigistä. Ärsytti. Tiesin, että karkuutuksen syy oli minussa, mutta silti olisin halunnut syyttää siitä muita. Sen kerran kun on tosi hyvä kala siiman päässä, niin teen hölmön virheen. Virhe olisi vältetty viidellä kirjaimella, olisi tarvinnut vaan sanoa ääneen sana HAAVI ja Juha olisi koukannut kalan kyytiin.
Joskus talvella olen huomannut tuon saman syönti-ilmiön, kun olen pudottanut avannosta uuden tasurin, niin pohjasta on ponkaissut useampi iso kala vastaan. Harmittaa vieläkin se kala, vaikka hieman sen tapahtuman jälkeen sain toisen ihan hyvänkokoisen ahvenen, joka hieman lievensi harmitusta. Ylös noussut oli minun kesän suurin ahven ja oikeastaan se sivusi minun kesäahven enkkaa, joka on 37cm.
Kesäenkka 37cm
Lunker City maistui
Laitoin kalan odottamaan ”sumppuun” eli bracketiin, jos ylös olisi tullut muutama samankokoinen savukala lisää. Hiljaista kuitenkin oli ja se oli sen kolmeseiskan onni, sillä lopulta kesän isoin ahven pääsi jatkamaan eloaan.
Eilen jigeissä ei ollut mitään tiettyä mallia, joka olisi toiminut muita paremmin, vaan usempi merkki ja koko toimi. Perinteinen Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimii lähes aina ja se antoi eilenkin kalaa, mutta myös Lunker City, Lucky John ja Peter Lahden Core Shad antoivat kalaa. Ei siis ollut mitään punaista lankaa, jonka perusteella jigejä olisi voinut valita, vaan kalat olivat oikukkaita ja niillä oli huono ruokahalu. Ne halusivat kaikkea, mutta vähän.
Pitkä ja hoikka kesäpoika
Luycky Johnia revittiin niin paljon, että pyrstökin hävisi
Menomatkalla Leppävirralle juteltiin, että voisi ottaa muutaman ruokakuhan ja kotoa oltiin otettu kylmälaukkukin mukaan. Unnukalla on paljon kuhaa ja harva kalastaja siellä jää ilman mittakaloja, mutta kaksi nyt ainakin todistetusti jäi eilen ilman mittakuhia.
Missähän kuhat muuten piileksivät nyt? Toisaalta ahvenhan meillä on tavoitekalana, joten ei eilinen mennyt mitenkään penkin alle, vaikka tyhjin käsin kotiin tultiin. Oletteko muut huomanneet, että kuha olisi nyt viime aikoina hävinnyt perinteisiltä paikoilta?
Kala muka syö sateella? Höpö höpö sanon minä.
Eikä syönyt sateen jälkeenkään :)
Minulla oli vajaa pari viikkoa sitten nimipäivä ja en ole koskaan saanut yhtä hienoa lahjaa, kuin silloin. Tommi lähetti minulle tosi hienon Kalarosvon pystypyrstön. Värit ovat hempeät ja tasuri tosi sievä, mutta pinnan alla se on varmasti kunnon pahis eli kalarosvo ? Kiitos Tommi!
Sama tasuri eri suunnista kuvattuna