Kalastus on muuttunut Suomessa lähivuosikymmeninä paljon. Alun perin kalastus oli vain ja ainoastaan ruuan hankkimista ja se tapahtui alkeellisilla välineillä. Kalastus ei ollut harrastus, se oli keino saada nälkä väistymään.
Nykyään kalastus on enemmänkin mukavan tunteen ja elämyksien tavoittelua. Jos saalista ei tule, kukaan ei kuole nälkään. Onnistunut kalareissu ei vaadi ennätyskaloja ja suuria saaliita. Onnistuneen kalareissun voivat saada aikaan ympäröivä kaunis luonto, virkistävän raitis ilma ja yhdessäolo. Toiset taas nauttivat yksinolosta. Kalastus on kokonaisuus, jonka jokainen voi koota mieleisekseen.
Ei se päämäärä, vaan matka :)
Kalastuskulttuuri muuttuu koko ajan ja päivän sana on kestävyys. Kestävyydellä tarkoitetaan saaliskalojen valikoimista siten, että kalastus on mahdollista myös tulevaisuudessa. Kaikkia saatuja kaloja ei tarvitse ottaa syötäväksi asti, vaan osan kaloista voi vapauttaa.
Ja sitten päästäänkin siihen polttavaan puheenaiheeseen. Sanaan, joka aiheuttaa kalastajissa ihan uskomattomia tunteita: C&R (catch&release) eli pyydystä&päästä kalastus. Kuinka moni kalastaja oli kuullut termin kymmenen vuotta sitten? Tuskin kovinkaan moni. Ja nyt termiin törmää päivittäin, varsinkin jos on aktiivinen sosiaalisessa mediassa.
Netin keskustelupalstat ovat hyvä ja huono asia. Tieto liikkuu nopeasti ja sitä on paljon. Paljon on myös turhaa ”tietoa”. Sosiaalinen media kerää samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset yhteen ja tottakai mitä useampi ihminen keskusteluihin osallistuu, sitä enemmän löytyy myös eri mieltä olevia. Ristiriidoilta on mahdotonta välttyä ja olen nähnyt käsittämättömiä aikuisten ihmisten väittelyitä kyseisestä aiheesta.
Jos mietin itseäni kalastajana ihan sieltä lapsuudesta asti, niin kyllä parin kolmen viime vuoden aikana oma suhtautuminen kalastukseen on muuttunut paljon. Kolmekymmentä vuotta sitten kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että saatu kala laskettaisiin takaisin elävänä. Miksi kukaan sellaista tekisi? Sittenhän kalastus olisi ollut ihan turhaa. Ihmisten asenne on aina ollut sellainen, että kaikki saadut kalat papitetaan, koska saamisen eteen on tehty töitä.
Muutama vuosi sitten C&R kalastus terminä alkoi vilahdella kalastajien keskuudessa. Alkuun minun oma suhtautuminen oli hämmentynyttä. Minut on kasvatettu siten, että kaikki saaliiksi saadut kalat syödään. Miksi kala pitäisi pistää takaisin? Ja vielä hirveämpää, että juuri ne isot kalat, jotka antavat kalastajalle sen parhaimman fiiliksen, pitäisi vapauttaa. Uskomaton älynväläys joltakin viherpiipertäjältä.
Kalastusryhmissä ja videoissa näkyi aina niitä outoja kalastajia, jotka päästivät parhaimmat kalat takaisin. Ne aiheuttivat minulle kauhean tunteen ja olisin halunnut käydä äkkiä ”pelastamassa” kalan omaan ruokapöytääni. Miksi te teette noin? Ei tuo ole oikeaa kalastusta!
Mutta niin vain ihmisen mieli muuttuu. Onhan siitä tehty sananlaskukin: ”älä sano koskaan ei koskaan”. En olisi silloin muutama vuosi sitten uskonut ajattelevani näin, mutta kyllä vanha koirakin voi oppia uusia temppuja, vaikka se eräs toinen sananlasku väittikin ihan muuta ;)
Suurin syy omien mielipiteiden ja ajatusmaailman muuttumiselle ovat juurikin ne internetin keskusteluryhmät. Kestävä ja vastuullinen kalastus on kuitenkin vielä niin tuore asia, että lähestymistavan täytyy olla hyvin pehmeä. Paasaamisen ja opettamisen raja on häilyvä. Juuri siksi tunteet räiskyvät, kun ihmiset esittävät liian vahvoja mielipiteitä ja pitävät omaa toimintaansa ainoana oikeana.
Mikään ei voi muuttua hetkessä. Se vaatii vuosia ja vuosikymmeniä, jotta tätä kestävää ajatusmaailmaa saadaan istutettua ihmisten mieliin. Asia on helpoin opettaa omilla esimerkeillä. Ei valittamalla, ei kieltämällä, ei paasaamalla, ei tuomitsemalla. Asenne ei muutu hetkessä. Se ei välttämättä muutu koskaan, mutta aina kannattaa yrittää. Kalastus on ihan yhtä ihanaa, vaikka sen toteuttaisi vastuullisesti ja kestävästi.
Otsikossa olikin jo kysymys, että minkälainen kalastaja sinä olet? Onko sinun kalastustapasi muuttunut viime vuosina? Mitä ajattelet yllä olevasta tekstistä, onko se turhaa vauhkoamista? Vai oletko kenties samaa mieltä kestävästä ja vastuullisesta kalastuksesta?
Minusta tuntuu, että mitä nuorempi kalastaja, sitä helpompi hänen on kasvaa uusiin kestäviin toimintatapoihin. Olen ilokseni huomannut, että myös vanhemmat kalastajat ovat lähteneet mukaan tähän meidän ”viherpiipertäjäremmiin” eli vapauttaneet kaloja, joille ei ole itsellä käyttöä. Muutos on aina vaikeampaa, jos on vuosikymmenet tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla.
Minä en ole täydellinen kalastaja, en lähimainkaan. Eikä kukaan muukaan, se on fakta. Yritetään kuitenkin jokainen tehdä sen verran, mihin rahkeet riittäävät. Pikkuhiljaa. Syödään kalaa, mutta ei tyhjennetä järviä, jotta myös tulevat sukupolvet pääsevät nautiskelemaan sekä kaloista että kalastuksesta :)