Kuten jo viime blogipostauksessa kerroin, saimme viikonloppuna vieraaksi muutaman tasurihurjan Etelä-Suomesta. Vietimme kolme päivää jäällä ja osalle heistä Savon vesillä pilkkiminen oli ihan uusi juttu. Meillä oli tosi mukavaa ja onneksi löydettiin jonkun verran kalojakin.
Ensimmäiset vieraat saapuivat jo torstai-iltana, joten päästiin kalaan heti perjantaina, jolloin suuntasimme suht kirkkaalle muikkujärvelle. Siellä kalastussyvyys on yli 10 metriä.
Koko viikonlopuksi oli luvattu aika huonoa keliä, joka siis tarkoitti hyvää kalakeliä. Pahinta olisi ollut, jos koko pilkkiloman ajan olisi ollut korkeapaine ja auringonpaiste, silloin olisi varmasti saatu pilkkiä tyhjää.
Perjantaina satoi lunta. Tai ei niitä jättimäisiä taivaalta tippuneita märkiä rättejä voi lumihiutaleiksi sanoa, sellainen möhkäle kun läsähti naamaan, niin kyllä oli linssit märkänä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska jostain syystä sen kaltainen koiranilma tekee kalat nälkäisiksi.
Oltiin rannassa seitsemän jälkeen. Meillä oli useampi kulkupeli mukana, joilla päästiin liikkumaan jäällä. Kalapaikat oli katsottu kartasta valmiiksi, joten määränpäät oli selvillä.
Ensimmäinen paikka me kirjaimellisesti pommitettiin täyteen reikiä. Iso porukka ja laaja potentiaalinen alue, kyllä sen yhtälön olisi luullut tuottavan tuloksia, mutta ei. Minä sain siitä yhden sinttiahvenen ja liekö muut saaneet mitään. Sen reikämäärän jälkeen pystyi varmuudella toteamaan, että kalat eivät olleet siinä.
Kolmen tunnin etsimisen jälkeen vaihdettiin paikkaa ja se oli viisas päätös. Uudessa paikassa ahven alkoi syömään lähes välittömästi ja minun avannolla Kalapelen keltamahamuikku niitti taas satoa.
Sain houkuteltua kalat näytölle tekemällä isoja uittoliikkeitä. Ahvenet ovat jostain syystä viime viikkoina tykänneet Kalapelen Nulikasta erityisen paljon silloin, kun tasurille on antanut kyytiä. Ja se kyyti on ollut sekä uittamista että tasurin liikuttelua vertikaalisti. Isot ahvenet ovat bonganneet temppuja tekevän Nulikan jo kauempaa.
Sain ihan huikeita kaloja perjantaina ja isoin niistä oli 870g/39cm, lisäksi useita puolen kilon kaloja. Kahdeksan ahventa painoivat yli 4kg.
Muillekin osui hyviä kaloja kohdalle ja viiteen pekkaan kalanperkaustaso näytti lopulta tältä. Pöydällä oli reilusti enemmän +500g ahvenia kuin alle puolosia. Huikeaa ? Kiitos Petterille fileerausurakasta!
Lauantaina porukka oli hieman kasvanut ja suuntasimme samalle järvelle kuin perjantaina. Ajomatka on noin tunnin ja se on ihan kohtuullinen matka, paitsi jos sen joutuu ajamaan kolme kertaa. Petteri unohti pilkkipukunsa meidän autotalliin ja huomasi sen vasta rannassa. Ei siinä auttanut muu, kuin lähteä puvunhakureissulle ?
Me muut kahdeksan suuntasimme järvelle. Sain päivän ensimmäisiltä avannoilta muutamia kaloja ja tottakai minulla oli taas Nulikka uitossa, koska se on toiminut niin hyvin.
Kala passivoitui, joten vaihdoin Nulikan väriä, jonka jälkeen avannon alla oleva ahvenparvi aktivoitui heti syömään. Parvesta lähti yksi kala kohti tasuria ja se paljastui 650 grammaiseksi ahveneksi. Juuri kun olin saanut kalan nostettua jäälle, Ilkka ja Petteri tulivat rannasta ja ajoivat minun viereen moottorikelkalla.
Parvi säikähti ja hävisi samantien ja ei sitä ole tähän päivään mennessä enää näkynyt ? Päivän ainoat filekalat tulivat siis silloin aamupäivällä ja vaikka iltapäivällä kiertelin vielä kelkalla muutamia potentiaalisia paikkoja, en nähnyt luotaimessa enää kuin sinttejä.
Saatiin lauantainakin ruokakaloja, mutta päivä oli paljon haastavampi kuin perjantai. Haastavuudesta kertoo jotain myös se, että Juhan päivä oli MP.
Sunnuntaina lähdimme hieman tummavetisemmälle järvelle, jossa kalastussyvyys oli vähemmän. Kyseiseltä järveltä oli ahventen lisäksi mahdollista tavoittaa myös kuhia. Ja haukia ?
Oltiin rannassa hieman auringonnousun jälkeen, aivan kuten muinakin aamuina. Aamu alkoi hyvin, kun jo heti ensimmäisellä avannolla oli eloa. Sain muutaman pienen ahvenen, mutta voi että ne 150 grammaiset kalat näyttivät pieniltä, kun on nyt tottunut niihin puolikiloisiin ?
Kyllähän minä sen tiesin, että loputtomiin eivät avannot voi syytää puolen kilon kaloja. Totta puhuen olen tosi tyytyväinen muutamaan viime viikkoon, kun olen saanut niin hyviä ahvenia, vaikka en kilon kaloja ole löytänytkään. Ei siitä kilon ahvenesta onneksi ole enää stressiä, kun sen apinan on kerran selästään tiputtanut. Nyt pilkitään rennolla otteella ☺️
Sunnuntaiaamupäivän aikana porukka sai muutamia filekaloja, mutta ei mitään isompaa. Pekka löysi omat ahvenensa erikoisesta paikasta. Vaikka järvi oli minulle ennestään tuttu ja olen kalastanut siellä paljon, Pekka osasi katsoa syvyyskäyriä uusin silmin. Hän löysi heti fileahvenia, mutta toki kaupan päälle tuli myös muutama hauki ?
Vaihdettiin puolen päivän aikaan paikkaa ja edelleenkään ei mitään mörköahvenia löytynyt. Minä sain pari pientä filekalaa ja muilla oli muutamia ahvenia, joiden kokoluokka oli 200-400g. Kala ei selkeästikään ollut purulla, koska kaloja tuli niin hitaaseen tahtiin.
Sami etsi koko päivän kuhia ja onneksi sitkeys palkittiin, sillä hän sai Kalarosvon pystyperällä kuhan. Hieno juttu!
Meidän piti lopettaa pilkkiminen hyvissä ajoin, koska osa porukasta lähti kotimatkalle jo sunnuntaina. Petterillä taisi ajomatka olla vajaa 500km, mutta mitäpä sitä ei pilkkimisen (ja muiden tasurihurjien) vuoksi tekisi.
Jäältä lähtö häämötti, mutta Pekka oli vielä nopeasti vilkaissut syvyyskäyriä ja päättänyt lähteä kokeilemaan yhden kalapaikan. Hän ilmiselvästi sai jonkun etiäisen, sillä hetken päästä saimme kännykkään kuvia n. 40cm ahvenesta. Pekka oli löytänyt ajoahventa ja taas se paikka oli minulle ihan uusi, vaikka oltiin tutulla järvellä. Toisilla on näköjään taito nähdä ajoahvenetkin noista kartoista ?
Paremmin eivät olisi pilkkipäivät voineet mennä, kelit olivat hyvät ja seura vielä parempaa. Ja kalaakin tuli! Yhteinen makkaranpaistotuokio kesken päivän oli aina mukava breikki, jolloin voitiin käydä aamupäivän tapahtumia läpi.
Tein viikonlopun aikana yli 10 litraa ahvenkeittoa ja kyllä upposi kaikille. Ahven on mahtava kala kaikinpuolin; tosi hienon näköinen, tarpeeksi haastava kalastettava ja hyvänmakuinen. Se myös yhdistää ihmisiä, kuten nyt on nähty ?
Käytiin tänään Juhan kanssa vielä kahdestaan testaamassa se perjantain ja lauantain järvi ja kyllä sieltä vieläkin kalaa löytyi. Viisi filekalaa mieheen yhteispainoltaan vajaa 4kg.
Viime viikkojen ruokavalio on koostunut kutakuinkin ahvenista ja näköjään sama linja jatkuu. No en valita, ahven on hyvää ja jossain vaiheessa kalantulo kuitenkin loppuu. Nautitaan nyt näistä hetkistä.
Kiitos Petteri, Tommi (Kalarosvo), Pekka (Kalapele), Sami, Jari, Ilkka ja Samuli, otetaan uusiksi viimeistään ensi vuonna!
