Tasurivieraita Savossa

Meillä on ollut jo useamman vuoden traditio järjestää tasurihurjien talvitreffit Puruvedellä Ruokkeen lomakylässä. Yleensä treffit ovat olleet aina viikolla neljä. Tänä vuonnahan siinä kävi sillä tavalla, että me jouduttiin perumaan koko treffit huonon jäätilanteen vuoksi. 

Harmitti ihan tosi paljon, kun Ruokkeelle on aina kerääntynyt paljon tasurihurjakavereita ympäri Suomen. No mutta ensi vuonna sitten yritetään uudestaan. Edellisten vuosien treffeistä pääset lukemaan klikkaamalla vuosilukua: 2017, 2018 ja 2019.

Viime vuonna keksittiin järjestää pienimuotoiset treffit myös Kuopiossa ja traditiohan siitäkin tuli välittömästi ? Ihmiset ihastuivat meidän järviin ja tänä vuonna päätettiin treffata Iisveden rannalla. Viime vuoden treffeistä pääset lukemaan tästä linkistä.

Yksi tasurihurjakaveri käväisi Savossa jo viikkoa aiemminkin ja vietettiin muutama päivä järvellä yhdessä. Petteri koki ikimuistoisia hetkiä Savon järvillä, koska siimat olivat koko reissun ajan kireinä. Ihan oikeasti.

Neljä päivää hurjaa kalantuloa ja voi sanoa, että tasureissa osui värivalinnat nappiin. Yhtenä päivänä Petteri rikkoi oman TOP 5 ennätyksensä ja viiden kalan keskipaino oli hurjat 744 grammaa. Joskus olen Petterin suusta kuullut, että Savossa olisi kieroja ahvenia, mutta näköjään mieli muuttui pienen lomareissun aikana ?

Minullakin oli muutamia kalatapahtumia ja Kalarosvon muikun nahkaisella kevennetyllä tuli talven toiseksi suurin ahven painoltaan 920g. Kala tuli 14 metrin vedeltä, mutta nousi kuudessa metrissä uitettuun Kalarosvoon.

Käväisin myös Sotkalla ennen Iisveden reissua ja sieltä on kyllä tänä talvena lähes joka reissu löytynyt ruokakalaa. En muista Sotkan olleen näin antelias moneen vuoteen.

Saavuttiin Juhan kanssa Iisveden mökille aikaisin perjantaiaamuna, koska tarkoitus oli pilkkiä koko päivä. Ei kuitenkaan oltu tarpeeksi ajoissa pelipaikoilla, koska porukka oli ehtinyt saamaan jo hyvin ahventa heti aamusta. Uusia syöntipiikkejä ei enää näkynyt ja minulla päivän saldo oli kaksi filekalaa. Onneksi pilkkimistä oli luvassa vielä kaksi muuta päivää.

Perjantaina ja lauantaina oli tosi kirkas ja aurinkoinen keli. Jäällä ei ollut lunta, joten ehkä ahven oli painunut kirkkaassa vedessä syvään. Minä osasin jostain syystä väistellä ahvenet tosi hyvin ja lopulta kolmen päivän ahvensaldon pystyi melkein laskemaan kahden käden sormilla. 

Minun tasuripäivistä ei siis oikein ole kertomista, koska tapahtumia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Reikiä tuli tehtyä ihan älyttömästi ja silti jokainen avanto oli kuin kaivo. Omasta pakista ei vaan löytynyt ottivärejä. 

Kolmantena päivänä keli muuttui hieman ja auringonpaiste vaihtui lumisateeseen. Silloin sain neljä filekalaa ja ilmeisesti omat tasurivärit ovat suunnattu enemmän huonoille keleille ? 

Leinon Pekalla oli Livescope mukana ja on se ihme laite. Pekka huuteli viereisille avannoille, että 15 metrin päässä tuossa suunnassa menee ahventa. Tai että seitsemässä metrissä toisessa suunnassa on kala pohjassa. 

Sitten kun Pekan neuvomaan paikkaan teki avannon, niin kyllä, kalaa siellä oli. Eri asia toki oli, että saiko kalan ottamaan, mutta huimia apuvälineitä tuollaiset laitteet. Ne kyllä vaativat aikamoisen akun, joten ei kateeksi käy painavan ahkion roudaaminen, varsinkin jos jäällä sattuu olemaan paljon lunta ?

Iisvesi oli hankala järvi ja mitään Puruveden kaltaisia saaliita sieltä ei tullut, vaikka varmasti joskus Iisvesikin voi yllättää. Nyt ei kuitenkaan kukaan juhlinut älyttömillä kappalemäärillä, mutta kyllä siellä ahvenruokia päästiin syömään, kun yhdistettiin jokaisen kalat. Oma osuus yhteiseen pottiin oli tällä kertaa aika surkea =D

Reissun isoin ahven meni Jarnolle ja Jarnon luottoviehe Iisveden reissulla oli XL Nulikka. Samoin Pekalla toimi XL Nulikka hyvin. Mutta arvatkaapas toimiko kyseinen tasuri minulla? Ei toiminut, koska omat värit eivät miellyttäneet kieroj.. eikun kivojen savolaisten ahventen silmää. 

Meidän mökki oli niin upealla paikalla, ettei tosikaan. Voisi sanoa, että asuttiin muutama päivä paratiisissa. Alla muutamia dronella otettuja kuvia, kuvaajana Ilkka Turunen.

Koko talven on ollut ihan uskomattomat potkurikelit ja on kyllä ollut mahtavaa kiitää potkurilla jäällä. Nyt sitten satoi kymmenisen senttiä lunta, joten oli aika kaivella Lynkkis autotallin perukoilta. Tänä talvena potkurilla on päässyt ihan yhtä helposti kalapaikoille, kuin moottorikelkallakin, mutta nyt kun potkurikelit loppuivat, on kiva päästä edelleen sinne järven selälle. 

Maanantaina otettiin siis Lynkkis kärriin ja suunnattiin järvelle. Olihan se outo tunne päästä kalapaikoille niin nopeasti ja hengästymättä ? Mukavaa se on moottorikelkkaillakin välillä ☺️

Ostin uuden Veikko-tasurin, kun Taavitsaisen Ismolla sattui olemaan niin hyvän värinen Veikko myynnissä. Alunperin ostin tasurin Iisveden reissua ajatellen ja yhden filekalan sillä sieltä sainkin, mutta kotiin palatessa tasuri alkoikin toimimaan niin sanotusti ihan urakalla. 

Maanantaina aamupäivällä tuli kokeiltua muutamia eri tasureita ja niistä ainoastaan Veikko sai eloa näyttöön. No uitellaan sitten sitä ? 

Muistan vieläkin, kun Petteri käväisi meidän suunnilla pari viikkoa sitten. Hänellä oli oikeat ottivärit rasiassa ja siksi myös koko ajan tapahtumia luotaimen näytöllä, minulla ei niinkään. Silloin olin aivan varma, että en osaa pilkkiä, kun muut nostelee kaloja ja oma ruutu on tyhjä. Sama tunne tuli Iisvedellä ja silloin mietin, että ehkä se 1,8kg ennätysahven oli täysin tuurikala.

Kun maanantaina omasta rasiasta löytyikin taas ottiväri, tuli tunne, että ei se pilkkiminen sittenkään niin vaikeaa ole. Oikean värin kun laittoi siiman päähän, kalat vaan ilmestyivät kaikuluotaimen näyttöön kuin tyhjästä. Haastavinta kalastuksessa onkin löytää päivän ottiväri ja toisinaan ne toimivat värit saattavat vaihtua päivän aikana useammankin kerran.. 

Tässä viimeisten viikkojen aikana olen oikeasti tajunnut värien merkityksen, kyllä se vaan on pienestä kiinni. Esimerkiksi Iisvedellä tuli kokeiltua varmaan 15 eri väristä Nulikkaa, mutta kun tasurin selästä tai mahasta ei löydy juuri sitä oikeaa sävyä, niin kalat kyllä ilmaisevat sen poissaolollaan. 

Samoin on myös korostunut kalapaikan merkitys. Ahven on välillä itsepäinen otus ja joskus se menee niin, että jos avanto ei satu juuri prikulleen raitapaidan yläpuolelle, kala vähät välittää sinun vieheestä. Pekan Livescope kokeilujen jälkeen ymmärsi, että aina ei riitä että menee kalojen viereen. Ehei, välillä kaksi metriäkin on liikaa. Se aukko jäähän on tehtävä juuri oikeaan paikkaan. Piste. 

Juha testasi teoriaa maanantaina ja teki kaksi avantoa parin metrin päähän toisistaan. Toinen avanto oli tyhjä, toisesta tuli kalaa. Ja kalaa tuli siitä avannosta, joka tehtiin vasta toisena. Kysyn vaan, että miten??? Ainakin nyt itse tuli muutettua ajatusmaailmaa hieman ja jos on varmalla kalapaikalla, se kannattaa rei’ittää aika täyteen.

Yleensä kyllä olen toiminutkin niin, että jos saan joltain avannolta kalaa, teen ympärille 4-5 avantoa ja kokeilen myös ne. Ehkä lähiavannot kannattaa tehdä vielä lähemmäksi, kun tähän asti välimatkat ovat saattaneet olla vaikka kymmenenkin metriä. Ei varmaan se kaksi metriäkään toisinaan olisi yhtään pöllömpää kokeilla. 

Samoin paikkaa kannattaa kartoittaa kunnolla, vaikka ensimmäinen tai vaikka vielä kymmeneskään avanto ei antaisi elonmerkkejä, sillä yhdestoista avanto voi räjäyttää potin.

Maanantaina kalaa oli liikkeellä paljon. Ahventa liikkui pohjan tuntumassa ja isojakin mörköjä käväisi näytöllä, mutta niitä oli vaikeaa saada nousemaan. Muikku-/kuoreparvia näkyi lähes joka avannolla ja useassa kerroksessa, joten ravintoa kyllä riitti. Sitten kun tasuri vilahti kalojen näkökenttään oikeasta kulmasta, kalat lähtivät nousemaan kohti viehettä. 

Yhdessä vaiheessa päivää näin luotaimessa jonkun vilahduksen pari metriä jäänkannen alla. Nostin tasurin välittömästi sinne ja tunsin melkein heti tärpin. No siikahan se ? 

Vaikka ylös tulleet ahvenet olivat hyvän kokoisia, kappaleita ei kovin montaa tullut. Kotiin tullessa meillä kuitenkin oli iso kalapussi ja pitkästä aikaa savupönttö pääsi tulille. Tai sähkösavustinhan se on eli ne tulet sai unohtaa ?

Eilen käväistiin vielä moottorikelkalla pilkillä, kun kerran vauhtiin päästiin. Päivän saldona viisi ahventa, joista isoin 700g. 

Tilanne, jossa sain isoimman ahvenen, oli erikoinen. Olin ollut samalla avannolla varmaan 20 minuuttia ja sinä aikana kokeillut muutamaa eri tasuria, joista viimeiset kymmenen minuuttia uittanut muikku Nulikkaa. Luotain piirsi aivan tyhjää.

Päätin taas vaihtaa viehettä ja laittaa siiman päähän jonkun keltamahaisen tasurin, kun välillä sateli lunta. Joskus harmaammilla keleillä keltaiset mahat saattavat yllättää… Silmiin osui Sotkalla edellisellä kerralla hyvin toiminut hile Nulikka, Sotkalla oli silloin kutakuinkin samanlainen keli.

Lähdin laskemaan tasuria nopeasti avantoon ja pudotuksen aikana tasuri lähti uimaan jonnekin tosi sivulle ja hävisi keilasta. Kun olin laskenut tasuria noin kahdeksan metriä, annoin tasurin liukua avannon alle. Samassa näin, kun pohjasta (vettä oli 14 metriä) lähti neljä hyvän kokoista viivaa tosi määrätietoisesti kohti tasuria. 

Sain tärpin ja aloin nostamaan kalaa ylös. Samalla vilkuilin luotainta ja näin että loput kalat alkoivat häviämään näytöltä. Kun kala oli jäällä, pyysin vieressä olevaa Juhaa ottamaan nopeasti valokuvan. Sen jälkeen irroitin tasurin ja näyttö olikin taas aivan tyhjä. 

En tiedä olisinko ehtinyt saamaan muita ahvenia parvesta, jos olisin tiputtanut tasurin heti takaisin, yleensä ne jyrkästi tasurille nousevat ahvenet kyllä uivat niin vauhdikkaasti, että ne usein ehtivät mennä menojaan. 

Kun laitoin tasurin takaisin avantoon, ei siellä näkynyt enää merkkiäkään niistä isoista körmyistä. Taas tuossa tilanteessa huomasi sen värien merkityksen, kun olin kuitenkin täysin samaa Nulikkaa siinä jo hetken uitellut ja sitten vasta värin vaihdos laukaisi ahvenissa ruokahalun.

Tänä talvena on kyllä saatu syödä ahventa kiitettävästi, sinänsä ollut ihmeellinen talvi kalojen tulon suhteen. Minun mielestä aiempina talvina MP-reissuja on tullut paljon useammin, tänä talvena täysin tyhjiä reissuja ei kovin montaa ole, en muista onko ensimmäistäkään.