Uistelua, jigailua ja rannalta heittelyä

Viikonloppu oli taas aika tuulinen, joten sehän haittasi kalastelua melko paljon. Perjantaina sain kutsun uisteluveneeseen ja suuntana oli Suvas. Lauantaina siellä oli kisat, joten perjantaina oli treenipäivä ja pääsin taas tutustumaan uisteluun. Pikkuhiljaa se tuntuu koko ajan mielenkiintoisemmalta harrastukselta :)

Olen kuullut juttua Suvaksen mahtikaloista ja lohiakin sieltä on kuulemma lähiaikoina noussut. Kyllähän se jännitti lähteä sinne ja henkisesti jo varauduin lohen kanssa taisteluun. Tuuli oli pahin ikinä, mitä olen vesillä ollut. Ei olisi meidän Puattisella tullut mitään. Sen verran lensi aaltojen myötä vettä ”konepellille”, että Puattinen olisi ollut litimärkä välittömästi. Onneksi uisteluvene oli sen verran iso, että uistelu sujui tuulesta huolimatta hyvin. Paukkuliivit kyllä viritettiin jokainen päälle, sillä riski laidan yli lentämiseen oli iso :)

Jos keli oli huono, niin kyllä oli kalantulokin. Muutama noin kiloinen hauki kävi päivän (!) aikana veneessä ja epäilin niitä Suvasjuoruja höpöhöpöjutuiksi. Jos olen uistelugurun kanssa Suvaksella ja kylmälaukussa ei päivän päätteeksi ole mitään, voiko se johtua muusta kuin tyhjästä järvestä.. Vai minun huonosta karmasta.

Iltapäivällä päällemme saapui kaatosade ja ukkonen, ja kun salama iski välittömän jyrähdyksen kera kaksi kertaa päämme päällä, päätimme lähteä rantaa kohti. Olimme salamalle aika potentiaalinen kohde kahdeksan veneessä töröttävän vavan vuoksi. Ukkonen oli onneksi kiltti ja antoi meidän ajaa rantaan. Kaloja ei tullut, mutta kokemusta taas siitäkin edestä. Ehkä kymmenen vuoden sisään hankin jotain uistelukampetta itsekin ;)

Lauantaina kisapäivänä Ahti oli antanut kalaa ihan reilulla kädellä. Kannatti jättää minut pois veneestä, sillä kalaa oli noussut 47kg.

Me ei itse uskallettu lähteä lauantaina veneellä minnekään. Tuuli oli yksi kesän pahimmista, joten hoideltiin pakollisia asioita ja käytiin maakuntamatkailun lomassa heittelemässä muutamilla rannoilla. Mitäänhän me ei saatu ja olen taas entistä iloisempi omasta veneestä. Kesä olisi varmaan ollut aika hiljaista aikaa kalasaaliiden suhteen, jos olisi pitänyt rannoilta heitellä.

MP Juankoskella

Sunnuntaina tuuli alkoi tyyntyä ja iltapäivällä tuulilukemat olivat kalastuksen kannalta erittäin mukavat. Pohjois-Kallavesi on jäänyt vähemmälle kalastelulle, joten laskettiin vene Julkulasta vesille ja lähdettiin tutkimaan paikkoja.

Viime aikoina kuhat ovat olleet yli 10 metrissä ja tottakai etsittiin niistä syvyyksistä kalaa. Joka paikassa oli kuitenkin tyhjää ja epätoivoisena kokeiltiin jopa 15 metristäkin. Ei mitään. Kalakaveri sitten ehdotti matalampaa ja vaikka olin varma, että kuhaa ei matalasta löydy, suostuin ehdotukseen. Hämmästys oli suuri, kun kalakaverin tasuria puraisi alamittainen kuha seitsemästä metristä. Outoa, oikeastaan koko kesänä ei olla noin matalasta kuhaa löydetty.

Vertikaalijigasin K.P Baitsin isolla vihertävällä v-pyrstöisellä kalajigillä. Tuttuun tapaan tiputin jigin pohjaan ja pomputin muutaman kerran ja nostin jigin hieman pohjan yläpuolelle. Näin kalan ponkaisevan pohjasta jigin perään ja olin varma hauesta. Sanoin kalakaverillekin, että ei tarvitse haavia, se on hauki. Kun kala tuli pintaan, se paljastuikin kuhaksi. Taas ne kuuluisat hauen elkeet, mutta hyvin ovat kuhat saaneet minua tänä kesänä huijattua matkimalla haukea. Äkkiä sittenkin haavi, sillä kala tuntui olevan huonosti kiinni. Kello oli viisi, kun mukava 44cm ruokakala pääsi haaviin.

Laskin jigin takaisin ja sama toistui. Uusi kala ampaisi pohjasta ja tärppi tuntui jo paremmalta. Jee, kohta on kuhakeittoainekset kylmälaukussa. Mutta tämähän ei sitten ollutkaan kuha, vaan pieni hauki. Hauki pääsi kasvamaan ja enää en saanut kaloja tärppäämään.

Kalakaverin pilkkiin tarttui töpöhäntäinen hauki

Kierreltiin illan mittaan vielä erään saaren ympäristössä ja kalaa ei näkynyt edelleenkään syvemmässä, kaikki kalanäytöt olivat alle kahdeksassa metrissä. Ilta alkoi hämärtymään ja maistoin kermaisen kuhakeiton jo suussani. Vitsit, jos saisin vielä toisen kuhan, niin keittotarpeet olisivat kasassa. Päätettiin käydä vielä pikaisesti testaamassa ensimmäisen mittakuhan antanut spotti. Kello oli puoli kahdeksan ja ihan pian pitäisi lähteä satamaan. Tein perinteiset ”muuvsit” eli vertikaalijigi pohjaan, pomputus ja ylös. Sieltähän se tuttu viiva taas lähti perään, kohta haavissa napotti kuha 45cm. Sitten joutikin kotiin :) Monipuolinen kalastusviikonloppu takana ja tulihan sitä kalaakin, kun sitkeästi jaksoi yrittää.