Vielä on kesää jäljellä

Pitkästä aikaa ehtii taas blogiinkin päivittelemään kuulumisia. Somekanavathan minulla ovat ahkerasti käytössä (Facebook ja Instagram) ja sinne tulee tehtyä julkaisuja useammin, kuin tänne blogiin. Jos et siis jo seuraa minua ko. kanavissa, kannattaa ottaa nekin haltuun ☺️

Tämä kesä on ollut kiva! Vesillä on tullut oltua paljon niin työn merkeissä kuin omallakin ajalla. Silloin kun minulla ei ole keikkaa, Kallavedeltä tulee kartoitettua uusia paikkoja ja toki myös niitä vanhoja. Yritän pysyä niin sanotusti ajan hermolla Kallaveden kalojen suhteen. Tarkoitan sitä, että olisi mukavaa tietää koko ajan suht hyvin, että missä kalat menevät. Keikatkin olisivat sitten helpompia, kun ei tarvitsisi asiakkaiden kanssa käyttää niin paljon aikaa kalojen etsimiseen.

Kuulostaa siis ihan järkeenkäyvältä ja luulisi, että jos joka päivä järvellä käy, olisi perillä kalojen metkuista. Mutta mutta… on tässä huomattu, että kaikki voi mennä päälaelleen muutamassa tunnissa. Mikä se syy kalojen katoamiseen sitten aina onkaan, niin kyllä kuhat ja ahvenet ovat ehkä maailman parhaimpia katoamistemppujen tekijöitä. Vaihtuuko tuulen suunta, tuleeko keliin muutos, siirtyykö täkykala syvän päälle… vaihtoehtoja kalojen katoamiseen on monia. 

Vaikka olisi kokonainen päivä aikaa ajella luotaimen kanssa paikkoja läpi, siltikään ei välttämättä keksi ratkaisua mihin kalat aina välillä menevät. Järvessähän ne tottakai ovat, mutta Kallavesi on niin iso vesistö, että viisikin tuntia on tosi lyhyt aika kalojen etsimiseen. Kalapaikkoja on tuhansia, mutta kaikuluotaimen keila ja aika ovat rajallisia. Onneksi kalojakin on järvessä paljon, joten se hieman helpottaa löytämistä. 

Järvellä on siis vietetty aikaa, mutta mitään logiikkaa kalojen touhuihin en ole keksinyt. Kalat elävät hetkessä ja jos kuoreparvi sattuu uimaan petokalaparven ohi, lounasaika alkaa juuri sillä sekunnilla. Kalojen löytämiseen tarvitaan siis aina myös onnea, koska hyvin usein kalat ovat liikkeessä. 

Laitan tähän alle muutamia kuvia asiakasreissuilta. Joka ikinen keikka on ollut mukava ja mieleenpainuva, ja toivon, että tunne on ollut molemminpuolinen. Veneessä on nähty paljon onnistumisia; välillä siiman päässä on temponut elämän ensimmäinen kuha ja välillä ennätysahven. 

Ja veneestä puheen ollen, Alutroll 605CC on kyllä niin täydellinen vene heittokalastukseen, että päivä päivältä tykästyn siihen enemmän ja enemmän. Asiakkailta on tullut kehuja vakaudesta ja sisätiloista. Heittotasot ja niiden sisäänsä kätkemät säilytystilat ovat olleet huippuhyvä ratkaisu, sinne saa piiloon niin omat kalastustarvikkeet kuin asiakkaidenkin tavarat. Vene on tilaihme, vaikka onhan sillä toki kokoakin. Korkeat 60 senttiset laidat ovat turvalliset ja varsinkin opaskäytössä niiden merkitys korostuu, veneessä kun saattaa olla kokemattomia vesillä liikkujia ja myös lapsia. 

Sitten vielä se, että miten mukava veneellä on ajaa! Tuon kokoluokan vene ei säikähdä kovaakaan keliä ja 150 heppainen Tohatsu ei ollut yhtään liioiteltu kyseiseen veneeseen, täydellinen paketti! 

Yllä olevista iloisista ilmeistä näkee, että kalastus on hauskaa puuhaa! On niin mukavaa nähdä, kun asiakkaat nauttivat ja ovat yhtä täpinöissään kalastuksesta kuin minä. Kyllä se vaan on koukuttava harrastus ja kuten kuvat kertovat, se sopii oikeastaan ihan kaikille! Sinun ei tarvitse olla maailman kokenein kalastaja saadaksesi kalaa, sillä kala ei välitä siitä, oletko vasta-alkaja vai vuosikymmeniä kalastanut. Viehe veteen ja sen jälkeen voi tapahtua mitä vaan!

Ollaan käyty tänä kesänä Juhan kanssa kaksi kertaa kalassa hieman kauempana. Toinen reissu suuntautui Unnukalle, jossa vietimme yhden päivän ja toinen reissu tehtiin Suvasvedelle, jossa kalastimme kaksi päivää.

Unnukan reissusta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Mehän lähdettiin sinne ahvenjahtiin, kun joskus aiempina kesinä sieltä on tullut hyviä ahvenia. Tällä kertaa joka ikinen ahvenpaikka oli joko tyhjä tai kuhien valtaama. Sain kuhaparvien seasta muutaman pienen ahvenen, mutta muutoin päivä oli hyvin kuhapainotteinen.

Kuhaa ei siis ollut tarkoitus kalastaa, mutta vähän vaikeaa siltä oli välttyä, kun luulin monta kertaa bonganneeni luotaimen näytöltä ahvenparven ja kun siihen heitti, sieltä nousikin kuha. Suurin osa kaloista oli vielä alamittaisia ja päivän aikana kuhia tuli useampia kymmeniä. Kuhan kalastajalle päivä olisi ollut unelmien täyttymys, koska kuhaa oli tosi paljon liikkeellä ja se oli aktiivista. Ahvenen kalastajalle päivä taas oli vähän heikompi ja Juhakin jäi kokonaan ilman ahvenkontakteja. Uskomatonta. Täytyy katsoa, jos Unnukalle antaisi vielä toisen mahdollisuuden tässä syksyn mittaan.

Unnukan jälkeen saatiin pientä helpotusta ahventuskaan Suvasvedeltä. Se on kyllä niin oikukas järvi, että en tiedä onko se top-listassa kärki- vai häntäpäässä. Tai tällä hetkellä se on siellä kärkipäässä, seuraavan kalastusreissun jälkeen tilanne voi olla toinen. No oikeasti se on kyllä ihana järvi ja jos haluaa haastaa itsensä ja kyseenalaistaa omat kalastustaitonsa, kannattaa suunnata sinne ?

Järveä voisi kuvailla sanoilla: kaikki tai ei mitään. Suvas on kirkasvetinen muikkujärvi, jossa ahvenet kasvavat nopeasti ja isoiksi. Ehkä se on Pohjois-Savon Puruvesi, hieman samoja piirteitä molemmilla järvillä on. 

Oltiin Suvaksella kaksi päivää (viime lauantai-sunnuntai) ja yövyttiin saaressa riippumatoissa. Minusta tuntuu, että aina kun ollaan käyty Suvaksella, keli on joko peilityyni ja tosi kirkas tai sitten niin tuulinen, että kalastuksesta ei tule mitään. Suvaksella on vielä tosi vähän saaria järven kokoon nähden, joten jos sinne nousee aallokko, niin aalloilla on kokoa. 

Kirkas keli plus kirkas järvi ei ole helppo yhtälö. Nyt meille sattui juuri sellainen sää ja jos ei oltaisi kalastajia, niin kelihän olisi ollut täydellinen vesillä oloon. Aurinko porotti koko päivän ja hiki virtasi. Aamu alkoi ihmeellisesti kuhilla, vaikka niitä harvemmin Suvasvedeltä tulee. Juha nosteli +50cm kuhia isoimman ollessa 60cm ja jätettiin kuhapaikat heti rauhaan, kun tajuttiin parvien olevan täynnä pelkkiä kuhia. Ahvenia sinne oltiin menty etsimään! =)

Sää ei siis jigikalastajaa oikein suosinut. Ahventa ei löytynyt mistään ja joka ikinen penkka ja patti oli tyhjä. Olisin aiemman ”tietämyksen” ja luulon perusteella sanonut, että kala oli kirkkaan kelin vuoksi arkaa ja siksi kenties painunut tosi syvään. No tajusin nyt viime viikonloppuna sellaisen asian, että ei se kala välttämättä olekaan arkaa, vaan se saattaakin olla erittäin aggressiivista ja ajamassa pikkukalaa välivedessä. (Tai voiko niitä Suvaksen lihavia muikkuja pikkukaloiksi sanoa… no sanotaan täkykaloiksi ?) 

Nyt siis sain sellaisen ahaaelämyksen, että jos kala ei löydy pohjasta, silloin se saattaa olla ajolla välivedessä. Aiemmin järkeilin asian niin, että kuvittelin kalan painuvan aina syvempään ja syvempään auringon vuoksi, mutta ehkäpä se nouseekin ylemmäs ja ylemmäs…

Suvaksella ahvenen kalastus oli aivan erilaista kuin yleensä. Kun tajuttiin, että kala meneekin välivedessä, jouduttiin etsimään välivesiparvia ja kalastamaan niitä. Se oli tosi haastavaa, sillä jos ja kun parvi vilahti luotaimen näytössä, piti heti pysäyttää vene ja yrittää ankkuroitua kalojen päälle. Ilman taivasankkuria hommasta ei olisi tullut mitään. Kalat piti siis vertikaalijigata, koska pintavieheillä niitä ei olisi tavoittanut. Parvi löytyi yleensä 5-8 metristä välivedestä syvyyden ollessa 10-15 metriä. 

Kahden päivän aikana saatiin hyviä ahvenia, joista isoin oli minun isoimpia avovesiaikaan saamiani ahvenia, vajaa 40cm. Sitten tuli myös paljon 30-37cm kaloja. 

Lauantaina ei vielä voitu ottaa kaloja mukaan, koska mentiin yöksi saareen. Sunnuntaina haaveissa oli ruokakalat ja onneksi nekin lopulta löytyivät muutaman tunnin etsimisen jälkeen. Sekä lauantaina että sunnuntaina tärkein missio oli löytää ensin muikkuparvet, koska mikäli täkykalaa ei ollut, eipä siellä ollut petojakaan. Heti kun alkoi pallomaisen pyöreitä muikkuparvia näkymään, pian näkyi myös välivedessä kirkkaita pisteitä. Ja hetki sen jälkeen kiristyivät siimat ?

Sunnuntaina sain kaikki kalat yhtä lukuunottamatta Shaker Baitsin Piggyshadilla värissä ’must have’. Kokeilin vaikka mitä jigejä, mutta aina piti lopulta pistää ottipeli takaisin siiman päähän. Joskus olen ajatellut, että kun ahven on kovalla purulla, sille voi tarjota mitä vaan ja se kyllä syö, mutta Suvaksella se ei mene niin. Voisiko olla, että kirkkaassa vedessä jigin merkitys korostuu entisestään. 

Suvaksen riippumattoreissun lisäksi on retkeilty myös Kallavedellä ja laitetaan loppuun muutama kuva niistäkin reissuista. Uskomatonta, että muutaman kilometrin päässä Kuopion vilkkaasta keskustasta on täysin erilainen maailma. Jos pitäisi kuvailla, että miltä minun mielestä näyttää paratiisi, niin ehkä se olisi juuri kuvien kaltainen.

Etelä-Kallavedeltä löytyy paljon hyviä riippumattoretkeilyyn soveltuvia saaria ja on se aika jännä tunne, kun voit nähdä Puijon tornin juuri ennen kuin suljet silmäsi. Tarjoan asiakkaille siis myös riippumattoretkiä ja elokuu olisi vielä oikein hyvää aikaa lähteä saariretkelle ?

Nettisivut uudistuivat vähän aikaa sitten, mitäs tykkäätte uudesta ulkonäöstä? Itse ainakin olen tyytyväinen, kotisivut toteutti mainostoimisto Legenda.