Yksi kala voi pelastaa huonon päivän

Käytiin tänään Virmasvedellä ja päivän saaliin voi laskea yhden käden sormilla. En tiedä voiko kalastuspäivää koskaan sanoa huonoksi, sillä kalastus on niin kivaa ja pitää olla iloinen, jos ylipäätään pääsee kalaan. Nyt viime aikoina reissut ovat kuitenkin olleet sen verran kalattomia, että olen jopa sortunut sanomaan muutamia päiviä surkeiksi. Ihana harrastushan tämä todellisuudessa on ja ehkä huonoja päiviä ovat vaan ne, kun ei pääse kalaan ollenkaan.

Virmasvesi on aakeeta laakeeta ja saaria on tosi vähän verrattuna Kallaveteen

Heräsin tänään täpinöissäni neljältä. En ole ollenkaan huomannut, että kevät on oikeasti tullut ja valoisaa aikaa on paljon enemmän vuorokaudessa, kuin pimeää. Olen niin tottunut siihen aamuyhdeksältä valkenevaan aamuun ja pilkkireissuilta on kiirehditty kotiin aina iltapäivällä ennen pimeän tuloa. Eilen katsoin ikkunasta puoli kuudelta illalla ja piti ihan hieraista silmiä. Siellähän oli valot päällä! Olen ihan mattimyöhäisenä tämän kevään kanssa.

Aurinko nousee jo ties miten aikaisin ja oikeasti jäällä pitäisi olla kuudelta. Yleensä alan vasta heräilemään siihen aikaan. Nyt täytyy tormakoitua ja muuttaa rytmiä, oma ennätysahvenkin tuli puoli seitsemältä aamulla ja nykyään minä vielä pötköttelen sängyssä siihen aikaan. Turhahan tässä on valittaa, että ei tule kalaa, kun en ole syöntiaikaan edes kalapaikalla. Loppukausi mennään sitten uudella rytmillä, muutama viikko tätä ihanuutta on vielä jäljellä :)

Tänään oltiin ajoissa liikenteessä

Otettiin Virmaalle kelkka mukaan ja kyllähän Virmasvesi syvyyskäyrien perusteella on todella vaikea järvi. Ei mitään havaintoa mistä kalaa voisi löytyä, parhaimmat saaliit tulee varmasti vinkkinä kuulluilta paikoilta. Huomattiin tänään useaan otteeseen, että Karttaselaimen käyrät eivät pidä monessakaan kohti paikkaansa. Virmasvesi on vielä tasaisempi, mitä kartan perusteella. Sen kuuluisan neulan etsiminen heinäsuovasta on helpompaa, kuin ahvenparven löytäminen Virmaalta.

Minähän lupailin sunnuntaina Hirviselän isojen ahventen kuvia blogiin, mutta se taitaa jäädä pelkäksi uhoamiseksi :) Käytiin eilen Hirviselällä ja ei ole ihmekään, jos ei ahventa meinaa löytyä, sillä juttelin erään ammattikalastajan kanssa ja ahvenia ei ole ollut oikeastaan koko talvena edes verkoissa. Uskotteko nyt, että Kallaveden ahvenet ovat piiloutumisen maailmanmestareita? Muutama pieni ahven löytyi päivän aikana, isoista pystyi vain haaveilemaan.

Hirviluoto

Hirviselän ahvenet pääsivät kasvamaan

Ai niin, tasurissa oli vähän aikaa ihan järkyttävän kokoinen hauki kiinni ja jouduin anelemaan Ahdilta, että ota tämä kala pois minun koukusta. Luulin, että pohjasta lähti ahvenparvi kohti tasuria, mutta se olikin hauki, joka piirsi viittä viivaa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Onneksi kala irtosi ja tasurikin säästyi. Päästiin sekä minä että hauki helpommalla.

Virmas oli siis tänään kitsaana (kuten aina minulle). Aamulla pakkasmittari näytti -20C ja olihan se aika vilpoista huristella kelkalla siinä kelissä. Onneksi aurinko alkoi lämmittämään heti noustuaan, mutta kylmä viima meinasi silti palelluttaa sormet.

Anturin johtokin jäätyi kauttaaltaan

Kalastettiin 5-10 metrin alueita ja ainoastaan pieniä sinttejä näkyi luotaimessa. Kalat nousivat tasurille ja saattoivat hipaista, mutta eihän kukaan itsensä kokoista saaliskalaa söisi, joten tärppejä ei tullut. Neljän tunnin saldona oli vain yksi parisatanen ahven, joten oli aika pitää evästauko.

Menin kököttämään moottorikelkan taakse tuulen suojaan ja nautiskelin kuumaa hernekeittoa. Kyllä maistui lämpimät eväät hyvältä, kun kylmä viima meinasi kiusata. Ruokailun jälkeen tein avannon jonkun jättämän kepin viereen. Mikä lie keppi, merkki kalapaikasta vai unohtunut makkaratikku.

Lynkkis poseeraa

Laskin vihreäselkäisen Kaweri-tasurin avantoon ja kas kummaa, pitkästä aikaa innokkaita vastaantulijoita pohjasta. Viskasin nopeasti rukkaset käsistä, jos vaikka saisin tärpin. Siimahan kiristyikin heti ja aloin nostamaan kalaa jäälle.

Tasuri sotkeentui anturin johtoon, mutta sain silti kalan jäälle asti. Anturi, siima ja tasuri olivat kaikki sotkussa ja niiden vieressä pyrstöään heilutti oikein nätti ahven. Sehän oli paljon isompi, mitä tärpin perusteella kuvittelin. Kala oli ollut heikosti kiinni, sillä tasuri irtosi suusta heti, kun kala tippui jäälle.

Pitkästä aikaa vähän paremman kokoinen kala, kyllä näitä on muuten etsitty. Kallavedestä on turha haaveilla tällaisia löytävänsä.

Vihreäselkänen Kaweri-tasuri

Kalaparvi oli ja meni ja sen koommin sitä ei enää näkynyt. Jatkoimme tasureiden heiluttelua vielä toiset neljä tuntia, mutta edes luotain ei näyttänyt mitään parempia kaloja alle. Reikiä kairattiin päivän aikana yhteensä varmaan 70-80 ja kokeiltiin useita eri alueita, mutta vain yksi avanto antoi sen paremman kalan. Ja oikeasti en edes itse löytänyt tämän päivän kalapaikkaa, vaan kuulin sen vinkkinä muutama viikko sitten ;) Ja se paikkakin oli merkitty sillä kepillä =D